Eli, oon pikkuhiljaa valmistumassa ammattiin, loistavin arvosanoin, ja jo nyt olisi 2 varmaa työpaikkaa sitten kun valmistun..
Oon tehnyt töitä todella paljon ja rahaa on jne..
Nyt ote alkaa lipsumaan. Rahaa mennyt kuukauden sisällä ihan liikaa, ja olen ruvennut liikkumaan ns. huonossa seurassa.. Ja ryyppään nykyään melkein joka viikonloppu (ennen ehkä 3 kuukauden välein.. pakkohan se on joskus pitää hauskaa)..
Ja jotenkin, en odota tulevaisuudelta enää niin paljoa. Ennen haaveena oli lähteä ulkomaillekkin töihin ja kierrellä maailmaa jne.. Ja minulla voisi olla mahdollisuudetkin siihen.
Mutta nyt ote on jotenkin alkanut lipsumaan..
Mitä pitäisi tehdä?
Lisäksi, olen aikaisemmin käynyt kuntosalilla mutta nyt sekin on jäänyt.. Istun vain kotona ja syön älyttömästi kaikkea hyvää.. Ihme että en ole lihonut kuin ehkä kilon..
Mitä tehdä?
Oon tehnyt töitä todella paljon ja rahaa on jne..
Nyt ote alkaa lipsumaan. Rahaa mennyt kuukauden sisällä ihan liikaa, ja olen ruvennut liikkumaan ns. huonossa seurassa.. Ja ryyppään nykyään melkein joka viikonloppu (ennen ehkä 3 kuukauden välein.. pakkohan se on joskus pitää hauskaa)..
Ja jotenkin, en odota tulevaisuudelta enää niin paljoa. Ennen haaveena oli lähteä ulkomaillekkin töihin ja kierrellä maailmaa jne.. Ja minulla voisi olla mahdollisuudetkin siihen.
Mutta nyt ote on jotenkin alkanut lipsumaan..
Mitä pitäisi tehdä?
Lisäksi, olen aikaisemmin käynyt kuntosalilla mutta nyt sekin on jäänyt.. Istun vain kotona ja syön älyttömästi kaikkea hyvää.. Ihme että en ole lihonut kuin ehkä kilon..
Mitä tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jatka samaa rataa. Ei tulevaisuudessa ole mitään odotettavaa. Vedä lärvit aina kun on tilaisuus, haistata paskat kaikille. Kerran tässä vaan eletään. Jos elät vielä 25 vuoden kuluttua, saat inhimillisesti ottaen hienon kokemuksen, miltä tuntuu olla ylipainoinen, huonokuntoinen, väsynyt keski-ikäinen mies.
Hyvässä seurassa on myös hyvä meno
Sellainen meno, joka ei vaikuta terveyteen huonolla tavalla.
Ensinnäkin, jos ei ole mitään menetettävää elämässä, niin on vapaa tekemään mitä tahansa. Vaikka sitten kuluttaa itsensä loppuun ryyppäämällä. Jos on jotain elämään sisältyy jotakin arvokasta (tyttöystävä jota rakastaa tms.) niin kannattaa ottaa iisimmin.
Sinusta on tulossa amis
Idiootti.. Vai hyvin arvosanoin valmistunu ammattiin, mutta kuitenkin ihan ääliö? Mihin tää maailma on menossa.
Siis minkäikäinen sä oot? Ihan normaalia et nuoruudessa on paljon unelmia ja haaveita ja haluais tehdä vaikka mitä. Taka-ajatuksena kuitenkin semmonen pelko että emmä saa mitä haluan jos mä vaan juhlin ja pidän hauskaa enkä tee mitään sen eteen mitä myöhemmin "oikeesti" haluan. Sit tulee kuitenkin se, että kun koko ajan vaan tekee töitä jonkun tavoitteen eteen jotta varmasti saisi sen mitä haluu (esim. hyvän ammatin), ni siinä vaiheessa kun sä saavutat sen tavoitteen niin yhtäkkiä iskee tyhjä olo ja sä kysyt iteltäsi, entäs mitä nyt? Oikeestihan mun pitäis olla onnellinen kun oon saavuttanut juuri sen mitä halusin, mutta ei ole.
Vastaus siihen on se, että elämä ei tähtää tai lopu johonkin tavoitteeseen, vaan se jatkuu ja jatkuu (kuolemaan asti). Ja se on hyvä nähdä juuri tollasena jatkuvana prosessina ja on myös hyvä ymmärtää, että elämän jokainen hetki ja päivä on arvokas ja tärkeä. Sen takia kannattaa elää täysillä jo nyt eikä vasta kun joku tavoite on saavutettu. Moni just parikymppinen (ja vähän vanhempikin) huomaa sen, että olihan niitä haaveita ja unelmia ja ois kivaa reissata ympäri maailmaa jne, mutta elämä on tässä ja nyt ja aikaa haaveilemiseen ei yksinkertaisesti enää ole, vaan päätöksiä opiskelupaikasta jne on tehtävä nyt. Silloin joutuu luopumaan ehkä monestakin unelmasta ja tulevaisuus näyttää yhtäkkiä aika karulta ja tylsältä. Mutta siinä on vaan kyse siitä että tunnistaa oman rajallisuutensa ja sen, että elämässä ei voi millään tehdä sitä kaikkea mitä haluais. Sitä tärkeempää on sitten pitää nyt hauskaa ja nauttia kavereista ja kaikkee. Multakin meni todella pitkään tajuta se, että kannattaa nauttia jokaisesta hetkestä ja tehdä se mistä oikeesti tykkää eikä leijailla jossain korkeammissa sfeereissä. Ja että onnelliseksi ei tee raha tai hyvät arvosanat vaan hyvät ihmissuhteet.
Ja sähän oot vielä nuori, jos sä haluat lähteä ulkomaille ni mikset lähtisikin?
Kyl sä ehdit olla töissä vielä vaik kuinka monta vuotta!
Toivottavasti saitte jotain selvää siitä mitä mä halusin sanoa =) Terveisin, ens viikolla 20 v täyttävä poika