Miten teidän kosiminen on tapahtunut? Missä menitte kihloihin? Kumpi kosi, mies vai nainen?
Olisi kiva kuulla erilaisia kihlaustarinoita! :)
Kihlaustarinoita
Kohta ehkä kihloissa
19
4448
Vastaukset
- IsoJuttu
meinaan kohta kans kysyä naistani ihan ikiomakseni ;) olis hyvä kuulla vähän vinkkejä että mikä toimii naiselle.. Jos on hyviä kokemuksia ni älkäähän pantatko! :)
- Dazeer
IsoJutulle vinkiksi, että parhaiten toimii, kun kysyjänä on oikea mies, jonka kanssa on valmis elämänsä jakamaa.. ;)
Mutta naiset ja mieltymykset vaihtelevat laidasta laitaan.. Toisille kosiminen ilman ruusuja, kynttilöitä ja polvistumista ja ties mitä maailmaa järisyttävää on karvas pettymys, jota jaksetaan ihan netissä asti vuosiakin ruotia.. Kun joillain on vain sellainen käsitys muotoutunut omaan pieneen päähänsä siitä, miten asian "kuuluu mennä.."
Itse en tuohon naisryhmään kuulu ja tuollainen kosinta olisi korkeintaan irrottanut kunnon naurut.. :) Jotenkin olisi ollut niin vierasta meille..
Ollaan siis pariskunta, joka ehti n. 1,5 vuotta seurustella samalla paikkakunnalla ja eri osoitteissa asuen.. Sitten oltiin seuraavat 3,5 vuotta etäsuhteessa opiskelujen ja töiden takia.. Luottamus pelaa, arkielämää maustaa yhteinen huumori ja samanlainen ote elämään.. Kun oltiin oltu yhdessä reilu viisi vuotta (edelleen erillään asuen) mieheni kosi.. Tämä tuli ihan puun takaa yllätyksenä.. Monet naisethan ihan kärttävät nettipalstojenkin mukaan mieheltään kosintaa ja ovat turhautuneita, kun sitä ei ala kuulua.. Itse en ollut ehtinyt moiseen alkaa.. :)
Oltiin siis herätty aamulla ja lähdettiin sitten siivoamaan sellaista saunatilaa, jossa sulhaseni urheiluporukalla oli ollut edellisellä illalla saunailta.. Siivotessa meillä oli oikein mukavaa.. Kerättiin pullot kasaan ja vietiin ne sitten siivouksen jälkeen kauppaan. Siinä sitten päätettiin, että ei huvita kotona kokata.. Suunnattiin siis ihan perus hampurilaisravintolaan.. Muita asiakkaita ei ollut, mutta ruoan saamisessa kesti ikuisuus.. Siinä sitten juteltiin mm. siitä, kun pääsisimme viimein taas samalle paikkakunnalle ja viimein reilun viiden vuoden yhdessäolon jälkeen yhteiseen kotiin.. Sitten mies yhtä äkkiä sanoi, että on miettinyt tätä asiaa paljon ja haluaisi mennä kihloihin kanssani. Minä tietty yllätyin ja kysyin, että onko tämä nyt kosinta? Kun sittenhän se tarkoittaa sitä, että mennään naimisiin niinhän? Mies vakuutti, että on tosissaan ja sitten se olikin sovittu..
Mielestäni oli hieno ja "meidän näköisemme" tapa kosia keskellä arkielämää ilman mitään teatraalisuuksia.. :)
Häät tulossa elokuun lopulla.. - nalluri
Dazeer kirjoitti:
IsoJutulle vinkiksi, että parhaiten toimii, kun kysyjänä on oikea mies, jonka kanssa on valmis elämänsä jakamaa.. ;)
Mutta naiset ja mieltymykset vaihtelevat laidasta laitaan.. Toisille kosiminen ilman ruusuja, kynttilöitä ja polvistumista ja ties mitä maailmaa järisyttävää on karvas pettymys, jota jaksetaan ihan netissä asti vuosiakin ruotia.. Kun joillain on vain sellainen käsitys muotoutunut omaan pieneen päähänsä siitä, miten asian "kuuluu mennä.."
Itse en tuohon naisryhmään kuulu ja tuollainen kosinta olisi korkeintaan irrottanut kunnon naurut.. :) Jotenkin olisi ollut niin vierasta meille..
Ollaan siis pariskunta, joka ehti n. 1,5 vuotta seurustella samalla paikkakunnalla ja eri osoitteissa asuen.. Sitten oltiin seuraavat 3,5 vuotta etäsuhteessa opiskelujen ja töiden takia.. Luottamus pelaa, arkielämää maustaa yhteinen huumori ja samanlainen ote elämään.. Kun oltiin oltu yhdessä reilu viisi vuotta (edelleen erillään asuen) mieheni kosi.. Tämä tuli ihan puun takaa yllätyksenä.. Monet naisethan ihan kärttävät nettipalstojenkin mukaan mieheltään kosintaa ja ovat turhautuneita, kun sitä ei ala kuulua.. Itse en ollut ehtinyt moiseen alkaa.. :)
Oltiin siis herätty aamulla ja lähdettiin sitten siivoamaan sellaista saunatilaa, jossa sulhaseni urheiluporukalla oli ollut edellisellä illalla saunailta.. Siivotessa meillä oli oikein mukavaa.. Kerättiin pullot kasaan ja vietiin ne sitten siivouksen jälkeen kauppaan. Siinä sitten päätettiin, että ei huvita kotona kokata.. Suunnattiin siis ihan perus hampurilaisravintolaan.. Muita asiakkaita ei ollut, mutta ruoan saamisessa kesti ikuisuus.. Siinä sitten juteltiin mm. siitä, kun pääsisimme viimein taas samalle paikkakunnalle ja viimein reilun viiden vuoden yhdessäolon jälkeen yhteiseen kotiin.. Sitten mies yhtä äkkiä sanoi, että on miettinyt tätä asiaa paljon ja haluaisi mennä kihloihin kanssani. Minä tietty yllätyin ja kysyin, että onko tämä nyt kosinta? Kun sittenhän se tarkoittaa sitä, että mennään naimisiin niinhän? Mies vakuutti, että on tosissaan ja sitten se olikin sovittu..
