tähän asti olen pitänyt itseäni bi-seksuaalina, seurustellut vain miesten kanssa mutta naisia katsellut kyllä ehkä enemmänkin kuin miehiä, joitain säätöjä myös ollut (myös seurustellessani miehen kanssa). tässä n. vuoden ajan en ole oikeastaan kiinnostunut miehistä ollenkaan. tulin kaapista ulos perheelleni ja ystävilleni, ja nyt tuntuu kuin kivi olisi vierähtänyt pois sydämeltäni. voiko olla, että olen miehistä pitänyt vain "velvollisuudesta" vanhempiani yms. kohtaan? nyt kun asiaa mietin, en näe mitään muuta syytä menneisyyteeni miesten kanssa kuin sen, että sitä on minulta odotettu. en pidä miesvartaloa millään tavalla haluttavana. ainut miehinen ominaisuus mistä olen pitänyt on tietynlainen "turvallisuus". onko kellekään muulle käynyt näin?
bi-seksuaalista lesboksi?
lalalalallaaaallalaa
132555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olen lesbo, mutta elin pitkään siinä uskossa tai toivossa, että olisin biseksuaali, koska en tahtonut hyväksyä lesbouttani. Halusin jotenkin pitää yllä mahdollisuutta, että voisin saada "normaalin" heterosuhteen ja -perheen. Samalla ohitin täydellisesti sen, että en ole koskaan ollut oikeasti kiinnostunut yhdestäkään miehestä, ja odotin vain, että jostakin ilmestyy mies, johon rakastun. Itse en koe muuttuneeni biseksuaalista lesboksi vaan uskon, että olen aina ollut lesbo. Toisaalta on muuttuminenkin mahdollista. Ihmisen seksuaalinen identiteetti muuttuu ja kehittyy ajan myötä. Ehkä sinulle on käynyt niin, tai sitten vain olit peloissasi kuten minä.
... voi määritellä eri tavoin.
Minä olen muuttunut "heterosta lesboksi" vuosien kuluessa, mutta määrittelen silti itseni biseksuaaliksi enkä lesboksi. Ajattelen itse niin, että kun minulla on kyky rakastaa elämäni aikana miestä ja naista, olen biseksuaali. Elämässä on erilaisia vaiheita, jolloin tämä kyky näyttäytyy eri suunnasta.
Joku toinen määrittelee identiteettinsä eri perustein, sen hetken mukaan, jota hän elää. Ja se on ihan yhtä oikein. Tai sen perusteella, mitä hän on tuntenut sisimmässään, vaikka se ei ole näkynyt ulospäin.
Se minkälaisissa suhteissa ihminen on elänyt, ei kerro hänen seksuaalista suuntautumisestaan suoraan mitään. Se vain kertoo siitä, mitä valintoja hän on tehnyt elämässään tai mitä elämä on tuonut eteen. Voi lesbollakin olla takanaan avioliitto miehen kanssa, vaikka hän ei olisi koskaan tuntenut romanttis-seksuaalista kiinnostusta mieheen.
..identiteetiltä siis. Itse oletan että olen bisse, nyt naissuhteessa, mutta miehetkin vetävät puoleensa, naisia enemmän, luulen. Elämä on välillä hirveetä tasapainoilua oman "sisäisen äänen", tunteiden ja fyysisten vetojen tunnistamisessa. Olenko oikeassa suhteessa?
Rakastunut/ihastunut olen ollut vain yhteen naiseen, tähän nykyiseen. Välillä epäilyttää. Olen seukannu monta vuotta hänen kanssaan, mutta suhteeni seksiin on ollut koko ajan jotenkn ristiriitainen. Kynnys haluamiseen on korkea, ehkä heteroelämässä sisäistettyjen normien takia? Kun rakastelussa pääsemme alkuun, voi olla hyvinkin intohimoista seksiä. Matkoilla on ollut usein helpompi vapautua, ilmeisesti omista ja ympäristön paineista. Monesti rakastellessa on noussut myös seinä pystyyn kesken kaiken, mik on tietty harmittanu.
