Tutustuin kuukausi sitten varsin ihanaan ja hurmaavaan mieheen.Alku oli pusuja ja halauksia melkein liian kanssa.Hän ujutti osan tavaroitaan ja itsensä luokseni.Kaikki näytti olevan ihan ok.Lähdin viikonlopuksi töihin toiseen kaupunkiin.Ihmettelin kun viestejä ei enää kuulunut ei vastannut puhelimeen ja kun tulin takaisin niin kirje oli pöydällä pahoittelujen kera että hänen täytyi lähteä yhden jos toisen syyn takia. Aika kurjalta tuntuu,,,jätetyksi tuleminen ja tunteilla kikkailu...
Kun leikitään tunteilla...
aamuruskotar
8862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
juu kuukauden tapailun jälkeen petyt?
ja wasta sitten :=)
tunteet pitää osata kuolettaa...........
olen sinisilmäinen ja hyvä uskoinen..edelleen ja tunteita en halua pakastaa ...
pakko pakastaa........
eikä sillä etteikö naiset ole mielenkiintoisia :=)
antaa mennä, ketään ei voi pitää väkisin,
ketään ei tarvi ottaa takaisin,
jokainen kulkekoon oman tiensä, omin tavoin.
Älä itke turhaan sellaisen ihmisen perään, jolla ei ole rohkeutta rehellinen.
No, ehkä sinun on syytä katsoa hieman peiliin ja miettiä miksi näin kävi. Kuukauden tutustumisen perusteella ei mielestäni vielä voi puhua tunteista ja niillä leikkimisestä; pelkästä leikkimisestä kyllä voi, sillä sitähän ne ensimmäiset kuukaudet ovat.
Suurin ihmetyksen aihe tarinassasi onkin se, että noin lyhyen tuttavuuden perusteella päästät miehen kotiisi.
olla sellainen huithapeli koko mies,ettei semmosen perään kannata haikailla.Onneksi tuli ilmi näin äkkiä...
Ja ole iloinen,ettei omaisuuttasi lähteny mukaan..
Tämä sinkku naisen osa semmonen että aina tarttis katsoa ensin...mutta aina ei halua olla skeptinen ihmisten suhteen.Niitä tulee heikkoja hetkiä...
ihan inhimmillistä..Eipä sitä todellakaan voi kaikkee heti pelätä..
Tuli mietittyä enempi tätä juttua sit, ku olin kirjoittanu ton edellisen...
Koita päästä yli tuosta..Kurja temppu se oli...