Vallen luontoretki
Rento ranneliike käänsi viiksestä suuntavilkun vasemmalle. Samassa alkoi kuulumaan mekaanista vilkkurelettä imitoiva keinoääni. Matkanopeudesta Valle ohjasi auton tien toiselle puolelle viistoon liittymään, joka johti hoitamattomalle pysäköintipaikalle.
Mittaristo muuttui kirjavaksi varoitusvalojen määrästä, jotka ilmoittivat ajoneuvon olevan luistossa ja ESP’n työskentelevän täydellä teholla auton vakaana pitämiseksi. Mittarivalot ja auton tekniikka rauhoittuvat, Vallen saadessa auton pysäköityä.
Harvan männikön pylväsmäisten runkojen välistä kajasti sumuinen aamuauringon nousu . Valle nousi autosta napaten kovametallikärkiset retkisauvat vasempaan käteensä. Oven sulkeuduttua auto väläytti vilkkujansa ja ynähti kaiken olevan kunnossa. Valle katsoi vannevaliintaansa tyytyväisenä auton renkaita, jotka olivat harvapuolaisilla alumiinivanteilla. Ne olivat hänen mielestään helpot puhdistaa lumesta ja jäästä, lumisten sivutieseikkailujen jälkeen.
>> Ihan sama, - >> Mutisi Valle puoliääneen. >>- kohtahan ne vievät tämänkin.>>
Ontto rusahtelu kävi jalkojen alla, kun yöpakkasen kuivattamat lätäkköjen jääkannet murtuivat vaelluskenkien alla. Valle ohitti ulkoilualueen infotaulun vilkaisematta sen suuntaankaan, koska oli kävellyt sen ohi ainakin sata kertaa, ellei kaksikin sataa. Hän jatkoi määrätietoisen näköisesti suoraan polulle, joka oli merkitty punaisilla kämmenen kokoisilla maalipilkuilla puiden runkoon.
Valle sukelsi syvälle ajatustensa pauhinan keskelle, jossa päälimmäisinä pyörivät maksamaton auton lyhennys ja muiden velkojen ja maksujen tärkeysjärjestely, priorisointi kuten hän itse asian ymmärtää. Vipit oli jo aikaisemmin hoidettu kuntoon, koska hän ei yhtään kaveruutta tai ystävyyttä aikoisi raha-asioiden takia sössiä.
Vuokran maksu ja asunnosta kiinni pitäminen saivat päälimmäisen sijan hänen tärkeysasettelussaan. Seuraavan sian jakajia oli niin paljon, ettei hän pystynyt kerralla niitä kaikkia edes ajattelemaan. Kaikkea mahdollista edestakaisin pyöritellessään hän tuli aina samaan tulokseen, että auto lähtisi ensimmäisenä kiertoon.
>>Yh!>>Ynähti Valle malttamattomana nenä-äänellä kaiken ajatuskohinan keskellä. Auto oli otettu liikkestä ulos 2% käsirahalla, jonka ansiosta maksamattoman velan määrä olisi useita tuhansia euroja suurempi, kuin autosta saatava myyntihinta. Valle laski tarvitsevansa neljä tuhatta euroa käteistä rahaa, että pääsisi autosta ja siten sen velasta eroon.
>>Neljä tonnia.>>Vallen huulet toistivat ilman ääntä. Hän totesi ajatuksissaan, ettei olisi mitään tehtävissä asian eteen.
Paksu kevätjään reuna oli noussut kivenpäällä koholle, joka oli metrin sulan päässä rannasta. Puikkoutunut kevätjää toi Vallen mieleen lapsuuden aikansa järven rannalla. Hän muisti rannan hajut ja äänet, jotka syntyivät, kun kevät jää oli puristunut kasaan jäiden lähdön aikaan. Tämä jäinen helinä mielessään, hän pysähtyi katsoamaan puoleensa vetävää rantaa.
