Se rakas sielunkumppani???

Onko heitä olemassa

Se sielunkumppani....onko sellaista olemassa?
Sellainen kumppani, joka ymmärtää puolesta sanasta, tukee, arvostaa eikä arvostele!
Kumppani jonka kanssa voi olla tekemättä mitään hienoa tai kallista, kumppani jolle ei tarvitse esittää muuta kuin on eli ei tarvitse yrittää olla yli-nuorekas, menevä, kaiken hallitseva ja tietävä, kumppani joka hyväksyy lapseni joilla jo omat perheet - tekemättä mitään mustasukkaisuusdraamaa asiasta /
kumppani jonka kanssa saa nauraa tai itkeä, kumppani joka ei nyrpistele nenäänsä ihan tavalliselle kotiruualle, kumppani joka ei joka hetki ole lähdössä matkalle, golffaamaan vai haaveilenko ihan olemattomia?
Onko sellaisia miehiä ihan oikeasti olemassa?

19

1201

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Reetta5 ejk

      Onpa kovat vaateet kumppanin ominaisuuksista. Vaikea varmasti löytää, sillä haaveet on haaveita, vaikka ne kuinka onnea uskottelisivatkin.
      Toivottavasti joku löytää miehen tai naisen jolla on nuo tosimiehen tai -naisen täyttävät ominaisuudet, voi olla tosi onnellinen onnessaan tai sitten ei.

      Kyllä miehellä pitää olla särmää, en usko jos kumppani joka asiassa vastaa "kyllä oma suloinen rakas mussukkani"! Silloin yhetiselo on tosi latteaa.

      • Sama^^^^^^^^

        Reetta muoriseni, ymmärsit väärin kirjoituksen -
        ihmettelin vain, onko sellaisia olemassa............


      • Sama^^^^^^^^ kirjoitti:

        Reetta muoriseni, ymmärsit väärin kirjoituksen -
        ihmettelin vain, onko sellaisia olemassa............

        Eipä ole vielä kukaan muu muoriksi nimitellyt, siispä kiitosta vaan!Sitäpaitsi en ole sinun enkä kenenkään muunkaan " Reetta muoriseni".
        Heikoille, joilla on vajetta käyttäytymisessä, pitää antaa anteeksi ja oikein heikolle monta kertaa.
        Tapoihini ei kuulu loukata ja nimitellä ketään vielä vähemmän en ala pelaamaan nokka pokkaa kenenkään kanssa.


      • Käynnistyskaapeli
        reetta5 kirjoitti:

        Eipä ole vielä kukaan muu muoriksi nimitellyt, siispä kiitosta vaan!Sitäpaitsi en ole sinun enkä kenenkään muunkaan " Reetta muoriseni".
        Heikoille, joilla on vajetta käyttäytymisessä, pitää antaa anteeksi ja oikein heikolle monta kertaa.
        Tapoihini ei kuulu loukata ja nimitellä ketään vielä vähemmän en ala pelaamaan nokka pokkaa kenenkään kanssa.

        ainakaan käynnistysongelmia olevan.


    • melko lähelle

      sellainen muuten mutta en kyllä ymmärrä monestakaan sanasta.
      Olen kyllä kuullut juttuja näistä puolesta sanasta ymmärtäjistä mutta en ymmärrä.
      Särmää pitää olla molemmissa, jos ei miehessä ole silloin sitä on naisessa.

    • korvenneito

      Tiedän, että on miehiä joille nuo mainitsemasi seikat ovat mahdollisia luonteenpiirteinä ja ominaisuuksina, mutta, naisena minun on samalla sanottava, etten voi odottaa mieheltä täydellistä käyttäytymistä minua kohtaan, ellen itse kykene olemaan odotusteni mittainen vastaanottaja kaikelle sille mitä mieheltäkin odotan.