Mielestäni oli hieno ja "meidän näköisemme" tapa kosia keskellä arkielämää ilman mitään teatraalisuuksia.. :)
Häät tulossa elokuun lopulla..Oli juuri vaihtunut vuoden (2008) viimeinen päivä ja olimme ihan normaalisti käymässä nukkumaan. Seurustelua oli takana 5kk emmekä vielä asuneet saman katon alla. Uni ei meinannut tulla kummallekaan ja havaitsin, että mieheni oli harvinaisen mietteliään näköinen. Hän vain katseli kattoon maatessamme sängyssä, joten päätin kysyä häneltä, että mikä vaivaa. :) No, sitten hän vastasi, että on vähän jano ja kaikenlaista hommaa tekemättä. Taisin sanoa hänelle, että mene juomaan vettä. Sitä ennen hän halusi kuitenkin sanoa pari asiaa lisää. Hän sanoi, että rakastaa minua ja kysyi, haluaisinko viettää loppuelämän hänen kanssaan. Vastasin myöntävästi ja siitä lähtien olemme ollet kihloissa. Tämä tuli minulle täysin yllätyksenä ja tilanne oli melko arkinen (kuten edellisellä kirjoittajalla). En myöskään kaipaa mitään ylellistä ruusu/shamppanja -kosimista ja tuo päivä oli minulle ikimuistoinen!
- Onnellinen koruttomana
nalluri kirjoitti:
Oli juuri vaihtunut vuoden (2008) viimeinen päivä ja olimme ihan normaalisti käymässä nukkumaan. Seurustelua oli takana 5kk emmekä vielä asuneet saman katon alla. Uni ei meinannut tulla kummallekaan ja havaitsin, että mieheni oli harvinaisen mietteliään näköinen. Hän vain katseli kattoon maatessamme sängyssä, joten päätin kysyä häneltä, että mikä vaivaa. :) No, sitten hän vastasi, että on vähän jano ja kaikenlaista hommaa tekemättä. Taisin sanoa hänelle, että mene juomaan vettä. Sitä ennen hän halusi kuitenkin sanoa pari asiaa lisää. Hän sanoi, että rakastaa minua ja kysyi, haluaisinko viettää loppuelämän hänen kanssaan. Vastasin myöntävästi ja siitä lähtien olemme ollet kihloissa. Tämä tuli minulle täysin yllätyksenä ja tilanne oli melko arkinen (kuten edellisellä kirjoittajalla). En myöskään kaipaa mitään ylellistä ruusu/shamppanja -kosimista ja tuo päivä oli minulle ikimuistoinen!
Ei myöskään ollut mitään ruusuja, shamppanjoita tai muuta teatteria. Aloimme puhua aiheesta viime kesänä, istuessamme iltaa oman kotimme pihalla, että onhan tässä tätä yhteistä taivalta jo reilut pari vuotta takana. Minä olin saanut juuri opiskeluni päätökseen, ja saatoimme lopulta miettiä yhteistä tulevaisuutta, kun välimatkaa ei enää ollut. Päätimme kuitenkin odottaa vielä, koska minun muuttoni miehen luo oli ensin edessä. Marraskuussa sitten päätimme, että nyt saa odottelu loppua, ja hankimme sormukset. Ilmoitin lähimmille ihmisille puhelimen välityksellä, ja kyllä yllätimme kaikki sukulaisista lähtien aivan täysin :)Varsinkin mieheni lähipiiri oli yllättynyt, hän kun oli aikaisemmin seurustellut pitkään, mutta eivät koskaan olleet sen kummemmin sitoutuneet. Pienet kihlajaiset pidettiin joulukuussa. Häistä emme ole puhuneet, ja niitä saakin odottaa, kun olemme kuitenkin sen verran nuoria, ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei avioliitto nykyään ole kuin pala paperia. Meille riittää tämä tässä ja nyt, olemme onnellisia ilman avioliittoakin, arjen pienet ilot löytyvät niistä yhteisistä hetkistä, sylikkäin nukkumisesta, suukosta ennen töihin lähtöä, ja niitä ei pidä koskaan unohtaa, muuten käy arki liian raskaaksi :)
- säädytön ukko
Onnellinen koruttomana kirjoitti:
Ei myöskään ollut mitään ruusuja, shamppanjoita tai muuta teatteria. Aloimme puhua aiheesta viime kesänä, istuessamme iltaa oman kotimme pihalla, että onhan tässä tätä yhteistä taivalta jo reilut pari vuotta takana. Minä olin saanut juuri opiskeluni päätökseen, ja saatoimme lopulta miettiä yhteistä tulevaisuutta, kun välimatkaa ei enää ollut. Päätimme kuitenkin odottaa vielä, koska minun muuttoni miehen luo oli ensin edessä. Marraskuussa sitten päätimme, että nyt saa odottelu loppua, ja hankimme sormukset. Ilmoitin lähimmille ihmisille puhelimen välityksellä, ja kyllä yllätimme kaikki sukulaisista lähtien aivan täysin :)Varsinkin mieheni lähipiiri oli yllättynyt, hän kun oli aikaisemmin seurustellut pitkään, mutta eivät koskaan olleet sen kummemmin sitoutuneet. Pienet kihlajaiset pidettiin joulukuussa. Häistä emme ole puhuneet, ja niitä saakin odottaa, kun olemme kuitenkin sen verran nuoria, ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei avioliitto nykyään ole kuin pala paperia. Meille riittää tämä tässä ja nyt, olemme onnellisia ilman avioliittoakin, arjen pienet ilot löytyvät niistä yhteisistä hetkistä, sylikkäin nukkumisesta, suukosta ennen töihin lähtöä, ja niitä ei pidä koskaan unohtaa, muuten käy arki liian raskaaksi :)
Tapahtuipa nuorempana seuraavanlainen tapaus.Järjestimme pirskeet kämpälläni jotka sujuivatkin aivan totuttuun tapaan poikaporukassa,kuten aina ennenkin lopulta päädyimme baariin jossa eksyimme toisistamme kukin tahoilleen.
