tahdon

mies ei

yhdessä on oltu yli 10 vuotta, ikää yli 30. Asuttu yhdessä sama aika, ostettu vuoden seurustelun jälkeen asunto, parin vuoden päästä kihloihin, myyty asunto, ja nyt asutaan itse rakennetussa talossa.

Minä ehkä olisin valmis siviilivihkimiseen, mutta mies ei. Ja jos haluaa, niin kunnon häät. Itse en halua olla keskipisteenä edes häissäni, tai tuhlata rahojani kaiken kansan syöttämiseen.

WHAT DO I DO? Olen sanonut, että itse en sitten kosi, mutta tätä menoa meneen hautaan neitinä. Onko meitä muita samassa tilanteessa olevia? Epäröikö mies mitä...

5

1118

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hetero-Henna

      Minun mielestäni kun olette kerran menneet kihloihin olette myös lupautuneet toisillenne aviopuolisoiksi. Ei siinä enää siis mitään kosintaa tarvita... Nyt vain päätätte millon menette naimisiin. Jos sinä haluat siviilivihkimisen ja mies kunnon häät, olisi ehkä paikallaan keskustella kompromissista. Miten olisi pienet häät? Esim. kotivihkiminen ja bileet perheelle ja kavereille? Ei sinun siis tarvitse kosia. Istutat vain miehen alas kalenterin kanssa ja sanot että nyt päätetään päivämäärä. Tsemppiä!

      • kuitenkin odottaa

        että mies ottais sen kalenterin =)
        kyllähän kihlaus on lupaus aviosta, mutta ei enää niin "vakava" lupaus tavallaan. Jotenkin tuntuu, että me ei päästä kompromissiin vihkimisestä, ehkä mies haluaisi tehdä sen vanhaan oikeaan tapaan kirkossa, mutta itse en voi ajatella sellaista. Eipä tarvitsis kärsiä polttareistakaan, kun ei ole oikein hyviä kavereitakaan, kuka niitä järkkäis, enkä kyllä todellakaan mitään ihmeitä haluaisi, vain naimisiin. Yksinkertaisella tavalla.


      • nyt vielä!
        kuitenkin odottaa kirjoitti:

        että mies ottais sen kalenterin =)
        kyllähän kihlaus on lupaus aviosta, mutta ei enää niin "vakava" lupaus tavallaan. Jotenkin tuntuu, että me ei päästä kompromissiin vihkimisestä, ehkä mies haluaisi tehdä sen vanhaan oikeaan tapaan kirkossa, mutta itse en voi ajatella sellaista. Eipä tarvitsis kärsiä polttareistakaan, kun ei ole oikein hyviä kavereitakaan, kuka niitä järkkäis, enkä kyllä todellakaan mitään ihmeitä haluaisi, vain naimisiin. Yksinkertaisella tavalla.

        Jos ette pääse niin ehkä sitten kannattaa jatkaa avoliittoa! Jos sinä et voi ajatellakaan vanhanaikaista tapaa ja mies ei voi sinun tapaasi niin... hankala tilanne. Kyse on kuitenkin "vain" häistä, eikä niin vakava juttu? Ja eikös tulevien aviopuolisoiden pitäisi pystyä pääsemään kompromisseihin keskenään? Mikä sinua niissä häissä niin pelottaa? Keskustelkaa nyt vielä siitä ja voisiko kammoasi jotenkin helpottaa? Esim. miksi kirkko ei käy? Onko kyse uskon asioista? Jos juhlat on pienet, on pieniä kirkkoja (riippuu paikkakunnasta). Tai ehkä löytyisi joku kaunis muu paikka, jos ei kirkko käy ja miehelle ei käy virasto.


      • kuitenkin odottaa kirjoitti:

        että mies ottais sen kalenterin =)
        kyllähän kihlaus on lupaus aviosta, mutta ei enää niin "vakava" lupaus tavallaan. Jotenkin tuntuu, että me ei päästä kompromissiin vihkimisestä, ehkä mies haluaisi tehdä sen vanhaan oikeaan tapaan kirkossa, mutta itse en voi ajatella sellaista. Eipä tarvitsis kärsiä polttareistakaan, kun ei ole oikein hyviä kavereitakaan, kuka niitä järkkäis, enkä kyllä todellakaan mitään ihmeitä haluaisi, vain naimisiin. Yksinkertaisella tavalla.

        ..haluaako se mies niitä häitä yhtä palavasti, vai ootko se vaan sinä, jolla on kiire? Mulle vaan tuli sellanen käsitys, että miehellä ei oo niinkään kiirettä, mutta sä haluat häät mielellään_pian ja vielä sellasina, ku sä tykkäät..? Että ois ehkä kompromissin aika: joko suostut isoihin häihin, tai otat sen riskin, että meet hautaan neitinä.. ;)


    • pienet juhlat

      Ehkä menitte liian aikaisin kihloihin? Miksi olette olleet 7 vuotta kihloissa? Sovitteko silloin tosissanne menevänne naimisiin? Pitkän kihlauksen jälkeen kalenterin esiin ottaminen voikin olla kynnys, eikä luonnollinen kihlaukseen kuuluva asia. Ja jotkut tarvitsee vielä uuden kosinnan. Ei meilläkään mies halunnut siviilivihkimistä vaan kunnon häät. Enkä minäkään oikeastaan, mutta olisi sekin kelvannut. Luulisi, että pääsisitte kompromissiin. Kutsukaa vain lähimmät eikä "koko kansaa". Sopikaa jokin yläraja paljonko häät saa maksaa. Voisi sitä turhempaankin rahaa laittaa? Ja pitäkää juhlat mitkä eivät ole niin "hääjuhlamaiset" vaan voisivat olla vaikka mitkä tahansa juhlat. Ei tarvitse olla hääparin pöytää yms. Jos sekään ei kelpaa miehelle tai se, että suostuisitkin kunnon häihin niin sitten se oli ehkä tekosyy ja mies epäröi. "Minä ehkä olisin valmis siviilivihkimiseen". Käytät itsesikin kohdalla sanaa "ehkä"? Epäröitkö itsekin siis? Toisaalta otsikko on "tahdon"?

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Joskus mietin

      miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi
      Ikävä
      31
      6988
    2. Miten reagoisit

      Jos ikäväsi kohde ottaisi yhteyttä?
      Ikävä
      88
      3879
    3. Ryöstö hyrynsalmella!

      Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313
      Hyrynsalmi
      68
      3862
    4. Mitä haluaisit sanoa

      Nyt kaivatullesi?
      Ikävä
      267
      3312
    5. Olisiko kaivattusi

      Sinulle uskollinen? Olisitko itse hänelle?
      Ikävä
      61
      2807
    6. Ihana nainen

      Suukotellaanko illalla?☺️ 🧔🏻🫶
      Ikävä
      52
      2765
    7. Sukuvikaako ?

      Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne
      Iisalmi
      32
      2620
    8. Ootko koskaan miettinyt että

      miksi kaivatullasi ei ole puolisoa?
      Ikävä
      153
      2490
    9. Huomenta ihana

      Mussu ❤️.
      Ikävä
      32
      2094
    10. Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa

      Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok
      Maailman menoa
      139
      1995
    Aihe