      Tiedän, on olemassa miehiä joille nainen merkitsee tasavertaista kumppania.
      Tällä iällä meillä kaikilla on kokemuksia parisuhteestakin. Edellisten pettymysten, tai suuren onnen kokeneina meillä on erilaisia toiveita uuden suhteen, uuden kumppanin varalle, toiveita joilla rakennamme itsellemme kuvan joka olisi ihanne.
      Täydellistä ihmistä ei ole syntynyt, mutta voisimme olla, naisena ja miehenä täydellisiä hänelle joka vierellämme kulkee myöskin ne arjen hetket, jos luovumme vaatimasta, mutta olemme valmiita antamaan kaiken itseltämme.

      Vasta arjessa me tutustumme siihen ihmiseen joka meissä kussakin elää. Ei se ole toiveiden täyttämistä, ei se ole uhrautumista, eikä vaatimuksia, vaan rinnalla elämistä, hyväksymistä ja läheisyyttä jossa molemmat tietävät, että kokemukset ovat meistä muokanneet sellsiaia kuin olemme. Aina meillä on mahdollisuus kasvaa toisen rinnalla, hyväksyä menneisyys ja läheiset ihmiset jotka kuuluvat niihin eilisiimme.

      Uskon ja toivon, että meillä jokaisella olisi mahdollisuus kohdata se sielunkumppani joka hyväksyy, kuten sanot, teeskentelemättömän minuuden.

      On vain vaikeaa löytää omat ihanteet täyttävää, täydellistä ihmistä, mutta, jospa lakkaamme odottamasta mitään erikoista, sopeutamme omat tapamme toisen tapoihin, kuin sormet kädet ristiessä, toinen toisensa lomaan, ehkä meillä on paremmat mahdollisuudet onnistua.

      Itseäni voin muuttaa, toista en, mutta voimme yhdessä muokata toisiamme, oppia kanssakäymisen kautta luopumaan siitä mitä ilman voi elää ja olla onnellinen, vaikka se toinen sitten menisikin kavereiden kanssa kalaan, tai golfaamaan. Hän palaa sieltä paljon pirteämpänä kuin lähti, jos sinä hyväksyt hänen harrastuksensa osana hänen persoonallisuuttaan.

      Kiitos aloittajalle, harvoin puhumme haaveistamme ja pohdimme syvemmin parisuhdetta sen henkiseltä puolelta.
      Ei nainen voi odottaa mieheltä sitä mitä ei itsekin ole valmis antamaan ja osoittamaan.

      Ollaan vaan reilusti rehellisiä ja avoimia, viat ja puutteet löytyvät jokaisen nahan alta ne on vain opittava hyväksymään.
      Joka uskaltaa tunnustaa virheensä, on jo pitkällä kasvun tiellä ja osaa antaa anteeksi toisellekin.

      • mutta *

        Sitä ei voi tietää onko vapaa. Aina kuitenkin ihmis- suhde vaatii tutustumista,joskin ensi vaikutelma on tärkeä!.Siinä ikäänkuin aistii niin herkästi, kuin tuntosarvilla toisen ihmisen.

        Siihen perustuu rakkaus ensi näkemältä! Sokeilla kokemalta!

        Aina kannattaa pitää ihanteistaan kiinni,olisi väärin lähteä yhteen ihmisen kanssa ilman kiintymistä---rakastumista.Ja kunnioittamista.

        Monella on juuri näissä toiveissaan korkeat ihanteet,ja pitäisi muistaa,että tähti hetkiä ei ole aina!Joskus riittää ,että on ollut.


      • O'Höpö-tin-tin-tin

        nainen miten auliisti tarjoilisi parastaan ja olisi valmis antamaan kaikkensa miehelle sekä sopeutumaan miehen tarpeisiin, JOS mies on alun alkaen ihan eri maata kuin nainen. Turha on toivoa hyvää parisuhdetta vaikka vaimoihminen itsensä solmuun vääntäisi. Joku nainen haluaa palvella miesta ja etsii miestä suojelijaksi, vahvemmaksi puoliskoksi, joka tekee päätökset naisenkin puolesta. Toinen etsii tasa-arvoista kumppania rinnalleen. Jälkimmäiselle naistyypille sopivaan mieheen en välittäisi lähemmin tutustua. Hänestä ei ole minulle sielunkumppaniksi, vaikka miten yrittäisin häntä palvella, ei minustakaan hänelle. Häntä en edes haluaisi. Olen mieluummin ilman.

