Tiede kehuskeli todistaneensa kehosta irtautumis -ilmiön olemassaolon.
Tai vähintäänkin sen, että tietoisuus ja ajattelu eivät ehkä sittenkään synny aivoissa.
Kivaa. Oikein kivaa.
Eikö tästäkin ole puhuttu ns. henkisen tieteen parissa jo iäisyyksiä sitten. Itselleni, kuten monelle muullekin, tuo (ja muu vastaava) tieto on myös kokemukseen perustuvaa.
On hyvä asia, että tiede on ryhtynyt näitä ilmiöitä vakavasti tutkimaan, mutta kovasti jäljessä se tuntuu matelevan ja rehvastelevan "uusilla keksinnöillään".
Mutta hyvä että tuollaistakin ohjelmaa teeveestä näkee. Kaikki toivo tieteen kehitykseen ei siis ole mennyttä.
Tai vähintäänkin sen, että tietoisuus ja ajattelu eivät ehkä sittenkään synny aivoissa.
Kivaa. Oikein kivaa.
Eikö tästäkin ole puhuttu ns. henkisen tieteen parissa jo iäisyyksiä sitten. Itselleni, kuten monelle muullekin, tuo (ja muu vastaava) tieto on myös kokemukseen perustuvaa.
On hyvä asia, että tiede on ryhtynyt näitä ilmiöitä vakavasti tutkimaan, mutta kovasti jäljessä se tuntuu matelevan ja rehvastelevan "uusilla keksinnöillään".
Mutta hyvä että tuollaistakin ohjelmaa teeveestä näkee. Kaikki toivo tieteen kehitykseen ei siis ole mennyttä.
Vastaukset 33
Vanhimmat
joo tapahtunut on mullekkin ja innolla otin vastaan uutta tietoa,olin nimittäin siinä tyhjässä tilassa missä ei ollut mitään?outo kokemus..nyt tiedän että se tyhjyys"kuulemma"väistyy kun odottaa?mä tulin takaisin..en jaksanut odottaa:)ja elämä voitti.
Ymmärrät siis nyt hyvin, että keho ja henki ovat erillisiä.
>>On hyvä asia, että tiede on ryhtynyt näitä ilmiöitä vakavasti tutkimaan, mutta kovasti jäljessä se tuntuu matelevan ja rehvastelevan "uusilla keksinnöillään".
Tiede on jäljessä lähes kaikessa ns. paranormaaleihin ilmiöihin liittyvässä tutkimuksessa ja henkisessä tietämyksessä, jota löytyy esimerkiksi "idän opeista", tai vaikkapa alkuperäiskansojen viisauksista.
Siis ns. "henkisen alan" ihmiset ovat olleet noista asioista jo kauan tietoisia.
No miksikäs nämä henkisen alan ihmiset eivät kykene esittämään paranormaaleista ilmiöistä niin hyviä todisteita että tiedeyhteisökin hyväksyisi ne? Selitykseksi ei kelpaa että asiaan pitää vain uskoa.
Ensinnäkin... eipä heillä juuri ole todistelun tarvetta.
Nämä ilmiöt ovat yleensä niin "herkkiä", että koetilanteen aiheuttamat häiriötekijät vaikeuttavat esimerkiksi virittäytymistä tilaan, joka vaaditaan kehostairtautumiseen.
Mutta mahdollista se kuitenkin on.
>>Tiede kehuskeli todistaneensa kehosta irtautumis -ilmiön olemassaolon.>On hyvä asia, että tiede on ryhtynyt näitä ilmiöitä vakavasti tutkimaan,>Mutta hyvä että tuollaistakin ohjelmaa teeveestä näkee.
Katsoitko ohjelman?
"Sitäpaitsi ilmiötä ei_ole todistettu".
Ohjelman tutkijoiden mukaan on. Muuten koehenkilö ei olisi voinut mitenkään pystyä jälkeenpäin kuvailemaan esimerkiksi leikkaussalissa tapahtuvia toimenpiteitä.
