Kamala Pääsiäinen

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Niin olen minäkin enkä ole siitä mitenkään pahoillani. Kyllä sitä seuraa ja menemistä riittäisi jos haluaisi. Joskus ja varsinkin pyhinä on todella hauskaa olla yksin ja rauhassa.Yksin olo ole mikään huono valinta siitä voi oikeasti nauttia. Erityisesti kun ei ole "lapsia aina vierellä" meluamassa.

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Hyvä kirjoitus "pappa" nimimerkillä. Ihan voin samaistua tuohon juttuun. Oudoksi joskus tuntee itsensä. Tiistaina töihin.

Tunnen täysin samoin! On oltava todella vahva ihminen selvitäkseen henkisesti yksinäisistä juhlapäivistä.Olen heikko!

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Hienoa ja nautittavaa on kirjoituksesi..kiitos!
Juuri noin itsekin ajattelen. Olen yksin jäänyt eri elämäntilanteiden myötä ja olen oppinut nauttimaan ihan itseni seurasta. En totisesti jaksa tuota samaa mitä kirjoitit ja hauskasti vielä, mutta totisinta totta!!

HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE! Laitellaan hyvää ruokaa itsellemme, tehdään mitä lystää, mennään ulos katsomaan elikoitten kupsutusta kapsutusta ja rapsutusta...kevätkuhinoita...

Jään aina yksin vaikken elä/asu yksin. On avomies.
Hänellä kaikenlaisia harrastuksia ja sukulaisia joissa pitää käydä.
Minä jään ulkopuolelle.
Pyhät kaikista pahempia. Tuntuu, että on maailmassa täysin yksin. Yksinäinen.
Muuttanut avomiehen kotimaisemiin. Enkä ole kotiutunut. En löydä itseäni näihin oloihin. Siksi osaksi vetäydyn pois.
Elän todella kamalassa elämänvaiheessa.
Voimia ei muutoksiin. Jonkun pitäisi poskaista takamuksiin;)

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Puhut ihan minun suullani ja mietteitäni.

En pidä mistään juoruiluseuroista. Vetäydyn itsekseni vaikka sekään ei aina mukavaa.

Olen erakkomainen, silti en!! Ristiriitaista.

Luonto antaa paljon ja pienet asiat.

nykyään vierastan... kirjoitti:

Puhut ihan minun suullani ja mietteitäni.

En pidä mistään juoruiluseuroista. Vetäydyn itsekseni vaikka sekään ei aina mukavaa.

Olen erakkomainen, silti en!! Ristiriitaista.

Luonto antaa paljon ja pienet asiat.

Lue lisää

SE onkin harmi kun on ikää tullut,ollaan niin menneiden juttujen olotilassa,ettei siihen sovi toista sukupuolta oleva ihminen ja sitten meitä yksinäisiä on paljon.Kuitenkin palstat kertoo ollaan etsimässä, vain ei kuitenkaan olla.Kylla vain minullakin se parin kaipuu kärjistyy juhlapyhinä, ja juuri sillä ei voi kuunnella juttuja..kun toisilla on läheinen suhde , kateutta se on jos ollaan rehellisiä

VIITATEN kirjoitti:

SE onkin harmi kun on ikää tullut,ollaan niin menneiden juttujen olotilassa,ettei siihen sovi toista sukupuolta oleva ihminen ja sitten meitä yksinäisiä on paljon.Kuitenkin palstat kertoo ollaan etsimässä, vain ei kuitenkaan olla.Kylla vain minullakin se parin kaipuu kärjistyy juhlapyhinä, ja juuri sillä ei voi kuunnella juttuja..kun toisilla on läheinen suhde , kateutta se on jos ollaan rehellisiä

Lue lisää

Siellä mulla on todella ihania ystäviä. Aika hassua ehkä mutta en ole koskaan heitä tavannut mutta aina juhlien aikaan ja muihin yksinäisiin aikoihin tapaamme zätissä. Se tuntuu hienolta. Mulla on ystäviä.

yksinäinen.. kirjoitti:

Jään aina yksin vaikken elä/asu yksin. On avomies.
Hänellä kaikenlaisia harrastuksia ja sukulaisia joissa pitää käydä.
Minä jään ulkopuolelle.
Pyhät kaikista pahempia. Tuntuu, että on maailmassa täysin yksin. Yksinäinen.
Muuttanut avomiehen kotimaisemiin. Enkä ole kotiutunut. En löydä itseäni näihin oloihin. Siksi osaksi vetäydyn pois.
Elän todella kamalassa elämänvaiheessa.
Voimia ei muutoksiin. Jonkun pitäisi poskaista takamuksiin;)

Lue lisää

Sama minulla. Mies on mutta harrastukset ovat vieneet jo melkein 20 v.hänet kotiseudulleen mökkimaisemiin. Kotona hän on joulun ja joskus äitienpäivän, talvella sitten kun on kovimmat pakkaset tai silloin kun sairastaa ja on lääkärissäkäyntejä. Lapsilla on omat menot, tosin yhteyttä pidämme muuten. Olen jo oppinut olemaan yksin enimmäkseen, mutta joskus kun olisi tarvetta miestyövoimasta niin ne on ajoitettava siihen aikaan kun hän käy kotona. Muutamia naispuolisia ystäviä kyllä on mutta pariskuntia on turha pyytää kylään kun ei ole miesseuraa. Joskus (usein) tuntuu siltä että olisi parempi että asuisin kokonaan yksin, sillä olen jo tottunut tähän omaan elämisen rutiiniin. Kun mies tulee kotiin likapyykkikassien kanssa (talvella pakko pestä kaupunkioloissa pyykit) niin tuntuu että oma elämänrytmi menee ihan sekaisin. Ruoka-ajat ei käy yksiin eikä muutkaan kylällä asioimiset. Yhteisiä harrastuksia ei ole, kulissit vain pitäisi pitää pystyssä. Jos sattuisi onni potkaisemaan lotossa niin eipä tarvitsisi miettiä mihin käytän.

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Ihanaa, löytyi samanhenkinen ja ilmeisen tyytyväinen "erakko". Itse viihdyn loistavasti myös pitkät pyhät yksin. Lapsillani on perheet ja lapsen lapsia on koko liuta, tapaan heitä harvakseltaan, mutta mielestäni riittävästi. Olenhan kasvattajan hommani jo tehnyt. Alkuun erottuani vietin jouluja heidän kanssaan, mutta tunsin kuitenkin syvällä sydämessä, että toisin olisi parempi. Sitten ilmoitin lapsilleni, että haluan viettää juhlapyhät oman ohjelman mukaan ja pliis en halua tuntea syyllisyyttä. Luonani saa kyllä käydä jos siltä tuntuu, mutta ei velvollisuudesta!
Nyttemmin lapset ovat jo tottuneet omituiseen mummiinsa. Ja kaiken lisäksi meillä on ihan hyvät välit.

täälläkin kirjoitti:

Hyvä kirjoitus "pappa" nimimerkillä. Ihan voin samaistua tuohon juttuun. Oudoksi joskus tuntee itsensä. Tiistaina töihin.

Juu eli 44 v patu ja tuttu tilanne on tuo. Ihan hyvä kirjoitus.

täälläkin kirjoitti:

Hyvä kirjoitus "pappa" nimimerkillä. Ihan voin samaistua tuohon juttuun. Oudoksi joskus tuntee itsensä. Tiistaina töihin.

Täällä sitä vasta yksinäinen erakko onkin. Aina yksin. Kun jäin eläkkeelle 11 vuotta sitten. Ikää nyt 49 kesäkuussa. Kaverit töissä tai sitten ryyppäävät. Kaikki päivät ja pyhät yksin. Ja vielä, kun on sairastellut -kaverit kaikkoavat: "tulen sitten käymään, kun olet paremmassa kunnossa". Joopa joo. Millonkas sitä enemmän apua tarviisi, kun on sairas. Esim. minulla ollut 2 vuoden aikana 3 kertaa kipsi: molemmat jalat ja käsi - kyllä apua olisi tarvinnut, mutta yksin on pitänyt selvitä ja kotipalvelu EI TEE MITÄÄN. terkuin, ERAKKO-nainen

auttaa mua kirjoitti:

Siellä mulla on todella ihania ystäviä. Aika hassua ehkä mutta en ole koskaan heitä tavannut mutta aina juhlien aikaan ja muihin yksinäisiin aikoihin tapaamme zätissä. Se tuntuu hienolta. Mulla on ystäviä.

Lue lisää

kyseiselle foorumille? Olen lähes aina yksin, kun työttömyys sanelee ehdot.
Lisäksi joudun kestämään jatkuvia kovia kipuja, niin monesti tulee ajatus että miksi yleensä jaksan elää?
Olisiko tuolla yläkerrassa helpompaa?

Ehkä yksinäisyyteni johtuu siitäkin että pelkään asioideni paljastuvan (siis ihan tavallistenkin) enkä uskalla päästää ketään lähelleni juorujen pelossa.
Onko muilla tällaista?
T: salamyhkäinen nainen

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Hei!
Samat tunteet täälläkin... Mutta voisiko kaksi yksinäistä, vaikka muuten aktiivista ihmistä tutustua? Miten olisi kahden yksinäisen oma pieni piiri...
Ystävällisin terveisin Alina

VIITATEN kirjoitti:

SE onkin harmi kun on ikää tullut,ollaan niin menneiden juttujen olotilassa,ettei siihen sovi toista sukupuolta oleva ihminen ja sitten meitä yksinäisiä on paljon.Kuitenkin palstat kertoo ollaan etsimässä, vain ei kuitenkaan olla.Kylla vain minullakin se parin kaipuu kärjistyy juhlapyhinä, ja juuri sillä ei voi kuunnella juttuja..kun toisilla on läheinen suhde , kateutta se on jos ollaan rehellisiä

Lue lisää

Kaksin aina kaunihimpi. Kävelylle vaikka pe illalla ja kesä kun on voisi poiketa ulkoilmapaikkaan ottamaan yhdet ja siitä taas jatkaa kotiin päin. Jutustella mukavia. Niin. Kateutta voi olla kun ei ole ketään ketä pitäis hyvänä. Treffipalstat pullistelee ihmisiä mutta mitä ne hakee, jotakin ihmeellistä mitä ei olekkaan. Täydellistä naista/miestä. Muutama ylim kilokin on jo nuoruuden parhaat vuodet ylittäneillä yms. Niin ?

niin se usein käy että jättäydytään pois porukoista, jos aina kieltäytyy jonkun tekosyyn varjolla niin ei ystävät viitsi lopulta enää edes kysyä. Eräs ystäväni käyttäytyi näin ja sitten valitteli että on ulkopuolinen ja yksinäinen. en tiedä mistä tämä jättäytyminen johtuu mutta ei siinä saa syyttää kuin itseään jos kerran aina kieltäytyy lähtemästä mukaan. Ujonkin pitäisi osata olla sen verran sosiaalinen ja hakeutua paikkoihin joissa voi tutustua ihmisiin. valittetavasti kukaan ei tule kotiovelta hakemaan.

Mamma-erakko kirjoitti:

Ihanaa, löytyi samanhenkinen ja ilmeisen tyytyväinen "erakko". Itse viihdyn loistavasti myös pitkät pyhät yksin. Lapsillani on perheet ja lapsen lapsia on koko liuta, tapaan heitä harvakseltaan, mutta mielestäni riittävästi. Olenhan kasvattajan hommani jo tehnyt. Alkuun erottuani vietin jouluja heidän kanssaan, mutta tunsin kuitenkin syvällä sydämessä, että toisin olisi parempi. Sitten ilmoitin lapsilleni, että haluan viettää juhlapyhät oman ohjelman mukaan ja pliis en halua tuntea syyllisyyttä. Luonani saa kyllä käydä jos siltä tuntuu, mutta ei velvollisuudesta!
Nyttemmin lapset ovat jo tottuneet omituiseen mummiinsa. Ja kaiken lisäksi meillä on ihan hyvät välit.

Lue lisää

Upeaa. Minusta tulee varmaan tuollainen "mummi". Olen nyt 40 nen lapset on isoja ja juuri tuollaista tulevaisuutta odotan. Hirveää se ihmisten marina milloin käydään liikaa ja milloin liian vähän. Nimenomaan ei pidä käydä velvollisuudesta, eikä toisten marista käymättömyydestä.Hyvää jatkoa mummille. Itsekin viihdyn mielellään yksin.

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

"pappa"! Ei muuta kuin kengät jalkaan ja ulos...ei sieltä kotonta kukaan tule hakemaan ainakaan narisijoita!!

Mamma-erakko kirjoitti:

Ihanaa, löytyi samanhenkinen ja ilmeisen tyytyväinen "erakko". Itse viihdyn loistavasti myös pitkät pyhät yksin. Lapsillani on perheet ja lapsen lapsia on koko liuta, tapaan heitä harvakseltaan, mutta mielestäni riittävästi. Olenhan kasvattajan hommani jo tehnyt. Alkuun erottuani vietin jouluja heidän kanssaan, mutta tunsin kuitenkin syvällä sydämessä, että toisin olisi parempi. Sitten ilmoitin lapsilleni, että haluan viettää juhlapyhät oman ohjelman mukaan ja pliis en halua tuntea syyllisyyttä. Luonani saa kyllä käydä jos siltä tuntuu, mutta ei velvollisuudesta!
Nyttemmin lapset ovat jo tottuneet omituiseen mummiinsa. Ja kaiken lisäksi meillä on ihan hyvät välit.

Lue lisää

Olen viettänyt monta joulua poikani perheen luona. Yhäenevästi tunne oloni lähinnä kiusalliseksi.Kiitos selkeästä toimta mallista. Taidan jo ensi jouluna ottaa käyttöön! :)

yksinäinen.. kirjoitti:

Jään aina yksin vaikken elä/asu yksin. On avomies.
Hänellä kaikenlaisia harrastuksia ja sukulaisia joissa pitää käydä.
Minä jään ulkopuolelle.
Pyhät kaikista pahempia. Tuntuu, että on maailmassa täysin yksin. Yksinäinen.
Muuttanut avomiehen kotimaisemiin. Enkä ole kotiutunut. En löydä itseäni näihin oloihin. Siksi osaksi vetäydyn pois.
Elän todella kamalassa elämänvaiheessa.
Voimia ei muutoksiin. Jonkun pitäisi poskaista takamuksiin;)

Lue lisää

Hei kaikki "yksinäiset"

Älkää ainakaan vaipuko surkuttelemaan oloanne sillä se käy terveyden päälle! Meitä yksin asuvia tai "yksinäisiä" on todella paljon. Samoin itsekin. Koitan muistella vaikeina hetkinä tilanteita, jolloin lähdimme mieheni sukulaisten mökille juhannukseksi ja kaikkina !!! viikonloppuina. Siellä oli vakiona n 15 ihmistä aina. Kaikki osallistuivat jotenkin sekavin laskelmin kuluihin ja viinalasku oli aina mieletön. Itse en oikeastaan juo mitään enää, koska silloin meni nautinto kaikesta. Sotkut, riidat ja tappelut olivat joka viikonloppuisia. Kunnes lopetin mukana kulkemisen. Istuin kolmena juhannuksena kaupungissa yksin. MIKÄ RAUHA! Nautinto oli sanoin kuvaamaton. Ei kauppakassien raahausta, tiskausta, lasten hoitoa kun toiset oli niin heikossa kunnossa etteivät aamulla pystyneet omiaan hoitamaan jne. Nautin siitä kotirauhasta yksin suunnattomasti. Vuodet ovat eron jälkeen vierineet eikä uuden luotettavan ihmisen löytäminen ole onnistunut. Olen melko iloinen, pirteä, hauskannäköinen ja ennen kaikkea terve! Siitä kannattaa olla onnellinen.
Ajatelkaa aina kun esim. naapurit pakkaavat juhannuksen alla auton täyteen maallelähtöä varten, että autossa jo saattaa olla painostava tunnelma kun toinen ei ole tehnyt sitä ja tätä. Puhumattakaan sitten siitä mitä mökillä ihan oikeasti tapahtuu!!
Kotona saat nauttia rauhasta. Levätä ihanan kirjan tai musiikin parissa. Tai ulkoilla. Tai auttaa jotain toista joka muuten joutuisi olemaan yksin kotonaan - vaikkapa vanhusta.

Juhannusta, vappua jne odotellessa

VIITATEN kirjoitti:

SE onkin harmi kun on ikää tullut,ollaan niin menneiden juttujen olotilassa,ettei siihen sovi toista sukupuolta oleva ihminen ja sitten meitä yksinäisiä on paljon.Kuitenkin palstat kertoo ollaan etsimässä, vain ei kuitenkaan olla.Kylla vain minullakin se parin kaipuu kärjistyy juhlapyhinä, ja juuri sillä ei voi kuunnella juttuja..kun toisilla on läheinen suhde , kateutta se on jos ollaan rehellisiä

Lue lisää

Aina ei ole kyse kateudesta..surusta ?

Nuorempana, kun vielä asuin yksin, järjestin juhlapyhinä yksinäisten juhlat. Esim. jouluna tein kaikki joulusapuskat ja kutsuin kaikki yksinäiset ystävät ja tutut kylään. Sanaa levittämällä sain aina mukavan kokoonpanon ja hauskaa oli.

Tämä kotonaolo oli ja on vieläkin oma valinta. Pidän ihmisistä ja seurasta, mutta en halua lähteä toisten nurkkiin :)

kuullostaa kirjoitti:

Upeaa. Minusta tulee varmaan tuollainen "mummi". Olen nyt 40 nen lapset on isoja ja juuri tuollaista tulevaisuutta odotan. Hirveää se ihmisten marina milloin käydään liikaa ja milloin liian vähän. Nimenomaan ei pidä käydä velvollisuudesta, eikä toisten marista käymättömyydestä.Hyvää jatkoa mummille. Itsekin viihdyn mielellään yksin.

Lue lisää

kun saan olla yksin omissa oloissa välillä.Saa tehdä hommeleita kotona tai sitten vain lueskella ja olla rauhassa.Lapset ja lasten lapset käyvät usein,siksi on hyvä että välillä saa "lepäillä"oman mielen mukaan.

mennä... kirjoitti:

kyseiselle foorumille? Olen lähes aina yksin, kun työttömyys sanelee ehdot.
Lisäksi joudun kestämään jatkuvia kovia kipuja, niin monesti tulee ajatus että miksi yleensä jaksan elää?
Olisiko tuolla yläkerrassa helpompaa?

Ehkä yksinäisyyteni johtuu siitäkin että pelkään asioideni paljastuvan (siis ihan tavallistenkin) enkä uskalla päästää ketään lähelleni juorujen pelossa.
Onko muilla tällaista?
T: salamyhkäinen nainen

Lue lisää

Mulla on ainakin yksinäisyyden tunteen syyn taustalla syy: lapsena en tuntenut kuuluvani lapsuudenperheeseen, hienosti sanotaan etten integroitunut siihen.
MÄ olin ulkopuolinen.
Nyt mä kärsin siitä ja mulla on TUNNERIIPPUVUUS.
Mutta se lapsuus jolloin mä olisin voinut saada isän ja äidinrakkauden ja turvan oli ja meni.

Nyt pitäisi surra se että se meni enkä sitä enää koskaan saa.

Mä yritän kauheesti järjestää tapaamisia ja yhteistä tekemistä; mutta:
aina mä jään tyhjäksi ja jotenkin tulee kurja olo.
Mä velon toisilta sitä mitä mä en lapsena saanut.

Sitten hyvin helposti koen etten kuulu joukkoon.
Mutta:
Jumala on voimallinen minutkin tästä eheyttämään terveeseen (ei riippuvuussuhteisiin) suhteeseen toisiin ihmisiin.

Jos olen erakko niin suojaan itseäni lisäpettymiksiltä, joita lapsuudessa tuli, mutta joita en ole lóppuun asti surrut.

Erakko pysyttelee syrjässä yhä edelleen jotta ei tulisi haavoitetuksi.

Jumala on tarkoittanut meidät yhteyteen toistemme kanssa, ja on voimallinen parantamaan haavat joita tuli lapsuudessa.
Tuntui miltä tuntui.

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Outoa että käytät sanoo "pakko", tunnut haluavan kuitenkin mielummin olla yksin kuin kuunnella muiden juttuja? Ei ole mitään syytä vaipua ihmiset itsesääliin, jos itse järjestää itsensä ulos sosiaalisesta ringistä, eikös?

Nimetön kirjoitti:

Hei kaikki "yksinäiset"

Älkää ainakaan vaipuko surkuttelemaan oloanne sillä se käy terveyden päälle! Meitä yksin asuvia tai "yksinäisiä" on todella paljon. Samoin itsekin. Koitan muistella vaikeina hetkinä tilanteita, jolloin lähdimme mieheni sukulaisten mökille juhannukseksi ja kaikkina !!! viikonloppuina. Siellä oli vakiona n 15 ihmistä aina. Kaikki osallistuivat jotenkin sekavin laskelmin kuluihin ja viinalasku oli aina mieletön. Itse en oikeastaan juo mitään enää, koska silloin meni nautinto kaikesta. Sotkut, riidat ja tappelut olivat joka viikonloppuisia. Kunnes lopetin mukana kulkemisen. Istuin kolmena juhannuksena kaupungissa yksin. MIKÄ RAUHA! Nautinto oli sanoin kuvaamaton. Ei kauppakassien raahausta, tiskausta, lasten hoitoa kun toiset oli niin heikossa kunnossa etteivät aamulla pystyneet omiaan hoitamaan jne. Nautin siitä kotirauhasta yksin suunnattomasti. Vuodet ovat eron jälkeen vierineet eikä uuden luotettavan ihmisen löytäminen ole onnistunut. Olen melko iloinen, pirteä, hauskannäköinen ja ennen kaikkea terve! Siitä kannattaa olla onnellinen.
Ajatelkaa aina kun esim. naapurit pakkaavat juhannuksen alla auton täyteen maallelähtöä varten, että autossa jo saattaa olla painostava tunnelma kun toinen ei ole tehnyt sitä ja tätä. Puhumattakaan sitten siitä mitä mökillä ihan oikeasti tapahtuu!!
Kotona saat nauttia rauhasta. Levätä ihanan kirjan tai musiikin parissa. Tai ulkoilla. Tai auttaa jotain toista joka muuten joutuisi olemaan yksin kotonaan - vaikkapa vanhusta.