        Tiedän, millainen on hyvä parisuhde parhaimmillaan. Minulla on siitä kolme varsin erilaista kokemusta, joista lyhin oli 3. ja pisin yli 20. vuoden ajalta. Tiedän, mitä haluan ja tiedän, mitä minulla on osaltani sellaiseen tarjottavana. Se ei ole vähän, mutta se ei ole yhtään mitään niiden "tosimiesten" silmissä, joille minulla ei ole kohteliaan tervehdyksen lisäksi mitään sanottavaa.

        En etsi täydellistä ihmistä, enkä välittäisi edes tavata sellaista. Mikään ei estä minua toivomasta lähes täydellistä kumppania itselleni ja tietämästä osaavani olla yhtä "lähes" täydellinen kumppani hänelle, jonka mielelläni vielä kohtaisin. Meillä olisi yhteiset arvot ja ajan myötä kehittyvä varaukseton luottamus toisiimme, viihtyisimme yhdessä, mutta osaisimme kulkea myös itseksemme sekä tuoda uusia ajatuksia ja virikkeitä yhteiseksi iloksi. - Ellen kohtaa itselleni lähes täydellistä kumppania tai huomaa rakastuneeni hyvään kaveriin, jatkan eloa itsekseni ja jaan aikaani erilaisten harrastusten sekä ihmisten kanssa muuten. Oikean kumppanin kohtaaminen ei ole kovin todennäköistä, koska sellaiset miehet ovat vähintään yhtä harvinaisia kuin kaltaiseni naiset. - Pidän itseäni onnekkaana, koska tiedän, millainen hyvä parisuhde on parhaimmillaan - minulle. Olen rakastunut, rakastanut ja kokenut ollevani rakastettu. Olen siis rikas, ja minulla on monenlaisia muistoja, vaikkei uusia enää kertyisikään. Toivoa en aio hylätä, vaikka usko alkaa vähitellen väsyä.;))


      • huh-huh..
        O'Höpö-tin-tin-tin kirjoitti:

        nainen miten auliisti tarjoilisi parastaan ja olisi valmis antamaan kaikkensa miehelle sekä sopeutumaan miehen tarpeisiin, JOS mies on alun alkaen ihan eri maata kuin nainen. Turha on toivoa hyvää parisuhdetta vaikka vaimoihminen itsensä solmuun vääntäisi. Joku nainen haluaa palvella miesta ja etsii miestä suojelijaksi, vahvemmaksi puoliskoksi, joka tekee päätökset naisenkin puolesta. Toinen etsii tasa-arvoista kumppania rinnalleen. Jälkimmäiselle naistyypille sopivaan mieheen en välittäisi lähemmin tutustua. Hänestä ei ole minulle sielunkumppaniksi, vaikka miten yrittäisin häntä palvella, ei minustakaan hänelle. Häntä en edes haluaisi. Olen mieluummin ilman.

        Tiedän, millainen on hyvä parisuhde parhaimmillaan. Minulla on siitä kolme varsin erilaista kokemusta, joista lyhin oli 3. ja pisin yli 20. vuoden ajalta. Tiedän, mitä haluan ja tiedän, mitä minulla on osaltani sellaiseen tarjottavana. Se ei ole vähän, mutta se ei ole yhtään mitään niiden "tosimiesten" silmissä, joille minulla ei ole kohteliaan tervehdyksen lisäksi mitään sanottavaa.

