Uusia otteita.
Huomenna vietämme Lucianpäivää,
nuhasta ei enää huolen häivää,
niinpä alan valmistella juhlaa uutta,
ennenkuin kello ehtii näyttää kuutta.
Silloin luulen että paikat taas loistaa,
pölyt ja roskat täytyy poistaa.
Sohvan alla pölymeressä aivan
näen pienoisen lakritsalaivan,
Tyynyjen sopukoissa näkkärimurut
kertovat kuinka on hukutettu surut :)
Imurin ääni talostani huutaa:
MdK on terve - koputa puuta!
Huomenna vietämme Lucianpäivää,
nuhasta ei enää huolen häivää,
niinpä alan valmistella juhlaa uutta,
ennenkuin kello ehtii näyttää kuutta.
Silloin luulen että paikat taas loistaa,
pölyt ja roskat täytyy poistaa.
Sohvan alla pölymeressä aivan
näen pienoisen lakritsalaivan,
Tyynyjen sopukoissa näkkärimurut
kertovat kuinka on hukutettu surut :)
Imurin ääni talostani huutaa:
MdK on terve - koputa puuta!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mdk sairas ollut on,
lepo hänelle hyvää
tehnyt on,hänelle
nyt hurratkaa,
terveeksi toivottakaa.
Lucian päivää hän
viettää saa,
kun ensin paikat siivoaa.
Kynttilät päässään hän
imuroi,kunhan varoo,
ettei tokkuroi.
Pölykoirat kyytiä saavat,
lattia rätillä,
pyyhkii ravat,
vanhat kun on tavat.
Helppo ei ole jouten olla,
siksi pitää ees siivoskella.
Pöydälläni palaa kynttilä
sydän iloisesti lepattaen.
Nostin siihen sen ilokseni
toivoen ja uskoen,
että kynttilä palaessaan
valaisi toivoa kirkkaampaa
näitten iltojen harmauteen.
Tunnen pilvien tummuvain
vain nousevan taivahalle.
Siksi turvaksi , suojaksein,
uskon kynttilän liekillänsä
lohtua tuovan sydämeen
vielä lämmöllä sykkivään.
Illan hämärä laskeutuu
jo pimentäen auringon.
Pilvet taivaalla tummentuu
saapuu hetki niin valoton.
Siispä kynttilän sytytetyn
toivon kirkkaana liekehtivän.
Joulun kynttilä lämpöinen
meille kaikille säteilee.
Vaan kera kynttilän liekehtivän
toivon Joulunkin mukanaan
antavan sanoman rauhaisan :
”Älä unohda tarkoitusta
miksi Joulua vietetään”.
kiitokset kun yhdyitte runoketjuun!
Lämpimät joulunodotukset kynttiläin valossa kaikille poksilaisille!
Itse tuhraan kynttilöitten valossa ensimmäisestä adventista loppiaiseen, eikä tuo siivoaminenkaan niin perusteellista tarvitse olla :) kun kukaan ei pimeässä näe niin tarkkaan, mutta sitten kun kevätaurinko alkaa paljastaa kaikki talven aikana tehdyt lintsaukset niin on ihan mukavaa heilutella pölyrättiä ja antaa kevättuulten raikastaa huoneilman.
Yksi ruusu,olet kaikkeni.
Kaksi ruusua,haluan tavata sinut yhä uudelleen.
Kolme ruusua,haluaisin olla kanssasi kahden.
Neljä ruusua,kunnioitan sinua ja olen sinulle kiitollinen.
Viisi ruusua,minä rakastan sinua.
Kuusi ruusua,epäilen tunteitasi.
Seitsemän ruusua,aion kosia sinua.
kahdeksan ruusua,olen sinulle uskollinen kuolemaani saakka.
Yhdeksän ruusua,olen ystäväsi.
Kymmenen ruusua,teen kaikkeni hyväksesi.
Lapsi tämän kylmän maan
mä olen aivan eksyksissä,
minne menen, minne kuljen
olen täysin pyörryksissä.
Kun yöllä silmäni mä suljen
luulen turvaan pääseväni,
mutta löytyykö mun hakemani,
ei…mä olen eksyksissä.
Kuin kärrynpyörä rattaassa
mä rullaan, kierrän yhä vaan,
en tiedä päivistä en öistä
mä eksyin yksin maailmaan.
On pääni pyörällä
on aatokseni missä.
Mun elämäin on sekaisin
mä olen eksyksissä.
Selviänkö turvaan milloin
vaan kiertelenkö ympyrääni.
Saavutanko onnen silloin
kun mä löydän määränpääni.
Mitä kaipaan elämältä
mitä maailmalta tältä.
Onko etsimääni missä
vai oonko aina eksyksissä.
Muistaako kukaan sellaista hauskaa runoa , joka on jäänyt osittain muistiini.
Siinä runossa oli tarina jotenkin näin:
Suoralla kerronnalla.
Eräällä naisella oli kova reumatismi ja hän kokeili kaikkia hoitoja jotka ei auttanut yhtään.Joku neuvoi että istu muurahais pesään, jonka hän tekikin runon mukaan.
Sitten siinä on säkeistö lopussa jossa on kysymys ,No lähtikö kipu...?
Ei lähtenyt kipu mutta kusiaiset kaikki kuoli.
En osaa sanoa kuka on kirjoittanut tämän mutta jossain kirjassa se varmaan on ollut joskus , kauan aikaa sitten.
Eihän tämä nyt mikään joulu runo ole,mutta...
Toivotan hyvää joulua kaikille.
Terv: Lokari.
minun pittää sannoo ikäväkseni, etten ole kuulut runoa.mie nyt oon aika vähän runoja kuullu tai lukenu nuorna,tais olla aapisen ainoat.
muttei tunnu tietävän muutkaa.katotaa myöhemmäksi jos joku viel tulis sellanen lukemaa jokatietäs. terveisii sinne ameriikkaan .heippa
kiitos kauniista ja hyvin herkistä runoista. ne on niin herkkii,et pittää melkee varoen lukkee ettei mäne rikki.
täl hetkellä ko oon niin onnellinen,kaipuut ei silviisii pääse sisuksii,ko enne.
runot vissii on aika paljo mielen tilaan riippuvaisia.
kertomuksii ja tarinoita lukkee surullisiakin vaik on ite onnellinen. mut runot tullee jotenkin niin lähelle,et ilosena koskettaa ilosemmat runot ja ko on suruissaa surulliset, ihan ko myötäilee ommaa olotilaa.terveisii kaikille runontaitajille.