Juhannusta, vappua jne odotellessa

Lue lisää

Tervehdys kaiki yksinäiset!
Olen yllättynyt, että on noin paljon yksinäisiä.
Itse olen ollut useamman vuoden yksin ja viihdyn
aina vain paremmin. Olen huomannut, että tässä
on paljon hyviä puolia. Saan tehdä kaiken täällä
kotona, kuten haluan. Kukaan ei moiti eikä arvostele. Laitan aina kodin nätiksi juhlapyhiksi.
Teen hyvää ruokaa ja katan kauniisti. Tottakai välillä ajattelen, miten mukavaa oisi, kun tuossa
vastapäätä istuisi toinen ihminen, vaikkapa mies.
Syötäs yhdessä ja puhuttais mukavia. Sitten hän
kiitäisi minua hyvästä ruuasta ja yhdessä olosta.
Kuitenkin olen tyytyväinen, kun saan rentoutua ja
lukea jotain hyvää kirjaa, ulkoilla ja kuunnella musiikkia, tehdä ihan mitä haluan. Kyllä nautin tästä elämästä. Hyvää jatkoa kaikille yksinäisille, hyvää kevättä!

parempi kuin yksin kirjoitti:

Kaksin aina kaunihimpi. Kävelylle vaikka pe illalla ja kesä kun on voisi poiketa ulkoilmapaikkaan ottamaan yhdet ja siitä taas jatkaa kotiin päin. Jutustella mukavia. Niin. Kateutta voi olla kun ei ole ketään ketä pitäis hyvänä. Treffipalstat pullistelee ihmisiä mutta mitä ne hakee, jotakin ihmeellistä mitä ei olekkaan. Täydellistä naista/miestä. Muutama ylim kilokin on jo nuoruuden parhaat vuodet ylittäneillä yms. Niin ?

Lue lisää

Yksin mutta en yksinäinen, se on omalaatuinen tilanne mutta minkäpä sille voi, harrrastuksia kyllä piisaa. Netistä on kyllä seuraa haettu mutta eipä vastata ja tietenkin ylisuuria odotuksia piisaa. Minä en vain välitä ja viihdytän itse itseäni. Helppo se on sanoa mutta yllättävän hauskaa on jos ei järkeile ollenkaan. Toivotan jaksamista kaikille yksinäisille ja ironista kyllä mutta me yksinäiset emme ole yksin asiassamme. Parhaiten ehkä pärjää kun heittää moraalin menemään oikeassa suhteessa, eihän herroillakaan sitä ole.
Meitä kyllä Suomessa piisaa. Valtion yhteiskuntamalli on sellainen ja ne taloustavoitteet.

MIL2 kirjoitti:

niin se usein käy että jättäydytään pois porukoista, jos aina kieltäytyy jonkun tekosyyn varjolla niin ei ystävät viitsi lopulta enää edes kysyä. Eräs ystäväni käyttäytyi näin ja sitten valitteli että on ulkopuolinen ja yksinäinen. en tiedä mistä tämä jättäytyminen johtuu mutta ei siinä saa syyttää kuin itseään jos kerran aina kieltäytyy lähtemästä mukaan. Ujonkin pitäisi osata olla sen verran sosiaalinen ja hakeutua paikkoihin joissa voi tutustua ihmisiin. valittetavasti kukaan ei tule kotiovelta hakemaan.

Lue lisää

"pitäisi osata olla sen verran sosiaalinen ja hakeutua paikkoihin joissa voi tutustua ihmisiin. valittetavasti kukaan ei tule kotiovelta hakemaan. "

tuntuu että ihminen joka näin ajattelee on täysin sokea sille, että on erilaisia ihmisiä olemassa. Ei kykene ymmärtämään että joku toinen on erilainen kuin oma paras itse.

kärsin itse sosiaalisten tilanteiden pelosta ja pelkään että jään yksin koko loppuelämäksi, olen vasta 22 vuotias ja nyt jo aika rikkinäinen ihminen. Lämmittää tosi kovasti tuollaiset tietämätömän ihmisen kommentit. t. sh-opiskelija

ERAKKO- kirjoitti:

Täällä sitä vasta yksinäinen erakko onkin. Aina yksin. Kun jäin eläkkeelle 11 vuotta sitten. Ikää nyt 49 kesäkuussa. Kaverit töissä tai sitten ryyppäävät. Kaikki päivät ja pyhät yksin. Ja vielä, kun on sairastellut -kaverit kaikkoavat: "tulen sitten käymään, kun olet paremmassa kunnossa". Joopa joo. Millonkas sitä enemmän apua tarviisi, kun on sairas. Esim. minulla ollut 2 vuoden aikana 3 kertaa kipsi: molemmat jalat ja käsi - kyllä apua olisi tarvinnut, mutta yksin on pitänyt selvitä ja kotipalvelu EI TEE MITÄÄN. terkuin, ERAKKO-nainen

Lue lisää

samanpalaista se on minunnii elämä. Joka päivä yksin. No onhan se tosin tuo juniori kotosala. Van silläi on oma elämän rytmisä. Yöt se valavoo ja päivät nukkuu. minä nukun tahikka valavon millon mitennii. Yleesä minä herättelen juniorin uamiaisele joka oikeestaan minule on päivällinen. Sittä se menöö takas unile ja herejää illemala ja lähtöö kaveriesa luo tms. No useimmiten minä mänen jo unile ennen sen kotiutumista. Ja kun minä sittä muutaman huonosti nukutun tunnin piästä hereen, ni juniori on ehkä menny unile.
Van sitä ku on tavallaa keskenää ihtesä kansa aret ja pyhät ni ne tämmöset piäsiiset ym menöö ikäänku painollaa. Eikä harmita muuten ku josko on jotn jiänä kaupasta ostamata, ni sitäpä ei nui vua suakkan enne arkee.

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

olipa sympaattinen viesti. kun on itsensä ystävä, ei koskaan ole yksinäinen..ja toisaalta, onhan niitä omituisia toisiakin kun vain heidät löytää (jos tahtoo edes löytää!). tervetuloa omituisten otusten kerhoon ;)

miksei muka voitais tunkeutua jonnekkin, vaikka sukulaisiin? Kautta aikain on valitettu siitä että just sukulaiset tunkeutuu meidän mökeillemme (jota meil ei enää ole, tms tms), niin miksei me voitais kans tehä niin?
(no omalla kohallani sen estää kasvatus...) :(
Mut mökkii ei enää ole, eikä vanhempii jotka sen omisti. Miksen mä änkeis ny niien pankinjohtajien yms. (pienempikin virka, tai ei ollenkaan virkaa.. käy!) siiis niien mökeille!???!!!! (mitkähä niien nimet olikaan?) argh! Ku muistaisin, olin lapsi vielä, mut muistan kuinka äiti valitti, tulivat, söivät, joivat, sotkivat, lähtivät ilman kiitoksen sanaa! Mä voisin käydä kostamas, jos vaa muistaisin nimet... Heh!
(kais ne sais selville, pankit ja kaupungit mä kyl muistan...)

nykyään vierastan... kirjoitti:

Puhut ihan minun suullani ja mietteitäni.

En pidä mistään juoruiluseuroista. Vetäydyn itsekseni vaikka sekään ei aina mukavaa.

Olen erakkomainen, silti en!! Ristiriitaista.

Luonto antaa paljon ja pienet asiat.

Lue lisää

samalta!
En pidä mistään juoruiluseuroista, en pahansuopuudesta... haluaisin vaan jotain kivaa sisältöä elämääni. Olen työtön ollut jo vuosia,en omasta tahdostani vaan siitä että muutin kaupunkiin, jossa ei töitä ja niitäkin joit ehkä ois ollut, on nyt yli puolet lomautettu. (ei minun alaltani kuitenkaan).
Seurustelen, mut en ole ihan onnellinenkaan, silti.

eläkemummu kirjoitti:

Sama minulla. Mies on mutta harrastukset ovat vieneet jo melkein 20 v.hänet kotiseudulleen mökkimaisemiin. Kotona hän on joulun ja joskus äitienpäivän, talvella sitten kun on kovimmat pakkaset tai silloin kun sairastaa ja on lääkärissäkäyntejä. Lapsilla on omat menot, tosin yhteyttä pidämme muuten. Olen jo oppinut olemaan yksin enimmäkseen, mutta joskus kun olisi tarvetta miestyövoimasta niin ne on ajoitettava siihen aikaan kun hän käy kotona. Muutamia naispuolisia ystäviä kyllä on mutta pariskuntia on turha pyytää kylään kun ei ole miesseuraa. Joskus (usein) tuntuu siltä että olisi parempi että asuisin kokonaan yksin, sillä olen jo tottunut tähän omaan elämisen rutiiniin. Kun mies tulee kotiin likapyykkikassien kanssa (talvella pakko pestä kaupunkioloissa pyykit) niin tuntuu että oma elämänrytmi menee ihan sekaisin. Ruoka-ajat ei käy yksiin eikä muutkaan kylällä asioimiset. Yhteisiä harrastuksia ei ole, kulissit vain pitäisi pitää pystyssä. Jos sattuisi onni potkaisemaan lotossa niin eipä tarvitsisi miettiä mihin käytän.

Lue lisää

'Joka yksin on yksin, hän ei ole vielä yksin - mutta joka kaksin on yksin, hän vasta on yksin'.

mennä... kirjoitti:

kyseiselle foorumille? Olen lähes aina yksin, kun työttömyys sanelee ehdot.
Lisäksi joudun kestämään jatkuvia kovia kipuja, niin monesti tulee ajatus että miksi yleensä jaksan elää?
Olisiko tuolla yläkerrassa helpompaa?

Ehkä yksinäisyyteni johtuu siitäkin että pelkään asioideni paljastuvan (siis ihan tavallistenkin) enkä uskalla päästää ketään lähelleni juorujen pelossa.
Onko muilla tällaista?
T: salamyhkäinen nainen

Lue lisää

Siitähän netti on niin hyvä juttelukanava, ettei ole pakko kertoa asioistaan kellekään, jos ei halua. Tai sitten voi nimettömänä vaihtaa kokemuksia. Monta kaltaistani olen tavannut netissä. Viisas "juttukaveri" helpottaa kummasti yksinolon vaivaa. Kokeile ihmeessä!

Kipuihin voi kokeilla luonnon rikkiä: MSM löytyy tietoa googlettamalla. 10 vuotta kestänyt polvisärkyni on nyt pysynyt poissa kolmisen vuotta.

kaikkeen on olemassa ratkaisu. Onnea sinulle!

mennä... kirjoitti:

kyseiselle foorumille? Olen lähes aina yksin, kun työttömyys sanelee ehdot.
Lisäksi joudun kestämään jatkuvia kovia kipuja, niin monesti tulee ajatus että miksi yleensä jaksan elää?
Olisiko tuolla yläkerrassa helpompaa?

Ehkä yksinäisyyteni johtuu siitäkin että pelkään asioideni paljastuvan (siis ihan tavallistenkin) enkä uskalla päästää ketään lähelleni juorujen pelossa.
Onko muilla tällaista?
T: salamyhkäinen nainen

Lue lisää

Sinä "salaperäinen nainen". Minulla on kanssa sellaisia salaisuuksia, joiden en todellakaan halua pääsevän päivänvaloon.
En tiedä kuinka arkoja asioita sinulla on, mutta itse pelkään, että jos kertoisin jollekkin, menettäisin loputkin vähäiset kaverini.
Juhlapyhät ovat kamalia, kun mietin jo etukäteen, miten yksinäistä tulee olemaan. Haluaisin nukkua ne yli, ja joskus olen melkein nukkunutkin ne kokonaan. Nyt odotan jo tiistaita, ja sitä että arki jatkuu...

Kipujen kanssa olen nyt elänyt 4v ja käytän säännöllistä lääkitystä. Välillä mietin mitä olen tehnyt väärin, kun näin kävi? Mistä minua rangaistaan?
Sinkkuna olen nyt, ja toivon että jonakin päivänä löytäisin ihmisen joka hyväksyy minut tällaisena kun olen...

täälläkin kirjoitti:

Hyvä kirjoitus "pappa" nimimerkillä. Ihan voin samaistua tuohon juttuun. Oudoksi joskus tuntee itsensä. Tiistaina töihin.

Joo, aikasta kummallista. Itse tulen toimeen ihmisten kanssa ja minulla on kyllä kavereita joita tapaan säännöllisesti, mutta aina kun kaverini lähtevät juhlimaan, minut jätetään melkein aina ulkopuolelle. Olen huomannut, että he melkein kuin häpeävät seuraani. Tämä pääsiäinenkin meni televisiota katsellessa, netissä sekä nukkuessa. Noh, onneks tiistaina pääsee töihin. Haistakoot ite sit "kaverit". Osaan kyllä olla yksinkin, ja jos en niin löydän kyllä uusia kavereita.

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Olipa mukavasti kirjoitettu :) Ihan tuli hyvälle tuulelle ja hymyilyttämään alkoi.

ihan... kirjoitti:

samalta!
En pidä mistään juoruiluseuroista, en pahansuopuudesta... haluaisin vaan jotain kivaa sisältöä elämääni. Olen työtön ollut jo vuosia,en omasta tahdostani vaan siitä että muutin kaupunkiin, jossa ei töitä ja niitäkin joit ehkä ois ollut, on nyt yli puolet lomautettu. (ei minun alaltani kuitenkaan).
Seurustelen, mut en ole ihan onnellinenkaan, silti.

Lue lisää

Kuin huonossa suhteessa/seurassa. Eikö se noin mene.

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Luin ajatuksesi ja sain siitä todella paljon. Vaikka olen nainen ja minulle on 2 tytärtä ja neljä lastenlasta joita rakastan ylikaiken. Silti ihminen on aina loppupelissä yksin vaikka olisi kuinka seurassa tai "ihanan sukunsa" kanssa.
Lapset elävät omaa elämäänsä ja jos olet heidän kanssaan aina samaa mieltä niin kaikki ok. mutta jos sanot jotain, joka ymmärretään tai tahdotaan ymmärtää väärin, silloin aletaan käyttämään lastenlapsia välikapulana ja se on mielestäni täysin väärin. Eli parempi olla yksin ja kuunnella ja katsella luontoa, kuunnella lintujen liverrystä ym. mutta silti on ikävä...

pappa neuvoo kirjoitti:

samanpalaista se on minunnii elämä. Joka päivä yksin. No onhan se tosin tuo juniori kotosala. Van silläi on oma elämän rytmisä. Yöt se valavoo ja päivät nukkuu. minä nukun tahikka valavon millon mitennii. Yleesä minä herättelen juniorin uamiaisele joka oikeestaan minule on päivällinen. Sittä se menöö takas unile ja herejää illemala ja lähtöö kaveriesa luo tms. No useimmiten minä mänen jo unile ennen sen kotiutumista. Ja kun minä sittä muutaman huonosti nukutun tunnin piästä hereen, ni juniori on ehkä menny unile.
Van sitä ku on tavallaa keskenää ihtesä kansa aret ja pyhät ni ne tämmöset piäsiiset ym menöö ikäänku painollaa. Eikä harmita muuten ku josko on jotn jiänä kaupasta ostamata, ni sitäpä ei nui vua suakkan enne arkee.

Lue lisää

Ni oun jälekeläinen ihtelläni ja hän tulloo lomilla aina tänne kotipuoleen päivät nukkumoon ja yöt männään kavereiden kanssa. Tee siinä sitten mittään aamusta, ku räjjäys kuuluupi huoneesta, että hilijempaa, että suonpi nukkua. Semmosta se vaan onpi tämä elämä.

honey_82 kirjoitti:

Sinä "salaperäinen nainen". Minulla on kanssa sellaisia salaisuuksia, joiden en todellakaan halua pääsevän päivänvaloon.
En tiedä kuinka arkoja asioita sinulla on, mutta itse pelkään, että jos kertoisin jollekkin, menettäisin loputkin vähäiset kaverini.
Juhlapyhät ovat kamalia, kun mietin jo etukäteen, miten yksinäistä tulee olemaan. Haluaisin nukkua ne yli, ja joskus olen melkein nukkunutkin ne kokonaan. Nyt odotan jo tiistaita, ja sitä että arki jatkuu...

Kipujen kanssa olen nyt elänyt 4v ja käytän säännöllistä lääkitystä. Välillä mietin mitä olen tehnyt väärin, kun näin kävi? Mistä minua rangaistaan?
Sinkkuna olen nyt, ja toivon että jonakin päivänä löytäisin ihmisen joka hyväksyy minut tällaisena kun olen...

Lue lisää

Ihmiselle ei vissiin riitä, että se sairastaa ja kärsii, vaan siihen pitäisi vielä löytää syyllinenkin. Sitä kyllä tekee terveydenhuoltokin lahjakkaasti ja samoin toisinaan läheiset ihmisetkin. Mutta jos alkaa vain ajatella syitä ja syyllisiä, niin se vie tarmoa kestää tämä päivä. Kyllähän niitä syyllisiä löytyy jopa omasta itsestä. Mutta virheitä on lupa tehdä meidän jokaisen. Minä löytäisin syyllisiä aina pian 40 vuoden takaa, mutta koitan keskittyä vain tähän päivään.

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

jos ei olisi tietokonetta ja netti yhteyttä niin olisin aivan yksin mutta onneksi on tämä nettti olemassa itselläni lapsi asuu vanhempieni luona ja minä asun yksin mutta eipä pyydetty sinne vietämään pääsiäistä kahvilla ja leivällä mennyt koko pääsiäinen ja istuessa kotona koneela

neo,.,.,. kirjoitti:

jos ei olisi tietokonetta ja netti yhteyttä niin olisin aivan yksin mutta onneksi on tämä nettti olemassa itselläni lapsi asuu vanhempieni luona ja minä asun yksin mutta eipä pyydetty sinne vietämään pääsiäistä kahvilla ja leivällä mennyt koko pääsiäinen ja istuessa kotona koneela

Lue lisää

Hei,

Mikset itse kutsunut heitä luoksesi? Pala hiivaa, vettä ja hiukan vehnäjauhoja, niin mahtavan hyvän pullan saat leivottua vieraillesi. Kyllä he tuovat kahvia, jos vihjaat ettei rahat siihen oikein riitä jne.
Kyllä jokaisen pitää itsekin suoristaa selkänsä ja yrittää tehdä osuutensa.

Älä katso liikaa peruutuspeiliin.

ITELLÄNIKIN kirjoitti:

Ni oun jälekeläinen ihtelläni ja hän tulloo lomilla aina tänne kotipuoleen päivät nukkumoon ja yöt männään kavereiden kanssa. Tee siinä sitten mittään aamusta, ku räjjäys kuuluupi huoneesta, että hilijempaa, että suonpi nukkua. Semmosta se vaan onpi tämä elämä.

Lue lisää

http://www.saunalahti.fi/~expresso/laheta_kortti/

Jeesus kutsuu, tule ja seuraa minua.

neo,.,.,. kirjoitti:

jos ei olisi tietokonetta ja netti yhteyttä niin olisin aivan yksin mutta onneksi on tämä nettti olemassa itselläni lapsi asuu vanhempieni luona ja minä asun yksin mutta eipä pyydetty sinne vietämään pääsiäistä kahvilla ja leivällä mennyt koko pääsiäinen ja istuessa kotona koneela

Lue lisää

Sinun lapsesi asuu siis vanhempiesi luona. Ei silloin kysellä lupia, vaan mennään sinne vanhempien seuraksi ja tietty oman lapsen luokse!

Mulla oli aiemmin sama tilanne ja tottakai vietimme kaikki juhlapyhät porukalla.

Sinä olet ainoa ÄITI omalle lapsellesi! Hänen suonissaan virtaa samaa verta ja veri on aina vettä sakeampaa.
Lapsi tulee itse luoksesi ja tuo iloa tullessaan kunhan kasvaa.
Älä luovuta. Isovanhemmat hoitavat nyt lasta, mutta teillä on vielä edessä monta ihanaa pääsiäistä, joulua, juhannusta lapsesi kanssa.

Onko Sinulla jokin erityinen syy ettette voi olla kaikki 4 yhdessä ainakin juhlapyhiä? Ja tietty useimminkin.
Ymmärrän Sinua ja muistan! T: saman kokenut

, sillä kirjoitti:

Jeesus kutsuu, tule ja seuraa minua.

menin kiirastortaina ehtoolliskirkkoon Häntä etsimään ja näin lievittämään yksinäisyyttäni.
Sain niin hirveän migreenikohtauksen, että makasin seuraavan päivän polilla lääkityksessä.

Enpä etsi toiste!

ekortti kirjoitti:

http://www.saunalahti.fi/~expresso/laheta_kortti/

Lähetin 23 tekstiviestiä kavereilleni. 2 tuli takaisin, että semmosia ystäviä. :(

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Yksin täällä minäkin, Satakunnassa, omituinen otus kai myös. Sukulaiset (suku on pahin?) kaukana. Näinkin se menee - joten kuten!!!

pappa neuvoo kirjoitti:

samanpalaista se on minunnii elämä. Joka päivä yksin. No onhan se tosin tuo juniori kotosala. Van silläi on oma elämän rytmisä. Yöt se valavoo ja päivät nukkuu. minä nukun tahikka valavon millon mitennii. Yleesä minä herättelen juniorin uamiaisele joka oikeestaan minule on päivällinen. Sittä se menöö takas unile ja herejää illemala ja lähtöö kaveriesa luo tms. No useimmiten minä mänen jo unile ennen sen kotiutumista. Ja kun minä sittä muutaman huonosti nukutun tunnin piästä hereen, ni juniori on ehkä menny unile.
Van sitä ku on tavallaa keskenää ihtesä kansa aret ja pyhät ni ne tämmöset piäsiiset ym menöö ikäänku painollaa. Eikä harmita muuten ku josko on jotn jiänä kaupasta ostamata, ni sitäpä ei nui vua suakkan enne arkee.