Joku kutina suhteesta on koko ajan puuttunut. Lämpöä, hellyyttä, ymmärrystä kyllä löytyy, mutta sellainen vatsanpohjaa nipistävä rakastuminen ja ylitsevyöryvä himo, sitä ei ole ollut kuin muutaman miehen kanssa (yhä yksi saa jalat alta). Suunnaton kiinnostus, arvostus ja ihastus on läsnä kyllä, koko ajan. Viihdymme yhdessä ja tykkäämme tehdä samoja asioita. Pelkästä mukavuudesta parisuhteessa ei silti viitsisi olla.
Seksuaalisuuden jaottelu 1-6 asteikkoon kuvaa omia fiiliksiäni parhaiten, taidan olla siinä puolivälin heterommalla puolen biologisesti ja sosiaalisesti tällä hetkellä lesbommalla puolen. Se on välillä raskasta. Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Pitäisi kai mennä terapeutille...
Olen itse ollut joitakin vuosia naissuhteessa, sitä ennen miesten kanssa muutamassa pitkässä suhteessa. Koko tämän ajan tämän ihanan naisen kanssa olen kipuillut seksuaalisuuteni kanssa :(, ja se on todella raastavaa meille kummallekin.
Koen itsekin, että olen biologisesti enempi heteropäässä kuin siellä toisaalla, mutta sitten toisaalta tämän naisen kanssa on niin hyvä ja helppo ja myös kiihottavakin olla...mutta silti, en voi oikein olla miettimättä, että mitä jos sittenkin se mies...tuntuu tosi vaikealta edes ajatella näitä ajatuksia, mutta kun ei voi lobotoidakaaan itseään. Enpä olisi uskonut, että tällaiseenkin tilanteeseen voi ihminen joutua...
eikä oikein tiedä,että mikä on tärkeintä, kun kaikki vaikuttaa niin kaikkeen :(.
Mistä epävarmuus seksuaalisuuteen tulee? Bisseyteen herääminen tarkoitti itselleni toista murrosikää, seksuaali-identiteetti oli muodostettava uudelleen, myös suhteessa ympäristöön. Rasittavaa näin aikuisena kipuilla. Normit siinä samalla menevät uusiksi, kun olin 25 v asti elänyt "heterotaivaassa". ON muutakin normaalia seksuaalisuutta kuin hetskuus, vaikkei niin yleistä (ja kuka senkin tietää!).
Mullakin on yhä sex-kriisiä pitkäaikaisessa naissuhteessani, haluttomuutta ja vetoa toisaalle. Tuo kuulostaa minullekin niin tutulta, että naisen kanssa on helppo, hyvä ja kiihottava olla, mutta silti joku epäilys kaihertaa ja nakertaa yhteiseloa ja vaikuttaa just seksiin...
Olen koettanut olla vaatimatta itseltäni liikaa, rakastelemme silloin kun rakastelemme. Tämä on sopinut parisuhteellenikin. Alle 10 kertaa vuodessa tuntuu kyllä välillä kohtuuttoman vähältä, vaikka omat kädetkin on toki keksitty.
En voi olla miettimättä, onko kyse kuitenkin suhteen epävarmuudesta? Jos puoliso ei olekaan "se oikea" ja tunne/tahto tarpeeksi vahva, kun tätä täytyy miettiä ja haikailla toisinaan muiden perään? Ehkä jossain on "tosirakkaus", joka ei välttämättä edes kysele sukupuolta - tai ehkä kaikki meistä eivät ylipäänsä ole yksiavioisia? Vai onko vain helpompaa hakea kiksejä suhteen ulkopuolelta kuin koettaa elävöittää ja kohentaa olemassaolevaa tuttua suhdetta (ja omaa päätä)? Seuraisivatko seksiongelmat kenties uuteen suhteeseen, kun alkukiksit loppuisivat? Aiempi miessuhteenikin kuivahti lopulta osittain seksinpuutteeseen, hän oli lopulta kiva kaveri, kaverina. Naisessani on kyllä enempi kipinää ja haastetta, siksi olemme varmasti yhä yhdessä monen vuoden takkuilunkin jälkeen.
pakko tunnustaa että olen tainnu tulla itse myös tienhaaraan jossa on tiedettävä edes itse mikä olen, lintu vai kala vai jotain siltä väliltä.
olen reilu parikymppinen mimmi ja elämäni aikana olen pikkutytöstä asti leikkinyt niitä ns seksileikkejä muiden tyttöjen kanssa.
