teillä keskustelu sovinismista/feminismi...meillä ei mies lähtee pois...ja tulee riitaa..menee helposti henkilökohtaiseksi...vaikka kuinka yrittää tästä asiasta puhua asiana...vähän nyt suututtaa. Onko niin että, jos miehellä on sovinisminen maailmankuva tätäkin voi olla montaa eriastetta..tai naisella puolestaan feministinen..niin sitä puolueetonta näkökantaa joka ei koskaan ihan täysin puolueeton voi olla kuitenkaan eli demokraattinen...niin sille ei ole sijaa majatalossa...Onko tämä mustavalkoinen ajattelutapa kuinka yleinen? no, itseäni nyt suututtaa...siksi tämä höhlä aloitus. Moittia toki saa..aloitusta...mutta, ei nyt friidua...vähän herkällä tuulella;) Voi, vielä suuttua tosissaan..
t.friidu
t.friidu
Vastaukset 41
Vanhimmat
On tullut todetuksi, että miehet, jotka puheissaan kannattavat tasa-arvoa ja feminismiä, ja vastustavat sovinismia, ovat kaikkein pahimpia sovinisteja. Siksipä ajattelen, että ei sen väliä, vaikka keskustelu aiheesta ei onnistu. Se ratkaisee, miten asiat arjessa sujuvat.
vasta nyt tämän ikäisenä...että, kuinka opittu tämä ajattelumalli on...onko niin että, se mitä siellä omassa lapsuudenkodissa näistä miehen ja naisenmalleista on opitettu...niin, ainakaan tässä iässä...jos, tuo malliajattelu on syvässä..on ihan sitä turha lähteä muuttamaan..Itse kun tuohon muutokseen en jaksa usko. Ihminen jolla on vahva suojamuuri ympärillään..ei muutu ellei itse halua..moni ei kyllä minunkaan tuntemistani miehistä ole edes kuullut siitä että, parisuhteessa voi demokratia puolin ja toisin toimia..demokraattinen ajatellutapa koetaan uhkaksi...se ihmetyttää...mikä tarve hallita toista...vai onko kaikki vain biologiaaa..sittenkin..ihankuin eläinmaailmassa...;)
t.friidu
ja elän yksin on pitkälti juuri tuo.
Nähnyt sen verran monta suhdetta enkä enää halua itseäni puolustaa miehille jotka haluaa naisen joka on on kaikkea naisellista ja äitiä.
Tunnen että miehillä on liian suuret vaatimukset.
Enkä minä enää suostu elämään toisen säännöillä, en todellakaan.
Minusta on tullut monella tapaa itsekäs, "koulutettavaa" minusta ei enää saa.
Sitäpaitsi ei minussa ole mitään koulutettavaakaan, elämä on jo tehnyt sen.
Jos on kaiken sen nähnyt ja kokenut minkä minä ja vielä on näinkin selväjärkinen saa olla onnellinen.
On yritetty kouluttaa joskus jopa nyrkkien avulla joku mies.
Ei kiitos enää sellaista elämää.
Olen tässä viikkoina muutamana miettinyt elämääni ja olen tyytyväinen nyt.
Iso tyttö olet.
Saisikohan sinusta koulutettua "hyvän viinerin syöjän"?
Sellaisen "ohimennen"- tyttösen?
Kaverin?
on käsittääkseni hiilareita ja niitähän sinä kammoat.
ja aika viinerien.
on aika tunteen, ja aika tunteiden.
Syököön mut hiilet, ja hydraatit myös,
jos kera, ne ystävän syön.
Auttakoon meri, se suolainen tuo, mut kellumaan hyvin, ja vieköön se luo.
Mun ystäväin rannan ja olkoon kuin kari,
Ottaisin ankkurin, läpi vatsani mä.
Jos sen pudottais, joku, kuin sä.
Vähän ontuu, mutta oli kiire olevinaan.
tuota puolta just hakeneet...vitsi, minkä minä voin tälle fyysiselle kropalle;) tälläinen kun aina olen ollut äidillinen fyysisesti...isorintainen ja enemmän tai vähemmän pyöreähkö;)) ehkä syynä siinä..näkevät miehet sitten minussa tuon oman äidin..jota kaipaavat;) ja kyllähän minä pehmeä olen;) enkä osaa kovaluontoinen olla..jos, joudun pakosta olemaan..niin vitsi itku siinä tulee..hyvinkin herkästi.