Lue lisää

Et kai vaan kanna ruokaakin päivät kotona lojuvalle pojalle? Laita pojalle hommia, jotka on tehtävä. Päästitkö järjestelmän lipsumaan jossain vaiheessa?

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

aamusti herää ja ulkona harmaata ja sateista, ketään ei liiku missään , ehkä joku koiran kanssa kulkee ulkona, kaupat ovat kiinni ja ne samat tutut autot jotka ovat aina parkissa siinä tien vieressä, niitäkään ei näy, kaikki on jossain. Olo on yksinäinen ja tympeä, silloin tulee erakkomainen olo.

"Pappa" kirjoitti:

Mitä tässä kehumaan. "Kakarat" ovat jo aikuisia miehiä. Omissa ympyröissään. Kaikki (puoli)tutut harrastavat ihan omia juttujaan omissa ympyröissään. Juoppolallien porukoihin en mene, jotenka vapaaehtoinen pakko on olla ihan issekseen ihtensä kanssa.

Alkuun oli joskus jotain pyrkyjä laumaan, mutta kyllä aika on opettanut olemaan ihan isseksiin. Siinä on hävinnyt turhat laumaanpyrkimishalutkin.

Ei enää jaksa kuunnella jatkuvasti 'minun-miäs-meijän-akka-meidän-lapset-kakarat-paskavaipan-värit-mummut-vaarit-siskot-veljet-serkut-meidän-koti-meidän-mökki-meidän-uusi-auto-etelän-reisu....' jne. jne.
Tai sitten 'juotiin-kaljaa-läträttiin-viinaa-sätkä-natsa-tupakki-naitiin-kateltiin-akkoja-tapeltiin-juotiin-läträttiin-otetaanhan-tuosta-että-noustaan-suosta...' jne. jne.

On tässä maassa "omituisilla otuksilla" muutakin tekemistä. Vaikka istuskella netissä. Käydä käpeksimässä kankahilla. Ajella maisemia kattelemassa. Kuunnella lintusten lirkutusta. Soudella järvellä. Istuskella pilkillä. Harrastaa koiria, kissoja, kaloja, kasveja, nypläystä, näpläysta, laulelua, virrenveisuuta, kuntoilua, matkailua, taiteita, tieteitä, töitä, lukemista jne jne. Ei ole mikään pakko tunkea laumaan, jos laumaan ei kerran syystä tahi toisesta hyväksytä. Meitä "omituisia otuksia". Erakkoja.

Lue lisää

Sinulle, Pappa !
Otan osaa kerroit niin osuvasti. Itsekin olen yksin en tahallani, mutta kohtalo näin järjesti kun puolisoni sai kutsun Taivaan Isän kotiin.
Pääsiäisenä kävin kirkossa ja olin kyllä sukulaisten luona.
Sinulle kiitos kannanotostasi...lähellä olevat eivät huomaa mitä on olla yksin vailla perheen jokapäiväisiä toimintoja..meidän sitä ja tätä mitä yhdessä ollaan tehty juttuja.
" Valoa kohti mennään "

ERAKKO- kirjoitti:

Täällä sitä vasta yksinäinen erakko onkin. Aina yksin. Kun jäin eläkkeelle 11 vuotta sitten. Ikää nyt 49 kesäkuussa. Kaverit töissä tai sitten ryyppäävät. Kaikki päivät ja pyhät yksin. Ja vielä, kun on sairastellut -kaverit kaikkoavat: "tulen sitten käymään, kun olet paremmassa kunnossa". Joopa joo. Millonkas sitä enemmän apua tarviisi, kun on sairas. Esim. minulla ollut 2 vuoden aikana 3 kertaa kipsi: molemmat jalat ja käsi - kyllä apua olisi tarvinnut, mutta yksin on pitänyt selvitä ja kotipalvelu EI TEE MITÄÄN. terkuin, ERAKKO-nainen

Lue lisää

Voiko tuo olla totta?
MOlemmat jalat ja käsi kipsissä ja yksin.Eihän siitä voi kukaan selvitä yksin.OLitko siis kotona silloin?Onneksi on tämä netti.ITse olen naimisissa mutta mieheni rakastaa tv:tään enemmän kuin mitään muuta maailmassaan.MInäkin olen muutaman yhdessä olovuoden jälkeen jäänyt toiseksi sille-.JOskus on ihan kiva katsoa yhdessä elokuvia,mutta kaipaan ihmisiä ja sosiaalista elämää enemmän.Kirjoittele minulle joskus.Ehkä voimme tavatakin ja tutustua.OLen 44 vuotias nainen Jyväskylästä.

rtstr kirjoitti:

"pitäisi osata olla sen verran sosiaalinen ja hakeutua paikkoihin joissa voi tutustua ihmisiin. valittetavasti kukaan ei tule kotiovelta hakemaan. "

tuntuu että ihminen joka näin ajattelee on täysin sokea sille, että on erilaisia ihmisiä olemassa. Ei kykene ymmärtämään että joku toinen on erilainen kuin oma paras itse.

kärsin itse sosiaalisten tilanteiden pelosta ja pelkään että jään yksin koko loppuelämäksi, olen vasta 22 vuotias ja nyt jo aika rikkinäinen ihminen. Lämmittää tosi kovasti tuollaiset tietämätömän ihmisen kommentit. t. sh-opiskelija

Lue lisää

Samaa mieltä! Sosiaalisuus ei ole aina itsestä kiinni. Meitä on eriluontoisia ja mielestäni on teennäistä yrittää olla jotain muuta kuin on, vaikka sitäkin on tullut kokeiltua huonoin tuloksin, itseä siinä huijaa eniten. Olen suunnilleen sinun ikäisesi ja sama pelko on tulevaisuuden suhteen. En kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta, olen muuten vain luonteeltani ujo,ja sitä ujompi, mitä isompi porukka.. aika mälsää ja tuntuu epäreilulta :( Eikä asiasta tee yhtään sen heplpompaa, että siitä huomautellaan. Jos joskus eksyy isompaan porukkaan, niin sen jälkeen yksinolo tuntuu yleensä taivaalliselta..aina niin kauan kunnes olo alkaa tuntua liian yksinäisesltä.. Varsin ristiriitaista tämä elämä. Onneksi minulla on muutama hyvä ystävä, jotka hyväksyvät ujonkin ihmisen seuraansa :) Toivottavasti sinullakin on!
t: toinen sh-opiskelija

eeemän kirjoitti:

Juu eli 44 v patu ja tuttu tilanne on tuo. Ihan hyvä kirjoitus.

yksin vietän pyhät ja ihan omasta tahdosta..joku sukulaisten kanssa olo osettaa jo ajatuskiin...

millään... kirjoitti:

Sinun lapsesi asuu siis vanhempiesi luona. Ei silloin kysellä lupia, vaan mennään sinne vanhempien seuraksi ja tietty oman lapsen luokse!

Mulla oli aiemmin sama tilanne ja tottakai vietimme kaikki juhlapyhät porukalla.

Sinä olet ainoa ÄITI omalle lapsellesi! Hänen suonissaan virtaa samaa verta ja veri on aina vettä sakeampaa.
Lapsi tulee itse luoksesi ja tuo iloa tullessaan kunhan kasvaa.
Älä luovuta. Isovanhemmat hoitavat nyt lasta, mutta teillä on vielä edessä monta ihanaa pääsiäistä, joulua, juhannusta lapsesi kanssa.

Onko Sinulla jokin erityinen syy ettette voi olla kaikki 4 yhdessä ainakin juhlapyhiä? Ja tietty useimminkin.
Ymmärrän Sinua ja muistan! T: saman kokenut

Lue lisää

ite asiassa tällä hetkellä olen juuri vanhempieni luona jossa lapsenikin on tulin tänään tilanne on se että muksu asuu vanhempieni luona koska exsmuijani luona olot eivät oleet soveliaat lapselle ja minä itse olen työtön ni parempi että lapsi on minun vanhemmillani kun että täysin vieraiden ihmisten hyvää pääsiäistä kaikille

Mamma-erakko kirjoitti:

Ihanaa, löytyi samanhenkinen ja ilmeisen tyytyväinen "erakko". Itse viihdyn loistavasti myös pitkät pyhät yksin. Lapsillani on perheet ja lapsen lapsia on koko liuta, tapaan heitä harvakseltaan, mutta mielestäni riittävästi. Olenhan kasvattajan hommani jo tehnyt. Alkuun erottuani vietin jouluja heidän kanssaan, mutta tunsin kuitenkin syvällä sydämessä, että toisin olisi parempi. Sitten ilmoitin lapsilleni, että haluan viettää juhlapyhät oman ohjelman mukaan ja pliis en halua tuntea syyllisyyttä. Luonani saa kyllä käydä jos siltä tuntuu, mutta ei velvollisuudesta!
Nyttemmin lapset ovat jo tottuneet omituiseen mummiinsa. Ja kaiken lisäksi meillä on ihan hyvät välit.

Lue lisää

Itse en ole kärsinyt siitä että vietin pääsiäisen itsekseni. Se oli aikaa määrätä omasta elämästään itse. Ystäväni kutsui minut mökille mutta en jaksanut lähteä siihen pieneen mökkiin reiluksi neljäksi vuorokaudeksi kaikkien niiden ihmisten seuraan. Sanoin että pitää tehdä opiskeluhommia. Pakenen kaupungista kotipaikalleni muutaman kymmenen kilometrin päähän. Vanhempani olivat poissa. Veljeni kutsui saunailtaan mutta halusin missata sen. Halusin olla vain itsekseni. Lämmittelin saunaa, lenkkeilin, valokuvailin, tein opiskeluhommia, neiloin paitaa, kokkailin, lueskelin ja katselin telkkaria. Pääsiäinen meni uskomattoman nopeasti. Tänään tulin ihmisten ilmoille kun oli serkkuni 18-vuotisjuhlat, joissa kävin vanhempieni ja veljeni kanssa.

Minulle yksinäisyys oli valinta ja siksi se kai on nautittavaa. Tilanne että sai saunoa niin kauan kuin haluaa ja niin kuin itse haluaa... Kokkailla mitä itse haluaa porukoilla ilman että ilmassa häilyy äidin moite liiallisista kaloreista... Hiljainen kylän raitti ja ne kaikki ihanat pienet yksityiskohdat ikuistettavaksi.

Oman onnen seppä kirjoitti:

Yksin mutta en yksinäinen, se on omalaatuinen tilanne mutta minkäpä sille voi, harrrastuksia kyllä piisaa. Netistä on kyllä seuraa haettu mutta eipä vastata ja tietenkin ylisuuria odotuksia piisaa. Minä en vain välitä ja viihdytän itse itseäni. Helppo se on sanoa mutta yllättävän hauskaa on jos ei järkeile ollenkaan. Toivotan jaksamista kaikille yksinäisille ja ironista kyllä mutta me yksinäiset emme ole yksin asiassamme. Parhaiten ehkä pärjää kun heittää moraalin menemään oikeassa suhteessa, eihän herroillakaan sitä ole.
Meitä kyllä Suomessa piisaa. Valtion yhteiskuntamalli on sellainen ja ne taloustavoitteet.

Lue lisää

yhteiskunta on sellainen, ikävystyttävä ja usein kovin masentava. Lakeja ja säädöksiä kyllä riittää niin että lähes kaikki, mikä tekee ihmisen elämän hauskaksi, on kiellettyä (esim. erilaisuus arkkitehtuurissa, hod dogien tai täytettyjen perunoiden yms. myyminen kadulla) tai sitten hyvin kallista (taksit, kampaamot, parturit, autot, drinkit ravintoloissa). Tuloksena on hyvin "turvallinen" yhteiskunta, jossa ihmiset kärsivät. Ilmasto on ankea ja kotona on istuttava kaikki juhlapyhät, koska mikään ei ole auki, halusi tai ei. Televisiossa lähetetään äärimmäisen masentavaa ohjelmaa, joka nyt pääsiäisenä on uskovaisten ehdoilla tuotettua tarinaa sairaista ihmisitä ja kuolemasta, kuka tätä oikein haluaa. Kovin moni nielaisee hätäänsä onnellisuuspillerin. Myös filmit käsittelevät samaa aihetta. Ja suomalainen yhteisöllisyyshän on aika lailla vitsi: ihmiset eivät edes tervehdi toisiaan, koulussa ja työpaikoilla harrastetaan yleisesti kiusaamista (merkki pahasta olosta)ja jo muutenkin harvaan asutussa maassa ihmiset haluavat lomilla eristäytyä mökeilleen ja kyyhöttää siellä yksinään "luonnon rauhassa". Muistanpa erään Suomessa muutama vuosi sitten vierailleen ulkomaalaisen monissa maissa vierailleen muusikon arvion maastamme, hän totesi Suomesta, että "se on mahdollisesti kaikkein ikävystyttävin paikka, missä olen koskaan käynyt. Nämä ajatukset perustuvat kokemuksiini vierailtuani lähes kaikissa Euroopan maissa. Eräs ärsyttävimmistä piirteistä Suomessa on kuitenkin ihmisten rajaton itsetyytyväisyys: "on lottovoitto syntyä suomalaiseksi". Mielestäni tämä ei ole totta, sillä monissa sellaisissakin maissa, joissa aineellinen hyvinvointi on vähäistä, suurempana rikkautena on virikerikas ja eloisa ympäristö sekä empatiakyky ja lämpimät suhteet ihmisten välillä. Yrittäkää jaksaa näiden pakkopyhien yli!

itku on suuri helpotus kirjoitti:

Luin ajatuksesi ja sain siitä todella paljon. Vaikka olen nainen ja minulle on 2 tytärtä ja neljä lastenlasta joita rakastan ylikaiken. Silti ihminen on aina loppupelissä yksin vaikka olisi kuinka seurassa tai "ihanan sukunsa" kanssa.
Lapset elävät omaa elämäänsä ja jos olet heidän kanssaan aina samaa mieltä niin kaikki ok. mutta jos sanot jotain, joka ymmärretään tai tahdotaan ymmärtää väärin, silloin aletaan käyttämään lastenlapsia välikapulana ja se on mielestäni täysin väärin. Eli parempi olla yksin ja kuunnella ja katsella luontoa, kuunnella lintujen liverrystä ym. mutta silti on ikävä...

Lue lisää

samaa mieltä, jokainenhan meistä elää ja ajattelee yksin. Jotkut vaan tuntevat olonsa yksinäisemmäksi kuin muut. Tunnen ihmisiä, jotka eivät hetkeäkään voi olla yksin itsensä kanssa. Toiset taas, kuten näistäkin viesteistä lukee, elävät ja voivat hyvin yksin. Vaimoni sisko on todellinen laumasielu, jonka puhelinlaskut ovat päätähuimaavia, koska miehensä töissä ollessaan ei yksinkertaisesti pysty olemaan juoruamatta jonkun kanssa. Olen tästä, vaikka asiahan ei minulle kuuluisi, maininnutkin kun on puheeksi tullut. Hänen mielestään ihmisen pitää olla sosiaalinen, muuten on jotain vikaa. Paskan marjat sanon minä! Minä tulen vallan hyvin toimeen itseni kanssa ja olen sitä mieltä, että on parempi olla yksin kuin sellaisten kanssa joista ei tykkää! Pakolliset synttärit yms. menee jo rutiinilla, mutta eivät koskaan mikään suuri nautinto.

Terocky kirjoitti:

Joo, aikasta kummallista. Itse tulen toimeen ihmisten kanssa ja minulla on kyllä kavereita joita tapaan säännöllisesti, mutta aina kun kaverini lähtevät juhlimaan, minut jätetään melkein aina ulkopuolelle. Olen huomannut, että he melkein kuin häpeävät seuraani. Tämä pääsiäinenkin meni televisiota katsellessa, netissä sekä nukkuessa. Noh, onneks tiistaina pääsee töihin. Haistakoot ite sit "kaverit". Osaan kyllä olla yksinkin, ja jos en niin löydän kyllä uusia kavereita.

Lue lisää

Miksi enää edes tapaat moisia kavereita, jotka saavat sinut tuntemaan että häpeävät sinua.

sä testannu noi kaikki? ;)


Aloituksen tekijälle sanoisin,että Putkivalo keksi kyllä hyviä keinoja..Esim.palapelin teossa aika rientää niin ettei huomakkaan...:)

mii-su kirjoitti:

sä testannu noi kaikki? ;)


Aloituksen tekijälle sanoisin,että Putkivalo keksi kyllä hyviä keinoja..Esim.palapelin teossa aika rientää niin ettei huomakkaan...:)

Lue lisää

Kyllä minulla tekemistä riittää. Olisi paljon luettavaa, pitäisi maalata seinä, purkaa ompelukone ja katsoa mikä siinä surisee, valokuvat odottavat tietokoneelta tulostettavaksi, olisi suomennettava teksti.
Valitettasti palapeli ei minua kiinnosta mutta tanssin kyllä itsekseni.
Tämä yksinäisyyden tunne on vain niin syvää ja johtuu kai siitä kun vuosia sitten menetin sen suuren ja ensimmäisen todellisen rakkauden ja miten ihanaa elämä oli noina juhlapyhinä.

mii-su kirjoitti:

sä testannu noi kaikki? ;)


Aloituksen tekijälle sanoisin,että Putkivalo keksi kyllä hyviä keinoja..Esim.palapelin teossa aika rientää niin ettei huomakkaan...:)

Lue lisää

Kehtaakos täällä pilata muiden pääsiäistä mielikuvilla ;))

aloittaja kirjoitti:

Kyllä minulla tekemistä riittää. Olisi paljon luettavaa, pitäisi maalata seinä, purkaa ompelukone ja katsoa mikä siinä surisee, valokuvat odottavat tietokoneelta tulostettavaksi, olisi suomennettava teksti.
Valitettasti palapeli ei minua kiinnosta mutta tanssin kyllä itsekseni.
Tämä yksinäisyyden tunne on vain niin syvää ja johtuu kai siitä kun vuosia sitten menetin sen suuren ja ensimmäisen todellisen rakkauden ja miten ihanaa elämä oli noina juhlapyhinä.

Lue lisää

Suru vaatii oman aikansa, enkä tiedä oikeesti siitä yhtään mitään.. rankkaa sen täytyy olla ://

aloittaja kirjoitti:

Kyllä minulla tekemistä riittää. Olisi paljon luettavaa, pitäisi maalata seinä, purkaa ompelukone ja katsoa mikä siinä surisee, valokuvat odottavat tietokoneelta tulostettavaksi, olisi suomennettava teksti.
Valitettasti palapeli ei minua kiinnosta mutta tanssin kyllä itsekseni.
Tämä yksinäisyyden tunne on vain niin syvää ja johtuu kai siitä kun vuosia sitten menetin sen suuren ja ensimmäisen todellisen rakkauden ja miten ihanaa elämä oli noina juhlapyhinä.

Lue lisää

Oli kuin omasta suustani! Kaikki kaverit on aina perheiden kanssa juhlapyhät eikä niihin juhliin sinkut sovi. Käyn sitten katsomassa vanhoja sukulaisiani, mutta siihen riittää päivä ja pääsiäisenä olis neljä tehokasta päivää tehdä jotain muuta. Ajattelin maalata katon, jos ei muuta tuu mieleen. Palapelit on yäk! Ja munienmaalaus...ei ihan iske. Herkkuja syön aina kun haluan, ei pääsiäinen siitä poikee. Terveisiä vaan putkivalolle.

Putkivalo kirjoitti:

Kehtaakos täällä pilata muiden pääsiäistä mielikuvilla ;))

ne sentäs pilaa..:)) Voi olla hupasaakin..;)

Marsu kirjoitti:

Oli kuin omasta suustani! Kaikki kaverit on aina perheiden kanssa juhlapyhät eikä niihin juhliin sinkut sovi. Käyn sitten katsomassa vanhoja sukulaisiani, mutta siihen riittää päivä ja pääsiäisenä olis neljä tehokasta päivää tehdä jotain muuta. Ajattelin maalata katon, jos ei muuta tuu mieleen. Palapelit on yäk! Ja munienmaalaus...ei ihan iske. Herkkuja syön aina kun haluan, ei pääsiäinen siitä poikee. Terveisiä vaan putkivalolle.

Lue lisää

Tyrmäsit vasta kolme asiaa, jäihän sinne vielä 997 kpl, kuten tiputanssi :))

Minä tuohon ikkunan etteen ilkosillani tanssahtelemaan "killuttimiani" heilutellen. :-) Saiskohan silleen tuolta kadulta jonkun yksinäisen naiskulkijan seurakseen???
Vastapäisessä talossa asuu kyllä nuoria naisia, mutta niillä näkyy miehiä juoksevan ihan jonoksi asti. Kerran olen nähnyt kun yksi loikkas parvekkeelta pois pakoon, kun toinen oli ovesta menossa sisälle. ;-)

miten sinä munien kaa seurustelet, ei ne taida vastata vaikka kuyinka kysyisit tai juttelisit...juuri tätähän tässä haetaan eli kun ei ole keskustelukumppania...niin minuakin kyllä arkena tavattaisiin ja olen silloin töissä joten en viitsi enää raskaan työpäivän jälkeen lähteä ja ainut olisi juuri kun vähänkin levänneenä jaksaisi seurustella...enkä halua munia maalata juuri silloin kun on pyhäpäivät...mutta olen järjestänyt itseni ulkomaille joiuluiksi, juhlapyhinä ja nytkin lähden kohta töihin...sahan siellä sentään jutella ja vappuna olenkin jo kaukana...;)

Eemelj kirjoitti:

Minä tuohon ikkunan etteen ilkosillani tanssahtelemaan "killuttimiani" heilutellen. :-) Saiskohan silleen tuolta kadulta jonkun yksinäisen naiskulkijan seurakseen???
Vastapäisessä talossa asuu kyllä nuoria naisia, mutta niillä näkyy miehiä juoksevan ihan jonoksi asti. Kerran olen nähnyt kun yksi loikkas parvekkeelta pois pakoon, kun toinen oli ovesta menossa sisälle. ;-)

Lue lisää

Kyllä nauratti sun viesti...miten ihmeessä joku voi piehtaroida yksinäisyydessä..? alkaa vain nauttia siitä..jos nyt ei ihan ikkunassa killutellen niin ainakin akat voidaan yksin peilin edessä tripata niin paljon kuin sielu sietää, eikä kukaan hauku rumilukseksi läskiksi tai muuksi. Ollaan vain hyviä itsellemme. Huomaatteko että täällä on tosi hauskoja yksinäisiä meitä..?!

