Olen kadottamassa
yksinkertaisimpia sanoja
niitä joilla taistelut voitetaan
kutsutaan eksyneitä kotiin
en tiedä enää
ketä hän odottaa
sinua kai
jonnekin meidät hukattiin
istutaan odottamaan
ole sinä kruuna
minä voin olla klaava
yksinkertaisimpia sanoja
niitä joilla taistelut voitetaan
kutsutaan eksyneitä kotiin
en tiedä enää
ketä hän odottaa
sinua kai
jonnekin meidät hukattiin
istutaan odottamaan
ole sinä kruuna
minä voin olla klaava
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja muutenkin, Sinun runoissasi on aina
omanlaisensa erikoisuuden leima - viihdyin taas.
Kiitos. Varmaan on löytynyt se oma tyyli tai jotain..hyvä niin. Olen tyytyväinen itsekin runooni.
Tosi rakkaus ei taida
heitellä kruunaa ja klaavaa...
Sinun sanavarastolla voitetaan
monta taistelua ja eksyneetkin löytävät
koteihinsa=)
Hukkaamastansa voi löytää
oman vahvuutensa
eräänä päivänä.....
Kiitos. Kohtalo tuntuu välillä heittelevän.. Sanavarastosta olen menettämässä ne tärkeimmät sanat, yksinkertaisimmat.. joilla saadaan kadonnut takaisin.
runo sinulta jälleen. Elämä on ehkä taistelu, mutta kun ihminen yhtä rakastaa, silloin on vain yksi. Rakkautta ei voi käskeä suuntaan tai toiseen. En voi sanoa, että tykästyin tähän runoosi, siinä on ikäänkuin ihminen ulkoistettuna. Kaksi kissaa katselee hiirenkololla ja odottaa sovussa kumpaa kohti hiiri lähtee.:)
Kiitos. Ei haittaa vaikka et tykkää. Se haittaa, jos annan sinulle itsestäni noin epäedullisen kuvan..en tarkoita mitään kissa&hiiri-leikkiä.. enkä rakkauden käskemistä...tässä runossa on vain kaksi henkilöä..
Kahdella kynällä jälleen näköjään kirjoitin :) Mielenkiintoinen tulkinta sinulta, enkä halua sanoa että se on väärä.. mutta en tarkoittanut kirjoittaa tätä niin kuin sinä luet sen! :)