Ranta ei ollut syvä, mutta vettä oli sen verran kuitenkin, ettei jään reunalle voinut kävellä. Valle asetteli retkisauvat tueksi ja kuroittautui toisella jalalla jään päälle. Sauvat alkoivat upota ja jään reuna oli niin liukas, että hänen jalkansa alkoi luisumaan sivulle. Hän potkaisi rannalla olevalla jalallaan itsensä jään päälle, kaatuen samassa hetkessä kyljelleen. Samassa hän läksi kiihtyvään liukuun rannasta pois päin, kohden notkolla olevaa keskeltä sulaa jään painaumaa. Hän oli kuin kissa liukumassa peltikatolla, mutta vauhti tuntui vain kiihtyvän kylmää kylpyä kohti. Jalkojen saavuttaessa vesirajan, hän sai liun pysähtymään, käyttäen sauvojen piikkikärkiä jäänaskaleiden tavoin.
>>Heh heh!>> Valle hymähti itsekseen, uintireissulta täpärästi säästyneenä. Hän vetäytyi varmemmalle kohdalle lähemmäksi rantaa melkein rantapuseikkoon saakka, kun hän huomasi samalla viereisellä suorannalla olevat kurjet. Kaksi kurkea oli päät pystyssä tarkkaamassa mahdollista petoa, joka heitä vaanisi.
Valle oli valmiiksi suoraan kurkiin päin ja jähmettyi paikalleen seuraamaan näiden suurten lintujen toimintaa. Päät pystyssä ne pitivät varoitus laulantaansa, mutta eivät liikkuneet minnekkään suuntaan. Tuuli puhalsi sivusta Vallen silmiin ja sumulauttainen hohtava maisema sai silmät kiristymään niin, että poskipäät alkoivat kastumaan ohi vierivistä kylmistä kyynelistä.
Valle sulki silmänsä ja jäi kuuntelemaan kurkien varoituskieuntaa. Vasemmalla kuului variksen raakkumista ja oikealla ronkkuivat korpit keväisen aamun kunniaksi.
Luonnon lähestyessä joka suunnasta kohden Vallen tajuntaa tunsi hän, että tämän päiväinen raha-asioiden vatkaaminen saisi olla siinä. Samalla kurkien varoitukset laimenivat ja Valle avasi silmänsä jälleen. Valle huomasi olevansa pusikoiden suojaamana ja kurkien alkaneen poimia syötävää.
>>Lumen alta paljastuineta karpaloita varmaan pistelevät poskeensa.>>Valle ajatteli, tietämättä sen kummemmin näiden kookkaiden lintujen ruokavaliosta mitään. Pian kaulat nousivat jälleen pystyyn ja Vallen takaa alkoi kuulumaan kurkien keskustelua, kurahtelua toisilleen. Valle ei alkanut pälyilemään, ettei suuret linnut säikkyisi jälleen. Hän vain kuunteli kuinka kurahtelu lähestyi takaa päin, kunnes siipien suhinan pystyi erottamaan. 13 kurjen aura meni matalalentoa ylitse Vallen tehdessä niille kunniaa ja kurkiparin tervehtiessä lajitovereitaan tervehdys rurahduksin.
Pian kurkiaura sukelsi sumulauttaan ja haihtui näkyvistä, suon kurkiparin jäädessä omille askareilleen. Valle seisoi yhä paikaallaan ja myötäeli lintujen kanssa kevään tuloa. Hän totesi, että oli miten oli ja meni miten meni, niin tätä eivät mitkään perijät voi häneltä periä pois. Vaikka ei olisi sentin senttiä rahaa ja ei omistaisi mitään, niin tänne luontoon voi tulla aina uudestaan.
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
Kirjoitin ihan suoraan omasta kävelylenkistäni ja sekoitin Vallen ajatukset pääkoppaan. Ettei oo nyt ihan maailmanluokan trilleri, mutta oikeesti jaksaako tällaista kerontaa ja maalausta lukea?
Rento ranneliike käänsi viiksestä suuntavilkun vasemmalle. Samassa alkoi kuulumaan mekaanista vilkkurelettä imitoiva keinoääni. Matkanopeudesta Valle ohjasi auton tien toiselle puolelle viistoon liittymään, joka johti hoitamattomalle pysäköintipaikalle.
Mittaristo muuttui kirjavaksi varoitusvalojen määrästä, jotka ilmoittivat ajoneuvon olevan luistossa ja ESP’n työskentelevän täydellä teholla auton vakaana pitämiseksi. Mittarivalot ja auton tekniikka rauhoittuvat, Vallen saadessa auton pysäköityä.