Eläköön putkivalo ja muut jotka ovat hoksanneet ,että meillä on aika iso etuoikeus tehdä ihan mitä itselle mieleen mossahtaa ja päähän pälkähtää.Itse myös aikanaan kierin itsesäälissä ,kunnes oivalsin ,että yksin on vaan taivas rajana mitä voi tehdä ja keksiä kaikkea.En ole mikään vannoutunut poikamies ja jos joskus aina löytyy joku rinnalle joksikin aikaa,niin kaikin mokomin se käy.Mutta muuten kyllä
yksin olemisessa on omat etunsa.

Antakaa siis inspiraation tulla ja kevätauringon pistää ajatukset sekaisin.Hauskaa pääsiäistä kaikille!

pasha-reseptisi. En ole koskaan itse tehnyt, vaikka monasti aikonut.

Eemelj kirjoitti:

Minä tuohon ikkunan etteen ilkosillani tanssahtelemaan "killuttimiani" heilutellen. :-) Saiskohan silleen tuolta kadulta jonkun yksinäisen naiskulkijan seurakseen???
Vastapäisessä talossa asuu kyllä nuoria naisia, mutta niillä näkyy miehiä juoksevan ihan jonoksi asti. Kerran olen nähnyt kun yksi loikkas parvekkeelta pois pakoon, kun toinen oli ovesta menossa sisälle. ;-)

Lue lisää

että siellä voi vaikka olla passittomia, sorrettuja palkkalaisia. Voisit edes tehdä poliisi-ilmotuksen.

mielees kirjoitti:

että siellä voi vaikka olla passittomia, sorrettuja palkkalaisia. Voisit edes tehdä poliisi-ilmotuksen.

ja jetsulleen. Heti välittömästi lähen tekemään! :-)

mielees kirjoitti:

että siellä voi vaikka olla passittomia, sorrettuja palkkalaisia. Voisit edes tehdä poliisi-ilmotuksen.

Nyt on joku onneton vilikuillu viltin reonan alta liikaa telekkarin dokumentteja. Passeista en tiijä, mutta ihan samoja, enempi vähempi umpisavolaisia duunareita on vastapäisen talon asukkaat, niinku varmaan vieraatkii!

mii-su kirjoitti:

sä testannu noi kaikki? ;)


Aloituksen tekijälle sanoisin,että Putkivalo keksi kyllä hyviä keinoja..Esim.palapelin teossa aika rientää niin ettei huomakkaan...:)

Lue lisää

Mä olen aina ihmetelly ihmisiä jotka valittaa ettei ole mitään tekemistä....itse tykkään askarrella kortteja...nukkua, kattoa tv:ee ohjelmia käydä lenkillä,,,nauttia luonosta...en tosin asu yksin vaan mieheni ja lapsen kans...jotenka aika kuluu..välillä kaipaa yksinoloa...mut sitä harvoin järjestyy...

Marsu kirjoitti:

Oli kuin omasta suustani! Kaikki kaverit on aina perheiden kanssa juhlapyhät eikä niihin juhliin sinkut sovi. Käyn sitten katsomassa vanhoja sukulaisiani, mutta siihen riittää päivä ja pääsiäisenä olis neljä tehokasta päivää tehdä jotain muuta. Ajattelin maalata katon, jos ei muuta tuu mieleen. Palapelit on yäk! Ja munienmaalaus...ei ihan iske. Herkkuja syön aina kun haluan, ei pääsiäinen siitä poikee. Terveisiä vaan putkivalolle.

Lue lisää

Moi!

Olen samaa mieltä. Pyhät ovat hanurista. Itse aina odotan maanantaita että pääsee töihin ja tapaa ihmisiä.
Palapeli oli kyllä hyvä vihje tuolta jostain. Niistähän voi sitten vaikka liiman kanssa taulun väsätä.
Lähinnä vastasin sinulle koska nikkisi oli jotenkin niin läheinen :)
Olen urosmarsu kaikille tiedoksi :/

nopsa369 kirjoitti:

Mä olen aina ihmetelly ihmisiä jotka valittaa ettei ole mitään tekemistä....itse tykkään askarrella kortteja...nukkua, kattoa tv:ee ohjelmia käydä lenkillä,,,nauttia luonosta...en tosin asu yksin vaan mieheni ja lapsen kans...jotenka aika kuluu..välillä kaipaa yksinoloa...mut sitä harvoin järjestyy...

Lue lisää

Olen aivan samaa mieltä. Tekemistä riittää, kun vain ryhtyy toimeen ja usein tuntuu, että päivä on illassa liiankin nopeasti.Se voi joillakin olla kiinni ihan vain kehtaamisesta.

Eemelj kirjoitti:

Nyt on joku onneton vilikuillu viltin reonan alta liikaa telekkarin dokumentteja. Passeista en tiijä, mutta ihan samoja, enempi vähempi umpisavolaisia duunareita on vastapäisen talon asukkaat, niinku varmaan vieraatkii!

Lue lisää

kait sitten tietööt mit tekkööt.

Sorry en osaa savoa. Täällä meillä isolla paikalla on kerrostaloasunnoissa todella ollut ulkomaalaisia, jotka nälkäpalkalla ovat joutuneet myymään itseään. Kielitaidottomina houkutellaan tänne ja otetaan passit rajalla. Sitten kun vammautuvat, niin ettei ole eläjäksi, niin passitetaan takaisin. Asiakkaita on ollut kymmeniä päivässä. Niin että semmottiin voi jotkut raakalaiset kohdella lähimmäisiään. Raakaa todellisuutta, ei filmistä.

Marsu kirjoitti:

Oli kuin omasta suustani! Kaikki kaverit on aina perheiden kanssa juhlapyhät eikä niihin juhliin sinkut sovi. Käyn sitten katsomassa vanhoja sukulaisiani, mutta siihen riittää päivä ja pääsiäisenä olis neljä tehokasta päivää tehdä jotain muuta. Ajattelin maalata katon, jos ei muuta tuu mieleen. Palapelit on yäk! Ja munienmaalaus...ei ihan iske. Herkkuja syön aina kun haluan, ei pääsiäinen siitä poikee. Terveisiä vaan putkivalolle.

Lue lisää

Niin täälläkin. Hylätyn suru on ajankohtainen ja yksinäisyys piinaa. Tietysti tekemistä (arkista) olisi enemmän kuin ikinä saa valmiiksi.On lääkettä nämä tunnot lukea. Etten aivan yksin kaiken keskellä.
"On särkynyt sieluni kannel
siitä kieli on nyt katkennut..." Ätsh kumminkin!

huastaa kirjoitti:

kait sitten tietööt mit tekkööt.

Sorry en osaa savoa. Täällä meillä isolla paikalla on kerrostaloasunnoissa todella ollut ulkomaalaisia, jotka nälkäpalkalla ovat joutuneet myymään itseään. Kielitaidottomina houkutellaan tänne ja otetaan passit rajalla. Sitten kun vammautuvat, niin ettei ole eläjäksi, niin passitetaan takaisin. Asiakkaita on ollut kymmeniä päivässä. Niin että semmottiin voi jotkut raakalaiset kohdella lähimmäisiään. Raakaa todellisuutta, ei filmistä.

Lue lisää

Sitä toki tähän maailmaan mahtuu, mutta tuota ilmiötä ei onneksi vielä täällä. Täällä kuitenkin aika lailla vielä immeiset toisensa tuntee.
Aika hävyttömiä on myös asiakkaat, jotka polosia käyttää hyväkseen.
"Raakaa peliä Ranualla."

aloittaja kirjoitti:

Kyllä minulla tekemistä riittää. Olisi paljon luettavaa, pitäisi maalata seinä, purkaa ompelukone ja katsoa mikä siinä surisee, valokuvat odottavat tietokoneelta tulostettavaksi, olisi suomennettava teksti.
Valitettasti palapeli ei minua kiinnosta mutta tanssin kyllä itsekseni.
Tämä yksinäisyyden tunne on vain niin syvää ja johtuu kai siitä kun vuosia sitten menetin sen suuren ja ensimmäisen todellisen rakkauden ja miten ihanaa elämä oli noina juhlapyhinä.

Lue lisää

Sehän on käytännössä sama kuin rakkain ja läheisin ihminen kuolisi ja olet hylättynä tässä maailmassa.

Annan neuvon - mene urheilemaan ja etsimään uutta.

Nimetön kirjoitti:

Olen aivan samaa mieltä. Tekemistä riittää, kun vain ryhtyy toimeen ja usein tuntuu, että päivä on illassa liiankin nopeasti.Se voi joillakin olla kiinni ihan vain kehtaamisesta.

Lue lisää

On tekemistä vaikka kuinka paljon. Ja minä todella ennen tein. Kun mies tuli viikonlopuksi kotiin toisella paikkakunnalla olevalta työpaikalta, koti kiilsi ja keittiössä tuoksui. Ei ollut yksinäisyyden tunnetta. Lapsetkin tulivat usein, vaikka matkat olivat pitkiä. Ja oli kuin juhlaa niin kotona kuin kesällä mökilläkin.
Nyt olen yksin. En hylättynä vaan luonnollisella tavalla yksin jäänyt. Lapset käyvät toki, mutta molemmilla pienet lapset harventavat pitkän matkan tekoa niin usein.
Tiedän, etten ole hylätty enkä yksin, mutta olen yksinäinen. Liiku, ulkoile, sanotaan. Jalat eivät kanna, laahaudun eteenpäin. Mikään työ ei huvita. Kuljen tietokoneelta telkkarille. Kumpikin ahdistaa. Voimat ovat lopussa, vaikka olen terve. Mitä siinä teet?

Allapäin kirjoitti:

On tekemistä vaikka kuinka paljon. Ja minä todella ennen tein. Kun mies tuli viikonlopuksi kotiin toisella paikkakunnalla olevalta työpaikalta, koti kiilsi ja keittiössä tuoksui. Ei ollut yksinäisyyden tunnetta. Lapsetkin tulivat usein, vaikka matkat olivat pitkiä. Ja oli kuin juhlaa niin kotona kuin kesällä mökilläkin.
Nyt olen yksin. En hylättynä vaan luonnollisella tavalla yksin jäänyt. Lapset käyvät toki, mutta molemmilla pienet lapset harventavat pitkän matkan tekoa niin usein.
Tiedän, etten ole hylätty enkä yksin, mutta olen yksinäinen. Liiku, ulkoile, sanotaan. Jalat eivät kanna, laahaudun eteenpäin. Mikään työ ei huvita. Kuljen tietokoneelta telkkarille. Kumpikin ahdistaa. Voimat ovat lopussa, vaikka olen terve. Mitä siinä teet?

Lue lisää

voimia sinulle, että jaksaistit lähteä ihmisten pariin esim. jokin harrastus tai kerho. Kun jaksaa lähteä jonnekkin ja saa kontaktia muihin ihmisiin se antaa lisä voimia ja saattaa vaikka piristyä entisetään. tsemppiä!!

Vaikka ikävästi työttmyysluvut nousee, enemmistöllä on onneksi duunia. Juopot ja sekopäät on myös marginaaliryhmä.

Iso enemmistö = työssäkäyvä, tavallinen yhden taloudessa asuva on se, joka on 100% unohdettu.

Tarkoitin sanat suustani. :)Samoin digijärkkärin hommattuani en ole ollut yksin. Valokuvaus on mukava ajantappotapa.Itse ajelen satoja kilometreja,katselen maisemia ja valokuvaan luontoa.Eilenkin ajelin pohjanmaalle kuvaamaan muuttolintuja,ne kun eivät ole vielä tänne pohjoiseen saapuneet.Päivä meni mukavasti ja ilta samaan syssyyn,kun purin kuvat koneelle.
Kevät on ihanaa aikaa,ei sitä kannata missata,vai mitä mieltä itse olet?

bongadooris kirjoitti:

Tarkoitin sanat suustani. :)Samoin digijärkkärin hommattuani en ole ollut yksin. Valokuvaus on mukava ajantappotapa.Itse ajelen satoja kilometreja,katselen maisemia ja valokuvaan luontoa.Eilenkin ajelin pohjanmaalle kuvaamaan muuttolintuja,ne kun eivät ole vielä tänne pohjoiseen saapuneet.Päivä meni mukavasti ja ilta samaan syssyyn,kun purin kuvat koneelle.
Kevät on ihanaa aikaa,ei sitä kannata missata,vai mitä mieltä itse olet?

Lue lisää

Elämässä ei kannata missata yhtään hetkeä, ympäri vuoden vaan kuvaamaan jotakin, niitä ei kuitenkaan kuvata kuin kerran, sama tilanne ei toistu koskaan.

Ihanaa bongaus kevättä kaikille bongareille!

tekniikan kaa taistellla ihan riittävästi joten ei kiinnosta rämpiä luonnossakaan...odotan kesää niin on edes kaunista...

keskustele kirjoitti:

tekniikan kaa taistellla ihan riittävästi joten ei kiinnosta rämpiä luonnossakaan...odotan kesää niin on edes kaunista...

Ei ole tarvinnut taistella tekniikan kanssa, eikä ole tarvinnut rämpiä missään ja silti olen kuvannut jo yli 70000 kuvaa.

Enkä ole valittanut netissä, enkä missään muuallakaan yksinäisyyttäni. Ei tarvi, kun en jää neljän seinän sisälle keneltäkään sääliä anelemaan.

Älliä päässä kirjoitti:

Ei ole tarvinnut taistella tekniikan kanssa, eikä ole tarvinnut rämpiä missään ja silti olen kuvannut jo yli 70000 kuvaa.

Enkä ole valittanut netissä, enkä missään muuallakaan yksinäisyyttäni. Ei tarvi, kun en jää neljän seinän sisälle keneltäkään sääliä anelemaan.

Lue lisää

ymmärrä ei tekniikan ja koneiden kaa voi jutella! ja kaikki ei todellakaan ole kiinnostunut samoista asioista kuin sinä...minullakin on kamera ja otan reissuista ja kauniista asioista, muttei se kuitenkaan ihmistä ja ihmisten tuottamaa ääntä korvaa...ymmärsitköhän nytkään???

vieläkään... kirjoitti:

ymmärrä ei tekniikan ja koneiden kaa voi jutella! ja kaikki ei todellakaan ole kiinnostunut samoista asioista kuin sinä...minullakin on kamera ja otan reissuista ja kauniista asioista, muttei se kuitenkaan ihmistä ja ihmisten tuottamaa ääntä korvaa...ymmärsitköhän nytkään???

Lue lisää

Kannattaa varmaan teidänkin mennä psykolokin tai psykiatrin luo juttelemaan ja hakea heidän seuraansa! He voivat yrittää auttaa tuommosia ressukoita tai reppanoita, heillä riittää ammattitaito teikäläisiin.

keskustele kirjoitti:

tekniikan kaa taistellla ihan riittävästi joten ei kiinnosta rämpiä luonnossakaan...odotan kesää niin on edes kaunista...

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ei ihmisten välistä luonnollista kontaktia saa kameralla. Tietysti sitä jotkut siksikin luulee. Se on iki vanha juttu, ettei tekiikka ihmistä korvaa. Toki sitä voi korvikkeeksi kutsua. Kukin taplaa tyylillään. Itse ainakin kaipaan keskustelua, halia ja kaikkea sitä millä yksinäisyys aidosti poistuu. Tosin kaikille sitä ei jostain syystä tule itsestään selvyytenä.Kavereita saa, mut tosi ystävyyttä harvoin.

ei tekis phaa kirjoitti:

Kannattaa varmaan teidänkin mennä psykolokin tai psykiatrin luo juttelemaan ja hakea heidän seuraansa! He voivat yrittää auttaa tuommosia ressukoita tai reppanoita, heillä riittää ammattitaito teikäläisiin.

Lue lisää

joten eköhän osanne...mutta yksityiselämässkin on kivaa jutella...:) eikö niin reppana?

vieläkään... kirjoitti:

ymmärrä ei tekniikan ja koneiden kaa voi jutella! ja kaikki ei todellakaan ole kiinnostunut samoista asioista kuin sinä...minullakin on kamera ja otan reissuista ja kauniista asioista, muttei se kuitenkaan ihmistä ja ihmisten tuottamaa ääntä korvaa...ymmärsitköhän nytkään???

Lue lisää

Kuvittelin en ole yksin ,vaan ainakin vielä tanssin ja nautin musiikista menemällä sinne missä tanssitaan ja tavataan ihmisiä, vaan toisin kävikin.Ei tanssita ei paljon liikuta sisälläkään , jalka meni kipeeksi, on kyllä pitkät päivät, joten se meno loppuu noinvain.

työkseni... kirjoitti:

joten eköhän osanne...mutta yksityiselämässkin on kivaa jutella...:) eikö niin reppana?

Täällä reppana!

Kyllä toki pitää jutella, myös yksityiselämässäkin. Kyllä kun on riittävän sosiaalinen luonne, niin aina löytää kenen kanssa parantaa tätä "mualimoo". Uimahalli on yksi hyvä paikka, siellä me ainakin parannetaan paljon tätä "mualimoo". Olen myös nähnyt ja tavannut tuntemattomia henkilöitä, (nähnyt usein, mutta en tunne), kadulla jotka vaihtaa muutamia juttujaan keskenään ja kanssanikin. On ihan kiva siinäkin jutella vähänaikaa, kun ei ole kiire mihinkään.

Kylmää tekniikka kirjoitti:

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ei ihmisten välistä luonnollista kontaktia saa kameralla. Tietysti sitä jotkut siksikin luulee. Se on iki vanha juttu, ettei tekiikka ihmistä korvaa. Toki sitä voi korvikkeeksi kutsua. Kukin taplaa tyylillään. Itse ainakin kaipaan keskustelua, halia ja kaikkea sitä millä yksinäisyys aidosti poistuu. Tosin kaikille sitä ei jostain syystä tule itsestään selvyytenä.Kavereita saa, mut tosi ystävyyttä harvoin.

Lue lisää

Mikä on tosi ystävä?
Onko se kateudesta tai uteliaisuudesta ratkeava naapuri tai sukulainen, vai minkälainen se on?

Kylmää tekniikka kirjoitti:

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ei ihmisten välistä luonnollista kontaktia saa kameralla. Tietysti sitä jotkut siksikin luulee. Se on iki vanha juttu, ettei tekiikka ihmistä korvaa. Toki sitä voi korvikkeeksi kutsua. Kukin taplaa tyylillään. Itse ainakin kaipaan keskustelua, halia ja kaikkea sitä millä yksinäisyys aidosti poistuu. Tosin kaikille sitä ei jostain syystä tule itsestään selvyytenä.Kavereita saa, mut tosi ystävyyttä harvoin.

Lue lisää

Kullähän kamera aina jonkun ihmissuhteen peittoo mennen tullen.:D
Töissä tapaan ihmisiä yllinkyllin ja juttua piisaa.Siksipä näin pitkinä pyhinä on kiva viettää laatuaikaa omassa hyvässä seurassaan ja kameran kera.Paras elämän kestävä suhde! :))))

bongadooris. kirjoitti:

Kullähän kamera aina jonkun ihmissuhteen peittoo mennen tullen.:D
Töissä tapaan ihmisiä yllinkyllin ja juttua piisaa.Siksipä näin pitkinä pyhinä on kiva viettää laatuaikaa omassa hyvässä seurassaan ja kameran kera.Paras elämän kestävä suhde! :))))

Lue lisää

Joo ja ei petä ja kuleksi vieraissa käsissä.

Älliä päässä kirjoitti:

Ei ole tarvinnut taistella tekniikan kanssa, eikä ole tarvinnut rämpiä missään ja silti olen kuvannut jo yli 70000 kuvaa.

Enkä ole valittanut netissä, enkä missään muuallakaan yksinäisyyttäni. Ei tarvi, kun en jää neljän seinän sisälle keneltäkään sääliä anelemaan.

Lue lisää

ja tule sitten kehuskelemaan tänne. luulin muuten että valokuvaaminen on muutakin kuin ruutujen laskemista.

Hyöty ja huvi = ikkunoiden pesu. Olen sinkkuna elelevä kuuskymppinen mummeli ja poikani on pessyt mulle ikkunoita. Nyt tein sen ihan itse, pitkäperjantaina parvekelasit ja eilen muut ikkunat. Ja kun sitten oli pakko pestä lattiatkin roiskeiden takia, puhdasta tuli. Siinä hommaillessa voi samalla ajatella kaikkea maan ja taivaan väliltä, ajatuksetkin putsaantuu. Kaappien järjestely on myös yksi hyöty/huvi osastoa, josta en kyllä itsekään pidä, mutta sitten kun en mitään muuta keksi..ja ristisanat ja dekkarit.

Luonto kaikkine kevät vivahteineen antaa aihetta ihmettelyyn. Fillarin voi kaivaa esille ja hurauttaa jonnekin, missä ei ole ennen tullut käytyä. Mieti vielä onko lähistöllä/naapurissa joku samassa tilanteessa oleva, soita ovikelloa ja kutsu kahville. Tai soita vanhalle koulukaverille!

Onhan näitä keinoja kun vain ryhtyy tuumasta toimeen eikä marmata:)

Huomenta!
En tiiä mitenkä ison perheen Äiti olet mutta kyllä minullakin oli 4 lasta tosin vieläkin.Elävät suurimman osan ajastaan äitnsä luona,haluaisin kaikki itseni luo.Olihan se mukavaa ensimmäinen kuukaisi että sai olla "yksin" mutta kyllä perhe elämä on paljon mukavempaa.Ett tarvii koskaan surujas itkee yksin!

Hälinä on elämää... kirjoitti:

Huomenta!
En tiiä mitenkä ison perheen Äiti olet mutta kyllä minullakin oli 4 lasta tosin vieläkin.Elävät suurimman osan ajastaan äitnsä luona,haluaisin kaikki itseni luo.Olihan se mukavaa ensimmäinen kuukaisi että sai olla "yksin" mutta kyllä perhe elämä on paljon mukavempaa.Ett tarvii koskaan surujas itkee yksin!

