Muistan sen päivän.
Sen ajan.
Sen tunteen.
Kaiken tuon muistan.
En rakastunut kasvoihisi.
En miehiseen olemukseesi.
En mihinkään ulkoiseen sinussa.
En edes kukkaroosi.
Koska kaikki loisti sisältä.
Sielusi syvyydestä.
Se riitti minulle.
Olit ihme.
Niin silloin ajatukseni kulki.
Osasit kertoa asiat.
Kertoa niin että ymmärsin.
Osasit olla sanoillasi hellä
Pidit minua kuin kukaa kämmenellä.
Niin nyt huokaan ja
muistelen tuota kaikea.
En koske arpiin.
Sydämen haavoihin.
Miksi niin tekisin
ja itseäni kiusaisin.
Niin.
"Miks kaikki kaunis katoaa,
miks kaikki kaunis kuolee pois".
Minähän rakastuin.
Sen ajan.
Sen tunteen.
Kaiken tuon muistan.
En rakastunut kasvoihisi.
En miehiseen olemukseesi.
En mihinkään ulkoiseen sinussa.
En edes kukkaroosi.
Koska kaikki loisti sisältä.
Sielusi syvyydestä.
Se riitti minulle.
Olit ihme.
Niin silloin ajatukseni kulki.
Osasit kertoa asiat.
Kertoa niin että ymmärsin.
Osasit olla sanoillasi hellä
Pidit minua kuin kukaa kämmenellä.
Niin nyt huokaan ja
muistelen tuota kaikea.
En koske arpiin.
Sydämen haavoihin.
Miksi niin tekisin
ja itseäni kiusaisin.
Niin.
"Miks kaikki kaunis katoaa,
miks kaikki kaunis kuolee pois".
Minähän rakastuin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
' Niin nyt huokaan ja
muistelen tuota kaikea.
En koske arpiin.
Sydämen haavoihin.
Miksi niin tekisin
ja itseäni kiusaisin '
Nuo satuttaa lukijaakin, mutta tasapainoksi on
runossasi onneksi paljon kaunistakin sanomaa.
Kaksi ensimmäistä säkeistöä - ai että minä pidin
niistä. Ne kertoo sen, kuinka rakastunut näkee
ihmisen - ei mitään materiaa. Ihana runo !
Sumuinen on päivä, mutta hymyillään =)
Tämä on kaunis runo. Oikein kaunis runo !
Tämä oli sanoinkuvaamattoman
kaunista tekstiä, kuvaili tosi
rakkautta....muistoa joka ihan varmasti
on jättänyt arpia...
Kiitos Margitta että jaoit tämän
kanssamme.
Tosi kauniisti kuvasit rakkauden olemuksen. Runossasi toistui elämäni kauneimmat ja tuskaisimmat hetket. En usko että voin rakastaa koskaan niin kuin silloin.
Kiitos runostasi. Se on todella kaunis.