        En etsi täydellistä ihmistä, enkä välittäisi edes tavata sellaista. Mikään ei estä minua toivomasta lähes täydellistä kumppania itselleni ja tietämästä osaavani olla yhtä "lähes" täydellinen kumppani hänelle, jonka mielelläni vielä kohtaisin. Meillä olisi yhteiset arvot ja ajan myötä kehittyvä varaukseton luottamus toisiimme, viihtyisimme yhdessä, mutta osaisimme kulkea myös itseksemme sekä tuoda uusia ajatuksia ja virikkeitä yhteiseksi iloksi. - Ellen kohtaa itselleni lähes täydellistä kumppania tai huomaa rakastuneeni hyvään kaveriin, jatkan eloa itsekseni ja jaan aikaani erilaisten harrastusten sekä ihmisten kanssa muuten. Oikean kumppanin kohtaaminen ei ole kovin todennäköistä, koska sellaiset miehet ovat vähintään yhtä harvinaisia kuin kaltaiseni naiset. - Pidän itseäni onnekkaana, koska tiedän, millainen hyvä parisuhde on parhaimmillaan - minulle. Olen rakastunut, rakastanut ja kokenut ollevani rakastettu. Olen siis rikas, ja minulla on monenlaisia muistoja, vaikkei uusia enää kertyisikään. Toivoa en aio hylätä, vaikka usko alkaa vähitellen väsyä.;))

        En sano muuta.


      • O'Höpö-tin-tin-tin
        O'Höpö-tin-tin-tin kirjoitti:

        nainen miten auliisti tarjoilisi parastaan ja olisi valmis antamaan kaikkensa miehelle sekä sopeutumaan miehen tarpeisiin, JOS mies on alun alkaen ihan eri maata kuin nainen. Turha on toivoa hyvää parisuhdetta vaikka vaimoihminen itsensä solmuun vääntäisi. Joku nainen haluaa palvella miesta ja etsii miestä suojelijaksi, vahvemmaksi puoliskoksi, joka tekee päätökset naisenkin puolesta. Toinen etsii tasa-arvoista kumppania rinnalleen. Jälkimmäiselle naistyypille sopivaan mieheen en välittäisi lähemmin tutustua. Hänestä ei ole minulle sielunkumppaniksi, vaikka miten yrittäisin häntä palvella, ei minustakaan hänelle. Häntä en edes haluaisi. Olen mieluummin ilman.

        Tiedän, millainen on hyvä parisuhde parhaimmillaan. Minulla on siitä kolme varsin erilaista kokemusta, joista lyhin oli 3. ja pisin yli 20. vuoden ajalta. Tiedän, mitä haluan ja tiedän, mitä minulla on osaltani sellaiseen tarjottavana. Se ei ole vähän, mutta se ei ole yhtään mitään niiden "tosimiesten" silmissä, joille minulla ei ole kohteliaan tervehdyksen lisäksi mitään sanottavaa.

        En etsi täydellistä ihmistä, enkä välittäisi edes tavata sellaista. Mikään ei estä minua toivomasta lähes täydellistä kumppania itselleni ja tietämästä osaavani olla yhtä "lähes" täydellinen kumppani hänelle, jonka mielelläni vielä kohtaisin. Meillä olisi yhteiset arvot ja ajan myötä kehittyvä varaukseton luottamus toisiimme, viihtyisimme yhdessä, mutta osaisimme kulkea myös itseksemme sekä tuoda uusia ajatuksia ja virikkeitä yhteiseksi iloksi. - Ellen kohtaa itselleni lähes täydellistä kumppania tai huomaa rakastuneeni hyvään kaveriin, jatkan eloa itsekseni ja jaan aikaani erilaisten harrastusten sekä ihmisten kanssa muuten. Oikean kumppanin kohtaaminen ei ole kovin todennäköistä, koska sellaiset miehet ovat vähintään yhtä harvinaisia kuin kaltaiseni naiset. - Pidän itseäni onnekkaana, koska tiedän, millainen hyvä parisuhde on parhaimmillaan - minulle. Olen rakastunut, rakastanut ja kokenut ollevani rakastettu. Olen siis rikas, ja minulla on monenlaisia muistoja, vaikkei uusia enää kertyisikään. Toivoa en aio hylätä, vaikka usko alkaa vähitellen väsyä.;))

        jälkimmäiset näköjään sekaisin.
        Perinteistä suomalaista "tosimiestä" en haluaisi enkä ryhdy toteuttamaan perinteistä roolimallia, vaikka mielelläni hemmottelen ja palvelen, kun saan sellaista välillä itsekin osakseni.
        Tiedän monia naisia, jotka ajattelevat toisin ja luulen, että heidän on helpompi löytää heille oikean arvon antava rakastava kumppani. - Ihastuttavia, kultaisia naisia, joilla on paljon annettavaa kaikille.