Sattui meikäpojalla sitten onnekkaasti että sain mukaani baarista naisen jonka tietenkin houkuttelin kämpilleni .
Otettiin siinä yöllä drinksuja ja päädyttiin sänkyyn.
Aamulla krapulaisena innostuin uudemman kerran seuralaisestani ja otimme uudemmat sessiot jonka väsyttämänä taas nukahdin.
Koko karmeus paljastui minulle vasta päivällä jolloin lopulta heräilin .
Nimittäin sängyssäni edelleen loikoleva nainen ei ollutkaan tuo samainen baarista mukaani lähtenyt, vaan kämppäkaverini illan seuralaisen ystävätär.
Olin siis tietämättäni touhuillut kahden eri naisen kanssa kyseisenä yönä,saattaisi vaikuttaa machoilulta mutta puoleltani se oli tietämätön erehdys jolla tuli olemaan kohtalokkaat seuraukset.
Tämä jälkimmäinen nainen oli vaarallisen kiinnostunut minusta ja kuulin myöhemmin että koko tapahtuma oli hänen puoleltaan suunniteltua.
Tässä naisessa ei oikein mikään viehättänyt minua mutta hänen sairaanloinen kiinnostuksensa minuun alkoi herättämään minussa myös pikkuhiljaa kiinnostusta aina vaan enemmän,se jotenkin vetosi minuun..
Oikeastaan jo heti ensimmäisen viikon jälkeen tuosta yöstämme aloimme viettää yhä enemmän aikaa yhdessä,tuo nainen puhui ja puhui ,opin tuntemaan hänen taustansa muutamassa päivässä ja sen kuinka ihana minä hänen mielestään olin.Varmaan se tietomäärä tulee yleensä esille vasta kuukausien seurustelun jälkeen toisesta ihmisestä ,kun taas tässä tapauksessa tiesin kaiken hänestä ensimmäisen viikon jälkeen.
Muutimme tavallaan yhteen,emme olleet hetkeäkään erossa toisistamme ja minä huomasin kiintyneeni pahasti tuohon naiseen,olin rakastunut.
Olimme tunteneet toisemme kaksi kuukautta kun tuo rakkauteni kohde kosi minua,olin aivan sekaisin koska olin aina kuvitellut kihlautumisen vaativan pidempää seurustelua kuin kaksi kuukautta,ja kosimisen olevan enemmänkin miehen tehtävä.Tietenkin kieltäydyin kohteliaasti ja esitin että voisimme kihlautua vaikkapa vuoden päästä jos kaikki tuntuu edelleen hyvältä.Mutta tuo nainen oli tottunut saamaan mitä halusi ja kertoi ettei voinut jatkaa yhteiseloa kanssani mikäli emme kihlaudu,syyksi hän mainitsi myös vanhempiensa vakaumuksen.
Hän lateli minulle ehdot,jos rakastan häntä kuin hän rakastaa minua, ei minulla voi olla esteitä kihlautumiseen hänen kanssaan,koska ei rakkaus muutu, ja jos rakastan häntä voin sen näin myös osoittaa,mikäli en haluaa kihlautua on se osoitus siitä etten oikeasti häntä rakasta tai olen epävarma tunteistani.
Sain häneltä päivän aikaa miettiä vastaustani, olin aivan sekaisin tästä käänteestä koska kaikki tuntui etenevän liian nopeasti.
Olin tilanteessa että kihlautumalla heti suhteemme jatkuisi,kun taas muutoin se päättyisi.
Se oli kova päivä,kumminkaan en halunnut häntä menettää ja huomasin rakastavani häntä..
Lopulta menin hänen työpaikalleen,ja ilmoitin että mennään sitten kihloihin.
Lähdimme oitis marssimaan kohti kultasepänliikettä jonka hän oli sanojensa mukaan jo edellisellä viikolla valinnut paikaksi josta sormukset ostetaan.
Niin sormukset soviteltiin ja ostettiin,kyseinen kauppa toivotti liitollemme siunausta ja antoipa mukaamme vielä kirjasen kihlautumisen etiketeistä.
Olin onnea tulvillaan,tiesin että päätös oli oikea ja olin hyvin ylpeä sormessani kiiltelevästä sormuksesta.
