Olen itse aika pienituloinen ja rahasta on joskus jopa puute. Tyttöystäväni myös tietää tämän. Silti tarjoan tyttöystävälleni silloin tällöin ravintolaillallisen, maksan hänen juomansa baarissa tai kahvikupposen kahvilassa.
Tyttöystäväni on huomattavasti varakkaampi, mutta EI KOSKAAN tarjoa minulle yhtään mitään. Ei edes yhtä kahvikupillista. Ei siksi, että mitään suuria haluaisinkaan, mutta joskus kieltämättä tuntuisi kivalta.
Olenko ihan kauhea kun tälläinen asia on alkanut vaivaamaan minua?
Tyttöystäväni on huomattavasti varakkaampi, mutta EI KOSKAAN tarjoa minulle yhtään mitään. Ei edes yhtä kahvikupillista. Ei siksi, että mitään suuria haluaisinkaan, mutta joskus kieltämättä tuntuisi kivalta.
Olenko ihan kauhea kun tälläinen asia on alkanut vaivaamaan minua?
Vastaukset 27
Vanhimmat
ja tuollainen asia on vähän vaikea ottaa puheeksikin jos ei olla oltu jo sen verran aikaa että se on ihan aiheellistakin puhua rahasta ja menoista ja tuloista. Kertonee jotain hänen luonteestaan, ei edes ajattele asiaa, ei ajattele sua, ei sun panostamista teihin, mä ainakin miettisin että missä sen huomaivaisuus on. Ehkä hän on tottunut elämään minä ensin-periaatteella, silloin ihminen ei vain osaa huomata mitä toiset tekee hänen eteensä.
alkaisitte maksamaan itse omat kahvikupposet sun muut menot, vaikka olettekin yhdessä. Tyttöystäväsi voi pelätä, että olet hänen kanssaan vain hänen tulojensa tähden ts. hän voi pelätä, että elät hänen siivillään (se jos mikä on myös ärsyttävää).
.....
Näin se on.
Että paljon töitä tehnyt ja paljon kouluja käynyt saa maksella sellaisen tyttöystävän menoja, joka ei viitsi edes töissä käydä tai saati sitten opiskella. Tosin eri asia sitten, jos tilanne toisenlainen.. Jos toinen on varakkaampi ja myös vanhempi, niin helposti tulkitaan, että varakkaampi "ostaa" rakkautta maksamalla tyttöystävälleen menoja, lahjoja sun muita...
Se maksaa jolla on suuremmat tulot.Ei tietenkään kaikkea, mutta enemmän kuin se jolla on pienemmät tulot. Parisuhteessa ei lasketa joka senttiä, "minä maksoin viimeksi tämän verran, maksa sinä tästä sen verran" jne.
Jos ollaan eri tuloluokissa niin sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa että toinen yrittäisi "ostaa" toista tai että toinen haluaisi elää siivellä.
Kaikessa monimuotoisuudessaan elämä ei ole joko tai. Oman järjen käyttö on sallittua. Jopa toivottavaa.
Eikä siitä oikeassa parisuhteessa saisi tehdä numeroa.
Joitakin ulkomaalaisia ystäviä on ihmetyttänyt suomalaisten tapa baarissa toimia niin, että jokainen maksaa tarkasti omat juomansa. Monissa maissa on itsestään selvää, että jokainen tarjoaa kierroksen kaikille vuorollaan. Siis kaveriporukassa, jossa voi olla mukana vaikka puolituttuja.
Pihiys on kurja asia. Minulla oli ystävä (ystävä?) joka ei koskaan tarjonnut minulle mitään. Kerran menin hänen mökilleen kesäkuumalla, olin ajanut autolla helteessä yli 100km, eikä puhettakaan että olisi keitetty tulokahvit, tarjottu mehua tms., voileipää.. Sanoin sitten itse että haluaisin kahvia ja voileipää ja sitten sain. Mentiin käymään yhdessä paikassa, reissu kesti koko iltapäivän, ja olin sitten niin nälkäinen että vein ystävän ja hänen lapsensa ravintolaan syömään. Minä maksoin koska olin ehdottanutkin. Tässä ei ole kysymys siitä että ko. ystävä olisi köyhä, hän vaan ei jotenkin tajunnut. Ilman muuta vein mökille kassillisen tuliaisia, keksejä, hedelmiä, kahvia yms. Tämä ei vienyt minua perikatoon mutta näin ko. ystävän aivan uudessa valossa.
Minusta on kiva tarjota ihmisille jotain. Se lähentää. Olen tarjonut tuntemattomillekin ja matkoilla saanut samanlaista vieraanvaraisuutta itse, jopa tosi köyhiltä ihmisiltä.