Harvan männikön pylväsmäisten runkojen välistä kajasti sumuinen aamuauringon nousu . Valle nousi autosta napaten kovametallikärkiset retkisauvat vasempaan käteensä. Oven sulkeuduttua auto väläytti vilkkujansa ja ynähti kaiken olevan kunnossa. Valle katsoi vannevaliintaansa tyytyväisenä auton renkaita, jotka olivat harvapuolaisilla alumiinivanteilla. Ne olivat hänen mielestään helpot puhdistaa lumesta ja jäästä, lumisten sivutieseikkailujen jälkeen.
>> Ihan sama, - >> Mutisi Valle puoliääneen. >>- kohtahan ne vievät tämänkin.>>
Ontto rusahtelu kävi jalkojen alla, kun yöpakkasen kuivattamat lätäkköjen jääkannet murtuivat vaelluskenkien alla. Valle ohitti ulkoilualueen infotaulun vilkaisematta sen suuntaankaan, koska oli kävellyt sen ohi ainakin sata kertaa, ellei kaksikin sataa. Hän jatkoi määrätietoisen näköisesti suoraan polulle, joka oli merkitty punaisilla kämmenen kokoisilla maalipilkuilla puiden runkoon.
Valle sukelsi syvälle ajatustensa pauhinan keskelle, jossa päälimmäisinä pyörivät maksamaton auton lyhennys ja muiden velkojen ja maksujen tärkeysjärjestely, priorisointi kuten hän itse asian ymmärtää. Vipit oli jo aikaisemmin hoidettu kuntoon, koska hän ei yhtään kaveruutta tai ystävyyttä aikoisi raha-asioiden takia sössiä.
Vuokran maksu ja asunnosta kiinni pitäminen saivat päälimmäisen sijan hänen tärkeysasettelussaan. Seuraavan sian jakajia oli niin paljon, ettei hän pystynyt kerralla niitä kaikkia edes ajattelemaan. Kaikkea mahdollista edestakaisin pyöritellessään hän tuli aina samaan tulokseen, että auto lähtisi ensimmäisenä kiertoon.
>>Yh!>>Ynähti Valle malttamattomana nenä-äänellä kaiken ajatuskohinan keskellä. Auto oli otettu liikkestä ulos 2% käsirahalla, jonka ansiosta maksamattoman velan määrä olisi useita tuhansia euroja suurempi, kuin autosta saatava myyntihinta. Valle laski tarvitsevansa neljä tuhatta euroa käteistä rahaa, että pääsisi autosta ja siten sen velasta eroon.
>>Neljä tonnia.>>Vallen huulet toistivat ilman ääntä. Hän totesi ajatuksissaan, ettei olisi mitään tehtävissä asian eteen.
Paksu kevätjään reuna oli noussut kivenpäällä koholle, joka oli metrin sulan päässä rannasta. Puikkoutunut kevätjää toi Vallen mieleen lapsuuden aikansa järven rannalla. Hän muisti rannan hajut ja äänet, jotka syntyivät, kun kevät jää oli puristunut kasaan jäiden lähdön aikaan. Tämä jäinen helinä mielessään, hän pysähtyi katsoamaan puoleensa vetävää rantaa.
Ranta ei ollut syvä, mutta vettä oli sen verran kuitenkin, ettei jään reunalle voinut kävellä. Valle asetteli retkisauvat tueksi ja kuroittautui toisella jalalla jään päälle. Sauvat alkoivat upota ja jään reuna oli niin liukas, että hänen jalkansa alkoi luisumaan sivulle. Hän potkaisi rannalla olevalla jalallaan itsensä jään päälle, kaatuen samassa hetkessä kyljelleen. Samassa hän läksi kiihtyvään liukuun rannasta pois päin, kohden notkolla olevaa keskeltä sulaa jään painaumaa. Hän oli kuin kissa liukumassa peltikatolla, mutta vauhti tuntui vain kiihtyvän kylmää kylpyä kohti. Jalkojen saavuttaessa vesirajan, hän sai liun pysähtymään, käyttäen sauvojen piikkikärkiä jäänaskaleiden tavoin.
>>Heh heh!>> Valle hymähti itsekseen, uintireissulta täpärästi säästyneenä. Hän vetäytyi varmemmalle kohdalle lähemmäksi rantaa melkein rantapuseikkoon saakka, kun hän huomasi samalla viereisellä suorannalla olevat kurjet. Kaksi kurkea oli päät pystyssä tarkkaamassa mahdollista petoa, joka heitä vaanisi.
