takana ja nyt se on päättynyt.Tuntuu oudolle elää yksin,miten on?
Meneekö aikaa kauankin tottumiseen ja voiko sitä elää ilman kumppania vaikka lopunikää,jos ei halua enää ketään.
Kumpi olisi parempi,hakea uutta vai elää ilman kumppania?
Meneekö aikaa kauankin tottumiseen ja voiko sitä elää ilman kumppania vaikka lopunikää,jos ei halua enää ketään.
Kumpi olisi parempi,hakea uutta vai elää ilman kumppania?
Vastaukset 38
Vanhimmat
siitä millaista elämältään haluaa?
Jos haluat matkustella, kuokkia puutarhaa, lueskella,harrastaa niin sitä voi tehdä yksinkin.
Jos haluat läheisyyttä ja sitä arkisten ilojen / murheitten jakajaa, se ei taida yksin onnistua.
pitkän avioliiton jälkeen. Alussa oli helpottava tunne, kun sai olla ihan vapaa, eikä kukaan kiusannut. Nyt runsaan kahden vuoden kuluttua alkaa tuntua tyhjältä. Olen saanut uusia ystäviä ja ystävättäriä, mutta se sydänystävä puuttuu vielä. Olen jo sillä kannalla että pitäisikö jo luovuttaa, kun ei tänä aikana ole tavannut yhtään miestä josta olisi parisuhteeseen kanssani.
Sanoisin että ikävintä tässä yksinolossa on se, että juhliin pitää mennä yksin, ne yksinäiset illat varsinkin jos on sairaana eikä pääse ulos tuulettumaan sekä seksin puute, joka voi ajaa harkitsemattomiin irtosuhteisiin.
Jos olet mies, ja kaipaat elämäntoveria, sure ensin asia pois, ja sitten "kalastamaan".
Jos taas nainen, niin hakemalla ei taida löytyä, miehet pakenee näitä uuden hakijoita yleensä.
Se voi sitten osua kohdalle, vaikka lenkkipolulla, kauppareissulla, missä tahansa liikutkin.
Kotoa ei kukaan tule hakemaan.
tuohon lenkkipolku teoriaan lainkaan.
Tämän ikäiset miehet ja naiset ovat jo niin "säikkyjä" ja muutenkin me suomalaiset ollaan niin sulkeutunutta kansaa.
Asut, jos noin säikkyjä on ihmiset?
Voi hyvät hyssykät, tapaan viikottain ihmisiä, jotka keskustelevat kanssani.
Saan kutsuja kahville, ja pitkiäkin tapaamisia syntyy.
Se on vaan mulla, etten missään tapauksessa huolis enää toista ihmistä kanssani asumaan.
Oma tupa ja oma lupa.
niin että kaikki tai ei mitään:)
En halua enää sellaista "kassialma" suhdetta (kokeiltu on noin 10v) missä molemmilla omat kämpät.
Perustelen sen sillä että haluan suhteeltani muutakin kuin sen passaajan, kompromissintekijän ja aikataulujen sovittelijan roolin.
En asu korvessa mutta, mutta..........
ja meitä 60 paljon nuorempi.
en sanois pitkäksi suhteeksi tollaista kassialmasuhdetta.
Ja et tidä, olisitko yksin vai et?
Eli provo taas, kerran.
provo sillä en ole aloittaja vaan otin osaa keskusteluun.
Nimenomaan olin yksin siinä "kassialma" suhteessa sillä oletettu kumppani oli jatkuvasti menossa ja "ilmestyi" hyvin harvoin jos silloinkaan.
sanoistasi mieleen lyhyt toteamus = tupla vai kuitti:)
Olen tosiaan helpottunut, kun komennusta ei kuulu joka lähtöön. En tarvitse pirttihirmua, riitti ne vuosikymmenet. Nyt naatitaan vapaudesta. Mukava herätä, kun ei tarvitse kuunnella heti käskytystä.
Tuskin enää menen uuteen "armeijaan" koskaan.
Naiset on aika kauheita, eivätkä edes itse sitä älyy.
tuolla tavalla mollaa.