Puolivuotta liittomme kesti rakkautta kunnes tämä elämäni säde ilmoitti minulle kaipaavansa kumminkin vapautta enemmän kuin eloa kanssani,kihlauksemme päättyi.
Eihän tämän näin pitänyt mennä,vaan kun se meni.
Tunsin että minua on petetty raskaalla kädellä,mutta eihän tunteilla leikkiminen ole rikollista puuhaa .
Katkeroiduin vuosiksi kyseisestä tapahtumasta kunnes oivalsin että kihlauksemme alkoi ja päättyi tuon naisen tahdosta,kumpaankaan tapaukseen en voinut vaikuttaa kuten normaaleissa parisuhteissa.
En usko että tämä naiseni oli paha ihminen,ainoastaan kevyt mielinen elämän nautiskelija, ja minä tyhmä menin retkuun .
Tarina on tosi,ja toivottavasti edes muutamat tämän lukijat harkitsisivat kahteen kertaan ennen kihlojen ostoa kuinka hyvin lopulta tunnen kumppanini ja kannattaisiko vielä jatkaa seurustelun tasolla,muutamassa kuukaudessa kun ei opita tuntemaan toisen henkilön sielun maisemaa kunnolla,vaikka muistanpa itsenikin lausuneen epäilijöille kihlautumisemme aikoihin että kyllä me tunnemme toisemme täydellisesti olemmehan viettäneet aktiivisesti kaksi kuukautta yhdessä ja puhuneet sinä aikana enemmän kuin tyypillinen aviopari kymmenessä vuodessa...voi sitä nuoruuden paloa. - alkuper.
säädytön ukko kirjoitti:
Tapahtuipa nuorempana seuraavanlainen tapaus.Järjestimme pirskeet kämpälläni jotka sujuivatkin aivan totuttuun tapaan poikaporukassa,kuten aina ennenkin lopulta päädyimme baariin jossa eksyimme toisistamme kukin tahoilleen.
Sattui meikäpojalla sitten onnekkaasti että sain mukaani baarista naisen jonka tietenkin houkuttelin kämpilleni .
Otettiin siinä yöllä drinksuja ja päädyttiin sänkyyn.
Aamulla krapulaisena innostuin uudemman kerran seuralaisestani ja otimme uudemmat sessiot jonka väsyttämänä taas nukahdin.
Koko karmeus paljastui minulle vasta päivällä jolloin lopulta heräilin .
Nimittäin sängyssäni edelleen loikoleva nainen ei ollutkaan tuo samainen baarista mukaani lähtenyt, vaan kämppäkaverini illan seuralaisen ystävätär.
Olin siis tietämättäni touhuillut kahden eri naisen kanssa kyseisenä yönä,saattaisi vaikuttaa machoilulta mutta puoleltani se oli tietämätön erehdys jolla tuli olemaan kohtalokkaat seuraukset.
Tämä jälkimmäinen nainen oli vaarallisen kiinnostunut minusta ja kuulin myöhemmin että koko tapahtuma oli hänen puoleltaan suunniteltua.
Tässä naisessa ei oikein mikään viehättänyt minua mutta hänen sairaanloinen kiinnostuksensa minuun alkoi herättämään minussa myös pikkuhiljaa kiinnostusta aina vaan enemmän,se jotenkin vetosi minuun..
Oikeastaan jo heti ensimmäisen viikon jälkeen tuosta yöstämme aloimme viettää yhä enemmän aikaa yhdessä,tuo nainen puhui ja puhui ,opin tuntemaan hänen taustansa muutamassa päivässä ja sen kuinka ihana minä hänen mielestään olin.Varmaan se tietomäärä tulee yleensä esille vasta kuukausien seurustelun jälkeen toisesta ihmisestä ,kun taas tässä tapauksessa tiesin kaiken hänestä ensimmäisen viikon jälkeen.
Muutimme tavallaan yhteen,emme olleet hetkeäkään erossa toisistamme ja minä huomasin kiintyneeni pahasti tuohon naiseen,olin rakastunut.
Olimme tunteneet toisemme kaksi kuukautta kun tuo rakkauteni kohde kosi minua,olin aivan sekaisin koska olin aina kuvitellut kihlautumisen vaativan pidempää seurustelua kuin kaksi kuukautta,ja kosimisen olevan enemmänkin miehen tehtävä.Tietenkin kieltäydyin kohteliaasti ja esitin että voisimme kihlautua vaikkapa vuoden päästä jos kaikki tuntuu edelleen hyvältä.Mutta tuo nainen oli tottunut saamaan mitä halusi ja kertoi ettei voinut jatkaa yhteiseloa kanssani mikäli emme kihlaudu,syyksi hän mainitsi myös vanhempiensa vakaumuksen.
Hän lateli minulle ehdot,jos rakastan häntä kuin hän rakastaa minua, ei minulla voi olla esteitä kihlautumiseen hänen kanssaan,koska ei rakkaus muutu, ja jos rakastan häntä voin sen näin myös osoittaa,mikäli en haluaa kihlautua on se osoitus siitä etten oikeasti häntä rakasta tai olen epävarma tunteistani.
Sain häneltä päivän aikaa miettiä vastaustani, olin aivan sekaisin tästä käänteestä koska kaikki tuntui etenevän liian nopeasti.
Olin tilanteessa että kihlautumalla heti suhteemme jatkuisi,kun taas muutoin se päättyisi.
Se oli kova päivä,kumminkaan en halunnut häntä menettää ja huomasin rakastavani häntä..
Lopulta menin hänen työpaikalleen,ja ilmoitin että mennään sitten kihloihin.
