Kun täällä kysellään kaikenlaista, niin kysyn minäkin. Eli mitä teet kuvillasi? Jäävätkö ne atk:n sisuksiin, teetkö/teetäkö ne 10 kuviksi tai isommiksi A4, A3, A2 vai peräti juliste kokoon? Poltatko ne levylle, laitako ne seinälle tauluksi vai näyttelyyn? Myytkö kuviasi ja jos niin missä määrin? Kuinka paljon kuvaat esim. vuositasolla? Oletko ammatti- free- vai harrastekuvaaja?
Olisi mukava lukea muutakin kuin merkkikohtaista kiistelyä.
Kuvauksellista kevättä.
t: Grass
Olisi mukava lukea muutakin kuin merkkikohtaista kiistelyä.
Kuvauksellista kevättä.
t: Grass
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuvat jäävät tietokoneelleni (plus varmuuskopiointi verkkokovalevylle ja osittain myös nettiin). En edes pahemmin näytä kuviani muille ihmisille. Luonnollisesti olen siis puhtaasti harrastekuvaaja.
Kuvia tuli viime vuonna näköjään 3076. Tästä määrästä on jo poistettu selkeästi epäonnistuneet otokset.
Juu, tuo onkin mainio elämänfilosofinen kysymys.
Olen aikoinani kuvaillut mm. dioille paljonkin matkoiltani pitkin Eurooppaa. Mukavia maisemia, mikäs siinä,m kaikissa ei olut edes merkintää mistä ne oli otettu. Mutta nyt kun kävin sitä läjää läpi, ihmettelin, että mitä ihmettä näillä kukaan tekee, ei niillä ole enää arvoa edes itsellenikään.
Eikun roskiin, säilytin vain ne kuvat, joissa oli tuttuja ihmisiä tai muuten poikkeuksellista.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että kuvausharrastelijan kannattaa valita aihepiirit, mihin keskittyy. Aiheet voivat löytyä hyvinkin läheltä, esim. olen harmitellut sitä, miksi en ole tehny kävelyreissua kameran kanssa omassa kotikaupungissani edes kerran vuodessa. Kaupunkikuva kun muuttuu pikkuhiljaa vuosien varrella ihan toiseksi. Niiden kuvien arvo olisi kasvanut ajan myötä. Nyt on yllättäviä purettuja kohteita, joista ei löydy kuvaa edes paikallisesta museostakaan ja sen kuva-arkistosta ;(
Itse kukin valitsee jokin muu itselle läheinen aihepiirin.
Se myynti onkin sitten jo toinen tarina.
Ja sekin, mikä olisi hyvä ilmainen/halpa arkistointiohjelma digikuville?
Olen miettinyt samalla tavalla tänä keväänä kuvaamisen turhuutta. Kuvaan itseäni varten eikä minua harmita, että perikunta aikanaan laittaa huutonettiin ilmoituksen "Myytävänä 4 Olympuksen runkoa ja 12linssiä, mustia Ei hv" ja "7 kovalevyä yhteensä 5 TB. sisältää kuvia ja kuvien varmuuskopioita. Osta heti 20 €"
Kun lapset olivat pieniä, saatoin mennä kameran kanssa pariksi tunniksi kuvaamaan ennen töiden alkua. Paljon tärkeämpää kuin kuvat oli omien ajatusten kanssa oleminen ja itsensä kokoaminen päivän työhön. Nämä kuvat ovat siirrettävällä kovalevyllä ja katson niitä kun tunnen itseni vanhaksi, turhaksi ja väsyneeksi. Jotenkin nämä sumuiset aamut ovat niin henkilökohtaisia ettei niitä näytetä muille.
Pääosa kuvista on jonninjoutavia tekeleitä, joita vuosittain julkaistaan 50-100. Ottamisen jälkeen ne laitetaan parille ulkoiselle kovalevylle odottamaan yllättävää kysyntää, jota ei tule.
>>
...olen harmitellut sitä, miksi en ole tehny kävelyreissua kameran kanssa omassa kotikaupungissani edes kerran vuodessa. Kaupunkikuva kun muuttuu pikkuhiljaa vuosien varrella ihan toiseksi. Niiden kuvien arvo olisi kasvanut ajan myötä. Nyt on yllättäviä purettuja kohteita, joista ei löydy kuvaa edes paikallisesta museostakaan ja sen kuva-arkistosta ;(
>>
Olen kuvannut kodin ympäristöä viimeisen kymmenen vuoden ajan melkoisen systemaattisesti. Läheisen torin tapahtumien lisäksi löytyy jokaisen vuoden puistojen istutukset, rakennetun ympäristön muutokset ja paljon elämän arkea. Tarvittaessa voin selvittää jokaisen 2 kilometrin säteellä kaadetun puun kaatamisajan viikon tarkkuudella :-)
Varmaan useimmille tärkein kuvauskohde on tutut ihmiset. Kaikille, joita pyydän malliksi, luonnollisesti teen paperikuvan, joita jaan monta sataa vuosittain. En kerää itse paperikuvia eikä seinillä ole valokuvia. Harvoin palaan näihinkään kuviin.