Joten ei kai..minusta ihan täysin itsellestä naista koskaan oikein tule...aina jossakin täytyy kiinni olla;) tai voin ihan oikeesti pahoin..
Itselliset naiset kulkevat ja pystyvät kulkemaan täysin omia polkujaan..sinä olet onnekas nainen, eräänlainen vapaasielu...minä taas en.
t.friidu
se oli kaunista, vaikka kiireellä.
Mihin sulla tässä valmiissa maailmassa on kiire?
Mun kiireet alkaa ja jää aina työpaikan porttien sisällä ja sisään.
sielun olen löytänyt tuskien takaa.
Usein kuulen "hyvähän sun on kun..."
Mutta kyllä se on maksanutkin ja ehkä maksaa tulevaisuudessakin, kuka tietää.
Kaikkea kun meistä ei voi kukaan saada, en edes minä.
työpaikan porttien sisään.
Minulla on kiire ssada sinut pääni sisään, enemmänkin.
24h.
Naulankantaan ilmaisit. Kyllähän tämä vapaus ja siitä nauttiminen on tuskalla hankittua. Ja siksi siitä ei hevillä luovukaan. Vaikka ai aina niin herkkuakaan olisi, mutta niitä tuskia ei halua enää kärsiä uudelleen.
on hyvin näkynyt tällä palstalla ja tässä ketjussa taas.
On hyvä taas tänään mietiskellä elämää.
varmasti loppuun asti olenkin aina hyväuskoinen ihmisten suhteen...etten, ymmärtäisi mitä tuska on ihmissuhteissa..ihan tarpeeksi kokemusta minullakin..mutta kun sen verran höhlä luonne kuitenkin..että, tuosta kun kerran on päässyt eroon ettei menneisyyden enää anna millään lailla elämäänsä varjostaa...niin hitsi vieköön pelkkiä hyviä muistoja kun vaan sieltä menneisyydestä nousee..;) unohtanut olen..koska jos, olisin kaiken mukani kantanut..vitsi eipä kepeästi enää friidunkaan jalka nousisi eikä aurinkoa missään näkyisi..pelkkää mustaa vaan ympärilläni leijuisi..no, eipä suu sitten nauraa enää osaisi..eikä silmäni enää ilosta säteilisi...no, sitten kyllä näitä höhliäkin juttuja sattuu;) vaikka en niitä mitenkään elämääni hae, niinkuin nyt tämä vihanneskauppiaan serkkuki..hitsi;) elämässä sitten vaan tapahtuu..eikä tämä tarina suinkaan ole ainut..eikä minulla edes koiraa..sen kyllä jotenkin ymmärtäisin, että jos, olisi tässä nyt koira...mukanani...vanha friiduki kun minäkin jo. Enpä enää lapsonen..
t.friidu
oikein masentaa?
Etkö halua sopeutua osaasi?
Eikö miehesi pidä sinusta huolta enää?
Olenko ohjannut sinua väärään?
Jos et pidä varaasi, saattaa tulla sinusta sirkeäsilmäinen sinkku.
Kaikkien naisten pelkäämä , villi otus.
Jos sinusta sellainen tulee, niin missä on majatalosi?
Miehen ja naisen liitto ei ole koskaan tasa-arvoinen.
Jos siihen pyrkii, on homma tuhoon tuomittu.
Se toimii vain, seksuaalisesti epävarmojen kesken. Ja tämä ei tarkoita vakaumuksellisia, lepsoja ja hinttejä.
Vaan omasta itsestään epävarmoja.
minua todella masentaa..ja kyllä masentaisi sinuakin, jos olisit minä...no, kaikki alkoi tästä keskustelusta kun meillä on yllätyksenä tuli tämä vapaa-viikko siis ensi viikko...ehkä olin liian optimistinen...haluaisin että, olisin hitsi jotain himskatin kalaverkkoja tärkeämpi;) Onkos se nyt liikaa vaadittu? Kuka nainen haluaa kilpailla kalaverkkojen kanssa? Ei kukaan...
