Mulla on nyt tällä hetkellä monta suurta ongelmaa, ja heti kun nettiin pääsin tutustumaan, sain kaverilta vinkin tänne keskustelusivuille... Ja tässä mie nyt kyselen tyhmiä kysymyksiäni.
Mun vanhemmat on vanhoja, minun ikään verrattuna siis. Äiti on 59 ja isä 62. Mulla on veli, joka on 28-vuotias. Mä itte olen 17v.
Ongelma on vanhempani. He eivät ole kovinkaan moderneja. Ennen asuttiin maaseudulla pienessä kylässä, kunnassa oli alle 15 000 asukasta. Mä kävin siellä kouluani, ihan tylsää elämää. Sitten äiti joutui töihin suurempaan firmaan suurempaan kaupunkiin, täällä on vähän alle 100 000 asukasta. Muutettiin pienestä maalaistalosta kerrostalokolmioon.
Mä toivoin tietenkin jonkinnäköistä modernistumista vanhemmiltani.
Kysyin syksyllä, että saisinko joululahjaksi kännykän, koska nyt sitä suuremmassa kaupungissa tarvitsisi ja yhteys kavereihin säilyisi paremmin. Äiti ja isä eivät tajua kännyköistä ym. mitään, joten ei käynyt. Tietokoneen sentään sain veljeltäni, hänen vanhan ja salaa veli siihen netin asensi.
Äiti ja isä ei olisi antaneet.
Musta tuntuu ihan tyhmältä, kun mulla ei ole kännykkää.
Toinen on vaatteet. Äiti ei tahdo, että mä käytän tiukkoja farkkuja, tiukkoja housuja tai tiukkoja paitoja. Ei mitään tavallisia nuorten vaatteita. Tosin olen alkanut ostaa säästämilläni rahoilla salaa muotivaatteita ja puen ne ennen kouluun menoa lähihuoltoaseman vessassa joka aamu.
En saa meikata, jota kuitenkin teen salaa.
Missään en saa koulun jälkeen käydä, koska kaupunki on kuulemma niin vaarallinen paikka. Sosiaaliset suhteet alkaa kyllä vähän kärsiä tästä! Poikaystäväehdokas olisi, mutta en voi seurustella, koska en saa käydä missään ulkona ja en saa vielä seurustella, koska olen niin nuori!
Millä noiden vanhempien asenteita saisi muutettua? Puhuminen ei riitä, koska lapsella ei ole sananvaltaa. Veljestäkään ei ole apua, koska on tällä hetkellä Tsekissä.
Mun vanhemmat on vanhoja, minun ikään verrattuna siis. Äiti on 59 ja isä 62. Mulla on veli, joka on 28-vuotias. Mä itte olen 17v.
Ongelma on vanhempani. He eivät ole kovinkaan moderneja. Ennen asuttiin maaseudulla pienessä kylässä, kunnassa oli alle 15 000 asukasta. Mä kävin siellä kouluani, ihan tylsää elämää. Sitten äiti joutui töihin suurempaan firmaan suurempaan kaupunkiin, täällä on vähän alle 100 000 asukasta. Muutettiin pienestä maalaistalosta kerrostalokolmioon.
Mä toivoin tietenkin jonkinnäköistä modernistumista vanhemmiltani.
Kysyin syksyllä, että saisinko joululahjaksi kännykän, koska nyt sitä suuremmassa kaupungissa tarvitsisi ja yhteys kavereihin säilyisi paremmin. Äiti ja isä eivät tajua kännyköistä ym. mitään, joten ei käynyt. Tietokoneen sentään sain veljeltäni, hänen vanhan ja salaa veli siihen netin asensi.
Äiti ja isä ei olisi antaneet.
Musta tuntuu ihan tyhmältä, kun mulla ei ole kännykkää.
Toinen on vaatteet. Äiti ei tahdo, että mä käytän tiukkoja farkkuja, tiukkoja housuja tai tiukkoja paitoja. Ei mitään tavallisia nuorten vaatteita. Tosin olen alkanut ostaa säästämilläni rahoilla salaa muotivaatteita ja puen ne ennen kouluun menoa lähihuoltoaseman vessassa joka aamu.
En saa meikata, jota kuitenkin teen salaa.
Missään en saa koulun jälkeen käydä, koska kaupunki on kuulemma niin vaarallinen paikka. Sosiaaliset suhteet alkaa kyllä vähän kärsiä tästä! Poikaystäväehdokas olisi, mutta en voi seurustella, koska en saa käydä missään ulkona ja en saa vielä seurustella, koska olen niin nuori!