Lähdimme oitis marssimaan kohti kultasepänliikettä jonka hän oli sanojensa mukaan jo edellisellä viikolla valinnut paikaksi josta sormukset ostetaan.
Niin sormukset soviteltiin ja ostettiin,kyseinen kauppa toivotti liitollemme siunausta ja antoipa mukaamme vielä kirjasen kihlautumisen etiketeistä.
Olin onnea tulvillaan,tiesin että päätös oli oikea ja olin hyvin ylpeä sormessani kiiltelevästä sormuksesta.
Puolivuotta liittomme kesti rakkautta kunnes tämä elämäni säde ilmoitti minulle kaipaavansa kumminkin vapautta enemmän kuin eloa kanssani,kihlauksemme päättyi.
Eihän tämän näin pitänyt mennä,vaan kun se meni.
Tunsin että minua on petetty raskaalla kädellä,mutta eihän tunteilla leikkiminen ole rikollista puuhaa .
Katkeroiduin vuosiksi kyseisestä tapahtumasta kunnes oivalsin että kihlauksemme alkoi ja päättyi tuon naisen tahdosta,kumpaankaan tapaukseen en voinut vaikuttaa kuten normaaleissa parisuhteissa.
En usko että tämä naiseni oli paha ihminen,ainoastaan kevyt mielinen elämän nautiskelija, ja minä tyhmä menin retkuun .
Tarina on tosi,ja toivottavasti edes muutamat tämän lukijat harkitsisivat kahteen kertaan ennen kihlojen ostoa kuinka hyvin lopulta tunnen kumppanini ja kannattaisiko vielä jatkaa seurustelun tasolla,muutamassa kuukaudessa kun ei opita tuntemaan toisen henkilön sielun maisemaa kunnolla,vaikka muistanpa itsenikin lausuneen epäilijöille kihlautumisemme aikoihin että kyllä me tunnemme toisemme täydellisesti olemmehan viettäneet aktiivisesti kaksi kuukautta yhdessä ja puhuneet sinä aikana enemmän kuin tyypillinen aviopari kymmenessä vuodessa...voi sitä nuoruuden paloa.Tämäpä olikin erilainen tarina. Harmittaa puolestasi mutta olet nyt kokemusta viisaampi ja toivottavasti moni lukee tarinasi ja miettii asioita vielä tarkemmin.
- tyhmyri.....
meillä kävi niin että ukko tuli työpaikalle ja sanoi, meinasin ostaa sulle sormuksen mutta en tienny kokoa....
sitten mentiin liikkeeseen, ja minä olin niin paniikissa, että sulloin sormuksen sormeeni ja lähdin menemään, itkin koko loppuillan kun tajusin mokanneeni.... ja ikäähän oli tuolloin liian vähän.... en ollut mikään teini kuitenkaan, nuori aikuinen, mutta kuitenkin...
myöhemmin hankitiin sitten kunnon sormukset, ja se meni sitten jo vähän paremmin....
muilla samanlaisia kokemuksia?? - very happy (:
Onnellinen koruttomana kirjoitti:
Ei myöskään ollut mitään ruusuja, shamppanjoita tai muuta teatteria. Aloimme puhua aiheesta viime kesänä, istuessamme iltaa oman kotimme pihalla, että onhan tässä tätä yhteistä taivalta jo reilut pari vuotta takana. Minä olin saanut juuri opiskeluni päätökseen, ja saatoimme lopulta miettiä yhteistä tulevaisuutta, kun välimatkaa ei enää ollut. Päätimme kuitenkin odottaa vielä, koska minun muuttoni miehen luo oli ensin edessä. Marraskuussa sitten päätimme, että nyt saa odottelu loppua, ja hankimme sormukset. Ilmoitin lähimmille ihmisille puhelimen välityksellä, ja kyllä yllätimme kaikki sukulaisista lähtien aivan täysin :)Varsinkin mieheni lähipiiri oli yllättynyt, hän kun oli aikaisemmin seurustellut pitkään, mutta eivät koskaan olleet sen kummemmin sitoutuneet. Pienet kihlajaiset pidettiin joulukuussa. Häistä emme ole puhuneet, ja niitä saakin odottaa, kun olemme kuitenkin sen verran nuoria, ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei avioliitto nykyään ole kuin pala paperia. Meille riittää tämä tässä ja nyt, olemme onnellisia ilman avioliittoakin, arjen pienet ilot löytyvät niistä yhteisistä hetkistä, sylikkäin nukkumisesta, suukosta ennen töihin lähtöä, ja niitä ei pidä koskaan unohtaa, muuten käy arki liian raskaaksi :)
meillä,joskus viimevuonna.oltiin oltu 5kk yhdessä (opiskelin tietysti kymppiluokkaa,hassua) ja mies oli sivarissa. noh sitten eräänä torstaina (oli kauppareissu) tais kysäistä että mennäänkö kihloihin?hämmästyin hieman ja se oli aikaa hauskaa,kättäpäälle sovinto.noh,viikon päästä mentiin heille ja käytiin ostamassa sormukset.sitten kysy kuiskaten sen ja melkein kiljuin onnesta ja vastasin tahdon! yli vuosi kihloissa ja 1v 7kk yhdessä (lyhyt aika,mutta siitä huolimatta,rakastan häntä) ja nyt 4kk yhdessä asuttu ja muutetaan ilmeisesti Vantaalle (:
Elämä on hassua joskus. - so happy (:
Onnellinen koruttomana kirjoitti:
Ei myöskään ollut mitään ruusuja, shamppanjoita tai muuta teatteria. Aloimme puhua aiheesta viime kesänä, istuessamme iltaa oman kotimme pihalla, että onhan tässä tätä yhteistä taivalta jo reilut pari vuotta takana. Minä olin saanut juuri opiskeluni päätökseen, ja saatoimme lopulta miettiä yhteistä tulevaisuutta, kun välimatkaa ei enää ollut. Päätimme kuitenkin odottaa vielä, koska minun muuttoni miehen luo oli ensin edessä. Marraskuussa sitten päätimme, että nyt saa odottelu loppua, ja hankimme sormukset. Ilmoitin lähimmille ihmisille puhelimen välityksellä, ja kyllä yllätimme kaikki sukulaisista lähtien aivan täysin :)Varsinkin mieheni lähipiiri oli yllättynyt, hän kun oli aikaisemmin seurustellut pitkään, mutta eivät koskaan olleet sen kummemmin sitoutuneet. Pienet kihlajaiset pidettiin joulukuussa. Häistä emme ole puhuneet, ja niitä saakin odottaa, kun olemme kuitenkin sen verran nuoria, ja olemme molemmat sitä mieltä, ettei avioliitto nykyään ole kuin pala paperia. Meille riittää tämä tässä ja nyt, olemme onnellisia ilman avioliittoakin, arjen pienet ilot löytyvät niistä yhteisistä hetkistä, sylikkäin nukkumisesta, suukosta ennen töihin lähtöä, ja niitä ei pidä koskaan unohtaa, muuten käy arki liian raskaaksi :)
meillä,joskus viimevuonna.oltiin oltu 5kk yhdessä (opiskelin tietysti kymppiluokkaa,hassua) ja mies oli sivarissa. noh sitten eräänä torstaina (oli kauppareissu) tais kysäistä että mennäänkö kihloihin?hämmästyin hieman ja se oli aikaa hauskaa,kättäpäälle sovinto.noh,viikon päästä mentiin heille ja käytiin ostamassa sormukset.sitten kysy kuiskaten sen ja melkein kiljuin onnesta ja vastasin tahdon! yli vuosi kihloissa ja 1v 7kk yhdessä (lyhyt aika,mutta siitä huolimatta,rakastan häntä) ja nyt 4kk yhdessä asuttu ja muutetaan ilmeisesti Vantaalle (:
Elämä on hassua joskus.
- eipä täälläkään romanttista
Meilläpä ei nyt todellakaan mikään romanttinen kokemus "se hetki" :)
Meillä oli ajomatkaa edessä tuollainen vajaa 300 km minun vanhempieni luokse viettämään joulua! Siinä sitten normaalisti turistiin kaikenlaista.. Ja mieheni ratin takana alkaa puhumaan kauniita asiosta minusta ja siitä kuinka on ymmärtänyt monia asioita minun poissa ollessa (olin työmatkalla 2 viikkoo) ja ymmärtänyt tämän 7 vuoden yhdessäelon aikana, että olen todella se nainen jonka kanssaan hän haluaisi jakaa koko elämänsä. Vaikka suhteeseemme on riittänyt niin tuulta kuin tappuraakin ja huutoa ja itkua, naurua ja iloa, onnea ja onnettomuutta! ja mieheni siihen "maailmaan mahtuu paljon kauniita naisia, ei niistä pääse MUTTA YKSIKÄÄN EI OLE YHTÄ KAUNIS SISÄLTÄ KUIN SINÄ, Tiia eläisitkö kanssani koko loppu elämän?"
Ei mitään niin kovinkaan romanttista, mutta erittäin erilaista ja juuri niin mieheni tyylistä:) Ja sitten suunnattiin joulun jälkeen kultasepälle :) Tehkäähän tekin juuri omalla tyylillänne :) - kaikkea kokeiltu
Minua on kosittu kolme kertaa, kaksi niistä johti kihlaukseen ja yksi sitten ihan avioliittoon. Eka kerta oli hulluin, sain puhelinsoiton tuntemattomalta ihmiseltä joka sanoi että oli saanut yhteystietoni ystävältä joka haluaa pysyä tuntemattomana. Soittaja sitten selitti kuinka hän on Suomessa pakolaisena olevan kurdin asialla. Tämä kurdi oli saanut kieltävän päätöksen ja hänet karkotettaisiin Suomesta. Auttajat yrittivät löytää suomalaisen naisen joka menisi lumeavioliittoon miehen kanssa, siinä toivossa että se auttaisi miestä saamaan oleskeluluvan Suomeen. Soittaja sitten kysyi että menisinkö minä tämän kurdin kanssa naimisiin. Olin sillä hetkellä seurustelusuhteessa eikä tullut mieleen edes harkita ehdotusta; tiesin myös että mahdollisuudet tuollaisen pikaisesti ennen karkotusta solmitun avioliiton läpi menemiselle viranomaisten edessä olivat pyöreä nolla. Kieltäydyin siis kunniasta mutta toivotin onnea vaimonhaulle; en tiedä mitä sitten lopulta tapahtui tälle kurdille. Toisen kerran minua kosittiin pitkän ja vaikean ihmissuhteen lopulla. Poikaystäväni oli jo pitkään ollut välinpitämätön ja ilkeä minua kohtaan, seksistä hän kieltäytyi