No, jos huonosti käy niin, kyllä majataloni on tämä oma hima;) sitä ei tarvitse pelätä..ollaan joskus ihan alussa jo sovittu että, joskus sellainen vaihe elämässä tulisi että, erotaan...niin rauhassa...kumpikaan ei kadulle..vaan toinen lähtee jolla enemmän mahdollisuutta käytännössä etsiä uusi koti..on se joka lähtee..;) no ei nyt eroamassa olla...mutta, ei sillä kyllä saisi ikinä parisuhteessa kevyesti kyllä uhatakkaan..sovinismia kyllä mielestäni sekin ja eräänlaista vallankäyttöä...nainen kuitenkin aina se heikompi astia...tai siis minä ainakin koen olevani..
Meillä kun kotikasvatuksena kuitenkin vahvasti oli eräänlainen demokraattinen ajattelutapa...eriasia sitten toimiko se ihan käytännössä mutta teoreettisella tasolla kuitenkin...ehkä siksi minun on vaikea ymmärtää tuota sovinistista tai feministä tapaa ajatella..
t.friidu
nainen jonka miehellä on alavehkeissä syöpä ja joka on vasta toipumassa sairaalahoitoa vaativasta sydänepisodista? Ehkä sinunkin kannattais paikkailla verkkoa ja jutustella sen miehesi kanssa elämän arvokkuudesta ja siitä että saatte vielllä olla yhdessä.
mutta, kun meillä tässä vielä kotona on autistinen nuori..jonka omaishoitajana kohta toistakymmentä vuotta..en ihan...niin, sitten kun fyysisesti vähän....voitaisiin ja minusta olisi hyväkin niin..että, lähdettäisiin himasta väliin pienelle reissulle ihan kahdestaan..kun toinenkin jaksaa...näitä mahdollisuuksia kun ei liiaksi...niin, silloin toisella jotkut himskatin kalaverkot ovat tärkeimmät;) se vähän tai aika paljon nyt suututtaa...minulta kun mies ei kysele koskaan, mitä minä ehkä haluaisin..vapaalla tehdä...siksi tämän eräänlaisena sovinistisena ajatelutapana nyt hänen puoleltaan koen..
t.friidu
minua rupesi naurattamaan...:)
Ei nimittäin ole ainut mies joka on allerginen feministeille :)
samaan aikaan...hitsi, tässä vielä kun täysin puhdas pulmunen oppimassa, meiltä miten asioista aikuiset ihmiset keskustelevat ja kiistat ratkaisevat...joo, olla oikein mallivanhemmat nyt..tulee vaan miettineeksi, sitä ihan oikeasti kuinka vahvasti ja sitkeesti nuo omat lapsuudenajan ja vanhempien mallit meissä istuu...niin miehissä kuin naisissa...ikuinen pieni idealisti kun kuitenkin minussa asuu...mikä on ihan höhlää...pitäisi jo osata olla riitelemättä;) tästäkin asiasta...jotakin luulisi minunkin elämästä oppineen...mutta, kova on pää friidulla...ainako sitä tuomittu lyömään päätänsä seinään?
t.friidu
että multa varmaan pääsis itku jos tuo ukko ehottaisi imuroivansa, tai muutenkin auttaisi kotona; kuule vanaha koira so. sovinisti ei opi uusille tavoille..ja paskat (sori) mie rätkyttämään, mie oun tehny ite..
Kunnon puhe on ollut kuin yksin oisi puhunut - ei mittää vaikutusta, ei mittää. Niin äitisä nostama ettei paremmasta väliä, ainu kullanmuru poika, no nyt ei hänestä paljoa oisikaan apua, mutta nyt on pian luontoki kun lampaalla :/
Anteeksi mutta meni jo ohi aiheen, mutku taas otti vanahaan..aatamiin. :(
Eli et kai ole ainut vaimo, jota joskus suututtaapi nuo ukot.. :)
vielä KAIKKIEN muiden mielestä niin KILTTI ja Hyväsydäminen...no onhan se...mutta, sitä itseriittoisuutta sitten..sitä kyllä löytyy..;) jos puolella sanalla erehdyt jostakin ihan asiastakin sanomaan vastaan...niin, heti..korvat kiinni;)...ihan oikeesti vähän väsynyt olen nyt...miehiin..Tämä meidän pulmunen kun myös sellainen tapaus että, moneen kertaan joudutaan ihan muusta syystä asioita hänelle kertamaan, kun ei pysty muistamaan...niin, kyllä helposti sitten tulee ajateelleeksi niinkin..kun toinen sanoo että, erotaan...niin entä sitten? Senkus lähdet, höppänä...minä enää jaksa. Ja piste.
t.friidu
Hymyä-huuleen vain :) vastustuksista huolimatta..