      • ihmettelevä^?
        O'Höpö-tin-tin-tin kirjoitti:

        nainen miten auliisti tarjoilisi parastaan ja olisi valmis antamaan kaikkensa miehelle sekä sopeutumaan miehen tarpeisiin, JOS mies on alun alkaen ihan eri maata kuin nainen. Turha on toivoa hyvää parisuhdetta vaikka vaimoihminen itsensä solmuun vääntäisi. Joku nainen haluaa palvella miesta ja etsii miestä suojelijaksi, vahvemmaksi puoliskoksi, joka tekee päätökset naisenkin puolesta. Toinen etsii tasa-arvoista kumppania rinnalleen. Jälkimmäiselle naistyypille sopivaan mieheen en välittäisi lähemmin tutustua. Hänestä ei ole minulle sielunkumppaniksi, vaikka miten yrittäisin häntä palvella, ei minustakaan hänelle. Häntä en edes haluaisi. Olen mieluummin ilman.

        Tiedän, millainen on hyvä parisuhde parhaimmillaan. Minulla on siitä kolme varsin erilaista kokemusta, joista lyhin oli 3. ja pisin yli 20. vuoden ajalta. Tiedän, mitä haluan ja tiedän, mitä minulla on osaltani sellaiseen tarjottavana. Se ei ole vähän, mutta se ei ole yhtään mitään niiden "tosimiesten" silmissä, joille minulla ei ole kohteliaan tervehdyksen lisäksi mitään sanottavaa.

        En etsi täydellistä ihmistä, enkä välittäisi edes tavata sellaista. Mikään ei estä minua toivomasta lähes täydellistä kumppania itselleni ja tietämästä osaavani olla yhtä "lähes" täydellinen kumppani hänelle, jonka mielelläni vielä kohtaisin. Meillä olisi yhteiset arvot ja ajan myötä kehittyvä varaukseton luottamus toisiimme, viihtyisimme yhdessä, mutta osaisimme kulkea myös itseksemme sekä tuoda uusia ajatuksia ja virikkeitä yhteiseksi iloksi. - Ellen kohtaa itselleni lähes täydellistä kumppania tai huomaa rakastuneeni hyvään kaveriin, jatkan eloa itsekseni ja jaan aikaani erilaisten harrastusten sekä ihmisten kanssa muuten. Oikean kumppanin kohtaaminen ei ole kovin todennäköistä, koska sellaiset miehet ovat vähintään yhtä harvinaisia kuin kaltaiseni naiset. - Pidän itseäni onnekkaana, koska tiedän, millainen hyvä parisuhde on parhaimmillaan - minulle. Olen rakastunut, rakastanut ja kokenut ollevani rakastettu. Olen siis rikas, ja minulla on monenlaisia muistoja, vaikkei uusia enää kertyisikään. Toivoa en aio hylätä, vaikka usko alkaa vähitellen väsyä.;))

        olla muuta kuin epäuskoinen.
        Kirjoituksesi on rehellinen ja aito,siitä ei epäilystä!

        Mutta kun seuraavassa viestissä jo, joku tunnistaa Sinut mieheksi,tulee mieleen,eikö täällä uskalleta olla oma itsensä?

        Sääli siinä tapauksessa,jos joutuu kiertämään tosiasiat,voidakseen tuoda esiin syvimmät
        ajatuksensa!

        Itse jaan kanssasi monet mainitsemasi toiveet.
        Tiedän myös mahdollisuuksia olevan tuon saavuttamiseen.
        Kuitenkin elämä itsessään---- vaatii meitä myös toimimaan.
        Jokainen on oman onnensa seppä!

        p.s. Itse olen joutunut "hylkäämään" kahden rehellisen miehen tarjouksen,---hienotuntesesti.


