Kuinka pian olette suunnitelleet toista lasta? Meillä esikoinen syntyi joulukuussa 08 ja nyt olen jo taas raskaana. Ikäeroa lapsille tulee vain 11kk, mikä toisaalta kauhistuttaa... Suunnitelmissa meillä olikin toinen, mutta tärppäsikin sitten ennen aikojaan (ja kyllä tiedän myös ehkäisystä). Itse ajattelen että nyt oli meidän lasten aika tulla, ensimmäistä kun tehtiin 3,5 vuotta.
Ensimmäinen raskaus sujui ongelmitta, kilojakin jäi vaan 6, joten kropan puolesta en niinkään ole huolissaan. Esikoinen on erittäin tyytyväinen ja rauhallinen lapsi, lähinnä mietin vaan omaa jaksamista sitten kahden niin pienen kanssa.
Oltiin ajateltu vasta loppuvuodesta jättää ehkäisy pois, mutta nyt en kerennyt sitä edes aloittamaan. Yhdet menkat tuli, sen jälkeen sain pilleritja odottelin toisia menkkoja että ne pääsen aloittamaan ja testasin kun ei seuraavia menkkoja kuulunutkaan ja kappas, positiivinen yllätys!
Minkälaisia ikäeroja teidän lapsilla? Ja miten on mennyt jos ikäero pieni?
Hyvillä mielin tätäkin hernettä masussa kasvatan, mielenkiinosta kohtalotoverien tarinoita odotan! :)
Ensimmäinen raskaus sujui ongelmitta, kilojakin jäi vaan 6, joten kropan puolesta en niinkään ole huolissaan. Esikoinen on erittäin tyytyväinen ja rauhallinen lapsi, lähinnä mietin vaan omaa jaksamista sitten kahden niin pienen kanssa.
Oltiin ajateltu vasta loppuvuodesta jättää ehkäisy pois, mutta nyt en kerennyt sitä edes aloittamaan. Yhdet menkat tuli, sen jälkeen sain pilleritja odottelin toisia menkkoja että ne pääsen aloittamaan ja testasin kun ei seuraavia menkkoja kuulunutkaan ja kappas, positiivinen yllätys!
Minkälaisia ikäeroja teidän lapsilla? Ja miten on mennyt jos ikäero pieni?
Hyvillä mielin tätäkin hernettä masussa kasvatan, mielenkiinosta kohtalotoverien tarinoita odotan! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla kävi ihan samanlailla! Meidän muksuille ikäeroa tulee vain 10kk ja ekassa meni 4 vuotta ennen kun tärppäsi! Ei muuta kun jaksamisia sinulle, minäkin odotan viestiisi ASIALLISIA vastauksia!
En tahdo masentaa, mutta vaikka esikoisesi olisikin nyt rauhallinen ja tyytyväinen, niin se ehtii vielä moneen kertaan muuttua.
Kannattaa varautua siihen, että vaikeaa tulee olemaan. Esikoisesi on kakkosen syntyessä juuri siinä iässä, jolloin menee kovaa vauhtia joka paikkaan, aukoo ja tyhjentää laatikot, opettelee kävelemään ja kaatuilee alituiseen, jos et ole vahtimassa. Lisäksi on juuri oppinut protestoimaan, toisinsanoen kiljumaan kurkku suorana, jos häntä kieltää jostain. Vauva saa esikoiselta "turpiin" heti, jos silmä välttää. Eihän se tahallista ole, mutta pieni lapsi ei heti ymmärrä omia voimiansa.
Meillä ikäeroa tulee 1 v 5 kk. Esikoinen (10 kk) kävelee jo, joten en joudu raskausaikana kantamaan ihan hirveästi. Silti tuo ikäero hieman hirvittää, vaikka toisen syntyessä esikoinen jo ymmärtää puhettakin.
Tilannettasi helpottaa se, kun etukäteen tiedostat, että tulee olemaan vaikeaa, etkä kuvittele pääseväsi helpolla.
Toisaalta, univelkaa sinulla on jo valmiiksi, et ole ehtinyt tottua omatoimisempaan esikoiseen, joten tavallaan vauvavaihe ei edes ehdi muuttua miksikään, vauvojen määrä vaan kasvaa.
Kaverini lapsilla on ikäeroa 1 v 2 kk, eikä todellakaan ole ollut helppoa. Hän sairastui myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen toisen lapsen jälkeen, ja siitä toipuminen otti yli vuoden.
Tulipas tästä nyt pessimistinen kirjoitus, vaikka niin ei ollut tarkoitus.
On kai vaan todettava, että lähipiirissä ei ole yhtäkään perhettä, jossa tämä asia olisi sujunut helposti.
Meille syntyi viime kuussa esikoinen ja haluaisin tulla heti jo raskaaksi uudelleen!:)
Mutta yritetään odottaa puoli vuotta ennenkun tulisin raskaaksi. Tiedän kyllä, näitä asioita ei vain päätetä itse, mutta toivoisin että asiat menisivät noin!
Meillä ei nyt siis ole ehkäisyä ollenkaan, mutta ollaan vähän varovaisempia.. Mutta jos nyt tulen raskaaksi, niin kiva juttu ja jos en tule ja onnistuu sitten myöhemmin niin kiva juttu.
Mutta tarkoitus on että lapsilla olisi pieni ikäero. :)
Hei =)
AIVAN samanlainen tilanne takanapäin =) Ikäero vähän alle 1v ja näin on meillä mennyt:
Olin aivan paniikissa ensin kun tuli positiivinen tulos. Piruja maalailin seinille vaikka kuinka paljon. Tunsin syyllisyyttä esikoista kohtaan, enkä oikein tuntenut mitään konkreettista toista kohtaan, tai fiilikset olivat hyvin sekavia. Varmaan sen takia kun pelkäsin tulevaa.
No kakkonen syntyi ja rakastuin
Kiitos kaikille vastauksista!
Ihan niin kuin tuon ensimmäisen kohdalla, päätin selvitä, tulee mitä tulee, näin teen nytkin. Ja tiedän kyllä ettei se helppoa tule olemaan, mulla myös mies puolet viikosta pois töiden takia. Moni on tosta esikoisesta sanonut että harvinaisen tyytyväinen lapsi, kun ei mitään ongelmia ole ollut. Noh, odotetaan vaan kun pääsee esim. teini-ikään.... Toivotaan että tämä uusi tulokas myös rauhallinen ja tyytyväinen, nyt aion nauttia odotuksesta jälleen ja ennenkaikkea esikoisestani. Ei kai tälläistä tapahtuisi jos siitä olisi mahdoton "selvitä"? Eli eteenpäin mennään ja koitan jo nyt ruveta nukkumaan varastoon. Hyvin kaikki menee!