Hei! Arvaan, että viestini saa monelta "täydelliseltä äidiltä" karvat pystyyn... MuttA en voi sille mitään, että minulla menee välillä hermot poikaamme (10 kk). Ja silloin saatan huutaa, kiljahtaa, pukea vauvalle vaatteet puoliväkisin päälle tms. Ja sitten heti mulle tulee paha mieli ja huono omatunto. Rakastan lastani, mutta kun on 24/7 hänen kanssaan, välillä pinna palaa. Käydään kyllä kerhossa kerran viikossa ja pääsen sillon tällön esim.ulkoilemaan ihan itekseni. Silloin saatankin itkeä omaa huonouttani äitinä.
Onko muilla samantapaisia kokemuksia? Ei moraalisaarnoja, kiitos! Tää on muutenkin jo niin ikävää.
Onko muilla samantapaisia kokemuksia? Ei moraalisaarnoja, kiitos! Tää on muutenkin jo niin ikävää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mä ymmärrän kyl sua, ja musta on ihan ok ottaa asia täällä puheeksi. Kyllä jo sekin helpottaa kun asiasta puhuu,,siis kirjottaa täs tapaukses.
Samanlaiseen puoliväkisin pukemiseen olen minäkin "syyllistynyt", nou hätä et oo ainoo.
Taidat olla ennemminkin väsynyt kuin huono äiti. Toivottavasti saat jostain apua vauvan hoitoon.
myös mulla, ensin kiukkuan kuin lapsi, sitten iskee huono omatunto mutta kaipa sekin liittyy ihan tähän äidiksi kasvamiseen?
Huh,kylläpä on helpottavaa lukea nuo kommentit, en ookaan mikään "hirviö-äiti", vaikka sellasena välillä itteäni pidänkin. Kannatti ottaa asia esille.
Kyllähän se joskus kun on paljon itsekseen lapsen kanssa, on vaikeampi pitää hermoja kasassa. Olen luonteeltani kuitenkin aika pitkäpinnainen, joten en usein hermojani menetä. Ymmärrän kuitenkin, jos niin käy. Niin käy helpommin, jos on kaksin lapsen kanssa.
Onko sinulla miestä, vai hoidatko lasta yksin koko ajan? Jos kumppani löytyy, niin kyllähän hänen pitää enemmän lapsesta vastuuta ottaa! Ei riitä, että silloin tällöin pääsee yksin lenkille. Ei todellakaan. Mullakin, pitkäpinnaisella, menis hermot. Jos miestä ei ole, niin onko mummoja, ystäviä, kummeja...? Aina joskus jollekin, niin ei yhden ulkopuolisen harteille kaadu liikaa. Vaikka äippäkaverit saattavat auttaa mielellään!
Ja kerran viikossa kerhossa ei myöskään riitä. Keksi lapsen kanssa enemmän puuhaa. Itse pidän kiinni siitä, että kolmena arkipäivänä viikossa on pakko olla sellaista ohjelmaa, että minäkin näen aikuisia. Vauvakerhoja, perhekahviloita, vauvakino, kahvittelemaan äippäkaverin kanssa... Sinusta se on kiinni. Vaikka lähteminen olis joskus tuskaista, niin loppupeleissä päivä on kuitenkin paljon ihanampi sekä sinulle että lapselle, kun on sopivasti pientä ohjelmaa. Toki joskus kotipäiväkin on kiva.:)
Tsemppiä! Ja koita purra hammasta ja huuda sisäisesti.:)
Tänää justiisa itelläki ollu hermot tavallista enemmän pinna kireällä ja oon karjahtanu lapselle pariin otteeseen (ei nyt kuitenkaa oo ihan päivittäistä) jA meinasin jo tänne kirjotella ja avautua ja kysyä et voiko lapsi saada ehkä pahojaki traumoja ku äiti huutaa ja hermoaa??? Mut en sitte vihtiny kysellä kun ajattelin saavani kauheen palaute ryöpyn, kuinka kamalaa se on..:D
Itellä kans aina sit kamalan huono omatunto ja yritän sitte pojalle sitä hyvitellä...
Mut nyt helpotti tää paha olo jota onki jatkunu loppuillan, kiitoksia :D
Minulla on kyllä mies, mutta kun hän tekee vuorotyötä ja samalla rakentaa "ikuisuusprojektia" eli taloa autotallia sitä sun tätä, joten aikaa perheelle on aina liian vähän... Mies on ollut kyllä korvaamaton apu, varsinkin ihan alkuvaiheessa, kun en aina jaksanut valvoa öitä jne.Mutta olet oikeassa, että se on itestäkin kiinni; pitäs vaan pyytää ja vaatia sitä omaa aikaa ja lähtee muiden ihmisten pariin. Asun syrjäisellä seudulla, joten sitä on tosiaan ihan sananmukaisesti otettava ja lähettävä, ei täällä kotinurkissa ketään tapaa!
Mutta kiitos vastauksista, tosiaan helpottavaa lukea, että muutkin painii samojen asioiden kanssa. Tsemppiä kaikille! Ja kiitos ettei tullu mitään saarnoja keltään!
joo et tosiann oo ainoa, mullakin menee välillä hermo ja sit harmittaa heti perään. mieskin on mutta sitä ei tunnu lapsi kiinnostavan. kyllä saattaa joskus jotain sen kanssa touhuta mutta kaikki hoitaminen, syötöt yms on mun vastuulla. Kerran oon päässy käymään "ulkona" itekseen reilu 9kk aikana... käydään muskarissa ja vauvauinnis viikottain. kavereita ei juurikaan ole ja kaikilla tuntuu olevan kaverikiintiö täynnä. mummolassa vieraillaan aika usein mut joskus olis kiva ku ei tarvis kovin kauas kotoa lähteä kyläilee ku ne on sit aina yön yli reissuja
Täällä sama juttu, välillä tosiaan menee hermot, meillä 8 kk tyttö ja samaan aikaan menossa taloprojekti joten isästä ei kotona paljon apua ole. Yksin en ole käynyt vauvan syntymän jälkeen juuri missään, muutamia kertoja kaupassa toki mutta ihan sellaista omaa aikaa ei ole ollut.