Kyllähän ko. dokumentissa skeptikotkin koettivat heittää sekaan omaa rajoittunutta näkemystään, mutta eiväthän hekään tosiasioille mitään voineet.
Tämä oli se komediallinen osio ohjelmasta.
jotkut ne vaan ei usko mitään?yleensä se on niin että ne ei uskalla ja väittää kivenkovaa vastaan vaikkei ole mitään omakohtaista kokemusta tai tietoa mistään.idiootti on se joka sanoo ettei ole mitään elämän jälkeen tai mitään ei ole olemassa mitä ei näe?ne on kapeakatseisia eikä kukaan voi sellaista sanoa kun ei tiedä,väitetään vaan että itsellä olisi sitten hyvä olo.mun mielestä kaikki saa uskoa mihinkä ikinä haluaa tai ei?mutta mulle on turha sanoa ettei ole mitään.olkaa sairaita ja kuolkaa,tulkaa takaisin ja ymmärtäkää.no eihän se nyt noin helppoa olisi sen tietää jokainen mutta..ei kaikki ole höpö höpöä mitä te hyvät ihmiset ette ole itse kokeneet.
Niin... pelkohan se suurin syy on.
Mutta... nomenomaan pelättäväähän ei ole koska tiedämme, että kuoleman jälkeen henki vain poistuu toiselle tasolle.
^^^Matrix,.... sinua on koko elämäsi ajan pidetty erillä omasta tietoisesta itsestäsi.
Kysyn teiltä, miten luulette, että henki, joka ei ole koskaan ollut ainetta, voi muuttua aineeksi? Sillä hengen on muututtava aineeksi, jotta se voi irtautua ruumiista. Siis aineellistua.
Ja mikäli tätä ei voi kuoleman hetkellä havaita mitattavin menetelmin, mihin henki siis menee? Vastaus on yksinkertainen: sielua/henkeä ei ole olemassakaan. "Sielu" on ajatustoimintamme, joka on kemiallinen&sähköinen reaktio aivoissa. Kun ihminen kuolee, tuo kemia ja sähköiset impulssit katoavat, ihminen loppuu.
Suomeksi tarkoittaa, että ihmisen kuollessa myös tajunta sammuu. Samoin kuin se joskus syttyi, ihmisen tajunta myös sammuu. Mitään "poistumista" tai "sielun erkanemista" ei tapahdu, koska mitään "sielua" tai "henkeä" ei ole olemassakaan. On vain impulsseja aivoissa ja niiden loppuessa; ei mitään.
Minä olen se entinen Skeptikko, joka kirjoitteli täällä. Nyt olen Skeptikko1, koska muutkin on jo ennenkin alkaneet käyttää nimeäni.
Joten tuo Skeptikon juttu ei ollut minun.
Kuten tiedät, minäkään en usko niin helpolla, mutta tällaisista asioista en koskaan menisi sanomaan että näin on tai että näin se on eikä noin. En pysty sanomaan paljoakaan 100% varmuudella. Tähän sielu asiaan en luule juuri mitään. Teorioita olen lukenut, mutta kenelläkään ei ole pienintäkään todistetta, näin ollen enedes halua alkaa väittelemään taas. Ehei. Jätän se pulen muille. Lueskelen edelleenkin kirjoituksianne. Ei ole tullut mitään uutta mukaan. Täällä jauhetaan samaa vanhaa juttua useimmiten. Ainoa uutuus näkyy olevan, että Marcel on saapunut takaisin piilostaan. Jatkakaa rauhassa minun puolestani juttujanne, heippa.
"Aineen" värähtelytiheys.
Miksi hengen tulisi aineellistua kehosta poistuakseen? Jos haluat tyhjentää pullon vedestä, ei sen tarvitse miksikään muuttua.
Keho ja henki ovat energiaa eri tiheysasteella ja eri värähtelytaajuudella.
Kuoleman hetkellä vesi valuu "pullosta" takaisin valtamereen, joten et voi sitä merestä erottaa. (Sallithan lapsenomaisen vertauksen).
