Mitä mieltä olette siitä, saako pienet lapset (2-5-vuotiaat) juosta, hyppiä ja kiljua sisätiloissa?
Onko mielestänne olemassa erikseen ns. sisäleikkejä ja ulkoleikkejä?
Pitäisikö lapsen äänekästä ja raisua käytöstä jotenkin rajoittaa tai ohjata?
Miten perustelette näkemyksenne?
Onko mielestänne olemassa erikseen ns. sisäleikkejä ja ulkoleikkejä?
Pitäisikö lapsen äänekästä ja raisua käytöstä jotenkin rajoittaa tai ohjata?
Miten perustelette näkemyksenne?
Vastaukset 6
Vanhimmat
on kiinni paljon siitä miten sattuu asumaan..omakotitalossa saisi minun puolestani leikkiä railakkaammin, kun ei tarvi samanlailla huomioida naapureita. Meillä kerrostalossa yritetään pitää meteli hiljasuusaikojen ulkopuolella. Päivällä kyllä juostaan sisälläkin, ei mielestäni juuri liikkumaan oppinutta taaperoa voi eikä tarvitse sitoa sohvaan istumaan hiljaa paikoillaan..;)
meillä ei potkita palloa ja heitellä sisällä eikä juosta, eikä meillä tartte ketään kiinni sitoa sen takia, uskoo puhetta ja tietää säännöt, kun välillä muistuttaa.
Asumme kerrostalossa ja meillä on todella äänekäs lapsiperhe naapurissa. On meillä ollut ennenkin lapsiperheitä naapurissa, mutta nykyinen on ihan omaa luokkaansa. Meillä ei ole mitään rauhaa kotona olessamme.
Tilanne pahin illalla kun selvästi väsyneet lapset juoksee, kiljuu ja lopulta itkevät. Homma päättyy usein siihen, että sitten myös vanhemmat huutavat lapsille, että mitä sä huudat. Tai huutavat lasten huudon yli omia juttujaan. Sama juttu myös joka aamu ja viikonloppuna päivisin. JUoksu näyttää olevan myös iltarutiini, joka toistuu joka ilta. Voi että jurppii kun näkee, että ulkona nämä samat lapset istuvat rattaissa. Ja harmittaa myös lasten puolesta kun näkee ja ennenkaikkea kuulee niin selvästi, että lapset hyötyisivät rauhallisen aikuisen ohjauksesta ja ennen kaikkea iltaisin jonkinlaisesta rauhoittavasta toiminnasta sen sijaan, että he juoksevat itsensä yltiöväsyneeksi ja menevät nukkumaan aina huutaen. Tuntuu, että naapurissa asuisi liuta lapsia, eikä yhtään vastuullista vanhempaa. Asiaa on vaikea ottaa puheeksi kun ei haluaisi puuttua toisten vanhempien tapaan kasvattaa lapsiaan (tai siis olla kasvattamatta!). Ja kun meteli painottuu päiväaikaan, joten se ei liene järjestyssääntöjen vastaista. Toisaalta heidän meteli vaikuttaa meidän olemiseen ja häiritsee tosi paljon. Tämä häly on hämmentävää myös omille lapsillemme.
Tiedän, että kerrostaloon kuuluu elämän äänet, mutta mielestäni sinne kuuluu myös huomaavaisuus toisia kohtaan. Pienetkin lapset ovat niin fiksuja, että heidän toimintaa pystyy rauhallinen, johdonmukainen ja innostava aikuinen ohjaamaan. Kehitystä tukevat juoksut, hyppyleikit ja muut riehakkaammat leikit kuuluvat mielestäni ulos, jumppasaliin tms. Niin, tai näin siis ainakin meidän lapsilla.
niitä möykkääviä lapsia ulos leikkimään!
..asutaan vielä hetki kerrostalossa. Täällä eletään naapureista välittämättä.. Sisällä saa aivan vapaasti riehua, huutaa, hyppiä, leikkiä ja mekastaa niinkuin halua. Hiljaa pitää olla nukkuma-aikaan.
Itselle ja toisille vaaralliset jutut on tietty hyvin selvästi kielletty. Tavaroiden hajottaminen on myös estetty. Leluilla saa pääasiassa leikkiä niinkuin tykkää.
Taidan olla lepsu isi?
Omaan napaan tuijottaminen taitaa olla oikein trendi nykyään. Niin ja olen kuullun kun moni perustelee sisällä juoksemista, hyppimistä ja peuhaamista sillä että se tukee lapsen liikunnallista kehitystä. Kerrostaloon kuuluu äänten sietäminen, mutta myös toisten huomioiminen.
Hei tuunari_mikko,
Olen sitä mieltä että on lapselle on tärkeää opettaa myös muiden huomioimista. Sitäpaitsi eri ihmisillä on eri nukkuma-ajat!!! Missä vaiheessa mielestäsi lasten kuuluu oppia tämä muiden huomioiminen? Vai saako mielestäsi isommat lapset ja aikuisetkin "riehua" ihan vapaasti kerrostalossa?