Katson sen hahmottuvaa
muotoa kuin sikiötä
ultraäänikuvasta
Sen olemus ja ääriviivat
- ne ovat osa minua,
sieluni herkän siveltimen
kautta piirtyneet
Ja jokin minussa on
alati jännittyneisyyden
vireässä tilassa ja odottaa
Ja vaikka se vain lepää
koskemattomana
paikoillaan, työstän sitä
kaiken aikaa mielessäni
Se elää ja kasvaa minussa
Ja ilma sen ympärillä
liikkuu ja väreilee,
kuin suojaava vesi
Ja minä kannan sitä
sisälläni kuin syntymätöntä
lasta - kuin unelmaa, joka
kerran siivet saa
5.4.2009 kerppuli
muotoa kuin sikiötä
ultraäänikuvasta
Sen olemus ja ääriviivat
- ne ovat osa minua,
sieluni herkän siveltimen
kautta piirtyneet
Ja jokin minussa on
alati jännittyneisyyden
vireässä tilassa ja odottaa
Ja vaikka se vain lepää
koskemattomana
paikoillaan, työstän sitä
kaiken aikaa mielessäni
Se elää ja kasvaa minussa
Ja ilma sen ympärillä
liikkuu ja väreilee,
kuin suojaava vesi
Ja minä kannan sitä
sisälläni kuin syntymätöntä
lasta - kuin unelmaa, joka
kerran siivet saa
5.4.2009 kerppuli
Vastaukset 15
Vanhimmat
Elämä voi joskus olla tuli, suuri liekki, korkea rovio, pyörryttävä, joka koskettaa taivasta. Kun rovio hipoo pilviä, voimme laulaa voiton laulun, koska tunnemme geniuksen koskettavan meitä jumalallisilla, pakenevilla siivillään.
Maalauksessasi on iloinen roihu ;)
Kommenttisi herätti minussa ajatuksen liekistä, joka palaa ihmisen sisällä. Henki, sielu, ihmisyys, henkisyys, luovuus - jotain sellaista. Jokaisella ihmisellä on tarve toteuttaa itseään, se ilmenee vain eri tavoin.
Kiitos kommentistasi !
Kerppuli
sisälläsi ikuisesti palavana soihtuna, jonka ääriviivat yritit hahmottaa kuvaksi, olla ns. yhtä sisimpäsi kanssa. Soihdussa palaa AINA uskon, toivon, rakkauden ja sen kaksoisveljen ilon liekki, jota voidaan oikella tunnelmalla säätää ja oikeanlaisella "polttoaineella" ruokkia ja vaalia ;)
Rakkauden kaksoisveli Ilo ! Niinhän se onkin.
Puhut tosin suureellisesti roihusta, joka palaa sisälläni. En koe olevani soihtu, vaan pieni tuikku vain.
Muuten olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Usko synnyttää toivoa, rakkautta ja iloa, meissä jokaisessa.
kerppuli
kuva ruukunvalajasta tai kuvanveistäjästä tai ... Mielenkiinto runossasi säilyi loppuun, vaikka lopussa ei selvinnytkään.. heh, kuin peiliin katsoisi. No, mukavaa oli tämä kumminkin lukea ja kommentoidakin.:)
mutta kiva kuulla, että oli mukava lukea runoani. Niitä näin keväällä versoo vähän joka aiheesta.
Kerppuli
kulkevat välillä omaa tietään, ennenkuin kerkeän sanoiksi pukea. Tästä kirjoittamastasi heräsi mielikuva taiteilijasta/suunnitelijasta noin yleisesti työssään, ei siis pelkästään taulua maalaavasta. Näinhän runot syntyvät, kirjoja kirjoitetaan, taloja suunnitellaan..ja taulujakin maalataan; valitaan aihe, rajataan, luonnostellaan,valitaan alusta ja käytettävä tekniikka, kiinnitys tarvittaessa, paspatuuri, kehykset.. Toivottavasti kykenin selkeyttämään hieman vaeltelevaa ajatustenjuoksuani.:)
Osa sinuva, sinä taiot sille elämän, mualoot ne siivettii ja annat sielun.
mutta se on sitte käätännössä aevan eri assie, jotta miten se siitä suttaanttoo. Se kun tuo sivellin tahttoop olla joskus aevan erj mieltä kuin mie.
Kerppulj
Sykkii ja pursuaa elämänmyönteisyyttä,tykkäsin runostasi...kiitos
kauniista kommentistasi !
Kerppuli
Elämänmyönteisyyttä, kuin Roosa sanoi,
stä sinä kirjoitat. Hieno runo !
sinullekin Rukiinjyvä ! Sinulla on kiva nimimerkki.
Kerppuli
maalaus muodostuu ja kehittyy ihmisen sisällä, aivan kuten lapsi. Osasit todella hyvin kuvailla asian. Elämyksellinen lukunautinto, kiitos!
niitähän ne runotkin ovat. Kiitos Sinulle !
Kerppuli