Tulipa mieleeni raapustaa muutama sana yhdestä huomiosta.
Tuttavapiirissäni on eräs yksinhuoltajaisä, joka sillointällöin käy luonani. Hänellä on poika ja tyttö, molemmat hiukan yli kymmenen ikäisiä.
Joku viikko taaksepäin hän tuli perjantaina istumaan iltaa luokseni yksinään, kun oli vienyt lapsensa äidin luokse. Poika, joka on vanhempi (ehkä 12v) soitti isälleen noin puolen tunnin välein milloin mistäkin asiasta.
Kysyi mm. milloin hänen piti se lääke ottaa, mihin aikaan minun pitää mennä nukkumaan, milloin tulet hakemaan, pitääkö minun vielä syödä tänään....
Ihmettelin kovasti näitä puheluita. Viimeinen puhelu/kysymys oli, että joko nyt menen nukkumaan ja sitten hyvänyöntoivotukset.
Eikö lapsien äiti ole tietoinen pojan lääkityksestä, vai eikö poika usko äitiään?
Eikö äiti tarjoa ruokaa lapsilleen tarpeen mukaan kun poika isältään varmistaa oman syömisensä?
Miksei poika mene nukkumaan äidin ohjeen, tai oman unentarpeen vuoksi, vaan sekin pitää isiltä varmistaa?
Vai onko sittenkin kyseessä pelkäämäni läheisriippuvuus?
Onko isä sittenkin huolehtinut niin "hyvin" lapsensa perustarpeista, ettei lapsi osaa itse päättää mitään?
Mitäs mieltä olette asiasta?
P.S. Mielestäni isä ei saa ns. omaa aikaa laisinkaan, koska poika tavallaan "häiriköi" koko ajan puhelimella. Puheluihin on pakko vastata, koska jos ei vastaa, niin siitähän pojalle vasta huolen pukkaa.
Tuttavapiirissäni on eräs yksinhuoltajaisä, joka sillointällöin käy luonani. Hänellä on poika ja tyttö, molemmat hiukan yli kymmenen ikäisiä.
Joku viikko taaksepäin hän tuli perjantaina istumaan iltaa luokseni yksinään, kun oli vienyt lapsensa äidin luokse. Poika, joka on vanhempi (ehkä 12v) soitti isälleen noin puolen tunnin välein milloin mistäkin asiasta.
Kysyi mm. milloin hänen piti se lääke ottaa, mihin aikaan minun pitää mennä nukkumaan, milloin tulet hakemaan, pitääkö minun vielä syödä tänään....
Ihmettelin kovasti näitä puheluita. Viimeinen puhelu/kysymys oli, että joko nyt menen nukkumaan ja sitten hyvänyöntoivotukset.
Eikö lapsien äiti ole tietoinen pojan lääkityksestä, vai eikö poika usko äitiään?
Eikö äiti tarjoa ruokaa lapsilleen tarpeen mukaan kun poika isältään varmistaa oman syömisensä?
Miksei poika mene nukkumaan äidin ohjeen, tai oman unentarpeen vuoksi, vaan sekin pitää isiltä varmistaa?
Vai onko sittenkin kyseessä pelkäämäni läheisriippuvuus?
Onko isä sittenkin huolehtinut niin "hyvin" lapsensa perustarpeista, ettei lapsi osaa itse päättää mitään?
Mitäs mieltä olette asiasta?
P.S. Mielestäni isä ei saa ns. omaa aikaa laisinkaan, koska poika tavallaan "häiriköi" koko ajan puhelimella. Puheluihin on pakko vastata, koska jos ei vastaa, niin siitähän pojalle vasta huolen pukkaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kannattaako tuosta stressiä ottaa? ikäväähän se saattoi olla tai muuten vaan kännykkäriippuvuutta..
Ei voi kuin veikata, kun ei tiedä enempää. Mutta kyse voisi olla joko siitä, että poika ei saa turvaa äitinsä luona tai siitä, että isä on tehnyt itsestään korvaamattoman ja vienyt lapselta kaikki oikeudet ja oman ajattelukyvyn/-oikeuden. Joka tapauksessa lapsella ei voi olla kovin hyvä olla. Poikaparka!!
"Vai onko sittenkin kyseessä pelkäämäni läheisriippuvuus?
Onko isä sittenkin huolehtinut niin "hyvin" lapsensa perustarpeista, ettei lapsi osaa itse päättää mitään? "
Tämä voisi olla ihan varteenotettava selitys. Ehkä poika ei usko äidin puhetta, eikä äiti saa otetta poikaan. Voi olla että poika myös soittelee salaa isälleen, äiti ei tiedä näistä puheluista.
Miten isä suhtautuu puheluihin? Miksi hän opastaa ja neuvoo jne? Onko hän sanonut lasten äidille tästä?
Jos asia todella häritisi isää, hän ottaisi sen puheeksi sekä äidin että pojan kanssa ja tekisi siihen stopin. Sanooko isä koskaan, että kysy äidiltäsi - olet nyt äidilläsi, äiti päättää, äiti määrää noudatat nyt äidin sääntöjä..?
Kyllä 12-v pitäisi olla jo kohtuullisen itsenäinen. Sitäpaitsi minusta on enemmänkin normaalia, että 12-v. valvoo niin pitkään kuin siihen vaan annetaan mahdollisuus, eli jos aikuinen ei muista komentaa nukkumaan, ei lapsi sinne oma-aloitteisesti mene, vaan "katoaa" hiljaiseksi ja huomaamattomaksi sohvan tai nojatuolin kätköihin ja seuraa tv-ohjelmaa.. kunnes aikuinen havahtuu että hei! kello on jo paljon ja sinä vielä siinä, nukkumaan ja heti..
Muuten, tytön kanssa ei ole tommosia itsenäisyyteen ja omaan ajatteluun liittyviä ongelmia?
Ja edelleen: millainen on isän ja äidin yhteistyö - eikö isä ole informoinut äitiä pojan lääkityksestä?
Silloin "vika" ei todellakaan ole äidin, vaan tämän isän.
oli käsittääkseni turvattomuuden tunne.
Jos isäkään ei ole koskaan äitiä arvostanut,
lapsi kokee sen samoin.
Läheisriippuvuutta myös, sanoisin.
Poika on kiinni isässä,
on vaikeaa olla muualla.
Siihen asiaan voisi varmaankin hyvä ystävä
ottaa kauniisti kantaa. :)
..mutta hienoa että poika kuitenkin kyläilee, siitä on hyvä aloittaa.
Niin, kyllähän se taitaa olla vain niin, että pojat kaipaa isäänsä ja tytöt äitiänsä enemmän jostain syystä. Tämä on vain sellainen asia, että se on hyväksyttävä ja yritettävä toimia parhaalla mahdollisella tavalla tilanteen mukaan.
Itse koen tyttären suhteen samanlaisia "ongelmia", kun äiti asuu toisaalla.
Ei meidän aikuisten kannata lähteä yleisesti ottaen syyttelemään toisiamme, se vain on niin.
Peräänkuuluttaisinkin yhteistyötä sukupuolten välillä, tämä maailma kuitenkin vain meidän, naisten ja miesten...