Mulla on sellainen ongelma, että kaverit tuntuvat ikäänkuin syyllistävän minua siitä, että perheeni on hyvätuloinen.
Yksi esimerkki on esim, kun tulin yhtenä päivänä kouluun, niin minulla oli uusi puhelin jota olin toivonut jo pitkään. Kaverini tietenkin heti huomasivat sen ja kysyivät että miten pitkään säästit ym. ja ku nsanoin että vanhempani maksoivat niin he käyttäytyivät oudosti.
Jos olen kaupungilla kaverideni kanssa ja joku kysyy, että kuinka paljon on rahaa mukana ja vastaan että satanen. Niin kaverini rupeavat latelemaan tälläisiä kommentteja:
-No, onhan se kiva kun sitä rahaa on
-Mulla on vaan pari kymppiä ja mä tienaan jopa enemmän kun äitini.
-just, mä joudun raatamaan hulluna että saan rahaa.
Olin tostaina ostamassa kaupungilla itselleni uusia lukiokirjoja seuraavaa jaksoa varten, ja meidän perheessä on sellainen käytäntö, että näytän suomalaisessa kanta-asiakaskorttia ja lasku tulee sitten kotiin isäni nimellä. Kaverini tietenkin tajusivat tämän kun kerta mukanani ei ollut hirveää läjää rahaa kirjoja varten.
Ja siitä alkoi rankutus, että kyllä toiten kelpaa.
En ymmärrä tätä. Miksi he käyttäytyvät näin? En leuhki rahoillani, koska ei sitä minulla nyt niin paljon ole. Eihän ole minun vikani, että vanhempani nyt vain sattuvat olemaan hyvätuloisia. Kyllä minäkin joudun tekemään kotitöitä, niistä ei minulle makseta mutta saan rahaa käyttööni.
Nykyään en itse ota rahaa mukaan keskusteluun, vaan vastaan vain kysymyksiin, jotka esitetään suoraan minulle. En jaksa kuulla kun kaverini puhuvat miten olen olevinaan niin rikas.
Mitä mun pitäis tehdä?
Yksi esimerkki on esim, kun tulin yhtenä päivänä kouluun, niin minulla oli uusi puhelin jota olin toivonut jo pitkään. Kaverini tietenkin heti huomasivat sen ja kysyivät että miten pitkään säästit ym. ja ku nsanoin että vanhempani maksoivat niin he käyttäytyivät oudosti.
Jos olen kaupungilla kaverideni kanssa ja joku kysyy, että kuinka paljon on rahaa mukana ja vastaan että satanen. Niin kaverini rupeavat latelemaan tälläisiä kommentteja:
-No, onhan se kiva kun sitä rahaa on
-Mulla on vaan pari kymppiä ja mä tienaan jopa enemmän kun äitini.
-just, mä joudun raatamaan hulluna että saan rahaa.
Olin tostaina ostamassa kaupungilla itselleni uusia lukiokirjoja seuraavaa jaksoa varten, ja meidän perheessä on sellainen käytäntö, että näytän suomalaisessa kanta-asiakaskorttia ja lasku tulee sitten kotiin isäni nimellä. Kaverini tietenkin tajusivat tämän kun kerta mukanani ei ollut hirveää läjää rahaa kirjoja varten.
Ja siitä alkoi rankutus, että kyllä toiten kelpaa.
En ymmärrä tätä. Miksi he käyttäytyvät näin? En leuhki rahoillani, koska ei sitä minulla nyt niin paljon ole. Eihän ole minun vikani, että vanhempani nyt vain sattuvat olemaan hyvätuloisia. Kyllä minäkin joudun tekemään kotitöitä, niistä ei minulle makseta mutta saan rahaa käyttööni.
Nykyään en itse ota rahaa mukaan keskusteluun, vaan vastaan vain kysymyksiin, jotka esitetään suoraan minulle. En jaksa kuulla kun kaverini puhuvat miten olen olevinaan niin rikas.
Mitä mun pitäis tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
vähän sama tilanne täällä. alkaa jo pikku hiljaa ärsyttämään, että jokaista uutta vaatetta/tavaraa kytätään. en edes saa mitään kovin usein. minulla on rinnakkaiskortti äitini luottokorttiin juuri koulukirjoja ym. varten, mutta joudun joka kerta kysymään erikseen, että saanko käyttää sitä muuhun vai en. ja perustelemaan ostokseni, niiden tarpeellisuuden ym. mutta kavereille riittää ilmeisesti pelkkä tieto rinnakkaiskortin olemassaolosta. enkä sitä ole edes kenellekään kertonu, mutta kerran maksoin sillä kampaajani kaverin ollessa mukana. olen sitten nykyään leso rikas lellipentu.. tosi kivaa.ja sitten, kun en aio edes mennä kesätöihin, koska harrastan vakavissani lajia, jonka kilpailut ovat kesäisin, joten työn ja harrastukseni yhdistäminen olisi mahdotonta.
olen aika neuvoton. en osaa auttaa sinuakaan. kaverit ovat varmaan kateellisia, mutta minusta ihan turhaan. ei se elämä sen helpompaa ole, vaikka vanhemmat olisivatkin hyvätulosia. enkä mä edes kuvittele olevani parempi ihminen, vaikka mulla on ipod ja kavereilla "jotku huonommat", niin kuin joku oli selkäni takana minusta väittänyt.
