En oikein ymmärrä itseäni: kuin salama kirkkaalta taivaalta tipahti elämääni nainen, joka vei mielenrauhani. Olen elänyt lähes puoli vuosisataa eikä elämässäni ole "ollut kuin miehiä": nuorena poikaystäviä, sitten miesystäviä ja lopulta aviomies. En ole ollut ollenkaan kiinnostunut naisista enkä ole ikinä huomannut kenenkään naisen olevan kiinnostunut minusta.
En ymmärrä, miten tämä on oikein mahdollista. Eikö tuollainen seksuaalinen suuntautuminen kulje ihmisessä lähes koko elämän ts. siitä saakka, kun aletaan nuorena etsiä seurustelukumppaneita? Olenko elänyt tuntematta itseäni - vai mistä on kyse... Onko muille käynyt näin?
Olen aika pulassa edelleen tunteineni, vaikka koetan niitä eritellä ja miettiä ja saanutkin asian jollain lailla sellaiselle tolalle, etten aivan piehtaroi syyllisyyksissä, häpeässä yms. Siis jollain tasolla olen asian hyväksynyt, mutta kun oikein yritän kuvitella seksiä ihastuksen kohteeni kanssa, siitä ei tule oikein mitään. Ei kai nainen voi naisen kanssa sekstailla!
En ymmärrä, miten tämä on oikein mahdollista. Eikö tuollainen seksuaalinen suuntautuminen kulje ihmisessä lähes koko elämän ts. siitä saakka, kun aletaan nuorena etsiä seurustelukumppaneita? Olenko elänyt tuntematta itseäni - vai mistä on kyse... Onko muille käynyt näin?
Olen aika pulassa edelleen tunteineni, vaikka koetan niitä eritellä ja miettiä ja saanutkin asian jollain lailla sellaiselle tolalle, etten aivan piehtaroi syyllisyyksissä, häpeässä yms. Siis jollain tasolla olen asian hyväksynyt, mutta kun oikein yritän kuvitella seksiä ihastuksen kohteeni kanssa, siitä ei tule oikein mitään. Ei kai nainen voi naisen kanssa sekstailla!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä se voi noinkin mennä. Et vain ole ennen kohdannut sellaista naista. Nyt olet. Ole onnellinen!
Hei, mulle alle kolmikymppiselle kävi ihan samoin hiljattain, ja se läheisyys, sitten kun siihen uskaltaa tuntuu taivaalliselta!!!
Rohkeutta vaan.