Lue lisää

Miksi lapset pitäisi kotti tulla?
Myö ainaski männään lasten luo vuorotellen ja viiään syötävät tuliaiset männessämme, ei syyvä lasten pöperöitä.

isosta perheestä ja vaihtaisin heti tämän tyhjän panttina olon siihen iloiseen vilskeeseen...ei ikinä tarvinnut etsiä keskustelukumppania, aina riitti...ja yhdessä touhuttiin...valitettavasti sinne on niin paljon mastkaa ja kohta töihin ettei onneksi ihan loputtomalta tunnu...

Teleskooppivarsi kirjoitti:

Hyöty ja huvi = ikkunoiden pesu. Olen sinkkuna elelevä kuuskymppinen mummeli ja poikani on pessyt mulle ikkunoita. Nyt tein sen ihan itse, pitkäperjantaina parvekelasit ja eilen muut ikkunat. Ja kun sitten oli pakko pestä lattiatkin roiskeiden takia, puhdasta tuli. Siinä hommaillessa voi samalla ajatella kaikkea maan ja taivaan väliltä, ajatuksetkin putsaantuu. Kaappien järjestely on myös yksi hyöty/huvi osastoa, josta en kyllä itsekään pidä, mutta sitten kun en mitään muuta keksi..ja ristisanat ja dekkarit.

Luonto kaikkine kevät vivahteineen antaa aihetta ihmettelyyn. Fillarin voi kaivaa esille ja hurauttaa jonnekin, missä ei ole ennen tullut käytyä. Mieti vielä onko lähistöllä/naapurissa joku samassa tilanteessa oleva, soita ovikelloa ja kutsu kahville. Tai soita vanhalle koulukaverille!

Onhan näitä keinoja kun vain ryhtyy tuumasta toimeen eikä marmata:)

Lue lisää

pääsiäisenä ikkunoita pestä...jos jonkun näen tekevän heitän kyllä paskavettä päälle, sen verran sinun jo tuonikäisenä täytyy ymmärtää...toivottavasti joku tekee sinullekin niin...

kuule... kirjoitti:

pääsiäisenä ikkunoita pestä...jos jonkun näen tekevän heitän kyllä paskavettä päälle, sen verran sinun jo tuonikäisenä täytyy ymmärtää...toivottavasti joku tekee sinullekin niin...

Lue lisää

en loukkaannu sinun sanoistasi, vaikka niinkin voisi tehdä, kunhan annoin vinkkejä ajantappoon.

Minusta kaikki päivät ovat samanarvoisia, ja paskavettä on paha heittää päälle kun asun niin korkealla:)

Nyt lähden sitten kirkkoon ikkunoiden pesun vastapainoksi. Virren veisuu on mielipuuhani myös.

Mitähän tästä tuumaat?

kuule... kirjoitti:

pääsiäisenä ikkunoita pestä...jos jonkun näen tekevän heitän kyllä paskavettä päälle, sen verran sinun jo tuonikäisenä täytyy ymmärtää...toivottavasti joku tekee sinullekin niin...

Lue lisää

pääsiäisenä pestä?
Tässähän sitä nimenomaan on aikaa esim. ikkunanpesuun.
Minulle pääsiäinen ei merkitse yhtään mitään muuta kuin ylimääräisiä vapaapäiviä, tosin olisin töihinkin voinut mennä.
Jos joku hurskastelee jonkun tuhansia vuosia vanhan sadun takia, joka on kehitetty ihmisiä pelottelemaan, niin se on täysin hänen asiansa.
Minä käytän nämä ylimääräiset vapaat esimerkiksi siivoamiseen.
Tai otan vaikka pullon tai pari viiniä jos siltä tuntuu, sekin lienee "kiellettyä".

miksi ei kirjoitti:

pääsiäisenä pestä?
Tässähän sitä nimenomaan on aikaa esim. ikkunanpesuun.
Minulle pääsiäinen ei merkitse yhtään mitään muuta kuin ylimääräisiä vapaapäiviä, tosin olisin töihinkin voinut mennä.
Jos joku hurskastelee jonkun tuhansia vuosia vanhan sadun takia, joka on kehitetty ihmisiä pelottelemaan, niin se on täysin hänen asiansa.
Minä käytän nämä ylimääräiset vapaat esimerkiksi siivoamiseen.
Tai otan vaikka pullon tai pari viiniä jos siltä tuntuu, sekin lienee "kiellettyä".

Lue lisää

2 pulloa niin vähemmän häiritset muita pääsiäisen viettäjiä, vain itse kärsit mikäli osaat...mutta jossakin vaiheessa nautit ainakin...ikkunoille on muitakin päiviä...:)

Nimetön kirjoitti:

2 pulloa niin vähemmän häiritset muita pääsiäisen viettäjiä, vain itse kärsit mikäli osaat...mutta jossakin vaiheessa nautit ainakin...ikkunoille on muitakin päiviä...:)

ja välillä iltaisin ja viikonloppuisinkin.
Enkä todellakaan työpäivän jälkeen ryhdy esim. ikkunanpesuun, sitä varten on vapaapäivät, ja heti aamusta pääsee aloittamaan.
Ja kuinka se muita häiritsisi, eihän siitä lähde meteliä?
Muahan voi häiritä vaikka kirkonkellojen kolina.
Tossa taas näkee ton uskovaisten ahdasmielisyyden suvaitsemattomuuden.
Jos te haluatte niitä omia perinteitänne noudattaa, senkun vaan, mutta ette voi vaatia niitä muilta.
Minulle pääsiäinen ei merkitse mitään muuta kuin tavallista pidempää viikonloppuna.
Ja otin sitä viiniä ja kivaa oli, eikä ole yhtään huono olo tänään:))

,,minulla aikoinaan sama tilanne,,lasten oli määrä tulla isille juhla pyhinä,,pari päivää ennen aattoa ilmoitettiin että "sorry nyt ei käykään"olin laittanut kaiken valmiiksi,,ruoat ym, ym, syytä miksi niin ei kerrottu olin sitten kait minäkin huono ihminen,,onneksi nyt ei heidän tarvii kysyä lupaa saada lähteä iskän luo,,,ovat jo aikuisia ja ilmoittavat kun ovat tulossa silloin tuntuu hyvältä,,tsemppiä,,lapset kasvaa ja sitten aikanaan he ei todellakaan kysy lupaa saada tavata isäänsä,,

Eiköhän se ole itsestä kiini, jääkö neljän seinän sisälle murehtimmaa ja mököttämmää vai lähteekö ja meneekö sitä jonnekkin. Esim laivalle tai yhteisille matkoille vaikka Viipuriin tai mihin vaan, kyllä niitä paikkoja riittää.

Reissu kalle kirjoitti:

Eiköhän se ole itsestä kiini, jääkö neljän seinän sisälle murehtimmaa ja mököttämmää vai lähteekö ja meneekö sitä jonnekkin. Esim laivalle tai yhteisille matkoille vaikka Viipuriin tai mihin vaan, kyllä niitä paikkoja riittää.

Lue lisää

Hei minä olen ja aina yksin.En omista edes autoa.
Laivoilla olen ollut monesti enkä taatusti enään mene,siellä on yhtä yksin ja tulee vielä kurjempi olo katsoa muiden ilonpitoa.

???? kirjoitti:

Hei minä olen ja aina yksin.En omista edes autoa.
Laivoilla olen ollut monesti enkä taatusti enään mene,siellä on yhtä yksin ja tulee vielä kurjempi olo katsoa muiden ilonpitoa.

Lue lisää

Joskus minut on kutsuttu ystävän mökille juhannuksena. Siellä oli muuten mukavaa mutta kaikki toiset olivat pariskuntia ja minä yksinäinen kummajainen joka jäin keskustelujen ulkopuolelle. Kun toiset meni juhannusyötä viettämään minä istuin rannalla kuuntelemassa yötä ja järveä.
Laivoilla ihmisillä on 'hauskaa' kun rökeltävät viinan kanssa. Itsekkin otan, mutta hillitymmin ja rökellystä en jaksa kauaa katsella.
Kaikki tuttavani ovat parisuhteessa vain minä olen sinkku (vuosia sitten eronnut).

Hei!

Ota yhteyttä omaan sosiaaliviranomaisiin ja kerro tarinasi. Tapaamisoikeudessa määritellään myös juhlapyhät ja loma-ajat. Yleensä se on niin, että joka toinen vuoksi on joulu ja joka toinen vuosi on juhannus ja muut jaetaan sitten sopimusten mukaan ja jos ei pysty sopimaan niin viranomainen tekee sen ja jos sitä ei noudateta niin sitten he puuttuvat asiaan.

Pidä oikeuksistasi nyt kiinni, sillä lapset tulkitsevat sen niin, että et ole halunnut. Ex-puoliso ei ole este tavata lapsia, vaikkakin se voi olla hidaste.

Onnea matkaan, toimi, kun vielä voit.

Reissu kalle kirjoitti:

Eiköhän se ole itsestä kiini, jääkö neljän seinän sisälle murehtimmaa ja mököttämmää vai lähteekö ja meneekö sitä jonnekkin. Esim laivalle tai yhteisille matkoille vaikka Viipuriin tai mihin vaan, kyllä niitä paikkoja riittää.

Lue lisää

joilla ei ole varaa matkustaa, yhtään mihinkään.Varmaan moni lähtis reissuun, mut ei ole lompakossa painetta.

myös pyhäpäiviä kirjoitti:

Hei!

Ota yhteyttä omaan sosiaaliviranomaisiin ja kerro tarinasi. Tapaamisoikeudessa määritellään myös juhlapyhät ja loma-ajat. Yleensä se on niin, että joka toinen vuoksi on joulu ja joka toinen vuosi on juhannus ja muut jaetaan sitten sopimusten mukaan ja jos ei pysty sopimaan niin viranomainen tekee sen ja jos sitä ei noudateta niin sitten he puuttuvat asiaan.

Pidä oikeuksistasi nyt kiinni, sillä lapset tulkitsevat sen niin, että et ole halunnut. Ex-puoliso ei ole este tavata lapsia, vaikkakin se voi olla hidaste.

Onnea matkaan, toimi, kun vielä voit.

Lue lisää

Jep, periaatteessa joo. Silti jää ne joka toiset pyhät ja jos lähivanhempi päättää olla antamatta lasten tulla, niin ei voi mitään paitsi hakea käräjäoikeudesta täytäntöönpanoa. Nyt viimeksi 2 kk sitten nähnyt lapsia. Sosiaalitoimi viimeksi tavatessamme sanoi tapaamissopimuksesta, että se ei oikeastaan kuulu heille, vaan on kahden yksityishenkilön välinen sopimus, jonka he ovat vain joskus vahvistaneet tehdyn. Yli 4 v sitten.
Järjestäneet pyynnöstäni neuvotteluja, mutta ovat jääneet tuloksettomiksi vastapuolen neuvotteluhaluttomuuden vuoksi.

Nimetön kirjoitti:

Jep, periaatteessa joo. Silti jää ne joka toiset pyhät ja jos lähivanhempi päättää olla antamatta lasten tulla, niin ei voi mitään paitsi hakea käräjäoikeudesta täytäntöönpanoa. Nyt viimeksi 2 kk sitten nähnyt lapsia. Sosiaalitoimi viimeksi tavatessamme sanoi tapaamissopimuksesta, että se ei oikeastaan kuulu heille, vaan on kahden yksityishenkilön välinen sopimus, jonka he ovat vain joskus vahvistaneet tehdyn. Yli 4 v sitten.
Järjestäneet pyynnöstäni neuvotteluja, mutta ovat jääneet tuloksettomiksi vastapuolen neuvotteluhaluttomuuden vuoksi.

Lue lisää

Meitä on moneksi, itsellä exä kaipaa "omaa aikaa" niin kovasti että näkee lapsiaan tasan tarkkaan 4vrk/kk, on juhlapyhiä tai ei. Vain joka toinen vloppu vaikka asutaan samassa kaupungissa. Ei kovin kypsä isäksi? 40-v mies, ei kai poikanen enää?

myös pyhäpäiviä kirjoitti:

Hei!

Ota yhteyttä omaan sosiaaliviranomaisiin ja kerro tarinasi. Tapaamisoikeudessa määritellään myös juhlapyhät ja loma-ajat. Yleensä se on niin, että joka toinen vuoksi on joulu ja joka toinen vuosi on juhannus ja muut jaetaan sitten sopimusten mukaan ja jos ei pysty sopimaan niin viranomainen tekee sen ja jos sitä ei noudateta niin sitten he puuttuvat asiaan.

Pidä oikeuksistasi nyt kiinni, sillä lapset tulkitsevat sen niin, että et ole halunnut. Ex-puoliso ei ole este tavata lapsia, vaikkakin se voi olla hidaste.

Onnea matkaan, toimi, kun vielä voit.

Lue lisää

unta näe että sosiaaliviranomaiset auttaisivat tapaamisissa he vain estää jos toinen keksii tehdä niin...nähty ei kertaakaan 14 vuoteen tapaamisia...kukaan ei puutu heidän hirmuhallintoonsa ja yritetty on vaikka mitä mutta hän rakastajansa kaa vetää korren omalla valehtelullaan...viimeksi tästä ei saanut edes kirjoittaa tänne kun heidän muka maine menee kun vetää avioliittoleirejä ja valehtelevat ihmisille että minun lapseni ovatkin heidän...oikaisin kun sattui olemaankin työkaveri ja hän sanoi ettei usko yhteenkään mihinkään heidän juttuihinsa sillä minähän olen täysin sosiaalinen ja kunnollinen vaikka he oli puhuneet ihan muuta ettei kykene töihin ja muuta potaskaa, mutta valheet selviää ihmisille ja nyt niitä on tullut 14 vuoden ajalta, muttei tämä ukko ja hänen rakastaja raju istu vankilassa - kuka auttaa?

Nimetön kirjoitti:

Jep, periaatteessa joo. Silti jää ne joka toiset pyhät ja jos lähivanhempi päättää olla antamatta lasten tulla, niin ei voi mitään paitsi hakea käräjäoikeudesta täytäntöönpanoa. Nyt viimeksi 2 kk sitten nähnyt lapsia. Sosiaalitoimi viimeksi tavatessamme sanoi tapaamissopimuksesta, että se ei oikeastaan kuulu heille, vaan on kahden yksityishenkilön välinen sopimus, jonka he ovat vain joskus vahvistaneet tehdyn. Yli 4 v sitten.
Järjestäneet pyynnöstäni neuvotteluja, mutta ovat jääneet tuloksettomiksi vastapuolen neuvotteluhaluttomuuden vuoksi.

Lue lisää

onnellinen minulla on ollut 14 vuotta ettei juuri samoilla verukkeilla ole saanut tavata koko aikana lapsia...en ole juoppo vaan hyvin arvosanoin opiskelin aikuisena ammatin ja koko ajan töissäkin vielä ja muitakaan paheita ei ole mutta he ovat kääntäneet kaikki viranomaiset niin että he vain on oikeassa ja olivat yrittäneet jopa työkavereillenikin puhua etten ole kykenevä töihin ja olen sairas yms...mutta työkaverini sanoikin ettei usko enää heitä kun on nähnyt minun ja miten teen työni...:) ja niitä on todella paljon kaikille antavat juuri tuollaisen kuvan ja viimeksi jopa jorvin mielisairaalan lääkäri sanoi että hän haluaisi keskustella tämän miehen kanssa...mutta kas vain ei ikinä ole mennyt...joten missähän tämä vika mahtaa olla kun ei löytynyt minusta?

Lähiäippä kirjoitti:

Meitä on moneksi, itsellä exä kaipaa "omaa aikaa" niin kovasti että näkee lapsiaan tasan tarkkaan 4vrk/kk, on juhlapyhiä tai ei. Vain joka toinen vloppu vaikka asutaan samassa kaupungissa. Ei kovin kypsä isäksi? 40-v mies, ei kai poikanen enää?

Lue lisää

on häpeänsä. Herää jossain kohtaa ja toteaa ettei lapset halua enää tavata.

Olen keskiikäinen nainen ja asun pääkaupunkiseudulla.Lapset asuvat kaukana ,eikä sinnekkään enään kutsuta,kun ei ole hoitoikäisiä lapsia.
Heillä on omat menot.No,ravintoloissa en käy ,kun en juo enkä polta.
Enkä ole mikään "martta" tyylinen kumminkaan.
Avioeron jälkeen en ole juuri tutustunut kehenkään,minusta tuli arka miesten suhteen.Sukkaa kutomaan minusta ei ole,eikä niitä enään kukaan tarvitsekkaan,kun kauoasta saa kaiken valmiina.
Olenkin ,nyt luontokuvannut samat paikat joka vuosi ja kierrellyt ja karrellellu maita ja mantuja ja todennut ,että meitä keskiikäisiä yksinjääneitä ei kukaan huoli mihinkään.Meille ei ole paikkoja minne mennä.
Pitäisikin olla nyt joku taho joka järjestäisi jotain muuta,kuin kirkon toimintaa ihan meidän ikäisille ympäri suomen.
Minusta esim.joka paikkakunnalle paikka ,mihin voisit mennä jonain säännöllisenä aikana vaikka joka päivä,periaatteella,että olisi tila ja vaikkapa kahvinkeitin ja muu olisi vapaaehtoista.Juttelua,pelejä ym....
Ei tarvitsisi kenenkään järjestää ,muuta kuin tila mitä voisi käyttää.....

mennä.......... kirjoitti:

Olen keskiikäinen nainen ja asun pääkaupunkiseudulla.Lapset asuvat kaukana ,eikä sinnekkään enään kutsuta,kun ei ole hoitoikäisiä lapsia.
Heillä on omat menot.No,ravintoloissa en käy ,kun en juo enkä polta.
Enkä ole mikään "martta" tyylinen kumminkaan.
Avioeron jälkeen en ole juuri tutustunut kehenkään,minusta tuli arka miesten suhteen.Sukkaa kutomaan minusta ei ole,eikä niitä enään kukaan tarvitsekkaan,kun kauoasta saa kaiken valmiina.
Olenkin ,nyt luontokuvannut samat paikat joka vuosi ja kierrellyt ja karrellellu maita ja mantuja ja todennut ,että meitä keskiikäisiä yksinjääneitä ei kukaan huoli mihinkään.Meille ei ole paikkoja minne mennä.
Pitäisikin olla nyt joku taho joka järjestäisi jotain muuta,kuin kirkon toimintaa ihan meidän ikäisille ympäri suomen.
Minusta esim.joka paikkakunnalle paikka ,mihin voisit mennä jonain säännöllisenä aikana vaikka joka päivä,periaatteella,että olisi tila ja vaikkapa kahvinkeitin ja muu olisi vapaaehtoista.Juttelua,pelejä ym....
Ei tarvitsisi kenenkään järjestää ,muuta kuin tila mitä voisi käyttää.....

Lue lisää

Yksin pyhänsä viettäviä on noin neljännes kansasta, ehkäpä noin vajaa miljoona.

He ovat yksin koska eivät välitä toisten seurasta, ei suinkaan kaikki mutta suurin osa.

Suuri osa on ainaisia ruikutajia ja valittajia joita kukaan ei huoli seuraansa, eikö näin?

Mikä siinä yksinäisyydessä mättää. Parempi se on ainakin kuin huono seura.

Tänäkin pääsiäisenä kymmenettuhannet perheet riitelee ja tappelee. Poliisit ja muut virkamiehet hakkaa vaimojaan tai puolisojaan. Kymmeniä pahoinpideltyjä joutuu sairaalaan tai tarkatuttamaan vammansa lääkärillä. Lukuisia liittoja päätyy eroon tämänkin pyhän seurauksena. Jos on normaalia muutama pääsee hengestään läheisyyden seurauksena.

Joten on yksinäisyydessä hyvätkin puolensa.

mennä.......... kirjoitti:

Olen keskiikäinen nainen ja asun pääkaupunkiseudulla.Lapset asuvat kaukana ,eikä sinnekkään enään kutsuta,kun ei ole hoitoikäisiä lapsia.
Heillä on omat menot.No,ravintoloissa en käy ,kun en juo enkä polta.
Enkä ole mikään "martta" tyylinen kumminkaan.
Avioeron jälkeen en ole juuri tutustunut kehenkään,minusta tuli arka miesten suhteen.Sukkaa kutomaan minusta ei ole,eikä niitä enään kukaan tarvitsekkaan,kun kauoasta saa kaiken valmiina.
Olenkin ,nyt luontokuvannut samat paikat joka vuosi ja kierrellyt ja karrellellu maita ja mantuja ja todennut ,että meitä keskiikäisiä yksinjääneitä ei kukaan huoli mihinkään.Meille ei ole paikkoja minne mennä.
Pitäisikin olla nyt joku taho joka järjestäisi jotain muuta,kuin kirkon toimintaa ihan meidän ikäisille ympäri suomen.
Minusta esim.joka paikkakunnalle paikka ,mihin voisit mennä jonain säännöllisenä aikana vaikka joka päivä,periaatteella,että olisi tila ja vaikkapa kahvinkeitin ja muu olisi vapaaehtoista.Juttelua,pelejä ym....
Ei tarvitsisi kenenkään järjestää ,muuta kuin tila mitä voisi käyttää.....

Lue lisää

joku sellainen...eronneet ei ole erikoisen hyvässä tilanteessa...ja juoppoja ukkoja en huoli niin on kyllä yksin kun ne on sitten jotakin kiihkouskovia joiden juttuja ei jaksa 2 TUNTIA kauempaa kuunnella kun he vain odottavat taivaaseen pääsyä ja aviopareille olen jotenkin uhka kun ei ole edes niin ruma että miehet juoksisi karkuun...joissa voisi jutella kaikista asioista ja jopa politiikasta...ilman että tarvitsee jotakin ihmemunia maalata tai tekniikasta jossa kuvat tuntuvat korvaavan ihmissuhteet...

