Kuka kirjoittaisi sen ihanan kevätrunon
joka nostaisi auringon voimallisesti loistamaan
korkealle sielun ylle
sulattaisi ikiroudan noroiksi
vesipisaroina valumaan
kostuttaisi mustan maan vihereänä versomaan
Kuka asettaisi perhoset herkkinä touhuissaan
värikkäin siivin lentämään
lintuset laulamaan
elämän ihmettä ylistämään
tuoksun ihanan mullan, uuden kaiken syntyvän
Toivon
– ei –
vaan Tiedon
että elämän aika on koittanut jälleen.
joka nostaisi auringon voimallisesti loistamaan
korkealle sielun ylle
sulattaisi ikiroudan noroiksi
vesipisaroina valumaan
kostuttaisi mustan maan vihereänä versomaan
Kuka asettaisi perhoset herkkinä touhuissaan
värikkäin siivin lentämään
lintuset laulamaan
elämän ihmettä ylistämään
tuoksun ihanan mullan, uuden kaiken syntyvän
Toivon
– ei –
vaan Tiedon
että elämän aika on koittanut jälleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on ihmisen sydämessä, usko vihreyteen kylmyyden jälkeen säilyy. Toivo vihreydestä pysyy, vaikka lumi peittää maan. Ihminen tietää, että kevät on olemassa, jokaikinen vuosi elämässä.
Pidän runostasi, sen kysyvästä sävystä ja erityisesti tuosta valoisasta lopusta.:)
Kiitos kommentistasi! Niin, keväässä on jylhää voimaa, siihen jos voisi tempautua mukaan, herättää saman sielussaan :)