..........................
Päivä hymyilee
vaisusti minulle
yön harmauden häivä
vielä vaaleilla poskillaan
silmät alasluotuina
räntäsadetta ripsissään.
Minä hymyilen takaisin
Kyllä vaaleanharmaatkin
päivät sopivat minulle
Huomenna näen jälleen
silmiesi auringon
3.4.2009 kerppuli
Päivä hymyilee
vaisusti minulle
yön harmauden häivä
vielä vaaleilla poskillaan
silmät alasluotuina
räntäsadetta ripsissään.
Minä hymyilen takaisin
Kyllä vaaleanharmaatkin
päivät sopivat minulle
Huomenna näen jälleen
silmiesi auringon
3.4.2009 kerppuli
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja kaunis, yhtä aikaa on tämä runosi. Olisi voinut mahtua tuonne rakkausrunopuolellekin varsin mainiosti.:)
ajattelin, että sopisi sinnekin.
Nämä ovat vain tällaisia hetkikuvia, kun muita runoja ei enää synny.
Mutta nyt näen jo auringon kirkkaat silmät. Täytyy lähteä iltakävelylle...
Kiitos kommentistasi!
Kerppuli
tällaisena aamuna
kun taivas varisee räntää
ja kun se putoaa ripsilleni
toivoisin
että olisit rinnallani
en olisi yksin
mutta nyt
itken taivaan kanssa kilpaa
eikä kukaan tiedä
mistä kyyneleet muodostuivat
Kerppunen. Sinun runosi on kappale kevään ihmettä
haikeina säkeinä. Se synnytti minussakin jotain,
olit inspiraationi.
Tuntuu pahalta, että olet yksin ja surullinen.
Toivon että aurinko paistaisi Sinulle ja että kyyneleistäsi muodostuisi kaunis sateenkaari, jonka päästä löytäisit onnen.
Kiitos kauniista kommentistasi !
Kerppuli
Aevan...ei sitä niä päevänpaestettakkaan, jos ei jokkii päevä rätkäse vähän räntee silimille. Ei ne vuan helleetkään värit niin helleitä oes, jos ei niihen rinnalla niitäe tummia värejä nähä voes.
Tykkeen tästä runostas.
Sitä minnäi oun uatellunna jotta tiä elämä mänis kovin ykstotiseksi, jollei olis noeta tummia raetoja siinä elämän räsymatossa. Niin ne nämä Luojan kujelmat männöö.
Kerppulj