Ne "armeija-ajat" olivat silloin kun elämänkaruselli muutenkin pyri kiihkeenä lasten, työn ja arkisen aherruksen ympärillä.
Tällä iällähän sitä vaan istutaan kynttilän valossa ja haaveillaan tai liotellaan varpaita rantakaislikossa kesäisin.
töissä (palsta 60 , eläkeikä 63-68), huolehditaan sukujen huolenpitoa tarvitsevista, ehkä vähän muistakin, nautitaan lapsenlapsista, hoidetaan itseämme, toisiamme ja kotejamme, kulkuneuvot ja puutarhat saakoon nekin osansa.
Aina välillä voidaan liotella varpaita, minä mieluummin rantakalliolla kuin kaislikossa.
kommentin huumorimielessä, olis ehkä pitänyt laittaa vielä hymy perään :)
Huomannut tuol alimpana vikan ketjun treffipyynnön?
huolehtiminen on itsestään selvyys mutta siitä se ei saa olla ainut elämänsisältö enää tällä iällä.
Tässä iässä on jo lupa sallia itselleen toisenlaista elämää kun lapset ovat jo lentäneet pesästään ja takana on noin 40-vuotta työelämää, mattojen tamppaamista ja muuta kodinhoitoa.
Nyt pitää elää itselleen ennenkuin on myöhäistä ja päätyy sinne haudan pohjalle - on oma näkemykseni.
siksi ajoneuvot ja varpaiden liottelut...
Siltä varalta, että vastasin miespuoliselle, latelin vähän...
Sun eilistä jutskaa.
Nyt kakkossivulla, kun tuli juuri uusi aihe.
Nythän voitte rauhas heitellä kynttiläillallisista. ;D
ei sitä koskaan tiedä koska kohtaa sen......
todellakin,vaikka vaikeaa on sen opettelu,kun aina on ollut ns.muita varten.
Minä haluaisin ainakin vielä,lämpiman parisuhteen elämääni.
Ei pelkästään seksin vuoksi,vaan muutenkin :),lämpimän positiivisessa mielessä.
on lämmin parisuhde vielä.... Mutta onhan tämäkin aika ennen sen oikean löytämistä elämää... ainakin minä ajattelen niin. En halua hukata elämääni jonkun miehen tavoitteluun ja odotteluun. Kun elää yksin täysipainoista elämää ei tarvitse harmitella sitten jos se parisuhde ei tulekaan. Ja toisaalta jos se tulee niin ei tarvitse ladata kaikkia unelmia jotka ovat syntyneet yksinäisinä vuosina tähän yhteen ihmiseen.
toisenlaista elämää... Tietysti ja tottakai, ja sallin myös itselleni sen, että tämä on minulle paras ja mieluisin tapa elää.
Viimeisin asia, jota elämääni kaipaan, olisi hankkia paineita ja stressiä vain sen takia, että jäljellä olevat vuodet vähenevät.
Tässä ja nyt ja näin on hyvä. Vain yksi asia puuttuu, mutta sitä en "toisenlaisellakaan elämällä" saisi, sillä tähän oikeaan elämäänihän sen haluan, siihen sen on sovittava.
Voisinhan tietysti ruveta panikoimaan, että herranjestas, mulla on jo 60 ja risat mittarissa ja Machu picchullekin kiipeämättä ja maratooni juoksematta, mutta enpä taida. Kun ei kiinnosta.
Mattojen tamppaamistakaan ei tarvitse lopettaa, kun en ole koskaan tampannut.
Täyttä elämää (melkein täyttä) koko ajan, juuri kuten haluan. Haudan pohjalle aikanaan, toivottavasti läheisten ja rakkaiden saattamana.
Eipä näitä jaksa kahlata läpi, mutta vastaan tähän viimeiseen.
Lämmintä parisuhdetta pitää tavoitella, eihän siinä aika mene hukkaan.
Jos tavoitteena on lämmin parisuhde, eihän silloin yksin eläminen voi olla täysipainoista.
Aina kannattaa ladata unelmia, siitä syntyy "kipinöitä", joista voi muodostua lämpimiä parisuhteita.
mutta antaapa olla.
Arvelen, että joku pilailee.
Mä kestän sen, ja kynttiläillalliset ei joka tapauksessa ole ihan minun juttu.