Olisiko se uskonnonvapautta, että kristillisen kirkon yksi suurimmista juhapyhistä kiellettäisiin. Ei olsi. Olisi anarkiaa. Pääsiäinen on niin vanha, että et taida osata laskeakaan. Jopa suomalaiskansallinen juhla, johon liittyy myös paljon ihan maallisia ja elinkeinoon liittyviä käy-
tännön tapahtumia. Nykyään vähemmän, kaupunkilaistu-
misen johdosta. Vaan se kansa joka ei tunne historiaansa ja siihen liittyviä tapoja ei ansaitse
elää. Sanoi joku viisas kauan sitten. Sitäkö haluat
kieltämällä vanhat hyvät tavat. ??

erkki erimieltä kirjoitti:

Olisiko se uskonnonvapautta, että kristillisen kirkon yksi suurimmista juhapyhistä kiellettäisiin. Ei olsi. Olisi anarkiaa. Pääsiäinen on niin vanha, että et taida osata laskeakaan. Jopa suomalaiskansallinen juhla, johon liittyy myös paljon ihan maallisia ja elinkeinoon liittyviä käy-
tännön tapahtumia. Nykyään vähemmän, kaupunkilaistu-
misen johdosta. Vaan se kansa joka ei tunne historiaansa ja siihen liittyviä tapoja ei ansaitse
elää. Sanoi joku viisas kauan sitten. Sitäkö haluat
kieltämällä vanhat hyvät tavat. ??

Lue lisää

Alkuperäinen pakanallinen pääsiäinen noitineen kokkineen on ihan ok,mutta se on kykyisellään vain ja ainoastaan KAUPPIAITTEN KARKKIPÄIVÄ,kuten joulukin.

erkki erimieltä kirjoitti:

Olisiko se uskonnonvapautta, että kristillisen kirkon yksi suurimmista juhapyhistä kiellettäisiin. Ei olsi. Olisi anarkiaa. Pääsiäinen on niin vanha, että et taida osata laskeakaan. Jopa suomalaiskansallinen juhla, johon liittyy myös paljon ihan maallisia ja elinkeinoon liittyviä käy-
tännön tapahtumia. Nykyään vähemmän, kaupunkilaistu-
misen johdosta. Vaan se kansa joka ei tunne historiaansa ja siihen liittyviä tapoja ei ansaitse
elää. Sanoi joku viisas kauan sitten. Sitäkö haluat
kieltämällä vanhat hyvät tavat. ??

Lue lisää

Mutta on uskonnonvapauden vastaista PAKOTTAA viettämään sitä.

Joka haluaa viettäkööt piiiiitkää perjantaita vaikka joka-ikisen torstain jälkeen.

mennä.......... kirjoitti:

Olen keskiikäinen nainen ja asun pääkaupunkiseudulla.Lapset asuvat kaukana ,eikä sinnekkään enään kutsuta,kun ei ole hoitoikäisiä lapsia.
Heillä on omat menot.No,ravintoloissa en käy ,kun en juo enkä polta.
Enkä ole mikään "martta" tyylinen kumminkaan.
Avioeron jälkeen en ole juuri tutustunut kehenkään,minusta tuli arka miesten suhteen.Sukkaa kutomaan minusta ei ole,eikä niitä enään kukaan tarvitsekkaan,kun kauoasta saa kaiken valmiina.
Olenkin ,nyt luontokuvannut samat paikat joka vuosi ja kierrellyt ja karrellellu maita ja mantuja ja todennut ,että meitä keskiikäisiä yksinjääneitä ei kukaan huoli mihinkään.Meille ei ole paikkoja minne mennä.
Pitäisikin olla nyt joku taho joka järjestäisi jotain muuta,kuin kirkon toimintaa ihan meidän ikäisille ympäri suomen.
Minusta esim.joka paikkakunnalle paikka ,mihin voisit mennä jonain säännöllisenä aikana vaikka joka päivä,periaatteella,että olisi tila ja vaikkapa kahvinkeitin ja muu olisi vapaaehtoista.Juttelua,pelejä ym....
Ei tarvitsisi kenenkään järjestää ,muuta kuin tila mitä voisi käyttää.....

Lue lisää

Moi. Jos ei seurakunnan riennot kiinnosta niin liity johonkin puolueeseen ja ala käydä kokouksissa/juhlissa. Täällä Stadissa on työväenopistolla paljon kivoja kursseja ja luentoja joissa tapaa samanhenkisiä ihmisiä(osa jopa ilmaisia). Monissa museoissa on päiviä, jolloin pääsee ilmaiseksi katsomaan näyttelyitä. Mulla ainakin on käynyt Ateneumissa aina flaksi ;)
Erityisvinkki naisille: mene jääkiekko-tai jalkapallo-otteluun niin löydät herraseuraa varmasti!
Vain mielikuvitus on rajana. Älkää hyvät ihmiset jääkö kotiin murehtimaan, elätte vain kerran!

on niin monia erilaisia elämäntilanteita joissa voi jäädä ilman omaa tahtomistaan yksin...ero, kuolema tai lapset ulkomailla tms...itse suunnittelen kaikki juhlapyhät olevani ulkomailla ei tarvitse olla yksin...ja aasiassa saa jutella ihmisten kaa...eivät ole eristäytyneet yksikseen...huh...

Ystävä hyvä, tuollaista minullakin oli vielä vuosi sitten. Nyt ole nyksi ja huomasin, että oen aina ollutkin yksin, vaikka ollaankin oltu mukamas kahdestaan.
Katkeruutta tunnen vain siitä, että elämä petti minut. En olisi paljoa toivonut tai tahtonut - olisi ollut edes yksi kunnollinen ja kestävä ihmissuhde.
Nyt on yksi nettisuhde, joka piristää mieltä. Ei mitään deittiä, vaikka sitä kautta alettiinkin kirjoitella. Mieltä lämmittää, että on edes joku joka viitsii sähköpostilla lähettää sanan tai pari..

Juu kyllä siperia opettaa. Edellisestä huomaa että on rahaa ja terveyttä. Nämä ne onkin parhaat neuvon antajat. Ite en pysty terveyden enkä rahan puolesta Parriisiin enkä muuallekkaan matkusteleen.
Eikä oo tarvettakaan. Tvllä pääsee ympäri maailmaa ja halvalla. Ja pienillä päästöillä. Kun on tarpeeksi rankkoja sairauksia ei kerkee huomata yksinäisyyttä. Itse en ole tuntenut semmoista aikoihin. Ei jaksa kelata semmoista.
Mihin tässä toista tarvis kun ei meinaa pärjätä itsensäkkään kanssa.
Lääkäri kyllä sanoi että on huonompi juttu kun asun yksin kun ei ole ketään joka soittas mulle apua.
Mutten ole katkera vaikka perhe meni ja vaimo ilmoitti etsivänsä terveemmän miehen.
Niinhän sitä sanotaan että aika aikaansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin.
Mulle kaikki päivät on samanlaisia olkoon sitten joulu tai mikä lie.
Mutta onneksi tämä ei ole ikuista. loppuu ennemmin tai myöhemmin.

Minä ihan itse valitsin yksinolon pääsiäiseksi. "Uus" avopuoliso lähti kotiseudulle katsoon vanhempiaan ja lapsi vaimonsa kanssa reisuun. Kutsuja tuli sinne ja tänne, mutta muutaman "leskivuoden" jälkeen ei kolahda toisten nurkat:-( Eikä ole valittamista, olen nauttinut ja touhunnut ns, normaaleita kotitöitä, tosin uudessa asunnossa.. käyny lenkillä ja istunu jalat pöydällä jne.. Tsemppiä kaikille yksinäisille;-)

yksinäiselle naiselle ,täällä olis yksi yksinäinen mies ,en polta enkä käytä alkoa ja kiltiksi moitittu joten jos tarviitte ystäviä osoite löytyy oheesta joten ilmoittelemaan vaan.t.rehellinen ja yksinäinen 38v mies

rane1100 kirjoitti:

yksinäiselle naiselle ,täällä olis yksi yksinäinen mies ,en polta enkä käytä alkoa ja kiltiksi moitittu joten jos tarviitte ystäviä osoite löytyy oheesta joten ilmoittelemaan vaan.t.rehellinen ja yksinäinen 38v mies

Lue lisää

ottaa sinut jos et ole kiihkouskova niiden kaa ei voi keskustella...olisit sopiva...olen kylläkin muutamia vuosia vanhempi...:)

Olen jo kauan miettinyt, miksi ei yksinäiset perusteta kokonaan omaa puoluetta tuonne Arkadian mäelle?? Onhan tämä ihan helvettiä että olemme maksumiehiksi kelvattu, mutta mitä on saatu? Ei tukia ei lisiiä ei sitä eikä tätä. Tuskin me ainakin koulutetut ja työtä ikämme tehneinä on mistään vinguttukaan. Mutta kaikesta meitä sakotetaan. Ei olla tarvittu yhteiskunnalta vaippaa ei päiväpaikkaa/yö paikkaa, mutta matkoistakin maksamme kalliisti kun suvaitsee jopa matkustaa yksin!! Voi aikoja. Todellakin muutetaan pois. Olen kanssasi samaa mieltä. Maailmalla olen nähnyt että takapajulassa täällä elää itsenäinen koulutettu nainen.

vain eronnut ja kirkkoon en halua mennä kun ne jotka tietää säälii kun exäni nai lähetyssihteerin....ja jotka ei sääli olen kilpailija heidän aviopuolisolleen tai he kokee sellaisena...joten kuppilat ei ole ikinä kiinnostaneet joten jossaa voisi keskustella ilman sen ihmeempiä teknisiä osaamista ja ei kiinnosta yksin lenkkeillä, tai rämpiä luonossa...eikä myöskään muniakaan jaksa maalata kaikkia pyhiä, eikä palapelit ovat yksinäistä touhua...

Siitähän kaikki on kiinni. Olen myös sinkkumies ja yli neljäkymmentä,silti minun ei tarvitse viettää aikaani yksin jos en halua. Ravintoloissa käyn harvoin ja alkoholiakaan en käytä,mutta harrastuksia on paljon ja sitä kautta ystävä ja tuttavapiiri on suuri. Heidän kanssaan myös vietän paljon aikaani harrastuksieni ulkopuolellakin. Se että muuttaa ulkomaille,ei muuta yksinäisyyden ongelmaa.Sinkkuna oleminen avaa myös paljon uusia mahdollisuuksia,joita parisuhteessa elävä ei voi tehdä.Pallo on nyt sinulla ja sinä itse päätät mitä sillä teet?

mariza55 kirjoitti:

Olen jo kauan miettinyt, miksi ei yksinäiset perusteta kokonaan omaa puoluetta tuonne Arkadian mäelle?? Onhan tämä ihan helvettiä että olemme maksumiehiksi kelvattu, mutta mitä on saatu? Ei tukia ei lisiiä ei sitä eikä tätä. Tuskin me ainakin koulutetut ja työtä ikämme tehneinä on mistään vinguttukaan. Mutta kaikesta meitä sakotetaan. Ei olla tarvittu yhteiskunnalta vaippaa ei päiväpaikkaa/yö paikkaa, mutta matkoistakin maksamme kalliisti kun suvaitsee jopa matkustaa yksin!! Voi aikoja. Todellakin muutetaan pois. Olen kanssasi samaa mieltä. Maailmalla olen nähnyt että takapajulassa täällä elää itsenäinen koulutettu nainen.

Lue lisää

Yksinäinen maksaa kaiken itse. Asunnon tv luvan lehdet astiat huonekalut vakuutukset lomamatkat kaikki. Pariskunnat maksaa vain puolet.

Perustetaan yksinäisten puolue. Vaaditaan verohelpotuksia yksinäisille. Perhellisistä kyllä pidetään huolta miksi ei yksinäisistä.

Onhan kahden tuloilla helppo ostaa ja maksaa esim. asunto mutta entäs yhden?

asennettasi... kirjoitti:

Siitähän kaikki on kiinni. Olen myös sinkkumies ja yli neljäkymmentä,silti minun ei tarvitse viettää aikaani yksin jos en halua. Ravintoloissa käyn harvoin ja alkoholiakaan en käytä,mutta harrastuksia on paljon ja sitä kautta ystävä ja tuttavapiiri on suuri. Heidän kanssaan myös vietän paljon aikaani harrastuksieni ulkopuolellakin. Se että muuttaa ulkomaille,ei muuta yksinäisyyden ongelmaa.Sinkkuna oleminen avaa myös paljon uusia mahdollisuuksia,joita parisuhteessa elävä ei voi tehdä.Pallo on nyt sinulla ja sinä itse päätät mitä sillä teet?

Lue lisää

Eikö tuossa ollut nyt kyse lähinnä siitä, että vaikka olisi kuinka paljon ystäviä ja harrasteita, ei perheetöntä huomioida pyhinä?

Minullakin on paljon kavereita, on duunia, ystäviä ja menoja. Pyhinä vaan ollaan täällä sen oman vaimon tai miehen kanssa, ei silloin pidetä yhteyttä niihin harrastekavereihin!
Ja yleensä kaikki liikunta- ja harrastepaikat ovat kiinni juhlapyhinä.

asennettasi... kirjoitti:

Siitähän kaikki on kiinni. Olen myös sinkkumies ja yli neljäkymmentä,silti minun ei tarvitse viettää aikaani yksin jos en halua. Ravintoloissa käyn harvoin ja alkoholiakaan en käytä,mutta harrastuksia on paljon ja sitä kautta ystävä ja tuttavapiiri on suuri. Heidän kanssaan myös vietän paljon aikaani harrastuksieni ulkopuolellakin. Se että muuttaa ulkomaille,ei muuta yksinäisyyden ongelmaa.Sinkkuna oleminen avaa myös paljon uusia mahdollisuuksia,joita parisuhteessa elävä ei voi tehdä.Pallo on nyt sinulla ja sinä itse päätät mitä sillä teet?

Lue lisää

eri mieltä olen niin vuorotyöhöni sidoksissa ja laulaminen on jäänyt ainoaksi yhdessä harrastamiseksi...ja se että kyllä ulkomáilla saa juttuseuraa ja ihmiset on helpommin juttelevia...kukaan ei halua kutsua perheeseen jossa on jo lapsia, muttei enää tarvitse lapsenlikkaa...ja juuri silloin olisi kivaa aikaa jutustella...ja toki on ikisinkkuja jotka ei ikinä ymmärrä sitoutukaan, mutta haluavat hekin suhdetta ja juuri näin tuovat onnettomaksi kun toinen haluaakin muuta, muttei he sitä kerro toiselle että haluavat vain sexin verran suhdetta...nähty on...

on paljonkin ystäviä kirjoitti:

Eikö tuossa ollut nyt kyse lähinnä siitä, että vaikka olisi kuinka paljon ystäviä ja harrasteita, ei perheetöntä huomioida pyhinä?

Minullakin on paljon kavereita, on duunia, ystäviä ja menoja. Pyhinä vaan ollaan täällä sen oman vaimon tai miehen kanssa, ei silloin pidetä yhteyttä niihin harrastekavereihin!
Ja yleensä kaikki liikunta- ja harrastepaikat ovat kiinni juhlapyhinä.

Lue lisää

veit sanat suustani...

suuri enemmistö kirjoitti:

Yksinäinen maksaa kaiken itse. Asunnon tv luvan lehdet astiat huonekalut vakuutukset lomamatkat kaikki. Pariskunnat maksaa vain puolet.

Perustetaan yksinäisten puolue. Vaaditaan verohelpotuksia yksinäisille. Perhellisistä kyllä pidetään huolta miksi ei yksinäisistä.

Onhan kahden tuloilla helppo ostaa ja maksaa esim. asunto mutta entäs yhden?

Lue lisää

Kyllä hävetti olla nainen, kun Paula Risikolta toimittaja kysyi tv,ssä ohjelmassa näkymättömät että mikä hänen mielestään olisi kohtuullinen eläke yksi eläville? Ei Risikko saanut kurkustaan muuta kuin ettei hän oikein osaa sanoa, riippuu niin ihmisen tarpeista!!! Eipä tietty osaa kun ei tiedä mitä yksin elävä maksaa kaikesta yksin.Perehtyisi, eikä nollana pöllöile nauttien palkkaa asioista joista ei omien sanojensa mukaan mitään tiedä. Joten nyt on aika yksinäisten nostaa päätä ja NÄKYMÄÄN JA KUULUMAAN!!

on paljonkin ystäviä kirjoitti:

Eikö tuossa ollut nyt kyse lähinnä siitä, että vaikka olisi kuinka paljon ystäviä ja harrasteita, ei perheetöntä huomioida pyhinä?

Minullakin on paljon kavereita, on duunia, ystäviä ja menoja. Pyhinä vaan ollaan täällä sen oman vaimon tai miehen kanssa, ei silloin pidetä yhteyttä niihin harrastekavereihin!
Ja yleensä kaikki liikunta- ja harrastepaikat ovat kiinni juhlapyhinä.

Lue lisää

Ainakin eilen pyydettiin tuttava pariskunnan luokse ja kävinkin heidän luonaan ja aika meni kuin siivillä. Tänään taas ollaan sovittu kavereiden kanssa tapaaminen ja harrastetaan yhdessä tuntikausia. Ei kaikki ihmiset lähde mökeilleen tai pohjoiseen juhlapyhinä. Minua tuskin heilauttaa se tieto,jos media tai poliitikot eivät huomioi yksineläviä. Pointti on se,että olen itse tyytyväinen itseeni ja elämääni.

En oikein jaksa uskoa että asia olisi ihan niin, että viriilit 35 naiset olisi unohdettu. Voi vain olla, että ravintoloista ei välttämättä löydy aina asiallista seuraa.

Meidän täytyy muistaa, että me olemme juurin niin hienoja kuin tunnemme olevan...
emme olisi henkisesti näin rikkaita ilman mennyttä elämää...

Hymyillen kohti kesää ja uusia seikkailuja

Totta turiset.. Aika osuva ajatus tuo 35vuotiaitten naisten näkymättömyys. Minäkin käyn töissä, huolehdin lapsistani, en ryyppää enkä rällää, en harrasta irtosuhteita.. yritän olla kaikinpuolin kunnollinen kansalainen mutta todella olen niiiiiin näkymätön. Jännä juttu, että samanikäiset jotka koheltaa ja vaihtaa miestä useammin ku toiset paitaa, ne huomataan. Miksi? Ihmisiä me näkymättömät naisetkin ollaan ja hellyyden/ystävyyden kipeitä.

Minäkin olen viettänyt yksinäisiä pyhiä jo vuosia, enkä usko tämän enää miksikään muuttuvan. Eikä siinä mitään, viihdyn yksinkin , teen käsitöitä, luen, käyn ajelemassa, pyöräilemässä.. Mutta näitä teen muutenkin, joskus vaan olisi kivaa esim. katsoa kainalossa leffaa. Ja turha kutsua/pyrkiä kavereiden seuraan, kaikilla on jotain tekemistä.
Eikä kenenkään tarvitse kommentoida, että lähde johonkin ihmisten ilmoille, olenhan lähtenytkin. Juhlapyhät vaan on niitä järkyttäviä viikonloppuja jolloin huomaa oman yksinäisyytensä. Minä tajusin eilen, että ellen ole töissä tai lapset ole kotona, mulla ei ole mitään taikka ketään. Pisti muuten miettimään asioita..

35v.nainen ja yksin, joskus... kirjoitti:

Totta turiset.. Aika osuva ajatus tuo 35vuotiaitten naisten näkymättömyys. Minäkin käyn töissä, huolehdin lapsistani, en ryyppää enkä rällää, en harrasta irtosuhteita.. yritän olla kaikinpuolin kunnollinen kansalainen mutta todella olen niiiiiin näkymätön. Jännä juttu, että samanikäiset jotka koheltaa ja vaihtaa miestä useammin ku toiset paitaa, ne huomataan. Miksi? Ihmisiä me näkymättömät naisetkin ollaan ja hellyyden/ystävyyden kipeitä.

Minäkin olen viettänyt yksinäisiä pyhiä jo vuosia, enkä usko tämän enää miksikään muuttuvan. Eikä siinä mitään, viihdyn yksinkin , teen käsitöitä, luen, käyn ajelemassa, pyöräilemässä.. Mutta näitä teen muutenkin, joskus vaan olisi kivaa esim. katsoa kainalossa leffaa. Ja turha kutsua/pyrkiä kavereiden seuraan, kaikilla on jotain tekemistä.
Eikä kenenkään tarvitse kommentoida, että lähde johonkin ihmisten ilmoille, olenhan lähtenytkin. Juhlapyhät vaan on niitä järkyttäviä viikonloppuja jolloin huomaa oman yksinäisyytensä. Minä tajusin eilen, että ellen ole töissä tai lapset ole kotona, mulla ei ole mitään taikka ketään. Pisti muuten miettimään asioita..

Lue lisää

Veit jalat suustani. Meitä näkymättömiä "kunnollisia" naisia on maa täynnä.

ja tuon yksinäisyyden huomaa vasta, kun kolahtaa omaan nilkkaan.
Alle 35-vuotiaana on vielä kaveriporukoita ja sinkkuystäviä. Siitä eteenpäin on ilmaa, jos ei ole parisuhdetta.

kuin omaa elämää kirjoitti:

Veit jalat suustani. Meitä näkymättömiä "kunnollisia" naisia on maa täynnä.

ja tuon yksinäisyyden huomaa vasta, kun kolahtaa omaan nilkkaan.
Alle 35-vuotiaana on vielä kaveriporukoita ja sinkkuystäviä. Siitä eteenpäin on ilmaa, jos ei ole parisuhdetta.

Lue lisää

Näin on. Jos et ole baareissa ja yökerhoissa pitämässä melua itsestäsi, jäät takuulla yksin. Mutta kun ei moinen elämä kiinnosta. Parisuhteelliset kaverit kyöhnää miestensä kanssa niin tiiviisti ettei "entistä" ystävää enää muisteta kuin silloin, kun tulee ryppy rakkauteen. Jokunen poikkeus löytyy, mutta hekin vain soittavat välillä pyhäisin, kysyen mitä kuuluu. Kaikki aika menee kodin/miehen/lastenhoitoon. Ja töihin tietty.

