Mitä voi tehdä asialle, jos lapsi ei halua mennä joka toinen viikonloppu tapaamaan äitiään? Lapsi asuu isän ja minun, äitipuolen kanssa, ja olemme sormi suussa välilä hänet pakottaneet lempeästi äidin luo, välillä antaneet mennä mummolaan, joka yhtä lähellä.Miten te toimisitte? Pitäisikö lapsen antaa olla, kunnes itse haluaa tavata äitinsä? Meidän mielestämme äitiäkin pitäisi välillä tavata ja äidin luona asuu muitakin sisaruksia, joten heitäkin olisi hyvä käydä katsomassa.Tämä on minulle outo asia ja siksi pyydänkin teidän muiden mielipiteitä asiaan.
Lapsi ei halua tavata
äitiään
173688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
äidistään? Ei lapset muuten niin tekisi. Äiti on kuitenkin aina se tärkein.
Mutta pienet lapset on helppo lahjoo jotakin vastaan, ootko lahjonut heiät? Surkeeta.
Mistä aina vedät tuon ...äiti on aina se kaikkein parhain... Sinä et voi tietää ap taustoja, etkä voi sokkona mennä sanomaan juuta etkä jaata tästä äidistä.
Totuus on se että äitejä on sekä kelvollisia, että niitä joilla lapsia ei pitäisi olla. Samoin isejä.
Jos äidin luona asiat olisivat hyvin, lapsi haluaisi sinne mennä.
Ap:lle:
Äiti palaveriin ja kissa pöydälle, mistä kenkä puristaa. Kyllä siihen jokin syy on?
taustoja, epäilen. Täällä on hyväk irjoitella ihanmitä vaan! Vasinkin miesten existä ja heidän lapsistaan.
En kai kysyisi neuvoa, jos olisin? Sehän on henkistä väkivaltaa! Manipulointi on hirveä temppu 13-vuotiaalle lapselle, ja hän on asunut meillä vasta 2 vuotta
viellä ollaan lapsi saatu menemään äidilleen.. (mutta kyllä äidinkin toimet vaikuttaa meillä ei äiti pidä lapseensa yhteyttä näennäisesti 2 syystä uusi mies ja liian hankala lapsi).. ihme jos lasta ei kiinnosta mennä sinne. JA tiedoksi jeesustelijoille ME EMME OLE LASTA MANIPULOINUT MITENKÄÄN;P.. jos äidit oikeasti luulee et lapset on jotenkin tyhmiä ja manipuloitavissa ni hu hu!
meillä oleleva lapsi on fiksu ja mukava meidän mielestä mutta ei äitinsä miesystävän tai äitinsä sinänsä ei viihdy lapsensa kanssa ja pidä yhteyttä.. mutta oma on asiansa eiköhän lapsi sitten aikuisena itse joko pidä yhteyttä enemmän tai jätä käymättä..
MUTTA kuinka moni äiti luulee että jos hän itse ei yhteyksissä lapseen niin miltäpä lapsesta tuntuu onko kiva pitää yhteyttä kun tuntee olevansa ei toivottu?
niin hankalia ja keskenkasvusia kakaroita, että hermot menee. Onneks on kerran kuussa meillä, joten ei tarvi pelätä että omat lapset taantuu. Meillä nuoremmat lapset osaa siivota omat huoneet, pedata pedit, laittaa asitat tiskikoneesen ym pientä askaretta. Mutta kun nämä miehen kakarat tulee, niin koko huusholli on sekaisin.
Ei osaa edes voileipää tehdä tai perunoita kuiria. Koulukin menee ihan penkin alle.
Kyllä se on äidistä kiinni millaiset ovat lapset.
Minä yritän ja yritän ohjata, opastaa ja auttaa, mutta kun ei ole älliä niin sitä ei ole. Salaa toivon, että isänsä huomaisi kurittomat penskansa, ja antaisi porttikiellon heille. On kurjaa, kun oma elämä menee yksien kakaroiden takia sekasin.
Pahoin pelkään että vaikuttaa minun ihaniin lapsiin huonosti, mutta olen selittänyt lapsilleni, että älkää missään nimessä ottako noista oppia. Ei ole helppoa ei.
täytyy silti vastata että äidit JA ISÄT kasvattavat lapsiaan (sekä uusioperheissäkin asioita oppii) mikäli lapset olis (enkä usko että on) niin kauheita niin katso sitä miestäsi yhtälailla. Ero ja etävanhemmuus ei mitenkään poista kasvatusvastuuta.
oikeutta puuttua toistenl asten ja heidän omien vanhempien välisiin asioihin. Ei vaikka kuinka halusivat leikkiä äitiä ja isää, mutta se ei kuulu heille. Heidän on hyväksyttävä asiat kuin omat vanhemmat ne sanoo ja sopii. Jos se eikäy, sille ei voi mitään.
lapsi mahtaa olla kyseessä? Itselläni hiukan kokemusta vastaavasta tilanteesta. (Voit lukea historiaa tarkemmin tuolla alempana olevasta aloituksesta; "Pakko avautua", kirjoitukseni on otsikolla "Ei mitenkään" nimim. "ihmeellistä".)