Ota asia puheeksi kumppanin kanssa.
koulutettu ja raatanut pitkään töissä, mutta hänellä on pienemmät tulot kuin minulla. Mutta meidän suhteessa ei todellakaan tuijoteta rahaan ja kytätä maksaako molemmat saman verran. Siis ei todellakaan. Ymmärrän, että joittenkin ihmisten kanssa niin on pakko tehdä, ettei joudu törkeästi hyväksikäytetyksi, mutta sellaisen ihmisen kanssa en suhteeseen lähtisi.
Ei pahalla, mut hämmästyttää ja kummastuttaa vaan.
jos pohdit moisia suhteestasi...kyllä minuakin vähän hävettää kun mietin naisestani miksei hän maksa minulle mitään.
Vähän on sama tilanne meillä,että minä olen "rahapussi"...Mutta tyttöystävani pihtaa myös seksin suhteen.Eikä vika ole siinä etten olisi hyvä rakastelija,kauniskin olen ja hyvän vartalon omaan.Mutta minä teen aina,siis aina,aloitteen seksin suhteen.Myöskin minä olen se joka pyytää ulos syömään tai lasilliselle.Ja koska minä pyydän,minä myös maksan...
Mutta olen myös pohtinut,miksi tyttöystäväni ei koskaan maksa mitään,eikä tarjoa illallisia...seksistä puhumattakaan.
En kuitenkaan epäile ettei hän rakastaisi minua.Enkä voi tietysti vaatiakkaan että hän minuun rahaa tuhlaisi...ehkä sinunkin tyttöystäväsi on vain luonteeltaan nuuka?
Jos hän on aloitekyvytön monissa (kaikissa?) asioissa, niin onko huomannut sen itse? Miten suhtautuu?
Pitkässä suhteessa kaikenlainen toisen huomioiminen herkästi unohtuu ellei siihen panosta tietoisesti. Mutta jos hän alusta alkaen on toiminut kuten kerroit, se kuulostaa erikoiselta. Yleensä ihmisellä on sellainen oikeudentaju, että osataan myös antaa jotain itseltä pois eikä vain käyttää hyväksi muita.
ystävä suhteessa.
**Pitkässä suhteessa kaikenlainen toisen huomioiminen herkästi unohtuu ellei siihen panosta tietoisesti. Mutta jos hän alusta alkaen on toiminut kuten kerroit, se kuulostaa erikoiselta. Yleensä ihmisellä on sellainen oikeudentaju, että osataan myös antaa jotain itseltä pois eikä vain käyttää hyväksi muita. **
pyytänyt häneltä mitään?
Jos Teidän suhteessa on itsestäänselvää että sinä maksat!
Kannattaisi kyllä ihan suoraan sanoa että mitä haluat.
Ahneus ja kunnianhimo ovat sama asia. Ne joilla on parenpi palkka ovat yleensä ahneita, nuukia ja yrittävät maksattaa omat menonsa. Ajattelevat aina ensinmäisenä itseää. Älkää seurustelko hyvätuloisten nuukaperseitten kanssa neuvoksi.
jotta mielummin ottaisin pihin naisen,kuin köyhän.Oli se sitten mitenkä nuuka tahansa.Rikas on muissakin asioissa tarkka(alakerta),köyhällä taasen ei ole millään väliä...kaikki on kaupan!
Varsinkaan meillä naisilla ei ole varaa syyttää köyhiä liiasta avokätisyydestä.
Lähipiirissäni on lukemattomia pienipalkkaisia työssäkäyviä, jotka joutuvat laskemaan senttejä saadakseen ruokarahat riittämään kuukaudeksi. Siinä ei enää ole kyse huomaavaisuuden puutteesta, vaan pakosta.
Hyväpalkkaisella rahankäyttö voi olla löysempääkin. Ja mua ei ainakaan henk.koht. kiinnosta sen paremmin ylenmääräinen kulutus kuin pihistelykään, vaan sopivassa suhteessa molempia. Rakkaan hemmottelemista tärkeämpää käyttökohdetta rahalle ei ole vielä keksitty.