Siis mulla äiti ja isä ei asu yhdessä, äiti on aika huonotuloinen ja ollaan eletty ihan kirpparivaatteilla ja halpistavaroilla, mutta jokunen vuosi sitten tutustuin isääni, joka on todella rikas. Aina kun tapaan häntä, saan kaikkea kivaa tavaraa ja myös rahaa tai uusia kalliita ja todellakin merkkivaatteita.
Ja mulla on sama juttu, kaverit alkavat heti kauhean etäisiksi ja epämiellyttäviksi, ja alkaa tuntumaan etteivät he halua kuulla tai nähdä uusista tavaroistani tai jostakin matkasta ym.
Eli mä en kauheesti tykkää puhua niistä isäni rikkauksista ja jos kaverit kysyy jotain että miten meni esim. joku matka mihin pääsin isäni rahoilla, niin heti kun alan kertomaan siitä, he hiljenevät ja saattavat aloittaa puhumaan keskenään jostakin muusta asiasta. Ja itsehän ne sitä kysy että miten meni! Arggh rupee ärsyttään tollanen pikkuhiljaa. Kun juuri niinkuin sanoit, ei se meidän vika oo millaset vanhemmat meillä on. Kaverit on vaan kateellisia.. ainakin mä ajattelen niin. Ja kyllähän mä ymmärrän niitäki, kyllä mäkin varmasti olisin.
Mutta hyvä jos sä pystyt olla niin ettet "leuhki" varoillasi. Kun niitäkin ihmisiä on tullut vastaan ketkä tosissaan ovat todella ärsyttäviä kehuskellessaan rahoillaan.
No, tänään alkoi uusi pauhaaminen. Kaverini kysyi, että onko mulla jotain suunnitelmia koulun jälkeen ja kun sanoin että mun pitää hakea postista uusi mp3-soitin, niin heti alkoi utelu, että millainen ja paljonka maksoi. Kun kerroin että ihan normaali creativen soitin ja maksoi jotain 90€ niin helketinmoinen nurina että "ei mulla rahat riittäis"
Joo yläasteella siitä alkaa kuuleen vittuilua jos ei oo kaveria. Esim sain erään esineen joka maksoi 400euroa kun en ollut vuoteen mitään ostanut ja siitäkös luokkalaiseni vittuili" Sait ***** kun vähän isältäs pyysit." sitten sanoin kerran että ei oo luistimia niin hän sanoi " Kyllähän sää nyt luistimet saat heti kun pyydät "
Eikä perheeni ole mikään porvariperhe, normaalitasolla eletään.
No tottakai se ihmisiä vituttaa ku sun vanhemmat maksaa kaiken etkä ite joudu tekee mitää (tai aineki tällasen kuvan sain). Ja vaikket leuhkiskaa sillä se saattaa silti vituttaa niiku minnuuki.
En saa rahaa käyttööni tuosta noin vaan. Taisin sanoa sen vähän epäselvästi tuossa alussa.
Mä teen kyllä kotihommia: kahden makuuhuoneen siivoominen on mun vastuulla, hoidan koiramme, pesen pyykkini, hoidan tiskejä ja vien roskapussia ulos.
Enkö mä siis tee mitään?
kaikkee tavallista mistä ylleensä miun kaveritki saa rahaa. Mut mie teen noita samoja paitsi että siivoon meijä koko kaksa kerroksise omakotitalon, teen ruokaa ja vahin lomilla 3 nuorempaa sisarrustani. Tossa se paska homma on etten mie saa hyvitykses mittää.
Vanhempani ovat antaneet tarvittaessa rahaa, jos olen jotain halunnut. En tosin ole halunnutkaan paljoa mitään, en pahemmin käy missään enkä muutenkaan kuluta paljoa rahaa. Bussikortti taitaa olla suurin meno! En ole kesätöissä myöskään joutunut käymään tienatakseni. Kaverini ovat kuitenkin suhtautuneet asiaan ihan ok:sti, en ole kuullut mitään ikäviä juttuja aiheesta.