Taannoin, ehkä pari viikkoa sitten, oli valtakunnan päälehdessä lähes seivun artikkeli siitä, miten eläkeikäiset puolisot eroavat.
On oltu yhdessä 30-40 vuotta. on koettu myötä- ja vastoinkäymisiä. On kasvatettu lapsia ja he ovat lähteneet maailmalle. On tullut lapsenlapsia, joiden kanssa on leikitty.
Ollaan joillekin isä ja äiti, toisille appiukko ja anoppi ja kolmansille mummo ja vaari. Jonakin päivänä näille toisille tulee yllättävä uutinen: tuo sopuisan tuntuisesti elänyt herttainen vanha pari eroaa. Sen jälkeen ei voida enää mennä samalla kertaa noiden omien vanhempien, appiukon ja anopin tai mummon ja vaarin luo samalla kertaa.
Tämä suuntaus, avioerot eläkeiässä olleiden kesken on ollut kasvamaan päin. Mistä johtuukaan, että ihmiset jotka ovat ovat sietäneet toisiaan jopa 40 vuotta, vanhoilla päivillään päättävätkin mennä eri suuntiin?
Tuskin aina on syynä ns. kolmaskaan pyörä. Jos taas on, nnin on kais siihenkin selviä syitä.
.
On oltu yhdessä 30-40 vuotta. on koettu myötä- ja vastoinkäymisiä. On kasvatettu lapsia ja he ovat lähteneet maailmalle. On tullut lapsenlapsia, joiden kanssa on leikitty.
Ollaan joillekin isä ja äiti, toisille appiukko ja anoppi ja kolmansille mummo ja vaari. Jonakin päivänä näille toisille tulee yllättävä uutinen: tuo sopuisan tuntuisesti elänyt herttainen vanha pari eroaa. Sen jälkeen ei voida enää mennä samalla kertaa noiden omien vanhempien, appiukon ja anopin tai mummon ja vaarin luo samalla kertaa.
Tämä suuntaus, avioerot eläkeiässä olleiden kesken on ollut kasvamaan päin. Mistä johtuukaan, että ihmiset jotka ovat ovat sietäneet toisiaan jopa 40 vuotta, vanhoilla päivillään päättävätkin mennä eri suuntiin?
Tuskin aina on syynä ns. kolmaskaan pyörä. Jos taas on, nnin on kais siihenkin selviä syitä.
.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sysissä kun sepissäkin,kuuluu vanha sanonta.Olisin ollut vaikka lopun ikääni,jos ei olisi toiselle tullut se viidenkynpin villitys eli kaikki uusiksi.
En syytä,mutta ihmettelen mikä tulì?
Oli kaikki velat maksettu,lapset lähtenee maailmalle,mutta se ei vaan onnistunut enää.
Tyhjyys varmaan meidän suhteessa,vaikka omasta mielestäni oli ihan hyvin?
Suuri yllätys,olikin toisen vuosien salainen suhde.
Ja eihä sitä enää voitu poikki laittaa,en varmaan ollut enää läheinen saati tärkeä,kun näin meni.
Mutta,uutta kohti ja kevättä rinnassa on,kaikesta huolimatta.
En ihmettele, kyllä työaika menee jotenkin vaikka toinen änkyröi, pääseehän työpaikalle elämään ihmisarvoista elämää ainakin sen 8 h.
On vaan niin, että kun liikaa alistuu kun välttää riitoja, sitä kaiken aikaista yhdessäolon onnea ei enää jaksa kun jää vapaaksi työstä, tai eläkeikä on lähellä, on ajateltava itseäänkin.
Minä olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni, eipä kukaan kysele miten olet tämän kahvin keittänyt kun maistuu erilaiselta???
Ja paljon muuta joka alkoi tuntua korvissa jo hyvin pahalta, voin katso vaikka ikkunasta ulos tarvitsematta selittää mitä näkyy!
Tämä on vain yksi syy, muita voi olla lisää.
kyllästyin mieheni ainaiseen jankutukseen. Kaikesta jaksoi huomauttaa, vaikka itse jätti tavaransa mihin sattui, ja syytti minua kun ei löytänyt.
Minäkin pakenin töihin ja muihin rientoihin tapaamaan ja näkemään iloisia ihmisiä, ei jaksanut istua kotona katsomassa yhtä hapannaamaa.
Ei tullut kiitosta eikä kehumisia. Muut miehet kehuvat kauniiksi mutta mieheni piti minua vain lihavana.
Lopuksi rohkaisin itseni ja otin eron silläkin riskillä että mieheni väkivaltaisuus olisi riistäytynyt käsistä.
En kuitenkaan ole elämäni päivinä ajatellut jättää vaimoani. Hän jäisi uskomattomiin vaikeuksiin. Kannan vastuuni. Rakastan häntä kuitenkin. Minulle saa olla ilkeä.
Kyllä havumetsien mies otit tärkeän aiheen esille.
Tuttavapiiriini kuuluvilta, edellyttäen että ovat läheisiä, olen kysynyt asiaa. Miehet kertovat, että erkaantuminen on alkanut siitä kun vaimoa ei enää kiinnosta seksi eikä läheisyys. Sitten mies alkaa katsella ympärilleen ja siitä taas ei vaimo pidä, mikä on ymmärrettävää. Ero tulee heti. Tämän sukupolven ihmiset ovat pysyneet naimisissa vuosikymmenet, ei niin kuin nykynuoret jotka menevä heppoisimmilla perusteilla vihille ja eroavat liian helposti. Monelle se tullut eteen siinä vaiheessa kun jäädään eläkkeelle. Eräskin sanoi ettei tuntenut sitä ihmistä yhtään jonka kanssa joutui elämään. Sanoi että se oli kuin vieras ihminen vaikka oli oltu aviossa 35 vuotta.