Olen kai jotenkin poikkeava ihminen, kun minulla on koti siisti ja asiat ok, mutta silti jäisi aikaa tavata ystäviä. Muuttuisiko tilanne heti jos löytyisi mies? En usko. Kyllä olen aina parisuhteessakin halunnut tavata myös naispuoleisia ystäviäni.

Ja olen minäkin juossut kylillä kaiken maailman kissanristiäisissä. Pienellä paikkakunnalla niitä vain on niin vähän. Ja katsovat kuin kummajaista. Siellä on sisäpiirinsä. Jos ei nuo lapset niin vastustaisi ajatusta muuttaa isompiin ympyröihin, niin lähtisin oitis.

heh, menes kuule kysymään perheellisiltä, että saako liittyä seuraan :))))
Buahhhh haaah haaaa!

Meidän perhe = me
Sinkku = ei kuulu joukkoon

Minäkin yksin kaikki pyhät ja lomat ja jopa useimmat viikonloput.

Miehellä kaikkea muuta tekemistä, kuten avustaa rakennuspuuhissa veljeään 300 km päässä jne. Aina kuitenkin keksii jotakin muuta puuhaa kuin viettää lomia yms. minun kanssa. Taas ilmoitti pari viikkoa sitten, että on kesäloman jossakin puuhaamaassa jotakin. Olen jo niin tottunut moiseen, etten enää jaksanut edes kysyä, mites minä sitten lomani vietän. Tiedän jo kysymättä vastauksenkin: kyllä sinä jotakin yksiksesi keksit. Ja taidanpa kohta keksiäkin! Jos vaikka vaihtaisi miestä!

yksin aviossa kirjoitti:

Minäkin yksin kaikki pyhät ja lomat ja jopa useimmat viikonloput.

Miehellä kaikkea muuta tekemistä, kuten avustaa rakennuspuuhissa veljeään 300 km päässä jne. Aina kuitenkin keksii jotakin muuta puuhaa kuin viettää lomia yms. minun kanssa. Taas ilmoitti pari viikkoa sitten, että on kesäloman jossakin puuhaamaassa jotakin. Olen jo niin tottunut moiseen, etten enää jaksanut edes kysyä, mites minä sitten lomani vietän. Tiedän jo kysymättä vastauksenkin: kyllä sinä jotakin yksiksesi keksit. Ja taidanpa kohta keksiäkin! Jos vaikka vaihtaisi miestä!

Lue lisää

saa mennä niissäö omissa riennoissaan ihan niin paljon kuin haluaa...on niitä kunnollisia miehiä jotka osaa naisiaan kunnioittaa ja ovat paikallakin...elät vain kerran mutta nythän olet hänelle kuin seinäryijy joka on vain paikalla...lähde heti seuraavaksi ulkomaille ja lähetä vain tekstiviesti miten kivaa on kun on miehiä jotka ovat kanssasi...:) ja että haluat miettiä oletko enää hänen kanssaan ensinkään...luulen että tehoaa...:)

yksin aviossa kirjoitti:

Minäkin yksin kaikki pyhät ja lomat ja jopa useimmat viikonloput.

Miehellä kaikkea muuta tekemistä, kuten avustaa rakennuspuuhissa veljeään 300 km päässä jne. Aina kuitenkin keksii jotakin muuta puuhaa kuin viettää lomia yms. minun kanssa. Taas ilmoitti pari viikkoa sitten, että on kesäloman jossakin puuhaamaassa jotakin. Olen jo niin tottunut moiseen, etten enää jaksanut edes kysyä, mites minä sitten lomani vietän. Tiedän jo kysymättä vastauksenkin: kyllä sinä jotakin yksiksesi keksit. Ja taidanpa kohta keksiäkin! Jos vaikka vaihtaisi miestä!

Lue lisää

hyvä ei mitenkään. Jos on yhdessä puuttuu yksityisyyttä, jos haluaa olla hetken yksin jossain kas kummaa silloin ei välitä. Aina pitää valittaa. Olisko vika korvien välissä?

he kieltäytyvät sanovat että me kyllä ollaan sitten ihan porukan kanssa tule pyhien jälkeen tms..mitäpä sitä enää sen jälkeen tulee...ja kun useamman vuoden aikana sama toistuu jo 10 kerran jälkeen ei viitsi enää kysyäkään..näin on...

yksin aviossa kirjoitti:

Minäkin yksin kaikki pyhät ja lomat ja jopa useimmat viikonloput.

Miehellä kaikkea muuta tekemistä, kuten avustaa rakennuspuuhissa veljeään 300 km päässä jne. Aina kuitenkin keksii jotakin muuta puuhaa kuin viettää lomia yms. minun kanssa. Taas ilmoitti pari viikkoa sitten, että on kesäloman jossakin puuhaamaassa jotakin. Olen jo niin tottunut moiseen, etten enää jaksanut edes kysyä, mites minä sitten lomani vietän. Tiedän jo kysymättä vastauksenkin: kyllä sinä jotakin yksiksesi keksit. Ja taidanpa kohta keksiäkin! Jos vaikka vaihtaisi miestä!

Lue lisää

Hei yksin minäkin . Mies aina menossa kalajutuissa pilkillä pilkkikilpailuissa ,uistelemassa tai otakin kalastukseen liittyvää tekemässä - Ei juri kotona kuin yöt ja silloinkin valvoo aamuyölle saakka rampaten telkkarin kanavia edestakaisin . Ei auta muu kuin erota . Etelän matkan jo teinkin helmikuussa ei sekään auttanút . Uuden miehen etsintä olisi paras ratkaisu ,mutta ei jaksaisi kun alkaa vuodet lähennellä 60 vuotta . Vaikkapa löytyisiköhän vielä uusi kumppani . Yhdessä ei käy juuri mikään ei kyläily lasten luona ei jouda , kalaan ei akkojen kanssa, vaikka täällä hyvin moni mies kalastaa ja kilpaileekin pilkkikilpailuissa vaimon kanssa . Meillä se ei käy . Miehen etsintään vaan uskon että sellaisia kunon miehiä vielä on, ainakin minun kahdella siskolla siinä hyvä esimerkki ja ihan lähipiirissä .

Kalamiehn muija kirjoitti:

Hei yksin minäkin . Mies aina menossa kalajutuissa pilkillä pilkkikilpailuissa ,uistelemassa tai otakin kalastukseen liittyvää tekemässä - Ei juri kotona kuin yöt ja silloinkin valvoo aamuyölle saakka rampaten telkkarin kanavia edestakaisin . Ei auta muu kuin erota . Etelän matkan jo teinkin helmikuussa ei sekään auttanút . Uuden miehen etsintä olisi paras ratkaisu ,mutta ei jaksaisi kun alkaa vuodet lähennellä 60 vuotta . Vaikkapa löytyisiköhän vielä uusi kumppani . Yhdessä ei käy juuri mikään ei kyläily lasten luona ei jouda , kalaan ei akkojen kanssa, vaikka täällä hyvin moni mies kalastaa ja kilpaileekin pilkkikilpailuissa vaimon kanssa . Meillä se ei käy . Miehen etsintään vaan uskon että sellaisia kunon miehiä vielä on, ainakin minun kahdella siskolla siinä hyvä esimerkki ja ihan lähipiirissä .

Lue lisää

Jos on viinaan menevä naisten mies kyllä riittää vientiä vaikka olisi muuten täys paska.
Jos on raitis asiansa hyvin hoitava siisti mies niin ei kelpaa.

yksin aviossa kirjoitti:

Minäkin yksin kaikki pyhät ja lomat ja jopa useimmat viikonloput.

Miehellä kaikkea muuta tekemistä, kuten avustaa rakennuspuuhissa veljeään 300 km päässä jne. Aina kuitenkin keksii jotakin muuta puuhaa kuin viettää lomia yms. minun kanssa. Taas ilmoitti pari viikkoa sitten, että on kesäloman jossakin puuhaamaassa jotakin. Olen jo niin tottunut moiseen, etten enää jaksanut edes kysyä, mites minä sitten lomani vietän. Tiedän jo kysymättä vastauksenkin: kyllä sinä jotakin yksiksesi keksit. Ja taidanpa kohta keksiäkin! Jos vaikka vaihtaisi miestä!

Lue lisää

ja kirjoitan omasta yksinäisyydestäni. Elän parisuhteessa, olemme keski ikäinen pariskunta. Mieheni ei suostu lähtemään mihinkään, eikä paljon puhukaan kanssani, joten olenkotona kaksin ja kuitenkin niin yksin.
Itse liikun aika paljon, otan autoni ja lähden milloin mihinkin, mutta ei se ole mukavaa aina tehdä kaikkea yksin, olenkin vakavasti harkinnut hankkia oman asunnon, mahtaisikohan mieheni edes huomata, että olisin muuttanut...

pittää olla jännitystä kirjoitti:

Jos on viinaan menevä naisten mies kyllä riittää vientiä vaikka olisi muuten täys paska.
Jos on raitis asiansa hyvin hoitava siisti mies niin ei kelpaa.

Sama juttu toimii naisten kesken. Lumput jotka jakaa joka käänteessä, niille kyllä seuraa riittää, ja niille jotka vaihtaa miestä lennossa, eikä päivääkään ole yksin. Entä me, jotka vaikean avioeron jälkeen käytämme aikaa parantumiseen ja asioiden läpikäymiseen.. se, että on vuosia yksin, on jotenkin kuin leima otsassa, kelpaamaton.
Ei riitä, että käy töissä, kasvattaa fiksuja lapsia, jotka pärjää koulussa ja joiden harrastuksiin satsaa, maksaa laskut, ei ryyppää eikä liehu baareissä joka toinen viikonloppu, leipoo pullaa ja kokkailee.. sellasta miestä ei vaan löydy joka ottais tavallisen työssäkäyvän varhaiskeski-ikäisen naisen elämäänsä..

35v.nainen ja yksin, joskus... kirjoitti:

Sama juttu toimii naisten kesken. Lumput jotka jakaa joka käänteessä, niille kyllä seuraa riittää, ja niille jotka vaihtaa miestä lennossa, eikä päivääkään ole yksin. Entä me, jotka vaikean avioeron jälkeen käytämme aikaa parantumiseen ja asioiden läpikäymiseen.. se, että on vuosia yksin, on jotenkin kuin leima otsassa, kelpaamaton.
Ei riitä, että käy töissä, kasvattaa fiksuja lapsia, jotka pärjää koulussa ja joiden harrastuksiin satsaa, maksaa laskut, ei ryyppää eikä liehu baareissä joka toinen viikonloppu, leipoo pullaa ja kokkailee.. sellasta miestä ei vaan löydy joka ottais tavallisen työssäkäyvän varhaiskeski-ikäisen naisen elämäänsä..

Lue lisää

ollaan liian "ronkeleita". Minä ainakin ottaisin heti kun vaan sattuisi kunnollinen tavis nainen kohdalle. Mut kun minäkin olen niin tavallinen ja kunnollinen ettei kukaan huomaa.

35v.nainen ja yksin, joskus... kirjoitti:

Sama juttu toimii naisten kesken. Lumput jotka jakaa joka käänteessä, niille kyllä seuraa riittää, ja niille jotka vaihtaa miestä lennossa, eikä päivääkään ole yksin. Entä me, jotka vaikean avioeron jälkeen käytämme aikaa parantumiseen ja asioiden läpikäymiseen.. se, että on vuosia yksin, on jotenkin kuin leima otsassa, kelpaamaton.
Ei riitä, että käy töissä, kasvattaa fiksuja lapsia, jotka pärjää koulussa ja joiden harrastuksiin satsaa, maksaa laskut, ei ryyppää eikä liehu baareissä joka toinen viikonloppu, leipoo pullaa ja kokkailee.. sellasta miestä ei vaan löydy joka ottais tavallisen työssäkäyvän varhaiskeski-ikäisen naisen elämäänsä..

Lue lisää

Nimenomaanhan tässä on yritetty etsiä mahdollisimman "tavis"naista,vaan kun kaikki on niin ylipirteitä ja sporttisia ym että lähtee tolkku niitten kanssa.Vaatimukset hirveitä. Ja kun en ota brenkkua ollenkaan ,enkä edes polta ja oikeestaan aina olen hyvällä tuulella,nin silloin se vasta vaikeeta on.Luulisi päinvastoin ,vaan kun ei ole.
Nyt olen yksin pääsiäisen ja nautin siitä ettei ole kiire mihinkään.Hyvää ruokaa ,ulkoilua ja rauhaa omalla aikataululla ja ulkona liikkuen muutenkin kuin laput silmillä ja kieli vyön alla

35v.nainen ja yksin, joskus... kirjoitti:

Sama juttu toimii naisten kesken. Lumput jotka jakaa joka käänteessä, niille kyllä seuraa riittää, ja niille jotka vaihtaa miestä lennossa, eikä päivääkään ole yksin. Entä me, jotka vaikean avioeron jälkeen käytämme aikaa parantumiseen ja asioiden läpikäymiseen.. se, että on vuosia yksin, on jotenkin kuin leima otsassa, kelpaamaton.
Ei riitä, että käy töissä, kasvattaa fiksuja lapsia, jotka pärjää koulussa ja joiden harrastuksiin satsaa, maksaa laskut, ei ryyppää eikä liehu baareissä joka toinen viikonloppu, leipoo pullaa ja kokkailee.. sellasta miestä ei vaan löydy joka ottais tavallisen työssäkäyvän varhaiskeski-ikäisen naisen elämäänsä..

Lue lisää

Mä olen tavis nainen ja ainakin itse löysin miehen helposti. Erosin ja samantien oli sit uusi suhde jo.
Kamala ero oli, mut nyt uuden miehen kans sitä on läpikäynyt ja hän auttanut paljon. Näillä jotka vatvoo tunteitaan yksin ja odottavat sen jälkeen täydellistä prinssiä, niin haluan sanoa ettei sellasta olekaan. Miksi se elämä pitää kieltää eron jälkeen joksikin aikaa, eläkää ja rakastukaa uudelleen jos sellanen sattuu kohdalle, parantaa enemmän kun eron vatvominen yksin.
Tuutte vaan ylikriittisiksi ja etsitte vikoja seuraavista miehistä ja silloinhan ei taatusti kumppania löydy. Sama koskee miehiä, täydellistä naista ei ole. Hakemalla hakien vikoja löytyy, mut suvaitsemalla toisia ihmisiä ja heidän heikkouksiaan voi löytyä hyvinkin ihania kumppaneita. Kirjoitan tästä koska olen tän asian käytännössä huomannut myös joissain ystävissäni.

Sit just tuo asenne että itse on täydellinen ja toiset on vaan jotain lumppuja, kertoo kyllä ihmisen omasta pienuudesta. Harva mies jaksaa nipoja naisia katsoa, enemmän rempseyttä peliin ja arvon antoa toisillekin ihmisille sillä et voi tietää mikä se naapurin lumppu oikeesti on ja mitä fiksua hänen elämässään on. Naiselliset keinot ovat sallittuja miesten metsästyksessä.
Ja tiedoksi vaan etten itsekään miestä mistään baarista löytänyt..etten ole mikään bilehile.
Seikkailuhenkeä täytyy vain olla hieman ja jaksaa panostaa tutustumiseen enemmän kuin sen yksien treffien ajan ja hylätä tyyppi heti kun eka negatiivinen asia löytyy.

tekstiäsi.... kirjoitti:

ja kirjoitan omasta yksinäisyydestäni. Elän parisuhteessa, olemme keski ikäinen pariskunta. Mieheni ei suostu lähtemään mihinkään, eikä paljon puhukaan kanssani, joten olenkotona kaksin ja kuitenkin niin yksin.
Itse liikun aika paljon, otan autoni ja lähden milloin mihinkin, mutta ei se ole mukavaa aina tehdä kaikkea yksin, olenkin vakavasti harkinnut hankkia oman asunnon, mahtaisikohan mieheni edes huomata, että olisin muuttanut...

Lue lisää

sulla on vain tämä yksi elämä.
miksi tuhlaat sen mykän ja sokean miehesi kanssa?
valitse nyt jo ihmeessä toisin; lähde omille teillesi ja ala toteuttaa omaa elämääsi!
NYT!

fdgsdgfsd kirjoitti:

Mä olen tavis nainen ja ainakin itse löysin miehen helposti. Erosin ja samantien oli sit uusi suhde jo.
Kamala ero oli, mut nyt uuden miehen kans sitä on läpikäynyt ja hän auttanut paljon. Näillä jotka vatvoo tunteitaan yksin ja odottavat sen jälkeen täydellistä prinssiä, niin haluan sanoa ettei sellasta olekaan. Miksi se elämä pitää kieltää eron jälkeen joksikin aikaa, eläkää ja rakastukaa uudelleen jos sellanen sattuu kohdalle, parantaa enemmän kun eron vatvominen yksin.
Tuutte vaan ylikriittisiksi ja etsitte vikoja seuraavista miehistä ja silloinhan ei taatusti kumppania löydy. Sama koskee miehiä, täydellistä naista ei ole. Hakemalla hakien vikoja löytyy, mut suvaitsemalla toisia ihmisiä ja heidän heikkouksiaan voi löytyä hyvinkin ihania kumppaneita. Kirjoitan tästä koska olen tän asian käytännössä huomannut myös joissain ystävissäni.

Sit just tuo asenne että itse on täydellinen ja toiset on vaan jotain lumppuja, kertoo kyllä ihmisen omasta pienuudesta. Harva mies jaksaa nipoja naisia katsoa, enemmän rempseyttä peliin ja arvon antoa toisillekin ihmisille sillä et voi tietää mikä se naapurin lumppu oikeesti on ja mitä fiksua hänen elämässään on. Naiselliset keinot ovat sallittuja miesten metsästyksessä.
Ja tiedoksi vaan etten itsekään miestä mistään baarista löytänyt..etten ole mikään bilehile.
Seikkailuhenkeä täytyy vain olla hieman ja jaksaa panostaa tutustumiseen enemmän kuin sen yksien treffien ajan ja hylätä tyyppi heti kun eka negatiivinen asia löytyy.

Lue lisää

Hienoa kun olet löytänyt kumppanin. Kaikki eivät kuitenkaan löydä. Jotkut naiset, tavallisetkin ovat kuin kärpäspaperia miesten suhteen. Toiset jäävät huomiotta tai joutuvat aina pettureiden ja kaiken sortin (alussa salaa juovien)kaljasieppojen kynsiin.

Mistä ihmeestä niitä kunnollisia miehiä löytyy? Itse juoksin yökerhoissa eron jälkeen, ja vain harvoin siellä pääsi keneenkään tosissaan tutustumaan. Jonkun kanssa sitä päätyi samaan sänkyynkin ja oli kurja aamulla kuulla miehen olevan naimisissa. Oli sen taitavasti salannut illan ajan. Siihen jäi meikäläisen baarielämä. Siirryin sitten nettiin, ja tulokset olivat hieman parempia. Se kuitenkin vei kaiken vapaa-aikanai pari vuotta. Juoksin treffeiltä toisille, tavatakseni jos minkäkinmoista hiihtäjää. Lähes kaikki olivat kuvattomia profiileita. Meni jonkin aikaa tajuta että ne sujuvasti kirjoittavat tapaamishaluiset olivat pelimiehiä.. Sitten keskityin niihin jotka kirjoittivat muutaman sanan harvakseen. Harva niistä suostui treffeille. Toisella paikkakunnalla asuvat keksivät jos minkäkinmoisia syitä sirtää treffejä. Tapaamistani miehistä moni tuli treffeille likaisena, hikisenä, (auton)öljyn hajuisena, suoraan töistä. Yksi tuli nuhjuisena rahtarilippis päässä hienoon ravintolaan ja puhui tietäväisenä viineistä, yrittäen tehdä vaikutuksen. Halusi sitten VÄLTTÄMÄTTÄ viedä minut kotiin ja syykin selvisi - uusi Mersu. Muutama puhui lähes koko treffien ajan eksästään, joku haukkui, joku itki perään. Yksi ei suostunut kostoksi erosta tapaamaan lapsiaan puoleen vuoteen(ja vielä kehtasi sen kertoa!) Muutama sanoi olevansa "hieman" ylipainoinen, ja treffeille saapui n. 130 kg painava mies. Ok, massua saa olla, mutta se pitää sanoa suoraan. Eräs tällainen haukkui työkaveriaan joka oli häntä vielä lihavampi(tunsin tämän työkaverin) että "se ei ikinä saa naista kun on niin läski." Kaksi treffikumppania alkoi käyttäytyä uhkaavasti keksen treffien, vaikka olivat kirjoitellessa olleet aivan normaalin oloisia. Toinen sitten huuteli hävyttömyyksiä ja haukkui kun katsoin parhaaksi poistua treffipaikalta. Yksi mies kehui puolet treffiajasta kuinka hänen eksänsä on käynyt Hesyn lukion lähes 10 keskiarvolla ja 5-6 Laudaturilla. Hohhoijaa. Yksi mies, jota tapasin muutamia kertoja, heittäytyi ekaa kertaa kun tuli luokseni kahvien jälkeen sohvalleni makaamaan, laittoi TV:n päälle ja PIERAISI! Just joo, neljänsillä treffeillä ! Yksi mies jonka olin muutaman kerran tavannut, ja oltiin jo oltu sängyssäkin, tuli luokseni kylään mäyräkoiran kanssa. Sovittu tapaaminen, jota odotin puhtaana, meikattuna, näteissä vaatteissa, koti siistinä ja leivonnaisten kera. Niin moukka perhana tulee luokseni kaljapatterin kera - hyi kettu soikoon. Eui siis herra voinut ajatella olevansa yhtä iltaa ilman keskikaljojaan ja säikähti jos vaikka en tarjoa niitä hänelle! Olin niin ärsyyntynyt että ajoin miehen ulos keskellä yötä.

Tässä oli vain osa tapaamistani miehistä. Kaikki osasivat kirjoittaa ja puhua normaalisti, eivätkä ehdottaneet mitään riettaita viesteissään/maileissaan ennen tapaamista. Lopetin nettideittailut ihmetellen mikä helvatan ääliömagneetti minä olen..?

Harrastusten/työn ja tuttavapiirin kautta ei kumppania ole löytänyt. Tiedän että ainoa tapa löytää on mennä baariin, mutta en jaksa valvoa enkä istua iltojani kännisten kanssa keskustellessa. Itse en juuri juo.

