itsellesi?
Mitä mokaa on vaikea antaa anteeksi, itsellesi?
Mitä mokaa on vaikea antaa anteeksi, itsellesi?
Koska viimeksi nauroit
;D ,
24675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ajalemaan tonne keskustan suuntaan.
Onko mukaan tulijoita? Mistähän vois napata kyytiin? Olis kivempi nauraa jonkunkaa:D
mikähän keskusta on kysymykses?
Hehheh
" enpähän nyt linkitä, mutta ...ruusu ilman siipii.
liiaks tota välimatkaa (150km)
kivaa shoppailupäivää ;)
hymyillään ;)))))))
lötyy aihetta nauraa itselleen.
Mokaan niin usein, et anteeksi annan kaikki. Omat mokani, nehän on vaan hauskoja.
Kiva ois mokailla jonkunkaa.
Laitanpa startin päälle nyt.
Lähdin käymään pikaisesti kaupassa. Sandaalit jaloissa, ilman sukkia.
Ilman takkia.
Onnistuin avaimen autoon sisälle takaluukkuun jättämään. ;)
Nauroin niin hersyvästi, et viereen parkkeeranut herrasmies, tuli kyselemään syytä ilonpitoon.
Ystävällisesti heitti mut kotiin hakemaan vara-avaimen.
Lupasi kahville poiketa joku päivä, kyytimaksuksi kuulema ;)
Hieno moka taas kerran!
kosntit on monet ;)
Toi siis tapahtui tänä aamuna!
Ainakin on naureskellut sitä jo muutaman hetken.
Miks nauroin siin auton ulkopuolel, ei voinnut muutakaan, ku tajusin vaatetukseni, ja mokani.
löysin vihdoinkin perunoidenkuorinta veitsen - jääkaapista :):/
Ah, ihanaa kun saa aamusta nauraa!
margitta kirjoittelemaan niitä runojasi?
Joko olet ristimässä minua uudelleen, tai sitten täysin erehtynyt henkilöstä?
Tuollaista nimeä en tiedä, enkä tällä palstalla ole hänen nimiseen henkilöön "törmännyt". runojakaan en kirjoittele, luen kylläkin.
ja sehän tiedetään, että silloin ukolta kuin ukolta katoaa järki. Ja pappi pahus taisi olla lahjottu, kun sai myöntämään: "Tahdon".
Olihan siinä alkuun hyvätkin puolensa, kuten kaksi mukavaa lasta - nyt jo lapsenlapsineen.
Muu sitten tuppasi olemaan kuin muinaisella Jobilla tuhkakassa ruukunpalasilla paiseita repiessä. On jo päättynyt kauan sitten onnellisesti eroon.
Mutta yksi paha suunnitteluvirhe ainakin miehessä on. Kun jokin paikka (arvaatte sanomattakin mikä) alkaa seisomaan, samalla seisoo kyllä järkikin:)
Nauroitko avioon mennessä,- vai sen loppuessa?
Vai oliko se moka, jota et anna itsellesi anteeksi?
Kerronpahan.
Auto ollut tallissa melkesten koko talven.
Päivänä muutamana seisoi ulkosalla.
Starttasin-ihan ok.Sammutin-ok.
Rahapussi kotona-starttasin-ei pihahdustakaan.
Radio mykkänä jne...
Soitin sisarenmiehelle, oli juuri tullut matkalta
kotiin ja oli kuulemma nukkumassa-ok.
Tilasin hinausauton, jota sitten odottelin reilun tunnin.
Miehet pyöräyttivät auton menosuuntaan ja työnsivät eteenpäin.Käynnistyi!?
Sain paikanpäällä opetuksen auton seisottamisesta,
kierroksista, akun toiminnasta ym. ja laskun.
Mitä tästä opiksi?
Seisoo se naisillakin, nimittäin järki:)
erään "sukulaissielun" kanssa kun meillä on niin hullut ja poskettomat jutut ja niitä ei varmaan moni muu ymmärtäisikään, onneksi:)
En anna itselleni anteeksi vääriä valintoja ihmissuhteissani.
Anteeksi itsellesi, kukaanhan ei meistä ole erehtymätön.
Ei kannata niitä valintoja surra, vaan mennä eteenpäin.
Positiivisuutta peliin, ja koet, et turha juttu, mut tulihan kokeiltua.
Jokaisesta suhteesta oppii jotain, ainakin itsestään, eikö? ;)
Naurulla itselleen saa kuitatuksi monta asiaa.
sitä koskaan itselleni sillä se tuhosi elämäni lopullisesti.
Sori vaan mutta en kykene nauramaan minuun kohdistuneeseen muitten ilkeyksille.
Jos tän ikäiset ihmiset vielä kuvittelevat että hauskanpito muitten kustannuksella on jotenkin huvittavaa, en voi olla samaa mieltä kanssasi.
Jos ihmisillä on kovin paljon pettymyksiä, ei kovin paljon enää naurata muitten idioottien aiheuttamat vahingot.
Jahas taas on rekattu toisille ja seuraavaksi taas tuleepi ilmoitus jo lähetetystä viestistä ettei vaan ...... ole asialla?
Milloin viimeksi nauratti, niin yleensäkään.
Meni ohi "hilseen" ensin eräs juttu.
No, vähän ajan päästä aukeni :)))
nauroin sekä jutuille, että itselleni, kun tajusin.
,...hahahahahahahaaahahahahaaahaaa,....
En löytänyt puhelintani, kaikki paikat etsiskelin.
No, eiku naapurin ovikelloa soittamaan.
Ei avattu, pelättiin "pikkukerjäläisii."
Toisen ovikelloa sitten. Sieltä soitettiin ekalle naapurille, et jos vois soittaa mun puhelimeen, parin minsan päästä.
Kotiin, ja puhelin pirisi, tyynyn alla ;D
Naapuri nauroi, et miksen sieltä toiselta naapurilta soittanut, kotiini, vaan piti hänen kauttaan mennä?
Sanoin; eihän sil oo mun numeroo,
naapuri, niin, ja ite et muistanu omaas?
Et voikin olla laho pää ;DDD
Usein, olen koominen hahmo omasta mielestänikin. Nyt on niin, että tässä siunatussa iässä minulla ei ole varaa painiskella niiden mokien kanssa, joita olen tieten elämäni aikana tehnyt. En suostu niitä enää miettimäään eli olen sinut niiden kanssa. Aina roiskuu, kun rapataan ja olen rapannut paljon. Anteeksi on annettava muille ja itselleen, muuten kaatuu vellit syliin. Niin se menee.