Hyvä kuulla, et sinullakin meinaa käämit välillä palaa, joten en ole ainoa sitten..
Voin lohdutuksena sanoa, että et ole ainoa siinä saralla..
Kuvittele, mun ex:ä oli kasvatettu siihen, jot naiset tekee naisten työt ja miehet perinteisesti miesten työt eikä yhtään enempää..
Meni jopa siihen, et ko. henkilö sai raivarin, kun tyhmyyksissäni olin imuroimassa olohuonetta enkä kuullut imurin takaa, jotta mies oli tullut kahvitauolle..
Exä: Sää varmaan vahtaat ikkunasta milloin tulen ja tarkoituksella lyöt imurin päälle, koska minua raivostuttaa imurin ääni...
Minä onneton pyysin moista anteeksi, kun en huomannut hänen tuloaan ja lupasin olla varovaisempi seuraavan kerran, ettei pääsisi tapahtuun ko. asiaa enää hänen läsnäollessaan..
Siinä sai pian noin kymmenenvuotta imuroida varppeisillaan, ettei moinen uusiudu..
Kuvittele, peloissaan imuroida yhteistä asuntoa..
No, se on mennyttä mikä mennyttä, mut voit kuvitella etten edes uskaltanut rueta keskustelemaan tasa-arvosta..
Tuskimpa tämä lohduttaa sinua ollenkaan, mutta halusin kuitenkin tuoda oman korteni-kekoon, koska olet auttanut minua todella paljon täällä palstalla..
Olet muita tukeva, ymmärtäväinen, sydämmellinen ihminen, jota arvostan todella..
Ps. Onhan tässä ketjussa paljonkin eri ihmisiltä palautetta, joka varmaan on voinut saada sinut hyvälle tuulelle ja hymyilemään jo välillä...
mukava kuulla jos, sanoista on ollut sinua tukea..Joo, tätä minäkin monasti ajatellut että, eihän missään luvattu mitään hitsin ruusutarhaa..eikä elämä sitä suinkaan kenelläkään pelkästään ole..on sitten sinkku tai perheellinen..kaikkia kun on johon tähän ikään koettu;) täälläkin..tähän asti..saisi vaan nämä kokemukset jo pikkuhiljaa loppua..ja elämä saisi omalta kohdalta jo tasaantua.. fyysistä ikää alkaa tulla:)eipä sitä suuria muutoksia enää edes jaksa..ainakin nyt siltä tuntuu..ja kuitenkin elämä on yhtä muuttumista itse kullakin...kellä sitten näitä muuttumistekijöitä enemmän ja kellä vähemmän elämänsä varrella..joskus ajattelen että, eräänlainen elämänkorkeakoulu itse elämä...jos, tänne joutuu vielä toisessa muodossa joskus sieluna palaamaan...niin onkohan sitten vihdoin jo tuo ensimmäinen luokka suoritettu;) vai joutuuko vieläkin kaiken alusta alkamaan...että, suoraan lastentarhaan friidukin, jälleen kerran;) tuskin tokalle luokalle..pääsen.
t.friidu
, kultipoju oli opetettu niin hyvälle että ensimmäiset viisi vuotta juoksin kolmekin kertaa yläkertaan herättämään, että etkö jo nousissi kultsu lähtemään töihin :(, ja auta armias jos mie nukahin kun lapset esim. olivat valvottaneet yöllä, ja en ollut kerenny tehä eväitä ja niinollen hänelle tuli kiire - sitä kiroilun määrää..mie pelkäsin ja yritin aina miellyttää..
:(
Vieläköhän juoksisin..%¤& sentään!
ei saanut kanssa aamulla hereille kun monen herättämisen jälkeen.
Kerran sen piti viedä mua aamulla johonkin ja sanoin kun kävin herättämässä että toista kertaa en tule. Ei noussut ennen kun kuuli kun olin taksia soittamassa hakemaan.