Valle oli valmiiksi suoraan kurkiin päin ja jähmettyi paikalleen seuraamaan näiden suurten lintujen toimintaa. Päät pystyssä ne pitivät varoitus laulantaansa, mutta eivät liikkuneet minnekkään suuntaan. Tuuli puhalsi sivusta Vallen silmiin ja sumulauttainen hohtava maisema sai silmät kiristymään niin, että poskipäät alkoivat kastumaan ohi vierivistä kylmistä kyynelistä.
Valle sulki silmänsä ja jäi kuuntelemaan kurkien varoituskieuntaa. Vasemmalla kuului variksen raakkumista ja oikealla ronkkuivat korpit keväisen aamun kunniaksi.
Luonnon lähestyessä joka suunnasta kohden Vallen tajuntaa tunsi hän, että tämän päiväinen raha-asioiden vatkaaminen saisi olla siinä. Samalla kurkien varoitukset laimenivat ja Valle avasi silmänsä jälleen. Valle huomasi olevansa pusikoiden suojaamana ja kurkien alkaneen poimia syötävää.
>>Lumen alta paljastuineta karpaloita varmaan pistelevät poskeensa.>>Valle ajatteli, tietämättä sen kummemmin näiden kookkaiden lintujen ruokavaliosta mitään. Pian kaulat nousivat jälleen pystyyn ja Vallen takaa alkoi kuulumaan kurkien keskustelua, kurahtelua toisilleen. Valle ei alkanut pälyilemään, ettei suuret linnut säikkyisi jälleen. Hän vain kuunteli kuinka kurahtelu lähestyi takaa päin, kunnes siipien suhinan pystyi erottamaan. 13 kurjen aura meni matalalentoa ylitse Vallen tehdessä niille kunniaa ja kurkiparin tervehtiessä lajitovereitaan tervehdys rurahduksin.
Pian kurkiaura sukelsi sumulauttaan ja haihtui näkyvistä, suon kurkiparin jäädessä omille askareilleen. Valle seisoi yhä paikaallaan ja myötäeli lintujen kanssa kevään tuloa. Hän totesi, että oli miten oli ja meni miten meni, niin tätä eivät mitkään perijät voi häneltä periä pois. Vaikka ei olisi sentin senttiä rahaa ja ei omistaisi mitään, niin tänne luontoon voi tulla aina uudestaan.
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
Kirjoitin ihan suoraan omasta kävelylenkistäni ja sekoitin Vallen ajatukset pääkoppaan. Ettei oo nyt ihan maailmanluokan trilleri, mutta oikeesti jaksaako tällaista kerontaa ja maalausta lukea?
Vastaukset 13
Vanhimmat
aloituspalassa kerroit kovin tarkasti auton jokaisen pienenkin yksityiskohdan, vaikka naisena jonkin verran autosta tiedänkin en tämän tyyppisistä jaksaisi kauan. Onneksi tarina jatkui ja otti mukaansa aika mukavasti... Teemasi oli niin läheltä tavallisen kuolevaisen arkea.
Tsemppiä vaan jos tuokin pätkä syntyi vaivattomasti.
PS. Minäkin olen vain kirjoittamisesta unelmoiva pöytälaatikko ajatelmien kirjoittaja
Kiitos palautesta!
Juu se onkin tavallisen kuolevaisen arkea, aika läheltä paljon mitään keksimättä, siks sitä olikin helppo tuottaa.
Kieltämättä autosta voisi kertoa teknoilemattakin.
*laittaa korvantaakse* =)
P.S. Mie oon korvannut pöytälaatikon blogilla, tungen sinne kaiken mitä vaan ilkeää näytille laittaa =D
Kyllä jaksan lukea tällaisena lyhykäisenä pakettina. Mutta tyylisi on senverran puuduttava, että kokonaisena isona ryppäänä en ehkä jaksaisi lukea sitten kuitenkaan. Joten jos isompaa ajattelit pukata niin väljentäisin. Tietysti voi tehdä niinkin, että on tällaisia tiuhoja tekstiryppäitä ja sitten ohuempaa hörssöä, saattaisi olla hyvä yhdistelmä.
Olet kyllä melkoisen taitava maalailemaan.
Kirjoita lisää!
