Yritän kuunnella hiljaisuutta….
sitä ei minulle suoda milloinkaan
yrittäessäni tarkkaan kuunnella
kuulen korvissani kosken kohinan
sisäisen virtani aaltojen loiskeen
siitä tiedän olevani vielä elossa
siksi olen onnellinen, tänäänkin
sitä ei minulle suoda milloinkaan
yrittäessäni tarkkaan kuunnella
kuulen korvissani kosken kohinan
sisäisen virtani aaltojen loiskeen
siitä tiedän olevani vielä elossa
siksi olen onnellinen, tänäänkin
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sama vika Rahikaisella ! :D
eipä tarvitse kuunnella radioita, kun on omasta takaa musiikit:)
Ehkä se on se luovuuden ja elämän virta. Ajattele, mitä henkisyyttä ihmisessä on ! en usko, että eläimet kuulevat sielunsa koskien kohisevan.
Asuin lapsena kosken rannalla. Ajatuksissani kuulen nyt sen ajattoman kohinan vuosien takaa. Ehkäpä se soi minunkin sielussani.
Kiitos runostasi. Siihen sisältyy syvällinen ajatus.Kerppuli.
kuulet kosken kohinan vuosien takaa. Minä puolestani muistan aivan elävästi moottoripyörieni käyntiäänen, vaikka aikaa on vierähtänyt yli neljäkymmentä vuotta. Ihmeellinen on ihmisen pää, ei sitä voi käsittää. Kai se ihmisen sielu sijaitsee pään sisällä? Oletko tullut ajatelleeksi?
Kiitos kommentistasi! Vastaukseni viipyi, kävin päivällä hammaskirurgilla ja jonkin verran jomottaa. Josko aamulla olisi parempi olo..
jokaisesta päivästä, kunpa me muistaisimmekin sen
aina. Ihminen on vaan niin kummallinen pakkaus,
että huomaa vasta menetyksissä ja kolhuissa lait-
taa asiat tärkeysjärejstykseen.
Mutta runosi kosken kohina on se joka puraisi
minua heti, kas kun asun sellaisen äärellä.
Pidän muutenkin sanojesi taitavasta käytöstä.
sattuessa saattaa joskus olla vaikeaa olla onnellinen. Kuitenkin, ainakin niin kauan kuin ihminen säilyy toimintakykyisenä, voi elää onnellista elämää.
Kiitos Linda sanoistasi!
nättiä,herkkää kiitos
Sinulle Roosa kauniista sanoistasi