kokonaan eikä arkiaskareistakaan selvitty ilman että hän löysi vikaa minusta ja kaikesta mitä tein. Tuossa umpikujassa menin sitten pettämään poikaystävääni lomamatkalla, minkä hän sai selville. Seurasi kiivaat keskustelut ja minä selitin miten mielestäni suhteellamme ei ollut mitään mahdollisuuksia ja miten paljon hänen ilkeytensä ja minun poistyöntämiseni oli minuun sattunut. Kerroin kuinka jo pitkän aikaa olin epätoivoisesti halunnut rakkautta ja hellyyttä, ja kuinka mahdoton siitä oli sitten kieltäytyä kun lopulta joku sitä minulle tarjosi. Tämä ilmeisesti sai poikaystäväni aatoksiin, ja muutaman päivän kuluttua hän selitti tajuavansa nyt kuinka oli käyttäytynyt, ja sitten kysyi haluanko mennä hänen kanssaan naimisiin. Vastasin kyllä, vaikka ensimmäinen ajatus päässäni olikin kai paniikinomainen voi ei, mitä nyt?!. Rationalisoin mielessäni että vastaamalla kyllä saan lisäaikaa miettiä mitä oikeasti haluan. Koska tilanne oli edelleen niin räjähdysherkkä, tiesin että jos olisin sanonut En tiedä tai pyytänyt aikaa harkita vastausta, poikaystäväni olisi perunut kosintasa saman tien, eikä minulla siten olisi mahdollisuutta viettää loppuelämääni hänen kanssaan, jos sitä lopulta olisin kuitenkin halunnut. Epäilykset kuitenkin kaiversivat mieltäni, ja lähetin ystävälleni meilin jossa kerroin miten olin sanonut Kyllä vaikka oikeasti tarkoitin En tiedä. Poikaystäväni sitten luki tämän meilin, raivostui ja purki kihlauksen. Suhteemme päättyi siihen, ja tiedän että se oli ainoa oikea ratkaisu. Nuorena sitä vaan on vielä liian kokematon ja sinisilmäinen nähdäkseen asiat heti niin kuin ne ovat. Kolmas kerta oli sitten se joka johti ihan avioliitton, mutta en kuvailisi sitä edes kosimiseksi, se oli yhteistä keskustelua jossa punnittiin seurustelun ja avioliiton vaikutuksia käytännön asioihin kuten verotukseen yms, ja kun totesimme että on meille edullisempaa olla naimisissa kuin jatkaa susiparina, päätimme avioitua. Romanttisin hetki oli kai muutamaa päivää myöhemmin kun yhdessä menimme valitsemaan sormuksia, niistäkään en tiedä olivatko ne kihla- vai vihkisormukset, kaipa yhtaikaa molemmat, sillä hankimme vain yhdet sormukset jotka pujotimme sormeen saman tien kun ne kultasepältä haettiin, eikä vihkitilaisuudessa otettu enää toisia sormuksia käyttöön.
- tällä tavalla
Mieheni kosi minua lenkkipolulla myöhään illalla kun olimme lenkillä. Polvistui yhtäkkiä vaan ja luulin jo että hän sai jonkin kohtauksen. Yllätys oli suuri kun hän kysyi sen ihanan kysymyksen ja otti takin taskusta sormukset sydämenmuotoisessa rasiassa. Sormustimme heti toisemme ja kävimme seuraavana päivänä ottamassa kaiverrukset. Olin todella liikuttunut ja onnellinen. Mies kertoi vielä kysyneensä isältäni "kättäni" jo monta kuukautta ennen kosintaa. Minulle täydellinen kosinta, kun olen urheilullinen ihminen :)
- tyllerö 89
Poikaystäväni tuli kotipaikkakunnalleni, vietti perheeni kanssa aikaa sen ajan kun olin töissä. Hän haki minut töistä ja oli todella vaisu. Kyselin häneltä että onko jokin hätänä kun on niin hiljanen. Sanoi että on vain "sunnuntai-fiilis" vaikka maanantai olikin. (meillä sunnuntai-fiilis tarkoittaa sitä että on kotiinlähtöpäivä, eli ei nähdä taas kun vasta viikonloppuna) yritin lohdutella puhumalla seuraavasta viikonlopusta jne...
Menimme vanhempieni luo hengaamaan ja mietimme mitä tekisimme. Autoin äitiäni ruuan laitossa ja päätimme myöhemmin poikaystäväni kanssa mennä leffaan. (mitä ihmettelin salaa että haluaa vielä elokuviin vaikka hänen tarvii lähteä kohta yli sadan kilometrin päähän kotiin. Ajattelin vain että ihanaa hän on vielä myöhään iltaan luonani)
Siitä sitten lähdettiin ajelemaan ja sanoin haluavani käväistä kotonani vähän laittautumassa. Hänelle se sopi erittäin hyvin. Kun pääsimme asuntooni, hän laitto mut istumaan sängylle ja polvistu eteen ja kysyi vaimokseen. En meinannut tajua kysymystä, olin niin häkeltynyt. Vastasin heti myöntävästi ja itkin. Ihanana plussana päälle hän sanoi jäävänsä vielä huomiseen, ja itkin enemmän ilosta.:D Voi että se oli niin ihanaa! :) Leffat unohtu siinä vaiheessa ja menimme suoraan ostamaan sormuksia.
