Miten opettaa?

koiraa jos et tiedä tuon taivaallista... koira joko on riista verinen tai ei. ei nuita koulutella haukkumaan sitä tai tätä.

Varsinaista aloitusikää ei ole. Koiraa aletaan kouluttaa metsään heti, kun se perässä pysyy. Kuitenkin sen verran varovaisesti ettei koira kyllästy tai opi pelkäämään metsää.

Aivan ensimmäiseksi unohdat saalismäärän. Tarkoitan, että pentukoiralla pyydät koirallesi, et itsellesi. Kun koira on pentuna lähdet opettamaan sille metsää kulkemalla koiran kanssa ahkerasti metsissä ja annat koiran tutustua ympäristöön niin paljon se vaan ikinä haluaa.

Luoksetulon opettaminen tapahtuu ensin kontrolloiduissa olosuhteissa pihalla, kotona sisällä tai muualla, missä voit olla varma, että pentu tulee kutsusta. Metsässä koiraa ei kutsuta, eikä huudella kuin vain tositarkoituksella. Jos huutelet ja kutsut metsässä jatkuvasti, niin koira oppii, että sinä pidät yhteyttä koiraan, eikä koira sinuun. Sitä huutelua ja kutsumista saat sitten harrastaa koiran loppuiän. Ruokapalkka on hyvä keino luoksetulon opetuksessa. Opeta koirallesi jokin yksinkertainen kutsu, jonka yhdistät ruokaan. Pari vihellystä peräkkäin, tai jokin muu erityinen kutsu ruuan tarjoilun yhteydessä opettaa pennun yhdistämäään äänen ruokaan.

Pentuvaiheessa sinun oma esimerkkisi opettaa pennulle sen, miten se aikuisena ympäristöön suhtautuu. Siksipä sinun täytyy käyttäytyä koko ajan hillitysti ja osoittaa omaa kiinnostustasi vain siihen, mihin toivot koirankin kiinnostusta osoittavan. Jos haluat että koira haukkuu lintua aikuisena, sinun pitää osoittaa omaa kiinnostustasi lintuihin. Aivan sama, mikä lintu, niin sinun pitää kiinnittää koiran näkösällä siihen huomiota. Ja jos käy niin, että koira metsälenkillä innostuu haukkumaan vaikka pikkulintua niin sinun pitää mennä haukulle ja kiinnittää huomiota koiran tekemiseen, kehumista ja muuta höpötystä ei välttämättä tarvita, kunhan huomiolla on palkittu. Ohjaaminen oikeaan riistalajiin tapahtuu vasta sitten, kun pääset haukkuun oikeasti ampumaan. Ja jos koira erehtyy ja haukkuu vaikka oravaa tai kaivaa hiiriä, MITÄÄN huomiota ei koiran tekemiseen pidä kiinnittää, ei torua eikä kutsua. Ohita epätoivottu käytös täysin välinpitämättömästi. Kävele vähänmatkaa ohi ja jää odottelemaan äänettömästi, kyllä pentu jättää ei toivotun riistan ja tulee josssakinvaiheessa perässä. Tällätavoin pentu oppii huomaamaan mistä riistasta ei välitetä. Tämä koulutust vaatii erityisesti kärsivällisyyttä koiran kasvattajalta.

Kun koira sitten jonakin päivänä tapaa oikeita riistalintuja, koiran kanssa mennään "käsi kädessä". Tämä tarkoittaa, että linnun karatessa lähdetään aina koiran kanssa samaan suuntaan, kuin minne lintu meni. Tämä opettaa koiraa seuraamaan karannutta riistaa ja opettaa koiran luottamaan siihen että isäntä tulee perässä, kunhan koira on riistan esiin kaivanut. Jossakin vaiheessa tapahtuu sitten ensimmäinen toivottu haukku ja pudotus pitäisi saada siihen. Jos onnistuu, ei kiitoksella saa olla rajaa. Kehutaan ja leikitään ja annetaan koiran riepottaa saalista. Mutta jos ei onnistu ja riista karkaa, mennään perässä ja yritetään sitkaasti uudestaan.

