Mä luulen että mut on suunniteltu yksinäiseksi. Eikä yksinoleminen tunnu musta pidemmän päälle edes kovin pahalta. Fyysisten halujen tyydyttäminen on ainoa asia joka meinaa tuottaa hankaluuksia ilman ihmissuhteita. Työtöntä on tullut käteltyä jo tylsistymiseen asti. Haluaishan sitä tietysti löytää jonkun mukavan tytön jonka kanssa vois jakaa elämäänsä, mutta semmosia ei kai ole olemassakaan. En tiedä ketään ihmistä jonka seurassa tuntisin oloni mukavaksi(naisten kanssa tuntuu kaikki olevan tuskaista vääntämistä). Olen aiemmin oikeen järkeilemällä pyrkinyt välttelemään seurustelusuhteita, sääli, sillä ainakin lukiossa pari ottajaa olisi ollut. Oli silloin niin paljon kaikkea, oli auto ja moottoripyörä joita korjata, asuin vielä kotona ja oli kaikkea harrastusta. Ja olin liian ujo. Tuskaa se oli mutta selviydyin, vaikka olinkin todella ihastunut. Nyt kaduttaa kun en silloin takonu kun rauta oli kuumaa. Nyt en näe naisia mailla halmeilla ja nekin jotka näkyy on miesten piirittämiä tai jo kauan sitten varattuja. Täällä missä opiskelen on noin 20% naisia(tunnelma melkein kun armeijassa). Ei heidän kanssaan kannata mitään yrittää kun ovat niin suosittuja(vaikka yleisen mittapuun mukaan eivät edes ole). Kaikki kaverit ja tapahtumat pyörii tän opiskelupaikan ympärille, ei toivoakaan (omasta)naisesta. Yksin ei huvita lähtee minnekään muualle. Muutenkaan tosielämässä ei mitenkään voi tutustua keneenkään , sillä bussipysäkki- tai kassajonoromansseja ei ole olemassakaan(varsinkaan jos ihminen on epäsosiaalinen). Ja kapakat/diskot/mitkä lie bileet ovat teeskentelyä. Ääh.. pärjäilkää. Ja tarttukaa tilaisuuten jos semmoinen teille joskus tarjoutuu ettette erakoidu niinkuin minä. Lukiossa kakki oli vielä niin helppoa.
Meitäkin on.
koiras'83
6484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
'kakki oli niin helppoa' no joo, asiaan, lukiossa ei ole helppoa, lukiossa luulee että yläasteella oli helppoa, kun olit yläasteella luulit että ala asteella oli helppoa, eli sulla on helppoa nyt kun tsekkailet tätä aikaa 10vuoden päästä
"Lukiossa kakki oli vielä niin helppoa."
Omalla kohdalla lukio oli kyllä kaikkea muuta kuin helppoa, mutta hengissäpä siitäkin selvittiin, ja nyt onnellisesti opiskelemassa.
Ei sitä miestäkään ole, vaikka uhkaavasti (joskin onneksi hitaasti) lähestytään kahtakymmentä ikävuotta, ja ilmeisesti pitäisi olla jo huolissaan?
Enkä kuitenkaan ole. Onhan noita kandidaatteja ollut, vaikken mä mikään maailman kaunein ole, enkä todellakaan mikään joukon keskipiste. Mulle on vain ollut luonnollista lähteä kaveripohjalta, ja katsoa sitten, tuleeko mitään. Tähän mennessä sitä "oikeaa" ei ole löytynyt, mutta en mä silti viitsi lakata uskomasta, etteikö joskus löytyisi.
Erakoituminen on sitten toinen juttu, siihen jos jumiutuu, niin yksinäisyys voi tuntua todella raskaalta. Ja teeskentelemällä jotakin muuta tekee olonsa yleensä vieläkin pahemmaksi. Tänä syksynä saattoi vihdoin hävittää totutun roolinsa, ja olla oma itsensä, mikä aikaisemmin oli, syystä ja toisestakin, kohtalaisen mahdotonta. Uudet ihmiset, uudet kuviot, kaikki se, on tuonut vaihteeksi väriä elämään, miksei uusia mahdollisuuksiakin?
"pärjäilkää. Ja tarttukaa tilaisuuten jos semmoinen teille joskus tarjoutuu ettette erakoidu niinkuin minä."
Pärjäilehän itsekin. Jos niitä tilaisuuksia vaikka tulisi. Ei se vaadi kuin pikkuisen rohkeutta päästä alkuun. :)
http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/1.shtml
hyvä sarjakuva.
kun tieätis jonkin niin olis helpompaa (kai) , mutta kun ei tiedä edes sitä.
Mäkin oon sitä mieltä et lukios oli siinä mielessä helppoa, et tiesi aina et se jatkuu ja joku sanoo mitä pitä tehdä. Nyt pitäs selvitä ite.
Lukio ei valmentanut mua ainakaan tähän ongelmaan ollenkaan, vaikka muuten mulla ei ole pahaa sanaa sanottavana siitä.
Mä oon pitänyt aina ihastumiset omana tietonani.. tai siis pitkän aikaa. Vasta vuosi sitten yritin tosissani rakastua, siitä ei vain tullut mitään, sillä pelkäsin liikaa.
Ens syksynä pitäs lähtee opiskeleen jotain jonnekin.. kun vaín tietäis mitä ja vois olla varma, et se on oikea vaihtoehto. jotain on tietysti mielessä. Samaan aikaan mä odotan innolla ja pelkään kauhulla tulevaisuutta.
- Tulevaisuus on kuin pimeä metsä, puut eivät ole vaarallisia mutta...-
...puun takana voi olla mörkö... =) Tulevaisuus on mullakin vielä epäselvää mutta kyllä me jotenkin pärjätään!