    • Aikamiespoika

      Tuntomerkkisi viittaavat otsikon otukseen

      • O'Höpö-tin-tin-tin

        ellet paremmasta tiedä, olet jäänyt paljosta vaille. Sylikoirasta ei ole kumppaniksi kuin ehkä paremmasta mitään tietämättömälle aikamiespojalle, kun mammasta aika jättää.


    • puhutko

      minun miehestäni? Piatsi että lähden mielelläni hänen kanssaan golffaamaan ja matkoille.
      Pidän kiinni , älkää vaivautuko!

    • etsiä, liian suuret vaatimukset, ei ole.

      • Minä uskon,että vähän sinnepäin olevan, kyllä löytää.Täydelliset ihmiset ovat,aika vaikeita,joten on hyvä,että emme kohtaa...Olen tavannut yhden,todella ymmärtäväisen ihmisen..Hänellä on ollut paljon vaikeuksia elämässään ja se on hionut hänestä timantin. Hän on kiireinen,joten olen iloinen ,pienestäkin tapaamis-hetkestämme.En tiedä,
        onko hänellä ,kaikkea tuota,mitä aloitustekstissä vaadittiin,mutta läheltä liippaa..Yleensäkin,jos joku ihminen käy hermoon,pitää mielessään etsiä 10 hyvää asiaa..Voi olla,että ei sitten enää käykkään hermoon..Mukavaa päivää..t.Irkku


    • Tosin en enää etsikään ns. sielunkumppania, eikä sellaisia taida ollakaan, ainakaan vapaana kuin taivaan lintu. Olisihan se kumma ihme, jos niin ihmeellinen tätä ikää oleva ihminen kohdalle sattuisi, että voisi kokea peräti sielunkumppaniksi. Siihen en oikein osaa uskoa. Sen verran kaavoittuneita ihmiset yleensä jo tässä iässä ovat. Lienen sitä itsekin. En haluaisi kenenkään hidastavan menoani. :))

      • korvenneito

        Tuskin etsimällä löytääkään, mutta kulkemalla mieli avoimena voi kohdata ihmisen joka vastaa sitä mielikuvaa jonka on omassa mielessään luonut sielunkumppanista.

        Ei ominaisuudet selviä pikaisesti ohikulkien. Suhdehan rakentuu hiljalleen, tuntemaan pitää oppia, ei luulla ja odottaa toisen vastaavan kaikkeen mistä on haaveillut.

        Luoja varjelkoon täydellisestä ihmisestä. Uskon etten tulisi toimeen sellaisen ihmisen kanssa, koska en jaksaisi kaiken aikaa kohottaa toisen itsetuntoa, sillä, hänhän on täydellisen itserakas jossa ei ole mitään virheitä.

        Monen ihmisen kanssa tunnen sielunkumppanuutta, mutta en toki voisi liittää omaa elämääni kaikkien elämään. Hyviä, toisiamme ymmärtäviä ja kaikessa tukevia ystävyys suhteita on välillemme syntynyt, niistä en luovu helposti, koska sielunkumppanuutta voi olla muutakin kuin pelkkä parisuhde ihanneihmisen kanssa.

        Se tärkein suhde rakentuu samoille ihanteille.
        Mitään vaatimatta voi saada enemmän kuin osaisi edes pyytää, sielujen sinfoniaa, jossa elämän arki kulkee mukana ilman riitasointuja.


      • monessa
        korvenneito kirjoitti:

        Tuskin etsimällä löytääkään, mutta kulkemalla mieli avoimena voi kohdata ihmisen joka vastaa sitä mielikuvaa jonka on omassa mielessään luonut sielunkumppanista.

        Ei ominaisuudet selviä pikaisesti ohikulkien. Suhdehan rakentuu hiljalleen, tuntemaan pitää oppia, ei luulla ja odottaa toisen vastaavan kaikkeen mistä on haaveillut.

        Luoja varjelkoon täydellisestä ihmisestä. Uskon etten tulisi toimeen sellaisen ihmisen kanssa, koska en jaksaisi kaiken aikaa kohottaa toisen itsetuntoa, sillä, hänhän on täydellisen itserakas jossa ei ole mitään virheitä.