ala-asteella keksittiin ne leikin luokkakaverini kanssa,ja todettiin että tiettyyn kohtaan kun kosketti niin se tuntui hyvältä.
ikää tuli lisää ja samat leikit jatkui,tuli eteen muutto toiselle paikkakunnalle.
kappas vaan myös uudelta paikkakunnalta omalta luokalta löytyi tyttö jonka kanssa samanlaiset leikit jatkui. tämän tytön kanssa ymmärsin jo mikä on orgasmi ja tiesin sen saavani kun hankasin itseäni häntä vasten.
muistan kysyneeni tältä tytöltä et "ollaanks me nyt sit lesboja ku me tehää tällee? " ja kaverini sanoi ettei hän ainakaan ole ku hän vaan leikkii...
tuon "vaihe" elämässäni loppui ylä-asteella kun aloin liikkua itseäni vanhempien poikien seurassa,siitä alkoi suhteeni miehiin.
olen harrastanut seksiä ERITTÄIN monen miehen kanssa ja KAIKISTA niistä miehistä ainoastaan 3 on kyennyt antamaan minulle orgasmin ja sekin vain suuseksin avulla,eli siis en ole saanut orgasmia miehen kanssa ellei hän ole nuollut minua.
miesten kanssa pisin seurusteluni on ollut puoli vuotta (6kk) ja kaikki muut ovat olleet n pari kuukautta kestäviä seurusteluja.
mutta sitten naiset,ah nuo ihanat naiset:)
olen jo noista ylä-aste ajoista asti fantasioinut toisita naisista,niistä kuitenkaan kenellekkään puhumatta. ikää tuli lisää ja tuon puolenvuoden miehen kanssa seurustelun aikana jouduin muuttamaan taas toiseen kaupunkiin,jossa tutustuin uusiin ihmisiin jotka olivat myös innostuneita kokeilemaan ihan oikeaa seksiä naisten kesken. ajauduimme kavereideni kanssa sänkyyn ja sain orgasmin jonka toinen nainen minulle antoi.silloin pääsin ensimmäistä kertaa antamaan suuseksiä toiselle naiselle.
sen jälkeen olen ollut sängyssä satunnaisesti irtosuhteissa naisen kanssa n. 5 naisen kanssa ja pitänyt erityisen paljon siitä!
olen seurustellut elämäni aikana 2eri naisen kanssa ensimmäinen suhde kesti puoltoista vuotta ( 18kk ) jonka aikana sain melkeimpä väistämättä aina orgasmin kun olimme sängyssä,suhde kaatui siihen että minulla ei ollut hyvä olla suhteessa jossa minua kiristettiin koko ajan,ex-kumppani ei ole henkisestiterve. hänen masennuksensa ja ajoi minut hulluuden partaalle ja sai vain vihaiseksi ja katkeraksi joten erosin hänestä ja muutin omilleni.
toinen suhteeni naiseen alkoi noin puolivuotta tämän edellisen jälkeen ja kesti vuoden (12kk)
suhteessa seksi oli loistavaa ja aina löysimme uusia juttuja. kunnes kiinnostukseni tähän naiseen lopahti täysin seksuaalisesti,ja suhde alkoi tuntua enemmän ystävyydeltä kuin seurustelulta koska suhteessamme ei ollut enää seksiä. erosin suhteesta ja nyt olen jälleen omillani.
noiden 2 pitkän seurusteluni naisen kanssa välissä olin myös hyvinkin ihastunut ja jopa valmis suhteeseen miehen kanssa jos vain hän olisi minut huolinut,hän oli itsekkin juuri eronnut ja se ehkä jarrutti kaikkea.vietin hänen luonaan yhden yön jolloin me vain puhuimme paljon ja nukuimme vierekkäin,hän piti minusta koko yön kiinni:)
nyt kuitenkin olen jo sen ikäinen että minun odotetaan tekevän jo pikkuhiljaa lapsia,olisin itsekkin valmis jo äidiksi jos minulla vain olisi pysyvä parisuhde jossa ei kummalakaan olisi huono olla,ja kaikki toimisi.
mutta en halua olla uskoton suhteessa!