Minun romantiikankaipuuseeni vetoaa paremmin vaikkapa Maisema Kolilta.
Ja minä näin jo ruusuisia ajatuksia, kahden ihmisen kohtaamisesta, oli se seun kirjoitus niin upea.
Hoh,hoh, tylsää, arkea sit vaan ;(
heittäydyit...
Vai tylsää arkea, äläs nyt, onhan tässä pyhiä kaiken maailman tulossa. Ei ole helluntaikaan kaukana. :)
Sitä kirjoitusta on käynnyt 25 lukemassa, sen jälkeen, kun se meni kakkoselle ;D
No, olis ollut kiva juttu olla amorin apujoukoissa. Pari kertaa saanut iloita, siinä hommassa ;D
Kurjaa olla toraisan kumppanin kanssa.
Hei anna ajan se selvittää,kuka viereesi jää,voi olla että vanha suola vielä janottaa molemmin puolin,
Etsivä ei tahdo löytää,mutta vahingossa voi tulla vastaan,eka suhde eron jälkeen sanotaan on ns laastari suhde,minun appeni löysi naisystävän 88 vuotiaana.
Minua ei lohduta vaikka tietäisin että 88 vuotiaana löydän sen oikean ja suuren rakkauden. Haluan elää tässä ja nyt
Siis eka suhde eron jälkeen on laastarisuhde. Olen ollut 2 vuotta eronneena, eikä ole ollut yhtään suhdetta, ei edes sitä laastaria.
(Ellei yhdenillan suhteita lasketa mukaan)
Elä hyvä ystävä tässä ja nyt,mutta et voi ketään määrätä miesystäväksesi,yritä vaikka,kaikki keinothan on tietysti sallittuja,onnea etsintään!
yhden yönkin suhteet ovat ns laastarisuhteta
Vakipano, niin minä tein.
Ei tarvitse passata, eikä pyykätä.
Ilot vaan, ja hyvin menee.
Kun sanoin että haluan elää tässä ja nyt eikä vsta sitten 88 v. kun se oikea ihana mies astuu elämääni, tarkoitin että haluan elää täyspainoista elämää vaikkakin yksin. Miksi luulet että tarkoitit elämällä sitä että pitää olla mies vieressä vaikka väkisin?
Eikö sinun mielestä yksinäisen elämä ole elämää?
eläessä,tuntuu kuin tämä olisi sitä täysipainoista elämää.
Minusta on huvittavaa kun ehdotellaan koko ajan miestä,jopa suku huolissaan kun ei ole sellaista?
On kuitenkin vuosikymmenien parisuhde takana,ja kokemusta siitä jo.
Kyllä enempi olin yksinäinen parisuhteessa.
Minäkin olin yksinäinen parisuhteessa. Nyt olen alkanut elää ja kaikki sanovat että olen nyt ulkomuodoltani kauniimpi ja naisellisempi kuin ennen.
Joskus voi toki koti tuntua hiljaiselta, kun mies ei siellä kolistele.
viedä. Totuttele yksinoloon, siinäkin on puolensa. En tiedä, miten on muilla, mutta elämän tärkeät henkilöt ovat vain tupsahdelleet tielleni. Olen kyllä melko liikkuvainen. Eli maistele elämää.
miten sen sanoisi, runsas. Lämminhenkinen, empaattinen ja elämää kokenut. Näin olen huomannut.
Jalat maassa tyyppiä kaikesta huolimatta.
Arvelen vielä, että rauhallinenkin liikkuvasta elämäntyylistä huolimatta.
Sitä samaa soisin kaikille.
kuljeskellessa kantsii maistella pieniä paloja mahdollisimman monesta kuksasta! Joka pelkää se ei pelaa. Älä anna elämäsi kapeutua liikaa seniorivuosinasi.
Toki me pystymme vaikka mitä kokemaan ja etsimään uusia, jännittäviä asioita elämän ehtoopuolella.
Kun pitää avoimen mielen ja rientää syli avoinna kohti elämää ei arvaa mitä uutta, jännittävää saa kohdata. Asioita tapahtuu ja pienet kolotukset unohtuu.