        Monen ihmisen kanssa tunnen sielunkumppanuutta, mutta en toki voisi liittää omaa elämääni kaikkien elämään. Hyviä, toisiamme ymmärtäviä ja kaikessa tukevia ystävyys suhteita on välillemme syntynyt, niistä en luovu helposti, koska sielunkumppanuutta voi olla muutakin kuin pelkkä parisuhde ihanneihmisen kanssa.

        Se tärkein suhde rakentuu samoille ihanteille.
        Mitään vaatimatta voi saada enemmän kuin osaisi edes pyytää, sielujen sinfoniaa, jossa elämän arki kulkee mukana ilman riitasointuja.

        ihmisessä pitkän elämän varrella,on löytynyt samoin tuntevia.Se on ravinnut henkisesti.Suhde hmiseen on ollut yläpuolella parisuhteen "vetoa" ,mutta vetänyt silti kuuntelemaan ja keskustelemaan k.o.kanssa.

        Tulee ajatelleeksi,entä jos parisuhteessa on nämä molemmat!----Silloin hipoisi tuo kumppanuus ajoittain taivaita.
        Kuitenkin jo ikä edellyttää niin aloittajalta,kuin muiltakin arkistakin realismia.

        Arki ei ole ollenkaan ikävä asia.Päinvastoin ,juuri arjen hyväätekevässä ilmapiirissä, kykenee toteuttamaan mutkattomasti elämän meihin kohdistamat vaatimukset---- puolin ja toisin.
        Palaan vielä tähtihetkiin,joita on ,ja kuuluu olla.
        Ne luovat pohjan keskinäiselle luottamukselle,jota ilman ei kahden ihmisen sielunkumppanuus ole mahdollinen!
        Silloin ihminen on parhaimillaan,vapaa---luottavainen ja rakastava.

        Virheineenkin,jotka useimmat itsessään tiedostavat:)

        Ei pitäisi nukkua,kun yö laskeutuu
        pitäisi katsella tähtiä ja olla kaksin.

        vapaasti suom.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nainen, se auttaisi jo paljon minua

      tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin
      Ikävä
      123
      2791
    2. Miksi olet niin ehdoton mies?

      Yksi virhe ja heti pihalle?
      Ikävä
      99
      1832
    3. On vaikea uskoa

      Että hän olisi niin syvästi rakastunut
      Ikävä
      42
      1265
    4. Pyhäjärvi -kuntaliiton LISTALLA - ajautuu kriisikunnaksi

      ”Vaaravyöhykkeessä” Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen nostaa esille Punakallion listalta todennäköisistä kri
      Pyhäjärvi
      181
      1242
    5. Vieläkään nainen ei mitään tunnistettavaa sinusta

      ei minusta, ei meistä, eikä meidän historiasta. Voisit kyllä kirjoittaa jotain spesifistä mitä meidän välillä on tapahtu
      Ikävä
      77
      1167
    6. Nainen, olet minun makuuni joka suhteessa

      Siksi tämä on mennyt niin vaikeaksi, ja ei tahdo ajatukset millään pysyä arjessa, vaan ne karkaa koko ajan unelmiin sinu
      Ikävä
      26
      1144
    7. Ehkäpä tunnet sinuun kohdistuvan rakkauden

      Mutta tunnetko tuskani siitä sinuun kohdistuvasta suuresta ikävästä ja toteutumattomasta läheisyydestä? Vaistoatko kun i
      Ikävä
      63
      1086
    8. Miten menee omasta mielestä?

      https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f6e1e5b9-dd40-4eaf-ac96-036894307db5 Listan kärjessä Ähtäri
      Ähtäri
      28
      997
    9. Jos en enää

      sinua näkisi, tekisinkö jotain toisin? Kertoisinko sinulle kaiken? Sen miten paljon minulle merkitset ja kuinka kaipaan
      Ikävä
      38
      920
    10. Ei mene kauaa että kaikki vedätykset

      Selviää.. Moni täältä on syytteessä.. Mahdollisesti palsta menee kiinni.. Tällä hetkellä jokainen viesti kiertää sup
      Ikävä
      56
      911
    Aihe