Uskoisin jokaisen sen kokeneen----joskus.
Istun kotona,oltuani mökillä,jossa hyvät naapurit
eivät suositelleet jäämistä yöksi.
Olin toki ollut epävarma ehtisikö vuodevaatteet lämmetä tarpeeksi.
Otsikkoon palatakseni,jouduinkin olemaan kuuntelija lähimmäiselle(joskin olin ajatellut vain riemuita jälleen näkemisestä).
Siellä olikin syvä suru. Lähimmäisen menehtyminen on vain tuntien kysymys.Minulle tuo
hyvän olon siitä,että vaikka hiljattain olen kokenut nuo samat kivut,läheisen ihmisen kuolinkamppailusta,sain olla lohduttaja ja kuuntelija.
Se tulee vielä jatkumaan kesän mittaan,mutta sydän on tulvillaan rakkautta kärsivää kohtaan.
Istun kotona,oltuani mökillä,jossa hyvät naapurit
eivät suositelleet jäämistä yöksi.
Olin toki ollut epävarma ehtisikö vuodevaatteet lämmetä tarpeeksi.
Otsikkoon palatakseni,jouduinkin olemaan kuuntelija lähimmäiselle(joskin olin ajatellut vain riemuita jälleen näkemisestä).
Siellä olikin syvä suru. Lähimmäisen menehtyminen on vain tuntien kysymys.Minulle tuo
hyvän olon siitä,että vaikka hiljattain olen kokenut nuo samat kivut,läheisen ihmisen kuolinkamppailusta,sain olla lohduttaja ja kuuntelija.
Se tulee vielä jatkumaan kesän mittaan,mutta sydän on tulvillaan rakkautta kärsivää kohtaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
se ei pysty muuttamaan tätä tunnetta---koskaan.
Kasvonsa olivat kauniit ja levolliset. Kauniita unia pikkuveli, sanoin liikuttumatta.
Nyökkäsin. Seurakunnan työntekijä sulki arkun kannen.
Edesmennyt veli ilmestyi muutama kuukausi poismenonsa jälkeen mielikuviini.
Hän oli hyväntuulinen ja laskeskeli vitsejä meistä, joka eivät tiedä mitään.
joutuu luopumaan rakkaistaan. Kyllä se hiljentää.
Mutta on se kaunistakin.
Meillä on tuhkan siroittelu luontoon edessä keskisuomeen,kun lumet ovat sulaneet.
Ajattelin ostaa ruusuja,joista irroittelen terälehdet,ja pudottelen joukkoon.
Tuntuu kauniimmalta! Muistoksi.
ei enää tänään ihan päde!En kyllä aio koko ajan
ottaa kantaa toisen suruun.
Koko sunnuntai meni halatessa ja toisen itkiessä.
Nyt on pakko jotenkin saada toinen ymmärtämään,että ne on kaikkien kestettävä itse!
Onneksi on tulossa muitakin naapureita kesäksi:D
jakamisellekin tulee rajansa.On kyllä ihmisiä,jotka "ripustautuvat" toisiin.Suru on omakohtaista työtä.
Nyt jälkeenpäin olen ihmetellyt kyllä omaa selviämistäni,kun mieheni kuoli Virossa;jäin melkein puoleksi vuodeksi sinne vielä asumaan,kunnes Suomesta löytyi sopiva asunto,mummonmökki maalla ihan aluksi.
Mutta tiedän,että silläkin ajalla, surun läpikäymisellä perin pohjin,oli oma tarkoituksensa.
Mieheni ilmestyikin silloin unissani erittäin hyvänoloisena ja lempeänä ja sanoi,älä enää sure,otti käteni isoon lämpimään kouraansa.
Sellaista yksinäisyyttä,mitä silloin siellä koin,ei voi sanoin kuvailla.Virossa varsinkaan ei näytetä herkästi omia tunteita toisille.
Aikamme on lähteä silloin kun on aika....
sitä on tämän palstan tiimoilta poljettu, ja oman kapean käsityskyvyn näkökulmasta halveksittu,jopa vihattu!
Ihmiseen ei rakkauttani voi kukaan riistää:D
Se on: Kuka on sen arvoinen:D
Siitä en voi kuin kiittää Luojani,että antoi minulle kyvyn rakastaa.Mutta kovin on sitkeässä ihmisillä ennakkoluulot,ja" tutut heitot"!!!
Olen jo antanut periksi,en kykene muuttamaan
käsityksiä,ja oikeastaan olen siitä helpottunut.
Jokainen on valinut oman tiensä.
Joskus sydän on niin täynnä rakkautta toista ihmistä kohtaan, että tuntee pakahtuvansa.
Näin Luonto on asian järjestänyt - enmmältään kuitenkin vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Rakkauden täyttämä ihminen ei pysty peittämään tunnetilaansa - silloin on ystäviä kaikkialla.
Koen sinut Pilvi* herkäksi naisihmiseksi.
Mikäpä ihminen olisi ilman inhimillisiä tunteita, iloa, surua, vihaa tai rakkautta.
Uskon, että näilläkin keskustelupalstoilla 'rakkauden apostolit' ennenpitkää huomataan.