Millä noiden vanhempien asenteita saisi muutettua? Puhuminen ei riitä, koska lapsella ei ole sananvaltaa. Veljestäkään ei ole apua, koska on tällä hetkellä Tsekissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vanhempasi ovat eläneet kovin kovin erilaisen nuoruuden. Sen lisäksi he ovat - anteeksi nyt vaan suorasanaisuuteni - maaseudun ihmisiä. He ovat "kankeita" asenteissaan.
Jos vanhempasi olisivat eläneet koko ikänsä kaupungissa, olisi heidän asenteensa esim. kännyköihin erilainen. Samoin tietokoneisiin ja nettiin.
En tiedä onko myös koulutustaustalla merkitystä, mutta uskon että ainakin sillä, asuuko maalla vai kaupungissa.
Ehkä he pitävät tätä kaikkea turhana ja kaupunkilaisten hapatuksena ja turmeluksena. He ovat niitä ihmisiä, jotka eivät haluaisi muutoksia; he haluaisivat että kaikki olisi ennallaan kuten joskus ennen vanhaan.. niitä ihmisiä, jotka eivät hyväksy muutosta. Kehitystä. He eivät pysy siinä mukana.
Olen tavannut tämäntyyppisiä maaseudun ihmisiä, jotka ovat nuorempia kuin vanhempasi, noin 5-kymppisiä mutta ulkoiselta habitukseltaan ja ajatuksiltaan kuin eläkeläisiä..
En osaa neuvoa muuten kuin kääntymällä paikkakuntasi perhe/nuorisoneuvolaan tai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään. Ja jos sinne saisit vanhempasikin.
He osoittavat välittämistään ja rakkauttaan tällä tavalla mutta eivät tajua että tekevät karhunpalveluksen kun sitovat sinut kotiin. Olethan kuitenkin melkein täysi-ikäinen.
Oliasi hienoa jos jotenkin saisit vanhempasi kuuntelemaan sinua ja luottamaan, ettet mene väärille teille vaikka saisitkin kännykän tai vähän muodikkaampia vaatteita.
Pure hammasta ja kestä vielä vuosi. Sitten lähdet jollekin muulle paikkakunnalle opiskelemaan. Kyllä se siitä. Älä kuitenkaan ole katkera vanhemmillesi. Ovat vain kasvaneet eri ajassa ja eri maailmassa.
Mulla on oikeastaan sama ongelma. Olen itte kans 17 v poika (2-lapsisen perheen vanhempi lapsi), ja vanhemmat on pikkusen "vanhanaikaisia". Ne ei onneksi ole ihan niin "pahoja" kun sun vanhemmat ja vähän nuorempiakin (molemmat kohta 50).
Kotona pitää olla viimeistään 20:lta, ja menoista kysellään vähän liiankin innokkaasti. Tyttöjen kanssa on ollut aika paljon "menestystä", mutta alkavat seurustelusuhteet pitää lopettaa kun en kestäis siitä seuraavaa meininkiä kotona. Olenhan kaiken lisäksi aivan liian nuori seurustelemaan...
Olen alkanut vakavasti suunnittelemaan asuinpaikan vaihtoa heti 18v täytettyä (käytännössä toteutuu siten, että lähden opiskelemaan kaupunkiin). Se ratkaisisi kaikki ongelmat, vaikka muutos voikin olla aika raskas. Suosittelen sinulle samaa.
Tällaisessa perheessä elävänä olen havainnut, että vaikka ikää tulee lisää niin mikään ei muutu. Sen takia kannattaa lähteä niin pian kuin mahdollista. Pitäis vaan uskaltaa ottaa kunnolla irti ja lähteä. Rohkeutta sinulle siihen!
Onpas sinulla kummalliset vanhemmat! Kyllä mun mielestä nuoren pitäis saada pukia niinku itte haluaa! Siitähän voidaan kiusata koulussa, jos ei saa pukeutua hienosti! No onneksi olet kohta 18!
Et taida saada vanhempiesi asennetta muutettua lainkaan, mutta koeta jaksaa vielä 18:nteen ikä vuoteen asti!
Voi vitsi! Jos 17 vuotias on liian nuori seurustelemaan, niin siinä tapauksessa löysin liian nuorena "sen oikean"! Olen ollut hänen kanssaan jo yli 4 vuotta.