Oppi heräämään ekakerrasta kun en herättänyt kun yhden kerran, muutama aamu meni mutta tärkeät asiat meni pieleen niin johan usko.
etsitäänkö sitä hyväksyntää mitä ehkä ei lapsuudesta ole saatu kokea? - joskus, mietin tuota omaa kiltteyttäni...niin ehkä ne juuret siellä lapsuudessa minullakin...vaikea vaan sitä äkkiseltään huomata..:) itselläni meni vuosikymmeniä että, olin ikään kuin pimennossa tuon asian suhteen..vasta tässä iässä on tajunut senkin...pelko hylätyksi tulemisesta kun minulla kova...ehkä juuret sieltä ihan varhaislapsuudesta minullakin...faijani hellyyden muistan hyvin hän kun minua paljon hoisi..mutta en mutsini..no, keskonen olin ja hyvin selväksi tehtiin...etten niin toivottu tapaus;) tähän perheeseen en ollut yhtä täydellinen kuin sisareni..ja vielä kovin niin jääräpää ja sisukas luonne kaiken lisäksi...;)
t.friidu
sen kertoisi?? Meillä kaikilla niin erillaisia kohtaloita ja luonteita,kehen mikäki vaikkuttanut mitenkin. Mun miellyttämisen tarpeet kohdistuu nykyisin melkein työelämään ja se viekin henkiset voimavarat lähes tyhjiks. Eka liitossa miellyttämis halut oli todella pinnassa vaikka tulikin takkiin aina,no ne kohdistu väärään mieheen,nyt niitä ei enää paljonkaan ole jäljellä. En tiedä miksi??
tarinaa..voi koskaan olla..kumma juttu sekin yksin että, vielä jotkut meistä tämänkin ikäisenä pähkäilevät...aina vaan; kuka oikeastaan olen?;)) Milloinkas sekin hölmöys oikein loppuu..tuskin koskaan täysin kokonaan..ja sitten toiset pääsee ihan vähällä? Tietävät heti mitä tahtovat ja sen myös näyttävän saavan..
t.friidu
sylttytehtaalta on kotosin, nämäkin..mutta menneet on menneitä; onneksi seuraava polvi on jo itsenäisempää sorttia.
kommenttini.. Mulla on ehkä hiukkasen päinvastainen asetelma, mieheni tekee kaikenlaisia töitä, kotonakin kaikkea mahdollista. Se on ihan ok.koska mulla se vuorotyö. Joskus tuntuu kuitenkin et sekään ei oo hyvä,vahva luonne molemmilla sehän sit särähtää välillä,, Joskus tympii ku mies haluaa komenella mitä kotona pitäs tehdä,sillon suutun ja saatampa sanoo pahastikki esim. laita hame päälle.. P..kle.. et palaa ne käämit täälläki, mut ei kovinkaan usein, koska hällä on paljonki niitä omia menoja kokouksia pääasiassa..Nautin kun saan olla omissa oloissani.Millonka olisi se paras mahdollinen olotila?? Mullaki kaks avioliittoa, toinen toista ääripäätä ja toinen toista...hmm.. OOn muute minäki aatellu muutaman päivän pitää ihan omaa yksinlähtemis lomaa ja sen jo aikapäivää sit kertonukki, ei vastannu siihen mitään, joten kehitteillä on. Laitan sormen suomikartan päälle ja silmät kiinni siihen mihin sormi osuu sinne oon päättäny mennä. Tsemppiä sulle:)))
minullakin mielessä;) hitsi..mitä sitä kyselemään..lupaa..en puhu mitään..ja lähden vaan;) oon niin typerän kiltti...että, kuvittelen aina että, niin ei VOI tai saa vaan yksinkertaisesti toiselle ihmiselle tehdä...ja kuitenkin olen myös joutunut tuon itse ensimmäisessä avioliitossani kokemaan..silloinen ex-mies oli viikkokausia omilla teillään..eipä pahemmin ilmoitellut, kun jälkeenpäin sanoi aina ettei sitten kehdannut minua kohdata...voi himskutti seitsämän vuotta siinäkin meni...ennenkuin hiffasin, että toinen ei muuta tapojaan..taidan olla perin yksinkertainen nainen...pakko tunnustaa..;) ja ihan pokkana senkin jo uskaltaa sanoa..hitsi..;))
t.friidu
meni yksikertaisuudessani eka liitossa 11v.ennen kun seinä tuli vastaan.Minäki jäin aina kahden pojan kanssa yksin.Kerranki kesällä hävis viikoks eikä jättäny mitään viestiä mihin meni,en tänäpäivänäkään tiedä missä ollut.En ollu sillo töissä missään eikä ruoka rahaa jättäny,piti ystäviltä sit lainata,joo..kaikkee on kyl joutunu näkemää ja kokemaa.Se on ollu ihan omaa tyhmyyttä.
