... talousrikollisuuden ehkäisyssä.
Kerronpa seuraava.
Oli eräs alkuun hyvin menestyvä pikku-firma. Firman toimitusjohtaja oli suuruudenhullu ja alkoi kasvatamaan firmaa aivan uskomattomilla yritysostoilla. Hän osteli pienempiä samanalan firmoja vähän joka viikko pois, vedoten siihen, että ne ei enää kilpaile samoilla markkinoilla. Rahaa tuntui riittävän. Lähin piiri tiesi, että nyt mennään kovaa ja pudotaan korkealta, jos pudotaan.
Huonostihan siinä kävi. Työkoneet jätettiin tarkoituksella huoltamatta, joka jumalan jutusta pihdattiin jopa niin, että työntekijät eivät saaneet enää edes työhanskoja ilman kuittausta. Myös työntekijöiden palkat alkoi myöhästelemään ja lopuksi ne jätettiin maksamatta kokonaan. Arvata vaan saattaa, jotta millaista nimittelyä tämä johtaja käytti työntekijöistään, kun työntekijät lopettivat hommat maksamattomien palkkojen takia. Työntekijät olivat johtajan mielestä ahneita, laiskoja, yhteiskunnan kuppaajia, köyhiä luusereita, jotka eivät arvosta yrittäjyyttä ja eivät tiedä yrittäjyydestä yhtään mitään yms. yms....
No konkkaanhan se meni. Firma oli sen verta iso, että siitä uutisoitiin radiossa ja lehdistössä.
Tämä johtaja oli pedannut pedin hiton hyvin. Kun konkurssi siunattiin käräjillä ja pesälle nimettiin hoitaja, niin jokos vaan se lusmu oli tarjoomassa jälkikasvuaan uuden yrityksen perustamiseksi kuolleen raunioille. Se kehtas edustajansa voimin vieläpä velkojien kokoukseen ehdottaa, että tietyt haarat jätetään pois ja hänen kakaransa ottaa ne hyvät haarat haltuunsa. Se jopa kehoitti jälkikasvunsa edustajaa kohottamaan tiettyjen toimintojen osalta ostosummaa aina 50.000 €uroa suuremmaksi, kuin kilpailija.
Velkojat pistivät aisoihin ton jutun. Velkojat ilmoittivat tylysti, että he eivät ala enää vitkuttelemaan, vaan konkurssipesästä otetaan se, mikä nyt on otettavissa ja sillä selvä.
No siitäkös tämä "suuren suuri mulkku" riemastu ja haukkuu nykyäänkin yhteiskuntaa, jotta yrittäjyyttä ei kunnioiteta ja duunarit on paskoja, kun ne ei tee palkatta enää töitä. Konkurssiin kuulemma pakotetaan ja Suomessa ei saa yrittäjä sanella mitään, vaan yhteiskunta suosii duunareita. Sitä hatutti ylikaiken, kun sen suunnitelma oman kakaran firmasta meni lyttyyn kertaheitolla.
Mistähän muuten sillä oli tarjota todella paljon rahaa velkojille, että sen kakara (on melkoisen tuttu autopiireissä) olisi saanut ostettua toiminnan, tosin aivan pilkkahintaan? Senhän omien sanojen mukaan piti olla pers´aukinen.
Ja mitaan ette voi...
Kerronpa seuraava.
Oli eräs alkuun hyvin menestyvä pikku-firma. Firman toimitusjohtaja oli suuruudenhullu ja alkoi kasvatamaan firmaa aivan uskomattomilla yritysostoilla. Hän osteli pienempiä samanalan firmoja vähän joka viikko pois, vedoten siihen, että ne ei enää kilpaile samoilla markkinoilla. Rahaa tuntui riittävän. Lähin piiri tiesi, että nyt mennään kovaa ja pudotaan korkealta, jos pudotaan.
Huonostihan siinä kävi. Työkoneet jätettiin tarkoituksella huoltamatta, joka jumalan jutusta pihdattiin jopa niin, että työntekijät eivät saaneet enää edes työhanskoja ilman kuittausta. Myös työntekijöiden palkat alkoi myöhästelemään ja lopuksi ne jätettiin maksamatta kokonaan. Arvata vaan saattaa, jotta millaista nimittelyä tämä johtaja käytti työntekijöistään, kun työntekijät lopettivat hommat maksamattomien palkkojen takia. Työntekijät olivat johtajan mielestä ahneita, laiskoja, yhteiskunnan kuppaajia, köyhiä luusereita, jotka eivät arvosta yrittäjyyttä ja eivät tiedä yrittäjyydestä yhtään mitään yms. yms....
No konkkaanhan se meni. Firma oli sen verta iso, että siitä uutisoitiin radiossa ja lehdistössä.
Tämä johtaja oli pedannut pedin hiton hyvin. Kun konkurssi siunattiin käräjillä ja pesälle nimettiin hoitaja, niin jokos vaan se lusmu oli tarjoomassa jälkikasvuaan uuden yrityksen perustamiseksi kuolleen raunioille. Se kehtas edustajansa voimin vieläpä velkojien kokoukseen ehdottaa, että tietyt haarat jätetään pois ja hänen kakaransa ottaa ne hyvät haarat haltuunsa. Se jopa kehoitti jälkikasvunsa edustajaa kohottamaan tiettyjen toimintojen osalta ostosummaa aina 50.000 €uroa suuremmaksi, kuin kilpailija.
Velkojat pistivät aisoihin ton jutun. Velkojat ilmoittivat tylysti, että he eivät ala enää vitkuttelemaan, vaan konkurssipesästä otetaan se, mikä nyt on otettavissa ja sillä selvä.
No siitäkös tämä "suuren suuri mulkku" riemastu ja haukkuu nykyäänkin yhteiskuntaa, jotta yrittäjyyttä ei kunnioiteta ja duunarit on paskoja, kun ne ei tee palkatta enää töitä. Konkurssiin kuulemma pakotetaan ja Suomessa ei saa yrittäjä sanella mitään, vaan yhteiskunta suosii duunareita. Sitä hatutti ylikaiken, kun sen suunnitelma oman kakaran firmasta meni lyttyyn kertaheitolla.
Mistähän muuten sillä oli tarjota todella paljon rahaa velkojille, että sen kakara (on melkoisen tuttu autopiireissä) olisi saanut ostettua toiminnan, tosin aivan pilkkahintaan? Senhän omien sanojen mukaan piti olla pers´aukinen.
Ja mitaan ette voi...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.