Kuvaan vuositasolla ehkä 20-30 tuhatta kuvaa. Kuvaus liippaa niin läheltä työtäni, että voin vähentää kurssit, kamerat ja linssit verotuksessa, mikä on harrastelijakuvaajallekin merkittävä asia.
Yleensä kuvaan ihan omaksi ilokseni. Saatan poistaa kuvat jo suoraan kamerasta, ellei kuvilla ole tarkoitusta tai ellen pidä jostakin kuvasta erityisesti.
Välillä siirrän kuvat vain koneelle lojumaan ja myöhemmin ehkä löydän jotakin mielenkiintoista niistä.
Teetän usein suurennoksia itselleni ja annan niitä myös tuttavilleni. Pidän isoista kuvista, joten yleensä koko on vähintään A4.
Hienona ajatuksena joskus oli, että voisi oman kodin seinälle laittaa 3-6 kuvan sarjoja, mutta yhtään sellaista en ole vielä saanut tehdyksi. Koska en jaksa katsoa pitkään samoja kuvia, oli tarkoituksena myös, että kuvia voisi vaihtaa vähän vuodenaikojen ja tunnelmien mukaan.
Joitakin kuvia tulee otettua myös painotöihin. Lähinnä kuvituskuviksi. Valokuvaamiseni on harrastus, enkä ole sillä ainakaan vielä rahaa tehnyt. Eikä siitä tuskin koskaan päätyötäni tulekaan.
Kameran laskuri kierähtää ympäri vuosittain, joten n. 10000 tulee kuvattua. Tosin vain pieni osa niistä päätyy mihinkään. Edes tietokoneelle.
"Eli mitä teet kuvillasi?" … Myytkö kuviasi ja jos niin missä määrin?
– toimitan CD:llä kustantajan kirjapainoon
– "kissanristiäiset" kokoan kirjoiksi (ifi…) päivänsankareille
– omat tallennan Picasaan ja CD:lle
"juliste kokoon? …seinälle tauluksi vai …?"
– pari kolme on aina kotona seinillä 32 x 45 – 40 x 70 cm
"Kuinka paljon kuvaat esim. vuositasolla?"
– kirjankuvituksiin 400 (v. 2008) – 160 (2009)
– julkaistavia keskimäärin ehkä 150 – 200
– kissanristiäisiä n. 300
– "perhealbumiin" (Picasa) n. 200
Oletko ammatti- free- vai harrastekuvaaja?
– kai vähän kaikkia em.
Kuvia menee asiakkaille pääasiassa sähköisessä muodossa, jonkin verran paperivedoksina julistekokoihin saakka. Omaksi iloksi otetut päätyvät harvoin paperille, ennemminkin ne menevät näytille nettiin. Toki omilta ja muutamien tuttujenkin seiniltä löytyy joitain kuvia A3 koossa.
Kuvauskeikkojen (häät, muut juhlat, lapsi/eläin/potrettikeikat jne) lisäksi omaehtoisesti otettuja kuvia menee myyntiin kuvapankkeihin (pääasiassa ns. "microstockkeja").
Kuvaamisista tulee tällä hetkellä noin 5000e laskutusta vuodessa, eli en voi vielä sanoa olevani puhtaasti ammattikuvaaja, vaan leipä tulee pöytään muista hommista.
Ja Canon. ;)
Teetän minäkin kuvakirjoja sukukuvista ja jakelen sitten joulu-ja synttärilahjoina. Näistä ilahtuvat takuulla lähisukulaiset joille muuten on vaikea keksiä mitään.
Lisäksi nettiin ja valokuvablogiin näytille parhaat kuvat, saa joskus jotain palautettakin.
Toistaiseksi ei kummempia tuloja, mutta sehän ei tässä touhussa olekaan se juttu.
Tietääkö joku jotain paikkaa mihin vois myydä ottamiaan kuvia, esim. postikortiksi? Kuvaan paljon erityisesti kissoja ja koiria, ja olen jo pitkään miettinyt että oiskohan joku kiinnostunu ostamaan kuviani..
Runsaasti kuvia erilaisiin tarkoituksiin valittavana korvauksesta, jos joku haluaa kuvasi johonkin. http://www.vastavalo.fi/index.php