Meidän tilanteessamme lapsi oli tuolloin n.9-vuotias, ja monesti lähti itku kurkussa äidin luo viettämään viikonloppua. Minä ja ex-mieheni olimme kuitenkin sitä mieltä että äidille olisi annettava tilaisuus korjata välinsä lapseen. Se oli aika huono päätös... Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kuunnella ja uskoa lapsen mielipidettä. Nyt aikuisena hän on kertonut minulle kuinka katkera hän oli siitä kuinka hänet pakotettiin menemään äitinsä luokse, vaikka hän ei siellä viihtynyt ja äitinsä pahoinpiteli häntä henkisesti (haukkumalla sekä vähättelemällä). Siitä kehkeytyi sitten murrosiässä bulimia...
Kehottaisin teitä kuuntelemaan lasta ja jos lapsi on sen verran iso että osaa puhua, niin kyselemään syitä siihen miksi ei halua äidin luokse mennä. Hienotunteisesti voisitte kysyä myös äidiltä että onko hänellä tietoa ko. syistä.
Mukavaa kevään jatkoa teille!
aika lailla ja siitä, miksi etän luokse ei halua mennä. Mitä isompi lapsi, sen enemmän antaisin itse vapauksia päättää, mitä haluaa tehdä. Ja mitä enemmän haluamattomuus liittyy etän (ja etän perheenjäsenten) tekemisiin tai tekemättä jättämisiin, niin sitä enemmän harkitsisin, olisiko jotain muuta keinoa ratkaista tilanne kuin pakottaminen.
Meillä siirryttiin melkein yhteisymmärryksessä viikonlopputapaamisista pois, kun etän luona oli lapsen (9 v.) mielestä vähän pelottava meininki viikonloppuisin, eli etän kaverit koolla jne, sen sijaan että etä olisi ollut lapsen kanssa. Nyt lapsi ja etä viettävät aikaa viikolla, esim. lapsen harrastuksen yhteydessä ja puuhaavat muuta kivaa kahdestaan. Eikä ole ollut lapsella enää tukalia tilanteita etän hoivissa ja etälläkin tuntuu olevan ihan uusi reipas ja innostunut ote lapsen kanssa olemiseen.
Koska: isä ei halua keskustella eksän kanssa, eks ei ota yhteyttä lapseen kuin todella harvoin, lapsi ei halua mennä sinne, kun "mitä mä siellä teen?" Ainoa asia, mitä siellä voi tehdä on kuulemma tv:n katselu ja netissä oleminen. Aika köyhää mielestäni.Äiti ei edes yritä korjata tilannetta, eikä isä paranna peittelemällä asiaa, mutta en kyllä sotkeudu tuohon väliin, äitipuolena saan muutenkin "tanssia kuin trapetsilla" tässä koko ajan. Kummalliselta hommalta vaan vaikuttaa!
tyttäreni ei myöskään halua mennä isälleen,koska ei ole mitään tekemistä, yleensä isä kaljoissa tai työssä. Mieluummin hän on kavereitten kanssa, murrosikäinen voi jo ite päättää että meneenkö.
Hän on sitte käynyt joskus viikolla isäänsä katsoos kun ei tarvii olla yötä.
isän pieni painostaminen? Sanot, ettet voi pakottaa lasta viettämään tylsää viikonloppua etän luona, että hän saa tästä lähtien hoitaa lähtötilanteet (luulis siinä silmien aukeavan...). Tietysti on niinkin, että lapsen olisi hyvä tottua erilaisia temperamenttejä omaaviin sukulaisiin, eikä mitään tekemättömyys ole ehkä maailman kamalin perheongelma, jos muuten pidetään huolta. Ja ole lapsen tukena jos näyttää tukea kaipaavan.
terv. 9 v:n lähiaikuinen
vielä 9v voi manipuloida menee, mutta teini-ikäisen menemisiä ei sitten millään voi pakottaa, niillä on jo oma tahto ja mielipiteet...Tulee vaan hirvee huuto ja mylvintä ja kaikkien on paha olla.
tavata isää ja olin vähän samassa tilanteessa kuin sinä nyt, tosin olen lapsen äiti. Mutta asiaa puituamme perheneuvolassa, jossa käyty erosta asti, ei tilanne johdu siitä ettei lapsi HALUA tavata isää, vaan välissä on kaikenlaisia tunteita. Lapsi tuntee pelkoa, hylkäämistä tms. Teidän aikuisten tulisi nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja YHDESSÄ setviä tilanne jotta lapsella olisi turvallista mennä molempien vanhempien luo.
Tämäkin tuttua..Meillä miehen nuorempi lapsi ei halunnut nyt viime lomalla mennä äidillensä ja me kyllä yritimme kertoa et seuraava mahdollisuus tavata on sitten vasta joskus kesällä(kun äidillä on ehkä aikaa), mutta lapsi sanoi ettei halua mennä sinne ja olla yksin ja et siellä ei ole tekemistä.
Me annoimme lapsen itse päättää ja hän itse kertoi sit äidille ettei tule..vanhempi lapsi meni silti tapaamaan äitiä.Vanhempi tekee paljon asioita sen takia ettei halua pahoittaa äidin mieltä, mutta meistä oli ihan kiva et meni.
Jos muuten ap haluat keskustella asioista ilman turhaa ilkeilyä niin suosittelen eroperhe.net sivustoa..:)
Kiitos, taidan siirtyä eroperhe sivustoille! Ja kiitos muillekin asiallisista vastauksista, meillä on Perheneuvolaan aika 3 viikon päästä ja menemme sinne kyselemäään lisää asiasta. Oikein hyvää ja iloista kevään jatkoa kaikille!