jos seurustelen naisen kanssa vakituisesti en voi tulla raskaaksi pettämättä häntä. koska tavallisella työläisellä ei ole rahaa spermapankin asiakkaaksi tai hedelmöityshoitoihin! mutta jos seurustelen miehen kanssa joutuisin sanomaan pysyvästi hyvästit kaikille kauniille ja seksikkäille naisille joita himoitsisin kuitenkin jatkuvasti.
mahdollisen lapsen kannalta ei olisi tervettä että hänen vanhetessaan hän saisi kuulla että hänen äitinsä juoksee vieraissa naisissa viikonloppuisin!
joten auttakaa!!! mitä ihmettä minä teen ja mikä ihme minä olen?
vai voiko tämä kaikki vain johtua siitä että olen kokeillut jo ns kaiken seksin parissa että olen vain niin kyllästynyt etten tahtoisin kumpaakaan?
lähimmät ystäväni pitävät minua bi-seksuaalina mutta muut kaverit pitävät minua lesbona. taidan kuitenkin olla bi.
en vain niin osaa päättää,ja kertokaa minulle syy miksi edes pitäisi osata päättää??
Ihan voisin luulla, että luen kirjoituksessasi rakkaan naiseni tarinaa!! Olen seurustellut pitkään (vuosia)ihanan ihmisen kanssa, jota edelleen rakastan yli kaiken. Meidän suhteessa kummallakin on ollu "vaihe", jolloin ei ollut yhtään varma, mitä haluaa, kenen kanssa, kumman sukupuolen edustajan kanssa...sitä vaan mietti, mitä elämällä vois olla annettavaa muunlaisessa suhteessa. Mulla toi vaihe kesti kauan. Sitte kun olin menettämäisilläni rakkaani toiselle, niin tulin järkiini ja tiesin haluavani vain ja ainoastaan hänet...Meillä ei oo ollu aikasempia naissuhteita kummallakaan. Vaikka ollaan oltu yhdessä vuosia, niin tuo sama asia on aina varjostanut suhdettamme (no ei ihan koko aikaa, mut melkein) eli jompi kumpi on ollu epävarma, pystyykö viedä tätä juttua kuinka pitkälle. Rakkaani on pidellyt muita (miehiä) ikäänkuin varalla (jonka ite kieltää, mut näin on) eli on esittäny olevansa saatavilla ja kiinnostunu; suomeksi; on antanu ymmärtää, muttei oo ymmärtäny antaa. Sehän on tietysti satuttanu mua ihan kauheesti. Silti hän on valinnut aina mut, kun on nostettu asia esille. No nyt on tilanne se, että mun on ollu pakko siirtyä sivuun ja antaa hänelle aikaa....yhtään en tiedä, mitä tuleman pitää. Paskaolo itellä, kun toinen sanoo rakastavansa aina mua, mut käy kauheeta taistoa ittensä ja sukupuolisuutensa kanssa, on ihastunu toiseen naiseenkin, itku! Välit on kireät, kun odotukset ei kohtaa toisiaan, asioita ymmärretään puolin ja toisin väärin. Elämäni kamalinta aikaa, en ikina enää halua kokea tällästä kaksoiselämää. Ite olis valmis vaikka mihin ja toinen senkun painaa pitkin yöelämää ja satuttaaaaaaaaaaaaaa!
Oon pahoillani sun puolesta, tunnen saman jäytävän epävarmuuden vielä itsessänikin, mitä nähtävästi tyttöystäväsikin. Mietin, että mitä tässä oikein on itse sisustaltaan. On niin surullista ja niin kauhean voimia vievää taistella..mitä vastaan, itseään kait eniten, jotain sisältä tulevaa.
Mutta miksei voi sit päästää toisesta irtikään, en tiedä. Jotain erityistä on silloin suhteessa, niin sen täytyy olla, mutta että rakkauden täytyy olla näin kovan kamppailun takana, sitä en tiennyt. Uskon silti, että näillä kaikilla kummankin vuodattamilla kyyneleillä on jokin tarkoitus.
Voimia sulle ja teille!!!
Kiitos kirjoituksestasi. Minä ymmärsin jotain itsessäni kirjoituksesi perusteella.
Sun nuoruus kuulostaa niin tutulta. Ala-asteen seksileikit naapurin tytön kans. "leikitäänk miestä ja naista?" -siinä vaiheessa sitä ei ottanut tosissaan. Ajatteli, että näin miehet ja naiset tekee isoina. Ystävän kanssa oli turvallista kokeilla seksileikkejä..se oli jännittävää, ja tottakai "kiellettyä".