Sielu ei ole ajatustoiminnan tuotos. Ajattelu ei tapahdu aivoissa, vaan Hengessä.
Kun Henki irtoaa kehosta ajatustoiminta ei lakkaa, vaan siirtyy kehosta pois.
Esimerkkinä vain: tuossa kyseisessä ohjelmassa koehenkilö "kuoletettiin", eli sydän pysäytettiin ja aivotoimintaa ei ollut enää mitattavissa.
Siitä huolimatta henkilö pystyi jälkeenpäin täysin kuvailemaan mitä toimenpiteitä hänelle suoritettiin. Siis ilman fyysistä aivotoimintaa.
Henki siis ajattelee ja se näkyy mitattavana aivotoimintana. Henki käyttää aivoja kehon ohjaukseen.
Hieno systeemi, vai mitä?
Jos sielu/henki olisi energiaa, voisiko sen energiatyyppi muuttua vaikkapa lämpöenergiaksi? Tällöinhän sielu katoaisi.
Sielu on laadultaan erittäin korkeavärähteistä. Lämpöenergia on vielä hyvin karkea energian laatu.
Eikä se lämpökään minnekään katoa.
Kuinka monta joulea sielussa on energiaa? Päteekö e=mc^2? Mitä tapahtuu jos sielu joutuu hiukkaskiihdyttimeen?
"Kuinka monta joulea sielussa on energiaa? Päteekö e=mc^2? Mitä tapahtuu jos sielu joutuu hiukkaskiihdyttimeen? "
Fyysisen tason mittareilla mahdotonta mitata.
TV:n kakkoskanavalla olevaa energiaa on vaikea mitata, jos olet itse ykköskanavalla.
Ensin tosiasia: En siis kivenkovaan väitä, etteikö sielua olisi olemassa. En tarkoita tällä kyselyllä sitä. Oikeastaan haluaisin kysellä perusteita, miksi sielu olisi olemassa.
Hyväksyn mielihyvin hyvin todistetun asian jostakin todistuksen kohteena olevasta uskomuksesta. Todisteet pöytään sanotaan. Jos jokin asia on käsityskykymme ulkopuolella, emmekä voi sitä havaita, miksi siihen pitäisi uskoa? Tämä on pointtini.
Eli minkä vuoksi minun itseni tarvisi uskoa asiaan, jota ei voida mitenkään todistaa. Siis tuoda aistiemme tai laitteiden avulla todisteellisesti "olemassaolevaksi". Toki jokainen voi uskoa mihin haluaa, mutta miksi minun tarvisi uskoa sieluun, jos kukaan ei voi todistaa sielun olemassaoloa.
Sinulla on hyvä asenne. Ei sinun tietenkään tarvitse sielun olemassaoloon uskoa.
Todennäköisesti kuitenkin mietit mitä sillä voitaisiin tarkoittaa.
Jos sinulla on auto, ei sinun välttämättä tarvitse tietää moottorin sisällä olevien venttiilien toiminnasta mitään, päästäksesi autolla paikasta toiseen.
Mutta... on hyvä laajentaa maailmankuvaa ja tietoisuutta. Päämääränä on olla tietoinen kaikesta mitä on.
Oletan että sinulla on jonkinlainen minä -tunne. Jos sinulta leikataan jalka pois, tuntuuko siltä, että nyt se minä poistui? Leikataan kädetkin. Joko minä vietiin?
Leikataan puolet kehoa. Onko enää minää jäljellä?
Kuinka paljon sinusta voidaan ottaa pois niin että minä vielä jää paikalle?
Koska itselläni on omakohtaisia kokemuksia kehostairtautumisesta, ei minulla ole ongelmaa tuon asian ymmärtämisessä.
Jos todisteista puhutaan, niin olen jopa pystynyt todistamaan kyseisen ilmiön eräälle tuttavalleni.
Minkälaisia todisteita sinä tarvitsisit?
Marski se on taas tullut esille kolostaan. Missäs olet luusinut? Hoidossako? Ootkos terve nyt?
enemmän kuin galaktinen laki sallii.
Terveyttä vain itsellesi.