Ruumiillista kuritusta ei harrasteta ollenkaan. Se on täydellisen tarpeetonta ja erittäin haitallista sinun ja koiran suhteelle. Ainoa kuritus mikä on sallittua, on EI sanan opettaminen pentu-iässä. Jos koira vaikka jyrsii jotakin huonekalua, otetaan niskanahasta kiinni (kuten emä tekee pennuilleen) ja puistetaan varovasti ja sanotaan vihaisella äänensävyllä EI. Muutaman kerran jälkeen voit jättää niskasta puistamisen pois ja koira kyllä tottelee pelkkää EI komentoakin. Sen kummempaa kurikoulutusta metsästyskoira ei tarvitse. Koiran pitää saada olla ihmisten kanssa, sitä pitää hyvitellä ja käsitellä, että se oppisi ihmisten olevan hyväntahtoisia ja kosketuksen olevan miellyttävää.

Näillä eväillä pääsee alkuun, mutta jokainen koira on yksilö ja vaatii tervettä järkeä, ymmärrystä ja tarkkaa silmää kasvattaa koirasta sellainen että sen kanssa on mukava olla ja elää. Virheetöntä kasvatusta ei olekaan, mutta virheiden määrä vähenee kokemuksen myötä. Kärsivällisyys ja ymmärrys ovat kaiken alku ja juuri.

5 kuukautinen, ja jätin sen kotiin, kun menin metsälle. Ammuin poikateeren ja toin sen kotiin, ja näytin koiralle, ja siivottiin yhdessä, ja annoin samalla makupaloja, ja juttelin sille ja kehuin.-Muuta ei tarvittu, tuli uskomaton kaveri metsälle.

Löysi haukusta karanneen linnun uudelleen joka kerta, ja antoi sen sortin näytteitä, että kyllä hämmästyin monesti. Löysi erehtymättömästi linnun jopa pitkän puun latvuksestakin minun nokkani edessä, kun vierekkäin noustiin rämeeltä harjun rinnettä.
Kutsui minut katsomaan jopa metson hakopuun alle tiputtamia paskoja, ja nokkapyöreänä selitti mulle jotain, sitten kun totesi minun tajunneen asian, lähti omille reissuilleen etsimään riistaa.

Oli semmonen kaveri, ettei unohdu koskaan. Kerta sanasta tuntui ymmärtävän asiat, joista aiemmin ei ollu puhetta, oikea persoona oli se suomen pystykorva.

Itselleni on tulossa ensi syksynä ensimmäinen suomenpystykorvan pentu jos tutun nartun astutus onnistuu ja lintumetsälle pentua viedä. http://www.rovapystis.net/pdf_kuvat/linnunmetsastys_ pystykorvalla.pdf Tuolta löysin ohjeita hankkia Erkki Tuomisen Pikinokka pystykorva ja Suomenpystykorva metsällä ja kotona. En vielä ole ehtinyt etsiä ko. kirjoja mutta tarkoitus on hankkia molemmat. Kirjastoista ja kirjakaupoista löytyy varmasti muitakin kirjoja pystykorvan koulutukseen.

Jos koiralla kunnon geenit, niin oppii hyvin. Kesällä liikuttelet koiran hyvään peruskuntoon ja syksyllä jahdissa pari kolme kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan kanalintumailla. Oletan, että koiran hoito on ollut ensiluokkaista ja madotukset ja muut ovat kunnossa.

Lintukoirista en tiedä kun mulla on ollut vain noita ajokkeja. Mun mielestä on vähän liiottelua sanoa että opetan koiraa ajamaan. Kertaakaan en ole nenä maassa haukkunut jäniksen perässä mutta silti koirani ovat sitä tehneet. Mun "opettaminen" on ollut sitä että jänisajosta sesse saa kehuja kuin suomalainen nainen turkkilaiselta mieheltä mutta hirviajosta palaute on sitten toisenlaista. Taitaa nuo mettähommat kuitenkin koiralla olla verissä, pitää vaan karsia ne ei toivotut jutut pois. Uskon myös että valtaosa esim. Suomenajokoirista olisi kyvyiltään liki valioluokkaa jos niitä reenattaisiin vähän kesälläkin ja käytettäs metällä tarpeeksi. Pari reissua viikossa läpi kauden ei ole liikaa jos koira on terve, alkuun tietty vähemmän. Noitakin koiria on joista "ei tullut kunnon ajureita", tarkemmin kun kyselee niin selviää että koira on käynyt ehkä 10 kertaa metsässä. Vähän kyllä kiinnostais Pystykorvan kanssa harrastelu myös.

Osta Tuomisen Pikinokka pystykorva kirja