löysin elämäni naisen joka sai sydämeni kokonaan..kaikki oli hyvin ja puolin ja toisin vakuuteltiin ikuista rakkautta toisillemme. Ikinä en niin onnellinen ole ollut kenenkään kanssa ja suunniteltiin jo kihloihin menoa ja yhteenmuuttoa.. tiistai oli sovittu jo muuttopäiväksi ja elämä hymyili.. Viikonloppuna hän lähti kavereidensa kanssa viettämään läksiäisiä etc..sunnuntaina sain viestin: "Mä petin sua. En halua enää elää." Mun maailma romahti siihen paikkaan ja sattu niin kauheasti..hän joka lupasi ettei koskaan mua satuta ja suojelee kaikelta pahalta loukkasi pahimmalla mahollisella tavalla. En muista oonko ikinä niin itkenyt, tuntu ett kaikki haaveet kaatu siihen paikkaan ja sydän meni miljoonaksi pikku palaseksi..
Yhessä sitten puhuttiin ja itkettiin ja annoin anteeksi ..nyt asutaan sitten yhessä vaikka koko ajan pelkäänkin mitä seuraavaksi..Oma rakkaus ei kadonnut mihinkään mutt pelkään ett mitä jos kaikki romahtaakin, ettei se rakkaus kaikkea kestäkään..toista en haluisi menettää kuitenkaan..vaikken toista kertaa voisi anteeksi antaakaan, tää söi jo niin paljon luottamusta..
Viikonloppu taas eessä ja hän lähtee kotikaupunkiinsa viikonlopuksi, koko ajan pelko iskee syvemmälle sisälle, mitä jos taas mua satutetaan..en haluis olla koko aika epäilemässä toista kuitenkaan, se jos mikä rakkautta syö..mut kuitenkin tuosta on niin lyhyt aika etten todellakaan pysty ajattelemaan että asiat on niinku ennenkin..varsinkin kun hän sanoi eilen että on vauvakuume iskeny..(oli la miehen kanssa..)jotenkin jäin sitäkin miettimään ett mitä sitten jos mun nainen onkin raskaana sille miehelle kenen kanssa petti mua..sitä en kestäis vaikka mä lapsia rakastankin paljon..
no mutta sellasta..pakko oli sydäntä purkaa ettei tule koko aika toista piinattua hölmöillä ajatuksilla ja saaha ahistumaan tmv...
Yhessä sitten puhuttiin ja itkettiin ja annoin anteeksi ..nyt asutaan sitten yhessä vaikka koko ajan pelkäänkin mitä seuraavaksi..Oma rakkaus ei kadonnut mihinkään mutt pelkään ett mitä jos kaikki romahtaakin, ettei se rakkaus kaikkea kestäkään..toista en haluisi menettää kuitenkaan..vaikken toista kertaa voisi anteeksi antaakaan, tää söi jo niin paljon luottamusta..
Viikonloppu taas eessä ja hän lähtee kotikaupunkiinsa viikonlopuksi, koko ajan pelko iskee syvemmälle sisälle, mitä jos taas mua satutetaan..en haluis olla koko aika epäilemässä toista kuitenkaan, se jos mikä rakkautta syö..mut kuitenkin tuosta on niin lyhyt aika etten todellakaan pysty ajattelemaan että asiat on niinku ennenkin..varsinkin kun hän sanoi eilen että on vauvakuume iskeny..(oli la miehen kanssa..)jotenkin jäin sitäkin miettimään ett mitä sitten jos mun nainen onkin raskaana sille miehelle kenen kanssa petti mua..sitä en kestäis vaikka mä lapsia rakastankin paljon..
no mutta sellasta..pakko oli sydäntä purkaa ettei tule koko aika toista piinattua hölmöillä ajatuksilla ja saaha ahistumaan tmv...
Vastaukset 7
Vanhimmat
kerran voisi anteeksi antaa,kaikki erehtyy joskus,etenkin kun noin avoimesti tunnusti...Mutta jos on aiheellista pelätä,että se toistuu ja toistuu,niin onko järkeä piinata itseään? Mitä pidemmälle tilanteen antaa mennä, sen pahempi siitä on irrottautua ajoissa, nimimerkillä kokemusta omaava. Ei ole sinun arvoinen hän, jos kerran noin pahasti loukattuaan ja luvattuaan ettei enää tee niin, jääkin joku kerta kiinni samasta teosta. Toivottavasti saat luottamuksesi takaisin ja hän on luottamuksesi arvoinen, mutta aikaa se vie, uudelleen rakentaa kerran kadotettu luottamus.
