Näin aluksi sanon että olen viimeaikoina ollut hyvin masentunut ja jotenkin olen kirjoittanut runoja surullisista asioista. Suru ja pimeys imspiroi minua kirjoittamaan tälläisiä runoja..Tämä löytyi päiväkirjasta..Tässä on:
Ruma lapsi yksin hämärän
suojassaan hiljaa
Pimeä ei päästä irti,
se tekee kuolemaa
Suru ei raatele
Se on ruman lapsen lohtu
Kyynel antaa voimaa,
jokainen sana vahvistaa..
Hämärä on musta
ja se on syvä kaivo
Mutta paha
se ei ole lainkaan
Suru koskettaa hiljaa
pistää rintaa
ja puukottaa
mutta kaunis, se
se on tosiaan..
En koskaan ole osannut kirjoittaa runoja..
Ruma lapsi yksin hämärän
suojassaan hiljaa
Pimeä ei päästä irti,
se tekee kuolemaa
Suru ei raatele
Se on ruman lapsen lohtu
Kyynel antaa voimaa,
jokainen sana vahvistaa..
Hämärä on musta
ja se on syvä kaivo
Mutta paha
se ei ole lainkaan
Suru koskettaa hiljaa
pistää rintaa
ja puukottaa
mutta kaunis, se
se on tosiaan..
En koskaan ole osannut kirjoittaa runoja..
Vastaukset 2
Vanhimmat
kauneus lähtee aina sisältä. Ulkoisesti kaunis ihminen voi sisäisesti olla hyvin ruma..
Suru raatelee jokaista meitä jossain elämänvaiheessa, joskus se kipu on niin kova, että haluaisi luovuttaa, mutta emmehän me ole täällä siksi, että luovuttaisimme. Jokaisella meistä on paikkamme täällä, myös surullisillakin ihmisillä.
Runosi on kaunis ja herkkä. Kirjoita lisää, odotan innolla pääseväni näkemään aikanaan ilonpilkahduksen kirjoittamassasi runossa.:)
Kiitos, että kirjoitit tämän julkisesti.
Yksi taiteilijan merkki on se, että uskaltaa antaa tuotoksensa muiden arvosteltavaksi.
Tämä oli kipeä siivu kauniisti sanottuna liian monen ihmisen yhteinen tuska.
Yö vailla unta... voiko kauniimpaa saada lukea.
Jakamasi Suru runosi lohduttaa, jonka jaoit kanssani. Terveisin - Tumma sävel -