Jep jep.. siis ohuempaa hörssöä mukaan.
Varmaan dialoogit keventäisi myös, jos jutussa olisi kaksi kulkijaa, jotka heittäisivät toisilleen jotain läppää.
Mulla on ajatuksena tehdä lyhyitä retkikertomuksia todellisista vaellusreissuista "luontoihmisille".
Puoletkaan ihmisistä eivät varmaan käsitä tätä maalausta. Luonto "ei puhu" kaikille.
Kiitoksia rakentavasta palautteestasi.
- ant -
Ei. Tässä ei tosiaan ole mitään tekoa (?).
Oudosti muotoiltuun kysymykseen oudosti muotoiltu vastaus. Ole hyvä.
Ja Scrabakin meni ja kehui... Haloo!?
t. nimim. "ranneliike käänsi viiksestä"
..siis yli hilseen, koko juttu :)
Kiitos palauttesta.
Aikamoista pikkutarkkuutta tuossa kerronnassa.
Jos haluaa välitöntä tunnelmaa kannattaa pitää lauseet ehyinä ja lyhyinä mutta välttää turhaa jargonia. Itse olen ihan amatööri mutta näin olisin muotoillut esim tuon alun:
Valle napsautti suuntavilkun vasemmalle ohjatessaan autoa tien toisella puolella olevaa viistoa liittymää kohti. Hoitamattomalle pysäköintipaikalle päästäkseen auton luistonesto joutui todelliseen koetukseen, ja ESP:n hädästä kertova mittarivalo lakkasi vilkkumasta vasta auton pysähtyessä alueen reunaan.
..vähemmälle siis ja turhat nippelit sivuun.
Kiva että laitoit malliksi ton alun uusiksi. Kertoo hyvin sen mitä tarkoitat.
Kiitos rakentavasta palautteestasi.
- ant -
ollut mahdoton lukea. asetelma oli ihan ok. minulle tuo rento ranneliike passas hyvin. viiksi-sanan käyttö kertoo että kertoja on mies, en ole kenenkään naisen kuullu kutsuvan niitä viisareita viiksiksi.
pikkusen liian tarkkaan selitettyä on kuten joku mainihtikin. miten jos loppukappale esimerkiks olis tämmönen:
"Kurkiaura sukelsi sumulauttaan ja katosi. Suon kurkipari jäi omille askareilleen. Valle myötäeli lintujen kanssa kevään tuloa. Oli miten oli ja meni miten meni, tätä eivät perintätoimistot häneltä saisi pois."
oli miten oli ja meni miten meni, tekstisi viimeinen virke kannattaa ehdottomasti jättää pois.
jotakin aitoa ja rehellistä tässä oli. ja jotakin jylhää siinä oli tämän laman kynnyksellä. sulla on hyviä kielikuvia, ei ehkä omaperäisiä ja tuoreita mutta huomaa että sulla on niiden käytön tajua tai sitten käytät niitä vahingossa. esim. "Harvan männikön pylväsmäisten runkojen välistä kajasti sumuinen aamuauringon nousu." tosi hyvä aloitus tuolle kappaleelle, kertoo miltä ympäristö näyttää ja meille suomalaisille myös miltä se haisee ja tuntuu iholla.
tai sit jos tämä kappale:
"Luonnon lähestyessä joka suunnasta kohden Vallen tajuntaa tunsi hän, että tämän päiväinen raha-asioiden vatkaaminen saisi olla siinä. Samalla kurkien varoitukset laimenivat ja Valle avasi silmänsä jälleen. Valle huomasi olevansa pusikoiden suojaamana ja kurkien alkaneen poimia syötävää."
oliskin näin:
luonnon lähestyessä valle tunsi, että raha-asioiden vatkaaminen riitti. kurkien varoitukset vaimenivat. valle avasi silmänsä. linnut olivat ruvenneet syömään.
älä ihmeessä lopeta kirjoittamista, mutta korjaavaa lähilukijaa voisit tarvita niin kauan että saat tekstin viimeisen päälle juoksevaksi.
..haudutella asiaa. Ehkä kirjoittaa tämä juttu uusiksi opettelumielessä.
Kiitos, kun perehdyit tähän storyyn ja annoit paljon vinkkiä. Osaan nyt paremmin katsoa tekstiäni "vierailla" silmillä.