että olen läheisriippuvainen..enpä tuota sanaa ollut edes aikaisemmin kuullut...no, ensimmäinen todellinen miesystävä minulla kun oli tai eläähän varmasti vieläkin;) ammatiltaan päidetutkija...joka näitä asioita työkseen on tutkinut...käännyin sitten hänen puoleensa..ja hän antoi minulle ihan hyvää ja asiallista materiaalia luettavaksi..josta, kiitollinen..ikään kuin sitten silmät aukenivat..monellekin asialla..uskalsin vihdoin päästää irti...ja sanoi minun ex-mieskin minulle hellästi kun kovasti eron jälkeen vielä surin että, päästä vain irti hän ei pysty muuttumaan...ja minä päästin kokonaan...unohdin täysin. Halusin tietoisesti unohtaa..aivan kun mitään yhteistä aikaa ei olisi ollutkaan..
t.friidu
Nykyiset nuoret naiset ovat itsevarmempia ja osaavat vaatia huomioonottamista.. Ihaillen kuuntelin, kun eräs nuori äiti kertoi sanoneensa miehelleen, ettei tämä voi enää lähteä ulkomaankeikoille, kun hänellä on lapsi ja lapsi tarvitsee isää. Uskon, että tuon sanominen on tuntunut miehestäkin hyvältä ja arvostavalta. Minä yritin ymmärtää ja hyväksyä kaiken, ja varoin nalkuttamasta. Väärin, väärin: mies tarvitsee kuria. Vaimon pelko on viisauden alku.
mut toisiin ei päde mikään,oot hiljaa ja hyväksyt kaiken nieleskellen,sit jos joskus yrität olla napakkana ja pitää jotain jöötä sekään ei mene perille. Minä en ainakaan enää tiennyt mikä on paras tapa.No,se oli silloin se..
Se, mikä tuntuu jonkun mielestä hyvältä, tuntuu toisen mielestä pahalta. Ihanne tietysti olisi, että nämä asiat loksahtaisivat ihan luonnostaan paikoilleen. Ehkä se onkin onnellisten liittojen salaisuus: ei tule riitaa, kun kaunis puhe menee perille.
mitä se sitten lieneekää ollut,mut minä oon omassa exässäni tuntenu sitä "rakkautta" aattelin aina,et kyl tää tästä,mut eihän se mihkää muuttunu.Hää ei koskaan edes suostunu mistää puhumaankaa. Heti kun oltiin erottu ilmesty hänelle nainen jolla oli kaksi lasta. Ei sitä sit kauaa heillä kestäny kun heidän tiensä erkani.
sellainen hyvin intohimoinen ja toisaalta ihanan järjetön suhde kun meillä oli..ehkä siihen "järjettömyyten" ja herkkyyteen toisessa ihmisessä sitten oli niin ihana Rakastua...edellinen suhde kun perustui taas täysin järjelliseen tunteeseen...sellainen täydellinen vastakohta tulevalle aviomiehelle..huvittavinta tässä oli..että, kummallakin miehellä täysin sama etunimi...no, siinä olikin opettelemista aina meni pelkästään tuo kutsumanimikin alussa väärin..lempinimissä kuin ainostaan eroa yksi kirjain...ja tätä järjellistäkin suhdetta oli kestänyt 8 vuotta...aika oli siis hyvinkin otollinen kaiken järjettömyyden kokemiseen;))
t.friidu
teille nyt oikein hyvää lauantai-iltaa,yövuoro kutsuu tarttee levähtää viel tovi. Onneksi on paljon mukavaaki olemassa, kaivetaan ne hyvät asiat esiin ja nautitaan niistä. :=)))
ja eikun tuulta vaan purjeisiin..ja eteenpäin taas. Mukavaa työ-iltaa..sulle sasus.
tsau;
t.friidu
friiduki tästä piristy..ja lähtee nyt perheelle safkaa laittamaan...ja pitää pienen suukkinsa kiinni. Ei riitele..tuohtunutkin kun jo tuolta kävelyretkeltään himaan...ollaan ihan ihmisiksi. Olkaa huoleti.. Mukavaa ja rattoisaa lauantai- iltaa;
tsau;
t.friidu