Maailmanmenoa palstalta keskustelua samasta asiasta, lukijoita tähän mennessä n.2500 vastauksiakin yli 70? Linkki sinne
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000001804851
Olinko minä todella ainoa joka kuunteli mitä dokkarissa puhuttiin. Siinähän itse tutkijat vain sanoivat ettei heillä ole yhtään todisteita, mutta toivat saavansa joskus tulevaisuudessa sellaisia. Marceli keksii päästään niitä todisteluita. Oli muuten todella surkeaa, kun ääneen pääsivät ohjelmassa vain hihhulit ja vain ainoastaan yksi skeptikko. Suurin osa tiedemaailmasta on tätä vastaan ja silti tunnin pituisessa dokkarissa esiteltiin vain 1 henkilö kuka ei heti huutanu hallelujaa raamattu kädessä. Oli myös aika mielenkiintoista, että kaikki haastatellut olivat kristityitä. Mitähän vaikka ateisti, budhalainen tai vaikka muslimi olisi nähnyt lähellä kuolemaansa? Arvasin katsoessani, että hihhuleilla on aivan muna huulessa ja kyllä se vitutti. Joihinkin vaan uppoaa mikä tahansa paskapuhe kunhan se tulee telkkarista tai tietyiltä henkilöiltä.
Riittäväksi todisteeksi katsottiin koehenkilön jälkeenpäin esittämä kuvaus operaatiosta, jossa hänen sydämensä oli pysäytettynä, eikä aivotoimintaa ollut mitattavissa. Aivot eivät siis ajattele.
Tietoisuus ei ole aivojen aikaansaama hallusinaatio.
Kaikki muukin tuossa koetapahtumassa tukee omia tutkimuksiani, jotka tosin ovat paljon pidemmällä.
Hymyilytti sen skeptikon selitykset ... että aivan televisiossa höpöttää asioista, joista ei mitään tiedä.
Ei vaan itse koko teorian puolella olevat tutkijat sanoivat ettei heillä ole todisteita (Mutta toivovat saavansa niitä tulevaisuudessa, koska pystyivät nyt vain arvailemaan tai luomaan erilaisia teorioita, joita he eivät vielä pystyneet kuitenkaan todistamaan). Itse koetta ei ole ikinä tehty. Yhdessä ohjelman tapauksista oli vain ollut laitteistoa mukana toisen leikkauksen yhteydessä, mutta sekään ei takaa mitään. Itse kannattajatkin sanoivat etteivät tiedä, että tuleeko tämä kokemus ennen vai jälkeen vai itse kokemuksen aikana. Joten sinun on turha taas muunnella totuutta omien uskonto periesi pohjalta. Se että uskot johonkin tai toivot jonkun olevan totta, ei tee siitä totta.
Jos sinulla olisi taas yhtään aivoja, niin tajuaisit että noin 90% tiedemaailmasta on tuota teoriaa vastaan. Se että dokkarissa näytettiin vain yksi skeptikko ei tarkoita, että hän olisi jotenkin häviävässä asemassa ja hän pystyi selittämään aivan hyvin kaikki lähellä kuolemaa tulevat "efektit". Eivätkä ne ole edes hänen omaa keksintöään vaan ihan tutkittua kamaa lääketieteen pohjalta.
Kaikki koehenkilöt olivat kristittyjä ja uskossa, joten et voi saada varmuutta aineiston luotettavuudesta. Jos mukana olisi joku puolueeton osapuoli, niin olisi jo paljon uskottavampaa. Kaikki jutut koko dokkarissa dramatisoitiin. Eli lyhyesti: Marcel, astuit kaupalliseen paskaan. Jos tuosta saataisiin todisteita, niin se olisi kyllä todella mielenkiintoista ja kiehtovaa, mutta jos siitä ei ikinä saada mitään irti, niin siihen on turha uskoakkaan, jos selvästi näkyy että teoriat ovat väärässä. Hienoahan se olisi, jos ne teoriat olisivat totta, mutta fantasiat pysyvät usein vain fantasiana.