Sulhaseni oli kysynyt isältäni luvan kosimiseen :) Häitä vietellään parin kuukauden päästä ja olen maailman onnellisin morsian :) - Minecraft-hullu mies
Menin naimisiin 2 vuotta sitten. Ollaan molemmat vaimoni kanssa oikeita minecraft-hulluja. Joskus annan hänen testata mappeja mitä olen aivan itse tehnyt. Sitten yhtenä päivänä sanoin että olisi taas uusi mappi testattavana. Annoin ohjeen että paina nappia, odota ja käänny taakse. Kun hän painoi nappia, dynamiitit räjäyttivät ison laatikon kannen auki, ja laatikon sisässä oli sormus. Sitten hän kääntyi taakseen, ja siellä oli kyltti jossa luki "tuletko vaimokseni?" Hän suostui ja halasi niin kovaa kuin pystyi ja itki ilosta ja onnesta. Pidimme suuret häät ja nyt meillä on vuoden ikäiset kaksoset. Toivottavasti emme eroa ikinä.
- yli 30 v nainen htg
Mies antoi minulle lahjaksi jälleen kerran todella epäromanttisen käytännön lahjan. Loukkaannuin ja suutuin siitä hiljaa itsekseni. Sitä kun olin päivätolkulla pohdiskellut, aloin syyttää miestä siitä, ettei hän ole minusta vakavasti kiinnostunut, eikä halua sitoutua. Hän väitti vastaan. Minä haastoin osoittamaan sitoutumisaikeet sormuksilla. Hän suostui. Kun oli sormukset hankittu, kysyin, ollanko nyt kihloissa. Hän sanoi, että ei olla, että kihloihin meno tarkoittaa hänen mielestään lupausta naimisiin menosta. sovimme, että ei tarkoita. Siten olen nyt kihloissa, ilman että kukaan on kosinut ketään tai että olisimme menossa naimisiin. Outo tunne. Tuntuu, että jään jostakin paitsi, mitä kaikilla muilla naisilla on. Olisi hauskaa, jos joku haluaisi kosia minuakin, varmaan suostuisin ihan ventovieraan kosintaankin ihan pelkästään siksi, että olisin niin otettu.
- varastoisormuksen
no tää on vähän vaikea selittää mut yritän kuitenkin.
Olin seurustellut mieheni/silloinen poikaystävä kanssa kaksi vuotta.
Olimme kävelyllä kaupungilla ja mieheni katsoi kokoaika kelloaan. Yhtäkkiä hän sanoi että hänen jalkojaan sattuu ja istuimme penkille mutta siinä kun olin juuri istumassa "varas" otti laukkuni ja lähti juoksemaan. Mieheni lähti perään ja huusi minulle että ottaa varkaan kiinni ja minun pitäisi odottaa hetken. Hän juoksi "varkaan" perään kulman taakse. Pian hän tulikin takaisin laukku kädessään ja hän käski minun katsoa että kaikki on tallessa. Huomasin erikoisen rasian siellä ja mieheni otti sen ja polvistui ja avasi sen ja pyysi minua vaimokseen.
se varas oli yksi mieheni ystävä.
Olen nyt 23 ja mieheni 24.
Anteeksi kirjoitusvirheet ja muut töissä on vaikea kirjoittaa. - Miyako-san
Olimme avomieheni kanssa juhannusreissulla pari vuotta sitten. Seurustelua ja yhteistä asumista oli takana reipas vuosi.
Tarkoitus oli lähteä pohjoiseen niin pitkälle kuin to-su välillä vain ehditään ja tullaan sitten takaisinpäin. Juhannuspäivänä olimme jo paluumatkalla Haaparannan eteläpuolella, kun pysähdyimme Simojoen rannassa olevalle levähdysalueelle syömään eväitä.. Syömisen jälkeen, ennen kuin ehdimme kerätä astioita pois, mies yhtäkkiä nousi, käveli viereeni ja polvistui maahan kosien. Sormusta ei ollut mukana, eihän mies tiennyt edes sormuskokoani, mutta suostuin empimättä :D Seuraavan yön vietimme Oulun Eedenissä, jossa oli ihme kyllä tilaa ajankohdan huomioiden. Söimme hyvin ja joimme skumpat Edenin terassilla ja kävelimme rannalla musiikkia kuunnellen.
Seuraavana päivänä matka jatkui etelään ja arkena käytiin sitten sormukset hakemassa :) Perheille ja sukulaisille emme puhuneet kihlauksesta mitään, annoimme heidän itse huomata sormukset sormissamme :D
Ei minua tällainen kosinta haitannut yhtään, päinvastoin :D Oli hyvin miehen tyylinen tapa. :)
Ikää nyt mulla 26 ja miehellä 34, naimisiin mennään kun mennään ja ehditään :) - Käpy
En nyt voi sanoa onko kosittu vai ei.
Yhteistuumin tultiin siihen tulokseen että halutaan olla muutakin kuin "tyttö/poikakaveri".
Viime viikolla käytiin sormukset tilaamassa ja sen jälkeen käytiin syömässä. Kellekkään ei siitä mainosteta, kerrotaan sitten jos muistetaan eli ei juhlita ollenkaan.
Vaikka miehen äiti varmaan siitä vetääkin meloonin sinne minne ei auronko paita, mutta se on sitten voi voi. - monsterbride
Minua on kosittu kolmesti:
1. Polvistui eteen ja pyysi vaimokseen.
2. Kosi 3vuotis seurustelupäivänä, sängyssä aamulla kun herättiin, että haluaisinko mennä hänen kanssaan kihloihin.
3. oltiin seurusteltu vajaa pari viikkoa, kävin sitten lyhyen reissun ilman rakasta, ja kun tulin takaisin, mies kosi minua sängyssä, että haluaisinko mennä hänen kanssaan naimisiin...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1694809
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1254383- 262851
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa281921"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231784Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151699Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221690Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????1041665Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301593Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181541