Mustarastas huhtikuulla
pihamaalla hyppii;
nälkäisenä ovensuulla
- sitä vähän nyppii.
"Toisilla on kyllä ruokaa,
minä nälkää näen,"
selvästi se siinä huokaa,
luona ihmisväen.
Marjoja ei ole puussa,
nukkuu vielä madot.
Onko apu missään muussa?
Viipyy kesän sadot.
Pakko mennä kerjuulle,
ei kai muukaan auta.
Vaan häpeäksi linnulle
on silti lintulauta.
pihamaalla hyppii;
nälkäisenä ovensuulla
- sitä vähän nyppii.
"Toisilla on kyllä ruokaa,
minä nälkää näen,"
selvästi se siinä huokaa,
luona ihmisväen.
Marjoja ei ole puussa,
nukkuu vielä madot.
Onko apu missään muussa?
Viipyy kesän sadot.
Pakko mennä kerjuulle,
ei kai muukaan auta.
Vaan häpeäksi linnulle
on silti lintulauta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olet mustarastaan nähnyt, minä vasta lokin kirkunan kuullut
Ensimmäinen varsinainen muuttolintu tämä minullakin oli. Mutta tästä se alkaa, kevätmuutto, linnut, hiirenkorvat ja kaikki kevään ihanuudet.
Tämähänn on oekee loru. Parraimmasta piästä. Tuolla akkunan takana koevunlatvassa on muuten mustarastas laalanna koko illan. Se laalaa kevväästä.
Tehän olette edellä siellä! Minun mustarastaani oli koko vuoden ensimmäinen ja siksi niin ihmeellinen. Täytyy kyllä tunnustaa, että kun niitä on marjapensaat mustanaan, niiden ihmeellisyys vähän haalistuu - muttei lopu.
tätä runoa melkein jo osasi Sinulta odottaakin.
Jotenkin haikeakin tämä on mustarastaan nälän
näkemisessä, mutta soljuvaa tekstiä, kuten aina
Sinulta.
Meidän pihapiirissä on jo 3 mustarastasta ja
huomasin tänään peippostenkin saapuneen. Myös 1
pyrstötiainen on pitkästä aikaa eksynyt tänne.
Mukavaa seurata tässä samalla kirjoittaesssa lin-
tujen pesätarpeiden keruuta.
Juu, kevät tuottaa omat kevytmieliset luontorunonsa,
mutta tässä runossa on yksi paha sanavirhe - villille linnulle on NÖYRYYTTÄVÄÄ tyytyä almuihin.
Muuten sinunkin lintuhavaintosi tältä keväältä ovat paljon edellä omistani. Peipposesta ei ole vielä näkynyt häivähdystäkään.