Mahdottoman kauan se on kestänytkin, mutta havahduin vihdoin tajuamaan, miten sekaisin olen ollut rakkaudesta, miten järjetön ja sokea, ja kaikessa ihailussani kerrassaan kohtuuton...
Ei minua olekaan vainonnut jokin itseni ulkopuolinen epäonnen tuoja tai kohtalon kylmä koura vaan ihan oma vajavainen mieleni, joka on rakastanut tai luullut rakastaneensa vertaistaan enemmän kuin Luojaansa ja vieläpä pitänyt sitä hyväksyttävänä.
Ei minua olekaan ahdistanut tai pelottanut se, että rakkauteni kohde on ollut nainen, kuten minäkin olen, vaan kaikki vaikerrus on ollut omantuntoni tukahdutettua tuskanhuutoa kohtuuttomuuttani kohtaan. Olen tahtonut ja palavasti halunnut, mutta päätynyt polttamaan suhteeni, siltani ja siinä sivussa myös siipeni.
Kaikki nämä vuodet olen kipuillut ja hävennyt itseäni vääristyneistä syistä! Miten vapauttavaa onkaan nähdä, ettei tunteissani sinänsä ollut mitään väärää vaan kaikki vääryys on johtunut sisäisestä heikkoudestani ja kurittomuudestani, kokemattomuudestani ja ymmärtämättömyydestäni. Anna anteeksi, enkelini!
Ei minua olekaan vainonnut jokin itseni ulkopuolinen epäonnen tuoja tai kohtalon kylmä koura vaan ihan oma vajavainen mieleni, joka on rakastanut tai luullut rakastaneensa vertaistaan enemmän kuin Luojaansa ja vieläpä pitänyt sitä hyväksyttävänä.
Ei minua olekaan ahdistanut tai pelottanut se, että rakkauteni kohde on ollut nainen, kuten minäkin olen, vaan kaikki vaikerrus on ollut omantuntoni tukahdutettua tuskanhuutoa kohtuuttomuuttani kohtaan. Olen tahtonut ja palavasti halunnut, mutta päätynyt polttamaan suhteeni, siltani ja siinä sivussa myös siipeni.
Kaikki nämä vuodet olen kipuillut ja hävennyt itseäni vääristyneistä syistä! Miten vapauttavaa onkaan nähdä, ettei tunteissani sinänsä ollut mitään väärää vaan kaikki vääryys on johtunut sisäisestä heikkoudestani ja kurittomuudestani, kokemattomuudestani ja ymmärtämättömyydestäni. Anna anteeksi, enkelini!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pidät siis lesboutesi toteuttamista Jumalan silmissä epähyväksyttävänä? Kyllä minäkin omalla tavallani uskon Jumalaan mutta en usko enkä haluakaan uskoa tai tule ikinä uskomaan että rakkaus samaa sukupuolta kohtaan voi olla väärin. Usko, toivo rakkaus, suurin niistä on rakkaus. Ja oma rakkauteni on suurinta ihmistä, naista, enkeliäni kohtaan.
Ei, ei... Ilmaisin itseäni huonosti... Tarkoitin, että olen kärsinyt tunnontuskista, kun olen miettinyt, onko rakkaus samaa sukupuolta kohtaan "oikein", mutta tajuan nyt, ettei siitä itse asiassa ole koskaan ollut kyse, vaan siitä, etten ole osannut rakastaa hyvin, siis kohtuudella ylipäätään! Näkökulmani on ollut vääristynyt!
Mulle oli kova paikka rakastua heteronaiseen. Ensimmäinen todellinen rakastumisen kokemus. Sitten se suunnaton häpeä ja ahdistus ja vaikeus puhua omista tunteistaan. Syytin tilannetta, vaikka vika oli ja on omassa itsessäni, asenteessani...ei sillä ole väliä rakastaako naista vai miestä, pitää vain ymmärtää antaa tilaa toiselle ja nähdä keinot joilla päästä yli...En voi lähteä siitä oletuksesta, että toiset alkavat elää mieleni mukaan. Pettymyksiä siis tulee mutta hymy pyllyyn ja eteenpäin =)
Hetero tai lesbo, tärkeintä on kuitenkin löytää se keskitie, joka ei tukahduta rakkautta, joka antaa ja ottaa. Vuorovaikutus on in.
Näinhän se on mutta puhutaanko tässä vain uskosta, sen löytämisestä vai keskitien löytämisestä parempaan rakkauteen, ihmissuhteeseen. Tämän kun voi ymmärtää eri aivoitusten takia monella tapaa.
Puhuin keskitien löytämisestä nimenomaan parempaan rakkauteen - sinä sen sanoit lyhyesti ja ytimekkäästi!