Ehkä se tosiaan on hyvä niinkauan kun on isommat ympyrät ja pääsee töihin tuulettumaan.
Tuossa tulikin keskeinen syy mainituksi. Se on juuri intiimielämän katoaminen suhteesta ja kiinnostuksen puuttuminen siihen nimenomaan vaimon puolelta.
Jos aitauksen sisällä oleva eläin ei saa enää tontiltaan ravintoa, totta kai se haluaa alueeltaan pois tuntemalleen tontille, jossa on heinää tarjolla.
Joku voi myös heikon suhteen takia ratketa alkoholiin. Siitä tietysti saa toinen osapuoli aiheen hakea eroa.
Perussyy on kuitenkin useimmissa tapauksissa sama. Myönnettäköön tosin, että syitä voi olla sysissä ja sepissäkin.
Tulevaisuuden rakentaminen on aktiivista aikaa.
Meillä oli ensimmäinen "ylimenokohta" talomme valmistuminen ja muutto.
Hetken oli tyhjä olo joka tuntui myös parisuhteessa.
Ei mikään kriisi.
Seuraava vaihe tuli velkojen tultua maksetuiksi ja penskojen muuttaessa samoihin aikoihin omilleen.
Jälleen jonkin aikaa tyhjä olo joka kaikesta päätellen koetteli silmieni iloa enemmän kuin minua.
Näihin tapahtumavaiheisiin ajoittuvat erot vielä ymmärtäisin.
Syyt ovat tosin ohimeneviä.
Olisikohan eläkeläisten eroihin vaikuttamassa elämän tapahtumattomuus?
Pelkkää rutiinia kaikilla elämän aloilla.
Ei tavoitteita!
Ei haasteita!
Ei väriä elämässä!
En tiedä.
Ehkä luonteiden erilaisuus korostuu tuossa vaiheessa.
Sietämistä en ymmärrä!
Olen kuvitellut sietämättömien leikkaavan matot halki jo ennen eläköitymistä.
Elämäni sulostuttaja on välillä moitiskellut joitakin tapojani.
Tapahtumaköyhäksi ja ikäväksi hän ei yhteiselämäämme ole moittinut.
Eihän voi olla huomaamatta tervepäisiä ihmisiä, ymmärrän kyllä niitäkin varmasti on, mutta jos ihminen on hankala luonne se vaan korostuu vanhetessa, ei sille tosiasialle voi mitään.
Narsistin kanssa elin 25v ja minulle riitti, voisi joku kiltti täti hoivata jos jaksaa, muutamassa vuodessa 10 naista yrittänyt, jokainen sieltä on ennen uuden tuloa hävinnyt....
Näitä sairaita on liikaa ja lääkäreitä liian vähän, pakkohoitoon ne pitäisi saada, lääkkeetkin vaihdoin myrkkyihin ei hän niitäkään voinut syödä säännöllisesti.
Näistä vain jokainen vaikenee ja eivät tule esille ihmiset uskoo noita sairaiden puheita kuinka heitä vaimo kohtelee,,,sanon että siinähän uskovat!
Ne jotka eivät ole kokeneet avioliittoa narsistin kanssa eivät pysty ymmärtämään tätä. Tällaisesta liitosta on vaikea erota, vaikka kärsiiei pysty eroamaan. Joka ei ole tätä kokenut luulee että erotaan vaan kun tulee tylsää ja rakkaus loppuu, ei ymmärretä että joku voi jopa kärsiä eikä pääse silti irti.
Minä onnistuin irrotautumaan ja eroamaan 2 vuotta sitten 60 iässä. Se oli elämäni paras ratkaisu mutta samalla harmittaa että tein tämän näin myöhään. Huomaan nyt miten paljon elämällä on annettavaa, mutta terveys ja ikä estävät kaikesta nauttimisen. Ja loppu on jo lähempänä kuin 20 vuotta sitten. Vähän katkera olen, täytyy myöntää.
Helpotti kun sain lukea kirjoituksesi, jotenkin tällainen pelastaa päiväni, ja tunnen eläväni.
Meitä on silti paljon, sen tiedä, sekä miehissä että naisissa.
Voimia hyvää kesää!
omaa tarinaa olen lukennut viestiäsi. Mutta katkera en suostu olemaan.Nautin elämästä täysin siemauksin joka hetkestä, vaikka kolottaa sieltä ja täältä sydänkin heittää häränpyllyä. Mutta nyt ei kukaan minua alista ,valehtele tai tuusaile muita juttuja. Olen vapaa ja vallaton joka suhteessa ja en suostu enää kenekään saappaan alle.
Entäs, kun on kilpaillut vuosikymmeniä alkoholin
kanssa ja todennut hävinneensä ja käyttöä neljänäkin päivänä viikossa ja pakkoliikkeitä alkoholin vaikutuksen alaisena. Kyllä se panee jo miettimään eroakin. Ei ole mukavaa katsottavaa muttei myöskään helppoa purkaa mummolaa. Se on kai hyväksyttävä vain sinä vastamäkenä, jonka on papin edessä luvannut kestää.