Marski on myös uskovainen. Olen lukenut että hän uskoo luojaansa. Marskin, Aquariksen ja Ripen jutut muun muassa ovat uskovaisia, heillä on taustana uskovaisten peri aatteet luojastaan. Olen lukenut palstaa jo ennen kuin Marski tänne ilmestyi. Muistan.
Nimenomaan tuo leikkaus, jossa henkilö "kuoletettiin" oli loistava todiste asiasta.
Samoin syntymästä saakka sokeana olleen näkeväksi tuleminen, ollessaan irti kehon rajoituksista. Juuri näin se menee.
Kuten sanoin: itselläni on omakohtaista kokemusta ja tietoa riittävästi, joka tukee noiden tutkijoiden malleja.
Tiedän kyllä, että 90% tiedemaailmasta ei tiedä tästä ja monesta muusta vastaavasta ilmiöstä mitään.
By the way.... en ole kristitty enkä uskossa.
...todistus muusta kuin havainnoitsijan kyvystä tehdä asioista selvää aistiensa kautta.
Puuttuu todisteet asian puolesta. Todiste on hyväksyttävästi mitattu ja puolueettomin testein todistettu asia, joka siis tältä kuolemakokemukselta puuttuu.
Todistekappale voidaan myös kuvata toisin: mustaa valkoisella eli tutkimus asiasta ja havainnoista (puolueettomien tutkijoiden avulla).
Henkilön omaa kokemusta (vaikkakaan sitä ei voi vähätellä) ei voi laskea todistuskappaleeksi, vaikka mieli tekisi (minunkin). Kysymyksessä on havainto, ei aukoton todiste asian puolesta.
Kerroin vain, että nuo tutkimukset tukevat omia kokemuksiani ja päinvastoin. Eihän tämä se todiste ollut.
Henkilökohtaiset tutkimukseni todistavat asian minulle. Ei muille.
Kerrohan, millä tavalla tuo ilmiö pitäisi sinulle todistaa? Minkä todisteen haluat?
Millä tavoin syntymästään saakka sokeana ollut henkilö (ollessaan kliinisesti kuolleena) voisi saada tietoa esimerkiksi juuri tuossa leikkaussalissa tapahtuneista toimenpiteistä?
Ainoastaan siten, että hänen tietoisuutensa ja ajattelukykynsä ei ole kehosta ja aisteista riippuvainen.
Fysikaalisia ilmiöitä tutkitaan puhtaan kvantitatiivisin tutkimusmetodein. Onko kyseessä mielestäsi fysikaalinen ilmiö?
Silloin kun tutkitaan aihepiiriä, joka ei taivu enää kvantitatiivisiin metodeihin (kuten esim. sosiologiassa) otetaan käyttöön kvalitatiiviset työmenetelmät. Tällöin kyseeseen tulevat mm. haastattelumenetelmät ja niistä tehtävät johtopäätökset.
Onko siis mielestäsi kyseessä oleva ilmiö ratkaistavissa puhtaasti kvantitatiivisin metodein? Elleivät metodit taivu kohteen ongelmakenttään, silloin metodeja on vaihdettava - ei tehtävä johtopäätöstä ettei koko ilmiötä edes ole.
Kun kokemusperäisiä haavaintoja on tarpeeksi ja kaikki virhetekijät otetaan huomioon, voidaan näistäkin tuloksista vetää johtopäätöksiä, jotka ovat aivan yhtä luotettavia kuin puhtaasti kvantitatiivisetkin tulokset.
Kyse on siitä, miten ongelmakenttää lähestytään. Jos halutaan ainoastaan yksioikoisesti selvittää ilmiön fysikaalinen ilmeneminen, se on yksi tapa. Toinen tapa tutkia ongelmaa on lähestyä sitä kautta, mitä tietoa meillä on saatavilla ERI MUODOISSAAN kyseisestä ilmiöstä.
Tämä ei välttämättä heti ratkaise ilmiötä fysikaalisena prosessina, mutta ainakin lisääntynyt tieto antaa siihen enemmän mahdollisuuksia.