Kiitti kannustuksesta kans =)
- ant -
Vallen luontoretki: Edit
13.04
Sain tosi tervetullutta palautetta ja vinkkiä muokkaukseen ja kirjoittamiseen yleensäkin.
Kiitos kaikille!!
lauseita ja liikaa outoja sanavalintoja:
"Rento ranneliike käänsi viiksestä"
"Mittaristo muuttui kirjavaksi varoitusvalojen määrästä"
"kajasti sumuinen aamuauringon nousu"
"ajatustensa pauhinan"
"yöpakkasen kuivattamat"
"ynähti kaiken olevan kunnossa"
Näistä tulee mieleen hieman tekotaiteellinen yritys, eli ettei asiaa ole oikeasti koettu noin, vaan yritetty luoda keinotekoisesti se tunnelma. Ei mielestäni toimi, vaan keskeyttää lukijan pohtimaan, mitä tarkoitit.
Sitten oli paljon liian pitkiä lauseita, ainakin minun mieleeni. Esim:
"Hän vetäytyi varmemmalle kohdalle lähemmäksi rantaa melkein rantapuseikkoon saakka, kun hän huomasi samalla viereisellä suorannalla olevat kurjet."
"Tuuli puhalsi sivusta Vallen silmiin ja sumulauttainen hohtava maisema sai silmät kiristymään niin, että poskipäät alkoivat kastumaan ohi vierivistä kylmistä kyynelistä."
Ja tästä puuttuu niin vauhdin tuntu, kuin äkkipysäyskin. Liian selittävää.
"Hän potkaisi rannalla olevalla jalallaan itsensä jään päälle, kaatuen samassa hetkessä kyljelleen. Samassa hän läksi kiihtyvään liukuun rannasta pois päin, kohden notkolla olevaa keskeltä sulaa jään painaumaa. Hän oli kuin kissa liukumassa peltikatolla, mutta vauhti tuntui vain kiihtyvän kylmää kylpyä kohti. Jalkojen saavuttaessa vesirajan, hän sai liun pysähtymään, käyttäen sauvojen piikkikärkiä jäänaskaleiden tavoin. "
Pari esimerkkiä, miten itse muotoilisin.
"Harvan männikön pylväsmäisten runkojen välistä kajasti sumuinen aamuauringon nousu"
Oli sumuinen aamu. Aurinko vasta kajasti harvan männikön takaa.
">>Heh heh!>> Valle hymähti itsekseen, uintireissulta täpärästi säästyneenä. Hän vetäytyi varmemmalle kohdalle lähemmäksi rantaa melkein rantapuseikkoon saakka, kun hän huomasi samalla viereisellä suorannalla olevat kurjet. Kaksi kurkea oli päät pystyssä tarkkaamassa mahdollista petoa, joka heitä vaanisi. "
"Huh huh, olipas täpärällä", tuumasi Valle ja vetäytyi varovasti takaisin rantapusikkoon.
(uusi kappale)
Viereisellä suolla seisoi valppaana pari kurkea...
Sitten vielä listan lopuksi pari sanavirhettä:
"eivät liikkuneet minnekkään suuntaan" - minnekään tai mihinkään suuntaan.
"tervehdys rurahduksin" - yhdyssana
"varoitus laulantaansa," - yhdyssana
Kaikenkaikkiaan eniten tekstissäsi häiritsee sen keinotekoisuus. Tuntuu, kun et olisi luonnossa käynytkään, vaan yrität keksiä, miltä se voisi tuntua. Tai sitten meillä on vain kovin erilaiset sanat käytössä kuvaamaan noita asioita. Luulen, että pääsisit parempaan lopputulokseen, jos kirjoittaisit vain, mitä havaitsit ja mitä tapahtui, ja jättäisit kaikki ruusunpunaisuudet ja selitykset pois.
Kiitos, että perehdyit tähän vanhaankin, vaikka uusi on ylempänä.
Aijon jatkossakin viljellä ruusunpunaisia maalauksia, mutta hion vähän kuvaussanoja yleisimmiksi.
Vai et ole huomannut, jääkansia joiden alla on ilmaa. Pakkasen kuivattamat lätäköt. Ontosti rusahtaa ne.
Kirjoitusvirheet on oma lukunsa, tänään sain suomenkielisen oikolukusanaston. =)