Myös se mahdollisuus että hän virheen tehtyään tajusi mitä oli menettämässä. Ja päätti rehellisyydellä yrittää vielä pelastaa tilanteen.
Luottamuksen voittaminen takaisin tuollaisen tempun jälkeen onkin sitten jo vaikeampi juttu. Omalla kohdallani, asetelma oli hieman erilainen mutta pääpiirteet samat, en enää pystynyt luottamaan. Jäi vain sanalla sanoen inhottava olo, aivan kuin ne kaksi muuta olisivat kokoajan nauraneet selkäni takana ja esittäneet päin naamaa taas ihan muuta.
Mutta joka suhde on erilainen. Ehkä te pääsette tämän yli, ehkä ette.
Liika mustasukkaisuus ja pirujen maalaaminen seinille on epäterveellistä itse kullekin, mutta se ei tarkoita että meidän pitää kulkea laput silmillä ja kieltäytyä huomaamasta sellaista minkä sokeakin otsallaan näkee.
Niin en tiedä onko se aiheellista pelätä mutta en mä tosiaankaan muutamassa päivässä saa sitä luottamusta takaisin..varsinkin kun välillä tuntuu ettei toinen välitä ja välillä se on taas niin ihana ja suunnittelee tulevaisuutta mun kanssa..huh, niin pirun vaikeaa..
En halua kuitenkaan ahistaa toista pommittamalla liikaa, aika kait sen näyttää miten käy.. Toivon ettei ne rakkaudentunnustukset todellakaan ole pelkkää puhetta, luulen sen verta tuntevani kultaani..mutta niinhän kyllä luulin jo ennen tuota tapahtunuttakin tuntevani hyvin..toisaalta, voiko sitä ikinä toista tuntea täysin..tiedä sitä..
Uskoisin, ettei pettäjällä petoksensa jälkeen ole oikeastaan sen helpompaa kuin petetylläkään. Minä ainakin menettäisin itsekunnioitukseni, moraaliset käsitykseni ja arvoni murenisivat. Potisin todella huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä. Pitäisi koettaa hyvittää toiselle tekonsa ja kykenisikö siihen koskaan.
Sitten vielä, jos pettäminen ei olisikaan kertaluonteista, uskoisin, että itsekunnioitukseni kärsisi todella enkä voisi kunnolla rakentaa kumpaakaan suhdetta. Ihmisestä toiseen sählääminen ei taida onnistua meillä suomalaisilla, joiden kaaleihin on tämä yksiavioisuus iskostettu siihen malliin, ettei siitä ole helppoa vapautua. Emme ole tosiaankaan vapaamielisiä näissä asioissa.
Kannattaa miettiä, kun alkaa toista pettää, miten itse sen lopulta kestää ja menettääkö sillä lailla ihmisen, joka on itselle se tärkein kuitenkin.
olet..kyllä hänkin oli rikki, ainakin silloin sunnuntaina kun nähtiin..itki ja aneli ja tuntu jo että oman pahan olon unohtaa kun näki kuinka toinen kärsi siinä vieressä..
ex tyttöystäväni petti minua pariinkin kertaan.. Maailmani romahti täydellisesti.. anteeksi annoin joka kerta, ja lopulta en pystynyt häneen luottamaan, en uskonu mitään mitä hän minulle sanoi, ja syytäki.. Nyt kun emme enää seurustele, olen kuullut niin häneltä kuin hänne ystäviltäänki että se ei jäänyt pariin kertaan. Aina hänellä kuitenki oli ollut säätöä muidenkin naisten kanssa kuin minun.
En halua luoda negatiivista tunnelmaa, mutta tämä oli oma kertomukseni, ihmisiin ei koskaan pidä luottaa liikaa.
en halua enkä aio katkeroitua mutta nytt on taas tilanne muuttunut eikä tässä enää tiedä missä mennään.. Neiti sanoo välillä ettei jaksa ja ahdistaa etc..seuraavassa hetkessä itkee jo perään etten saa jättää ja rakastaa.. Luulen että tuo muuttokin uuteen kaupunkiin vaikuttaa..tiedä sitten..mutta, päivä kerrallaan..
Itselle vaan niin raskasta kun huomaa ettei kaikki ole kohdallaan ja toinen on niiiin ailahtelevainen..joo, no tämä ei asiaan liittynyt mitenkään mutta..:)