Mitä hyötyä on nuuasta naisesta Heh, heh. HAh, hah !!!!! Onnenonkia joka ei mitään saa ei edes oikeata rakkautta, nuualta naiselta. Tyhmän naisen idealogiaa. (EN TARKOITA ALAKERTA PÖNDE)
peruskoulu hukassa. Suurempi ongelma kuin jonkun nuukuus?????
väitteesi? Joko ensimmäisillä treffeillä katsotaan pankkitilin suuruus ja perämetsien laajuus. Aito rakkaus ei katso varallisuutta. Helpompaa se elämä ehkä on, mikäli molemmat ovat suunnilleen samoista lähtökohdista. Periaatteet, arvot ja henkinen yhteys menevät kuitenkin eurojen edelle, toivottavasti:)
..on koettu ja nähty, näitä pankkineitejä saa kahvittaa ja ne istuu rahojensa päällä kuin hanhiemot, alimmaiset homehtuu.
mun neuvo, lopeta tarjoaminen,ja vaihda uuteen mimmiin jos voit... tuollanen pihtailu on silkkaa itsekkyyttä, ja pilaa suhteen ennenpitkää.
kyllä se niin meneee että fiftififti, niin toi asia ei vaivaa...
saiturit olkoot keskenään.
kuuluu rakkaussuhteeseen, se sisältää juuri tällaiset tarjoamiset ja useimmiten kohtuullista olisi noin suurinpiirtein tarjota vuorotellen jotain...
itselläni on ollut kerran erityisen pihi tyttöystävä, kyllä hänen kohdallaan nimenomaan oli kyse siitä, ettei hän osannut huomioida toista ihmistä muutenkaan, ihan silkasta itsekeskeisyydestä. Suhde kuivahti - kirjaimellisesti.. heh..
Taidat olla suhteen tunteellisempi puolisko. Reilussa parisuhteessa tarjoillaan suunnilleen vuoron perään. Ja on luonnollista ilahduttaa toista esim. tarjoamalla leffailta ilman vastatarjousta.
Eli et ole yhtään kauhea. Sulla nyt vaan sattuu oleen itsekäs tyttöystävä. Suosittelisin jättämistä, koska hän tuskin muuttuu. Ei pysty näkeen asioita sun kantilta.
Yksi kaverini lukeutuu näihin ihmisiin. On varakkaasta perheestä ja istuu perintökirstun päällä. Jos hänen sipsipussistaan otat, niin huomautus tulee. Ja jos otat toisen kerran, tulee lasku. :)
Meitä on monenksi. Itselle haitallisia ihmisiä ei kannata huolia lähelle omaa elämää.
Ehdotan, että alatte aina maksaa itse omat ruokanne ja juomanne. Niin vältytte ongelmilta, kun yleisin riitelyn aihe pariskunnilla tuntuu olevan juuri raha. Raha aiheuttaa kateutta ja katkeruutta ja eroja (johan näissäkin vastauksissa ehdotettiin eroa rahan takia). Jos raha on niin suuri riidan aihe, niin miksi ei voi vain lopettaa sitä tuhlaamista. Minusta jokainen maksaa itse ja ostaa itse sen, mitä haluaa. Eri asia se sitten on, jos ollaan oltu 50 vuotta yhdessä tai toisella tili on nollalla.
Vielä parempaa: eletään omissa osoitteissa ja vierailullekin tuodaan omat kahvipaketit, keksit ja pullat mukaan.
sen sänkyhommankin voi tehdä kumpikin itselleen sillä vierailulla.
on taitolaji! Sitä eivät nykyajan ihmiset useinkaan osaa. Eivät ole sitä saaneet äidinmaidossa ja kaikki tosi tv- jututhan polkevat tällaisen huomioimisen ja inhimillisyyden jalkoihinsa. Toisesta välittäminen on kuule vanhanaikaista! Toivottavasti sinä vaalit niitä arvoja mitkä sinulle ovat tärkeitä. Ellei kumppanisi ole samalla aaltopituudella, niin vaihtoehtoja on yksi. Jätä-sure-unohda. Sinuna lopettaisin hänen huomioimisen, otappa kahvilassa ensi kerran itse vaan vesilasi, tarjoamatta hänelle sen kummempaa!
Meillä on alusta asti ollut niin, että omat syömiset ja juomiset maksetaan, kunnia-asia molemmille. Itse olen selkeästi pienituloisempi, mutten hyväksyisi hänen maksavan omiani. Lahjat on erikseen, mutta muuten ei siipeillä. Kuulin kun olimme jo olleet useamman vuoden yhdessä, että hänelläkin oli kokemusta siitä, että kun sä oot noin kovapalkkaisessa työssä, niin kai tarjoot, ja oli kaivertanut, kun ei osannut sanoa ei. Joo, opetan häntä, että myös ei-sana on suomen kielessä, mutta hias oppimaan. Jos suhteenne on siitä kiinni, ettet enää kustanna hänen syömisiään/juomisiaan, niin millainen suhde se sitten on? H y v ä k s i k ä y t t ö ä