tämä kelan ja vakuutusyhtiön kusetus ja hyppööttäminen. Alkaa oleen senverran pinna tiukalla. Hylkylaput kaulaan ja kelan katolta alas. Ehkä se jotain pistää mietityttään, ainakin omalta osalta tulee rauhallinen olotila.
per...le
pian loppuu
4763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noin ei kannata tehdä koska se hyödytöntä ja älytöntäkin. Taistelet vaan eteenpäin, kyllä se sieltä jossain vaiheessa valo pilkistää.
Lakimies olisi hyvä tähän asioiden pyöritys sotkuun, ammattiliitto (ei yleensä kannata), tai sitten kuluttajien vakuutustoimisto, jos jotain vakuutuksellista ongelmaa.
Sosiaalityöntekijä olisi myös hyvä, mutta yleensä eivät osaa hankalia asioita täytellä. Kuntoutusohjaaja olisi myös hyvä, ota yhteys oman sairaalan kuntoutusohjaukseen, älä suostu luukutteluun vaan vaadi että asia selvitetään.
Käytä sanaa hallintolaki, joka edellyttää viranomaisia hoitamaa asiaa eteenpäin. Pätee myös Kelassa ja työeläkelaitoksessa, koska ovat virkamiehiä.
Ei pistä ketään miettimään, vakuutusyhtiölääkärit ehkä lukevat itsemurhasta, ehkä ei edes kirjoiteta Hesarissa. Kelan ihmisille ei poliisi tai ambulanssihenkilöstö kerro mitään kaulaan ripustetuista lappusista eli ei kannata. (olet aika hyväkuntoinen, jos katolle pystyt kiipeämään, minä en ja silti hylky niskassa).
Kuole mielummin nälkään, siitä saisi jo revittyä otsikoita ja joku ehkä miettisikin, onko tehty oikeita päätöksiä.
Minä olen hyväksynyt, että taistelua ja surkeutta voi jatkua vuodenkin, mutta jossain vaiheessa paistaa risukasaankin.
vuotta minulla meni, siinä ajassa jo kerkesi pinna palaa monesti, masentua, käydä kaikki mahdolliset ja mahdottomat "kuntoutukset", uudet työkokeilut ja pudota tyhjänpäälle, ilman mitään tuloja, jos ei ukolla olisi koht.hyvä ansio olisin kuollut nälkään...
Aina on kuitenkin toivoa, vaikka kuinka tuntuu, että on tässä ihan arvoton ja hyödytön ihminen, jostain pitää kaivaa se valopilkku elämään, niitä on kuitenkin varmaan jokaisella kun ryhtyy miettimään, voin ihan omasta kokemuksesta sanoa.
Itselläkin oli päiviä, etten juurikaan noussut sängystä, kun masensi ja olisi vaan halunnut nukkua pois... enkä enää edes odottanut saavani eläkepäätöstä ennen eläkeikää, se vaan tuli viimein yllätyksenä (54v.)
Elämä helpottui siltä osin, vaikka sairaus ei tietenkään, eikä eläke ole kovinkaan suuri, mutta säännöllinen kuitenkin.
Sitkeys palkitaan, tsemppiä!
Loistavaa. Mun tarvii odottaa enää 5,5 vuotta.