Se siitä sitten.
Hukkaan heitettyä energiaa,turhuuden markkinoille?
Ei olisi kannattanatut vaivautua,moisen tähden.
Olisihan mun pitämyt se tietää ettei kaikki ole kultaa mikä kiiltää.
Se mitä kuvittelin näkeväni olikin vai tähden lento öisellä taivaalla kun jätkän kynttilää yöllä poltin,taivaskin oli oikeasti pilvien peitossa.
Hukkaan heitettyä energiaa,turhuuden markkinoille?
Ei olisi kannattanatut vaivautua,moisen tähden.
Olisihan mun pitämyt se tietää ettei kaikki ole kultaa mikä kiiltää.
Se mitä kuvittelin näkeväni olikin vai tähden lento öisellä taivaalla kun jätkän kynttilää yöllä poltin,taivaskin oli oikeasti pilvien peitossa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä sano "happamia", kun et kuitenkaan tarkoita. Sitä defensssiä sanotaan arvon kieltämiseksi; miksi yrittää kiistää, suotta.
Energiaa ei tuhlattu, sitä luotiin, sitä nostettiin, eikä mikään ollut turhaa. Eikä se ollut kultaa, joka kiilsi, vaan parempaa, elävämpää, täydempää joka unssi, sä tiedät. Enemmän. Muuten et olisi vaivautunut, "moiseen", et.
Ja kun mä vien sormet sun huulilles, sä tunnet yhä sen saman hunajan maun, milloin vain. Eikö niin?
Mielihyväriippuvuus ja sitten viiltävä vieroitus endorfiineista, eiköhän me jaeta se tasan.
Sä et luvuta näköjään,vai yritätkö sä selitellä itsellesi ja minulle että omatuntosi olisi puhdas?
Mä naivi houkka tartuin sun verkoihisi
taitava ansa mun olisi pitänyt jo tällä elämän kokemukella tietää vaistota et sä pelaasit leilkit pelejäsi.
Mä käyn tyttäreni vaaka kanssa näitä samoja pelejä hän yrittää saada mut pikkusormensa ympäri tahdottomaksi pelleksi jota voi pyörittää mielensä mukaan,mutteise onnistu sillä minullakin on siihen jotain sanottavaa.
Jos kupikaan ei anna periksi luovuta se ei lopu koskaan.
Sä haastat riitaa pakotat minut tekemään valinnan,Vai?
...Sinulle on minun mielessäni. Se sama ansa on lauennut minulle, itselleni, yhteisten sanojemme painosta. Älä syytä siitä.
Ei tämä ole peli, vaan ehkä jotain henkäyksenohutta, särkyvää, niin hentoa, että sitä on kannateltava kaksin käsin? Missä on se herrasmies, johon tutustuin? Se ymmärtäis, että omatuntoni ei tästä likaantunutkaan. Olen hyvä ja puhdas ja kaunistun koko ajan.
Pikkusormeni ympärille minä kyllä
sinut tahdoin, mutten pelleksi, en pahasta, vaan siitä ilosta, jonka arvon sinä yrität kieltää, ikään kuin et tahtois siinä olla. Eikö se muka ole mukavaa, antoisaa, ihmeellistä? En minä riitaa haasta, vaan hapuilen hiljaista sopua - lohtua? Minulle on onni, että olet olemassa. Edes jossain. Jos sinusta tuntuu toisin, älä vastaa.
Me tiedetään toisemme, siksi on vaikea lakata, vaikka ei tähän ylellisyyteen olis ainakaan minulla varaa.
Sinä uskomaton nainen,sä sisimmässäsi että mä olen herrasmies ja kunnioitan sua naisena,ihmisenä.
mä olen vain pettynyt ja siksi skeptinen,hyökkääväkin,koska en hyväksy ymmärrä sun käytöstäsi(mun pitää selittää kaikki asiat itselleni,miksi tapahtuu jotain,olen iso poika joka ei usko joulupukkiin eikä satuihin)
En mä sinulta ole muuta pyytänyt kuin sen kanavan pitämistä auki jonka sinä privaatisti avasit meidän välillemme ja sitten suljit(vai suljitko?)
Eikö sinulla ollut voimia tähän ei tämä ole keltään pois,me olemme ainoat häviäjät,kai molemmat.
Eikö tämä ollut ainutlaatuinen ylellisyys,vaikkakin kasvoton mutta minusta ei julkinen.
Mutt sä veit sen sinne kaikkien katsottavaki ruodittavaksi arvosteltavaksi.
Mä tunnen itseni houkaksi,hölmöksi,ei tässä näin pitänyt käydä ei käsikirjoituksessa pitänyt näin lukea.
Mä olen harhautunut jollekin sivupolulle enkä tiedä mihin se johtaa,vai ei mihinkään,okei olen spontaani mutten holtiton tai vastuuton ja siksi mä yritän kieltää sen torjunta reaktio kai jolla yritän selittää itselleni että olen mokannut sotkenut itseni sellaiseen joka ei ole aivan hallinnassani ja sitä mä kapinoin,mun ei olisi pitänyt sotkeutua tähän sun virittäämääsi verkkoon,sotkeutua sun ajatus ketjuihisi paljastaa sinulle liikaa itestäni siitä mikä ei pinnalta näy eikä ole aavistettavissa päältä päin
Onneksi minulla ei ollut tätä yhteyttä joulun aikaan olisin sinulle paiskannut tekstiä sata sivua tuhat sanaa,kerjännyt ja maanitellut ettet katkaise sitä napanuoraa henkireikää mikä meillä oli ainutlaatuista yhteyttä jollaista minulla ei koskaan ole ollut.
Uskon vahvasti koktalloon että meille tapahtuu asioita vaikka kuinka yritäämme tehdä aikatauluja suunnitella asioita eteenpäin.kai tääälläkin joku korkeampi tarkoitus on,se ei ole minulle vielä paljastunut että mikä se pohjimmiltaan on?
Tiedätkö sinä sen?