Pohdin tuossa että voivatko nämä nuoruuden seksileikit olla haitallisia myöhemmälle seksuaali-identiteetin kehitykselle..? Koska uskon että olen itse noista kokemuksistani johtuen ollut aikuisena aika sekaisin seksuaali-identiteettini kanssa. Onkohan tästä asiasta olemassa kirjallisuutta tms.?
Ylä-asteella ihastuin selvästi vain poikiin. Olen seurustellut 24 ikävuoteen asti poikien kanssa. Ollessani vajaa 2-kymmppinen mukaan tulivat fantasiat naisista. Kaipasin sellaista läheisyyttä jota vain naiset voivat antaa. Nyt minulla on takana yksi seurustelu naisen kanssa. Seksi oli mahtavaa, himoa, läheisyyttä ja tunnetta riitti, mutta huomaan ettei hänen kanssaan ole ollut samanlaista "perhosia mahanpohjassa"-tunnetta kun ihastuessani/rakastuessani mieheen.
Minulla on ollut uskomatonta seksiä myös miesten kanssa.
Uskon, että sinulla j-m voisi olla myöskin:) Juttuhan ON niin, että nainen kyllä tietää mistä kohdasta koskettaa toista naista!!
Ja vaistoaa mitä toinen nainen kaipaa. Läheisyyttä,hellyyttä,himoa(nainen osaa lukea toista naista ihan eritavalla kuin mies-->miehet ei vaan yleensä yksinkertaisesti tajuu mitä mä haluun sängyssä;)
MUTTA se suurin INTOHIMO ja TUNNE on se lopullinen mittari.. En tiedä(/usko) pystynkö kokemaan naisen kanssa sellaista tunnetta, mitä miehen kanssa. Sellaista syvää ihastumista tunnetasolla,kutinaa vatsanpohjassa,kun koko maailma menee ylösalaisin ja haluat vain olla sen toisen ihmisen kanssa..
Siis dont get me wrong- naiset on mun intohimoni, ja useimmiten(ainakin tämän exäni kanssa) seksi on taivaallista. Mutta en ehkä usko että voin tunnetasolla säilyttää ihastuksen tunnetta, luulen että lopulta palaan naisen kanssa kaveri-tasolle..
Mutta TIEDÄN että olet tosi hämilläsi, itse olen ollut välillä ihan sekaisin, ja miettinyt ammattiavun puoleen kääntymistä jos jonkin kerran ;)
Koska hitto, kun naisen vartalo vaan sattuu olemaan kauniimpi ja seksikkäämpi ja haluttavampi kun miehen!:D en ikinä ole pitänyt miesvartaloa erityisen seksikkään. Vaikka nyt täytyy hittovie myöntää että munaa minä kaipaan(pääsiäisen aikaan voi asian näin karskisti ilmaista heh)
Ja lapset. Nää on taas ihan toinen juttu. Mulla on ollut vauvakuume todella pitkään. Senkin takia on ollut rankkaa tätä bisseyttäni(tai oikeestaan sitä että tulevaisuuteni olisi naisen kanssa)hyväksyä. Mä haluan perheen. Toki sen voi naisenkin kans saada - mutta hemmetin isolla työllä,ajalla ja rahalla. En tiedä voinko olla niin tosissani tässä.. Että rakastaisin naisia niin paljon enemmän, että jaksaisin tuon kaiken. Perhettä olen halunnut aina..yksi isoin unelmani.
..Mutta mietin usein sitäkin voiko kukaan mies ikinä antaa sellaista tyydytystä seksuaalisesti kuin nainen(tai tää mun exä mistä en taida päästä yli sitten millään;).. Ehkä sellainen on olemassa-en vaan ole vielä törmännyt, mut onneks on koko loppuelämä aikaa etsiä :)
Huh tulipa pitkä sepustus, mut kun tärkeä asia jonka kans itsekin viime aikoina paininut.
Toivottavasti tää auttais sua. Mut nyt otat ihan iisisti - Sun ei todellakaan tarvitse päättää,jos et tiedä mitä tehdä. Teet niinkun sinusta hyvältä tuntuu. Kyllä se ajan mittaan selviää mitä haluat. Älä ota paineita-asiat selviää kyllä.
Ja en usko ettet haluisi kumpaakaan. Olet vain nyt niin paljon miettinyt asiaa, ja siksi sekaisin. Dont worry, be happy!
itselläni on tuosta silmää miellyttämisestä omat mielikuvat..
kauniit naiset on kauniita ja alaston nainen on kauniimpi kuin alaston mies.
mutta pidän sitten miehen ulkonäössä miehisyydestä,suuret lihakset,rajuus yms.
sellaset ns pahat pojat o kiinnostavampia..
eniten itseäni vaivaa tälle hetkellä se että miten kerron asian näille muillekkin kavereilleni jotka luokittelevat minut täysin lasboksi?
eihän se niiden asia ole oikeasti,mutta en tahdo kenenkään nauravan minulle selkäni takana.. siksi vaikeaa..
Joo sama. Miehissä pidän miehisyydestä,rajuudesta ja vahvuudesta, on turvallinen olo miehen sylissä.. Ja pahat pojat viehettää, siitä ei pääse yli:)
Se on sama asia kun mulla kertoa kavereille siitä, etten olekaan hetero vaan bisse. Todelliset ystävät ymmärtää. onneks huomasi että suurin osa ymmärsi(minulla siis on muutama todellinen ystävä X). Oikeat ystävät pysyy rinnalla vaikka mitä tapahtuu. Ja olen huomannut että elämässä tulee vastaan niin paljon uusia ja mielenkiintoisia ihmisiä, ettei mulla oikeesti ole edes aikaa ns. "huonoille"-kavereille, jotka eivät ole minulle todellisia ystäviä. Niistä itselle tärkeistä sitä kannattaa pitää huolta, ja vaalia niiden ystävyyttä.
Miksi sulle naurettas? Mäkin pelkäsin sitä kun tunnustin että tykkäänkin naisista.. mutta ihan turhaan! Jos itse on sinut valintansa kanssa, tyytyväinen siihen mitä on(itsevarmuus--> mä oon tyytyväinen itseeni just sellasena kun oon) ei sulle tulla nauramaan.. ei muiden mielipiteillä ole väliä!
Sun pitää vaan olla oma itsesi.
Sun elämä-sun valinta.
..sen enempää haluan muuttua pahemmaksi :D niin olen ajatellut, jotta kun ja jos (ei siis jos ja kun vaan kun ja jos) tämä kuvio lahoaa käsiin niin se on mun elämäni miehet sitten kyllä siinä.
Alkaa olla tuska oikeasti kun kaverina ja ystävänä miehet menevät loistavasti samaten kuin töissäkin niiden kanssa tulee hyvin juttuun vaan läheisempänä.. Ei hitto törmään jatkuvalla syötöllä tähän samaan asiaan. En ymmärrä miehiä, en yksinkertaisesti vaan tajua, olen kuin hoomoilanen seisomassa ulkona 30-asteen pakkasessa ajatus jäässä silmien muljahdellessa ympäri kuopissansa. Niin tiedättekö ulkona heidän ajatusmaailmastansa, että niinkö aurinkokin on lähempänä maata kuin mitä minä miestä!
Toisaalta taas kun ajatellaan niin johan tässä on periaatteessa enemmän kokemuksia naisista kuin mitä miehistä kertynytkin. Että jos lokeroida halutaan niin kenties olen hukkateillä kun olen tällä puolella aitaa?
Mies on komea, on ilo silmälle omalla tavallaan ja luo sitä tiettyä tunnetta kyllä. Mutta kun aina ja joka kerta, joka ainoassa suhteessa se karahtaa karille ennen pitkää noin ajatuksien suhteen. En ymmärrä lainkaan näitä ihmeellisiä miesmies -hallintakuvioita, pullistelusysteemejä enkä myöskään pokkurointiasioita, en ymmärrä antaa miehelle tilaa olla mies, en tajua kuinka lopulta mieskin on todella herkkä.
Että niinkö yritä tässä sitten olla. Voi vittu.
Täällä saman asian kanssa painiskeleva perheellinen nainen.. Heteroliitossa elävä. Kyllä voi elämä olla vaikeaa :/ Just nyt ei ole neuvoja antaa, omassa päässä ajatukset seilaa edestakaisin, hyvin sekavilla tunteilla.