Vai menenkö kirjastossa iskemään miehiä? Olen yrittänyt katsella heitä siellä, mutta katsovat kummeksuen ja vaihtavat hyllyväliä..- :DD

Kotoa ei kukaan tule hakemaan. Ellen sitten ala tilata postimyynnistä kotiinkuljetuksella kamaa ja iske niitä kuskeja jotka ne tuo ; DD

AriJussi kirjoitti:

Nimenomaanhan tässä on yritetty etsiä mahdollisimman "tavis"naista,vaan kun kaikki on niin ylipirteitä ja sporttisia ym että lähtee tolkku niitten kanssa.Vaatimukset hirveitä. Ja kun en ota brenkkua ollenkaan ,enkä edes polta ja oikeestaan aina olen hyvällä tuulella,nin silloin se vasta vaikeeta on.Luulisi päinvastoin ,vaan kun ei ole.
Nyt olen yksin pääsiäisen ja nautin siitä ettei ole kiire mihinkään.Hyvää ruokaa ,ulkoilua ja rauhaa omalla aikataululla ja ulkona liikkuen muutenkin kuin laput silmillä ja kieli vyön alla

Lue lisää

Voin kertoa, että mä olen koko ikäni saanut kuulla siitä, kuinka mä olen toiselta planeetalta, kun olen absolutisti ja noudatan muutenkin suht. terveitä elämäntapoja, tosin en hikipinkoilemalla.
Siinä sitten on aivan "luonnostaan" jäänyt muiden joukoista ulkopuolelle.
Mutta olen päättänyt, etten toisten painostuksesta tule koskaan muuttamaan elämäntapojani, vaikka sitten olisin yksin maailmantappiin asti.
Tämä tyttö menee sisulla ja sydämellä eteenpäin!

satutäti 222 kirjoitti:

Hienoa kun olet löytänyt kumppanin. Kaikki eivät kuitenkaan löydä. Jotkut naiset, tavallisetkin ovat kuin kärpäspaperia miesten suhteen. Toiset jäävät huomiotta tai joutuvat aina pettureiden ja kaiken sortin (alussa salaa juovien)kaljasieppojen kynsiin.

Mistä ihmeestä niitä kunnollisia miehiä löytyy? Itse juoksin yökerhoissa eron jälkeen, ja vain harvoin siellä pääsi keneenkään tosissaan tutustumaan. Jonkun kanssa sitä päätyi samaan sänkyynkin ja oli kurja aamulla kuulla miehen olevan naimisissa. Oli sen taitavasti salannut illan ajan. Siihen jäi meikäläisen baarielämä. Siirryin sitten nettiin, ja tulokset olivat hieman parempia. Se kuitenkin vei kaiken vapaa-aikanai pari vuotta. Juoksin treffeiltä toisille, tavatakseni jos minkäkinmoista hiihtäjää. Lähes kaikki olivat kuvattomia profiileita. Meni jonkin aikaa tajuta että ne sujuvasti kirjoittavat tapaamishaluiset olivat pelimiehiä.. Sitten keskityin niihin jotka kirjoittivat muutaman sanan harvakseen. Harva niistä suostui treffeille. Toisella paikkakunnalla asuvat keksivät jos minkäkinmoisia syitä sirtää treffejä. Tapaamistani miehistä moni tuli treffeille likaisena, hikisenä, (auton)öljyn hajuisena, suoraan töistä. Yksi tuli nuhjuisena rahtarilippis päässä hienoon ravintolaan ja puhui tietäväisenä viineistä, yrittäen tehdä vaikutuksen. Halusi sitten VÄLTTÄMÄTTÄ viedä minut kotiin ja syykin selvisi - uusi Mersu. Muutama puhui lähes koko treffien ajan eksästään, joku haukkui, joku itki perään. Yksi ei suostunut kostoksi erosta tapaamaan lapsiaan puoleen vuoteen(ja vielä kehtasi sen kertoa!) Muutama sanoi olevansa "hieman" ylipainoinen, ja treffeille saapui n. 130 kg painava mies. Ok, massua saa olla, mutta se pitää sanoa suoraan. Eräs tällainen haukkui työkaveriaan joka oli häntä vielä lihavampi(tunsin tämän työkaverin) että "se ei ikinä saa naista kun on niin läski." Kaksi treffikumppania alkoi käyttäytyä uhkaavasti keksen treffien, vaikka olivat kirjoitellessa olleet aivan normaalin oloisia. Toinen sitten huuteli hävyttömyyksiä ja haukkui kun katsoin parhaaksi poistua treffipaikalta. Yksi mies kehui puolet treffiajasta kuinka hänen eksänsä on käynyt Hesyn lukion lähes 10 keskiarvolla ja 5-6 Laudaturilla. Hohhoijaa. Yksi mies, jota tapasin muutamia kertoja, heittäytyi ekaa kertaa kun tuli luokseni kahvien jälkeen sohvalleni makaamaan, laittoi TV:n päälle ja PIERAISI! Just joo, neljänsillä treffeillä ! Yksi mies jonka olin muutaman kerran tavannut, ja oltiin jo oltu sängyssäkin, tuli luokseni kylään mäyräkoiran kanssa. Sovittu tapaaminen, jota odotin puhtaana, meikattuna, näteissä vaatteissa, koti siistinä ja leivonnaisten kera. Niin moukka perhana tulee luokseni kaljapatterin kera - hyi kettu soikoon. Eui siis herra voinut ajatella olevansa yhtä iltaa ilman keskikaljojaan ja säikähti jos vaikka en tarjoa niitä hänelle! Olin niin ärsyyntynyt että ajoin miehen ulos keskellä yötä.

Tässä oli vain osa tapaamistani miehistä. Kaikki osasivat kirjoittaa ja puhua normaalisti, eivätkä ehdottaneet mitään riettaita viesteissään/maileissaan ennen tapaamista. Lopetin nettideittailut ihmetellen mikä helvatan ääliömagneetti minä olen..?

Harrastusten/työn ja tuttavapiirin kautta ei kumppania ole löytänyt. Tiedän että ainoa tapa löytää on mennä baariin, mutta en jaksa valvoa enkä istua iltojani kännisten kanssa keskustellessa. Itse en juuri juo.

Vai menenkö kirjastossa iskemään miehiä? Olen yrittänyt katsella heitä siellä, mutta katsovat kummeksuen ja vaihtavat hyllyväliä..- :DD

Kotoa ei kukaan tule hakemaan. Ellen sitten ala tilata postimyynnistä kotiinkuljetuksella kamaa ja iske niitä kuskeja jotka ne tuo ; DD

Lue lisää

selibaattii sulle suosittelen, ei tollasia kolohuja kukaa kestä.

Siis kaljoo juova mies. Yks miljoonasta jos sellane o suomes ni hyvin sattuu. Taikka sohvalle männöö loikoo. Oisit loton tehny, tuollase luonnon oikun kohtaaminen on niin harvinaista että.

Etenkin jos viellä valihtee kuvattoman ja kirjotustaidottoman kumppanin.

Yks muija täs kyllä kertoi jonkun kokeneen treffaajan filosofoineen että kirjotustaitosissa on pakko olla joku vika ja ne on siks kehittäneet kirjoitustaidon komepensoimaan sitä. Hiukka niinku amatsonien orjat oli rampoja, oletus oli että jalan katkasu vahvistaa jälelle jääviä jäseniä.

Entäs tuo pahin kaikista, tunti viinit ja omisti mersun, viellä torvi töissäkin. Ei toillaa oo Venus taikka Afrodite sun kamus.

Hitto, mikähä sulle neuvoks? Et oo heinäseivästä kokkeillu?

Mut jos nuo kauhukokemukset on yleisiä, ilmeisesti vois laskuttaa sellasen tonnin keikalta jos ei heittäytys sohvalle, piereskelis, röyhtäilis ja tarjoo kaljaa van tuijottas ihailevasti emäntää ja huokailis aina ku jotaa sanoo. Syö viellä mitä on pöytään nostettu eikä valita ääneen.


.

tekstiäsi.... kirjoitti:

ja kirjoitan omasta yksinäisyydestäni. Elän parisuhteessa, olemme keski ikäinen pariskunta. Mieheni ei suostu lähtemään mihinkään, eikä paljon puhukaan kanssani, joten olenkotona kaksin ja kuitenkin niin yksin.
Itse liikun aika paljon, otan autoni ja lähden milloin mihinkin, mutta ei se ole mukavaa aina tehdä kaikkea yksin, olenkin vakavasti harkinnut hankkia oman asunnon, mahtaisikohan mieheni edes huomata, että olisin muuttanut...

Lue lisää

sano että nusasit talakkaria. Et tarvihe tehä mitään, joko puhuu taikka auttaa ulos. Jos ei sillonkaa huomaa, olet saanut melkoisen hyvän miehen, ei mustasukkainen taikka rajoittava väkivaltaisen.

--
Sen olet varmaan näistä keskusteluista huomannut että akat on 2-5 v juossu yön päivän kanssa m?perässä ja havaineet että ne vapaat miehet eivät ole sen parempia kuin naimisissa olevat. Ylipanosia tuntuu olevan, juoppoja, likasia, naimisissa olevia ...

Elikkä mikäs minä olen ketään kieltämään mutta elä usko että se siitään korjaantuu.

Mut jos tuntuu olevan lähtöhalluu ni tsekkaa mu profiili, vapaa, fiksu, velaton, ei elstusmaksuja, etin sellasta 35 v fiksua muijaa, ei tartte olla di tai lääkäri kunhan kykenee elättää perreen ja ei nurise mu ajankäytöstä. Ei tietenkää lapsii.

Jussi__777 kirjoitti:

selibaattii sulle suosittelen, ei tollasia kolohuja kukaa kestä.

Siis kaljoo juova mies. Yks miljoonasta jos sellane o suomes ni hyvin sattuu. Taikka sohvalle männöö loikoo. Oisit loton tehny, tuollase luonnon oikun kohtaaminen on niin harvinaista että.

Etenkin jos viellä valihtee kuvattoman ja kirjotustaidottoman kumppanin.

Yks muija täs kyllä kertoi jonkun kokeneen treffaajan filosofoineen että kirjotustaitosissa on pakko olla joku vika ja ne on siks kehittäneet kirjoitustaidon komepensoimaan sitä. Hiukka niinku amatsonien orjat oli rampoja, oletus oli että jalan katkasu vahvistaa jälelle jääviä jäseniä.

Entäs tuo pahin kaikista, tunti viinit ja omisti mersun, viellä torvi töissäkin. Ei toillaa oo Venus taikka Afrodite sun kamus.

Hitto, mikähä sulle neuvoks? Et oo heinäseivästä kokkeillu?

Mut jos nuo kauhukokemukset on yleisiä, ilmeisesti vois laskuttaa sellasen tonnin keikalta jos ei heittäytys sohvalle, piereskelis, röyhtäilis ja tarjoo kaljaa van tuijottas ihailevasti emäntää ja huokailis aina ku jotaa sanoo. Syö viellä mitä on pöytään nostettu eikä valita ääneen.


.

Lue lisää

Toivottavasti et ole tosissasi? Siis luuletko oikeasti että naiset pitävät miehistä joilla ei ole käytöstapoja? Onko sinulla tapana heittäytyä lähes juuri tapaamasi naisen sohvalle makaamaan ja alkaa katsomaan TV:tä sekä piereksiä, kun olette treffeillä, ja vasta tutustuneet? Minä ainakin haluaisin miehen hallitsevan edes kohtuulliset käytöstavat, puhumattakaan että häntä ei treffeillä huvita jutella kanssani vaan alkaa katsoa TV:tä MINUN KOTONANI. Siis että minä kauniisti kutkun miehen kylään kahville, niin äijä vain hörppii kahvin ja heittäytyy sohvaan pieremään ja alkaa katsomaan TV:tä. EI JUMA! Voisin ymmärtää jos ollaan tunnettu jo kauan = naimisissa, mutta parien treffien jälkeen. Jos en ole enempää kinnostava ihminen, voi mennä omaan kotiinsa telkkua katsomaan.

Treffeillä on muutenkin kohteliasta pysytellä selvin päin, etenkin kun toinen ei juurikaan juo. On kyllä törkeyden huippu tulla toisen luo kylään mäyräkoiran kera(ennalta asiasta sopimatta), ja kuvitella että nainen innostuneena katselee sitä kaljaa lipittävää miestä kotonaan kun ollaan vasta muutama kerta tavattu.

En myöskään ole ostettavissa. Jos mies koko treffien ajan luettelee omaisuuttaan ja tuo esiin varakkuutensa, sekä alkaa rehvastella autollaan, olen mieluummin työttömän köyhän kanssa kuin rahoillaan rehvastelevän ääliön, joka kehuskelee viinintuntemuksellaan muttei ymmärrä pukeutua siististi, ja ottaa lippistä pois päästä hienossa ravintolassa.

Hohhoijaa. Tätä tämä 35 miesten taso on, eikä ole ihme että ovat yksin.

huhhuhvaan kirjoitti:

Toivottavasti et ole tosissasi? Siis luuletko oikeasti että naiset pitävät miehistä joilla ei ole käytöstapoja? Onko sinulla tapana heittäytyä lähes juuri tapaamasi naisen sohvalle makaamaan ja alkaa katsomaan TV:tä sekä piereksiä, kun olette treffeillä, ja vasta tutustuneet? Minä ainakin haluaisin miehen hallitsevan edes kohtuulliset käytöstavat, puhumattakaan että häntä ei treffeillä huvita jutella kanssani vaan alkaa katsoa TV:tä MINUN KOTONANI. Siis että minä kauniisti kutkun miehen kylään kahville, niin äijä vain hörppii kahvin ja heittäytyy sohvaan pieremään ja alkaa katsomaan TV:tä. EI JUMA! Voisin ymmärtää jos ollaan tunnettu jo kauan = naimisissa, mutta parien treffien jälkeen. Jos en ole enempää kinnostava ihminen, voi mennä omaan kotiinsa telkkua katsomaan.

Treffeillä on muutenkin kohteliasta pysytellä selvin päin, etenkin kun toinen ei juurikaan juo. On kyllä törkeyden huippu tulla toisen luo kylään mäyräkoiran kera(ennalta asiasta sopimatta), ja kuvitella että nainen innostuneena katselee sitä kaljaa lipittävää miestä kotonaan kun ollaan vasta muutama kerta tavattu.

En myöskään ole ostettavissa. Jos mies koko treffien ajan luettelee omaisuuttaan ja tuo esiin varakkuutensa, sekä alkaa rehvastella autollaan, olen mieluummin työttömän köyhän kanssa kuin rahoillaan rehvastelevän ääliön, joka kehuskelee viinintuntemuksellaan muttei ymmärrä pukeutua siististi, ja ottaa lippistä pois päästä hienossa ravintolassa.

Hohhoijaa. Tätä tämä 35 miesten taso on, eikä ole ihme että ovat yksin.

Lue lisää

No en kai minä nyt usko niiden pitävän minkäänlaisista jos kerran ovat sinkuks joutuneet mut ku pakko, ne jätkät vaa o sellasii.

Muuten, ku asiaa muistelen, viimeneks kun olin naisen luona yötä, aamupalan jälkeen siirryin sohvalle lojuskelemaan ja katon telkkaria. Tavattu ol edellisenä iltana karaokes. Vielä vinoilin et eiks o kotone olo ku sika makaa sohvalla. Ol sitä mieltä et se sohva kestää pitempaikastakii makoilua, oli va kiire junaan joten en voinu jiähä enkä tullo puhelinta kysyneeks.

Ja muute, me kyl puhuttii ummet ja lammet vaikka se telekku ol auki. Mä tiiän siitä kaiken muu paitti puhelinnumeron, nimen, osotteen. Elikkä mä, samon ku se muijaki ollaa sellasii monilahjakkuuksii, me voijaa löhötä sohvalla ja puhua samaa aikaa.



Joo kyl sä oot oikees, mä kävin tos päiväl miettii et jotakiha sä tahot, esitit vaan nin mukavasti kaiken mitä et taho. Siis seuraavat ei käy :
- Kaljaa juova
- TV katsova
- Rikas
- Sivistynyt (luku ja kirjotustaitoinen)
- Hyvän näköinen (vaadit kuvattoman)
- Sivistynyt (viinin tuntemus)
- Töissäkäynti (luullakseni yrittäjä jolle treffeihin varattu tunti oli vuoden ainut vapaa, ei ne muuten uudella mersulla aja)

Elikkä mä kävin funtsaa et sä haluut tyypin joka harrastaa teeseremonioita (siis juo kahvia mutta japanissa tuo on taiteenlaji joka vaatii vuorokauden valmistelut, hiukka hienompaa kuin täkäläinen kahvi)

--
Suhtauduin sinuun hiukka pilkallisesti, aiheetta, jokainen eläköön onnellisena tavallaan.

Sun vaan tarttis saada se haku profiili natsaamaan niin ettei kukaan väärä sattuis.

.

Olen kyllä samaa mieltä sinun kanssasi eläimet eivät tuoda henkistä harmia, niinkuin pahanen mies

Kun on koira tai kaksikin kaverina niin ei koskaan tunne oloaan ykinäiseksi. Kun lähtee lenkille niin aina on juttuseuraa vastaantulesita ihmisistä ja tutustuu uusiinkin ihmisiin. Voi muutenkin olla yksin mutta ei silti yksinäinen. Se on itsestä kiinni osaako nauttia omasta seurasta vain elääkö toisten kautta.

Itse kans olen yleensä juhlapyhät itsekseni. Riippuen pyhistä käyn moikkaamassa vanhempia, ja muutenkin sukulaisia, mutta yleensä siihen menee se yksi päivä. Ja nytkin vapaita on siis neljä...monesti tulee sitten (pyhistä riippuen) käytyä kavereiden kans baarissa.
Mutta aika lailla muuten itekseen aika menee..

mutta esim nytkin olen asennoitunut niin että jes, neljä päivää lepoa ja saan tehdä mitä haluan!
Katsoa telkkaria (jota ei arkena paljoa ennätä tehä), käyn lenkillä, luen, surffaan netissä, no ok...olen siivoillut kaappeja. Sapattinahan pitäisi LEVÄTÄ...no ei siinä hiki sentään lentänyt ;).

Jos innostun, voisin vaihtaa kukkiin multia, osaan vielä vaihtamatta. Olishan sitä noita kotihommia mitä vain...mutta pääasia että lepää ja nauttii olostaan, olipa se sitten mitä tahansa.

Ei minulla ainakaan ikävä töihin ole..=).

kylläpä on tosi paljon yksinolon ikävää potevia. oma olokin on paljon helpompi kun tietää ettei todellakaan ole ainut, vaan samassa veneessä on paljon porukkaa.. Se oiski hyvä idea että yksineläjät kokoontuis jossaki ihan vartavasten silloin kun sattuu näitä pitkiä vapaapäivien jaksoja..silloin vois jakaa sen surkean tunteen ja olo helpottuis kummasti.. Vaan jatketaan pyhien viettoa vaikka hyvää sapuskaa kokkailemalla ja mämmiä syömällä.

Ärsyttää tässäkin keskustelussa noi jeesustelijat, jotka heittelee kommentteja tyyliin "ei kenenkään ole pakko olla yksin".
No voinko mä tulla vaikke teille????????

ggrrrrrrr kirjoitti:

Ärsyttää tässäkin keskustelussa noi jeesustelijat, jotka heittelee kommentteja tyyliin "ei kenenkään ole pakko olla yksin".
No voinko mä tulla vaikke teille????????

Heh, joo, no nuo on noita ratkaisuntarjoajia, joista ei vaan kannata edes välittää, kun eivät elämästä ymmärrä muuta kuin justiinsa sen oman nöyhtänsä, jota sitten tarjoilevat kaikille.

Voisipa mennä katsomaan kuolemansa hetkeä ja virkkoa: "Ei ollut pakko olla niin kuin olit, olisit valinnut toisin, kun osasit niin hyvin muitakin neuvoa..."

ggrrrrrrr kirjoitti:

Ärsyttää tässäkin keskustelussa noi jeesustelijat, jotka heittelee kommentteja tyyliin "ei kenenkään ole pakko olla yksin".
No voinko mä tulla vaikke teille????????

ei se SUN yksinäisyys siitä mihinkään muuttuisi. Nää pyhät ovat parhaita kodin siivous ja harrastuspäiviä, työt kun haittaa tuota tärkeämpää tekemistä sen verran pahasti...

Juhlapyhinä yleensäkin on sen verran kiirettä, ettei minusta seuraa taida löytyä... On katsos muutakin tekemistä, kun tuijottaa neljää seinää...

ggrrrrrrr kirjoitti:

Ärsyttää tässäkin keskustelussa noi jeesustelijat, jotka heittelee kommentteja tyyliin "ei kenenkään ole pakko olla yksin".
No voinko mä tulla vaikke teille????????

mut mikä helevetin pakko sun on tunkee sellasen luo joka ei sua taho. Mä meen sellaseen paikkaan jos on muita jotka haluu seuraa.

Jos mä juon kaljaa, meen pubiin, jos tuntisin halua laulaa virsiä, menisin kirkkoon, jos haluusin nostaa puntteja menisin salile.

Elikkä ok, pitkät pyhät on helevttiä ihmiselle joka ei ole sinut ittensä kanssa, siis ei kykene olemaan hiljaisuudessa yksinään eikä myöskään hanki sosiaalisia kontakteja.


Oottakaahan kunhan tulloo kesä, joudutte työttömäksi, tulot putoaa kolmanneksseen, kaikki kartaa ettei pitaaali tartu, vuorokaudessa 24 tuntia joita ei katkase herätyskello.

No niin, elekee hypätkö hirteen vaan alkakaa valmitautua. Oikeasti töissäkäynti ja huumeet on vain eräs keino olla korjaamatta ongelmiaan.


.

Olen huomannut tämän saman asian. Nuorempana pelkästi yksin olemista tai yksin jäämistä. Oli vaan pakko hankkia kaveri - olis kai ollut noloa olla yksin??
Viimeksi kun tuli ero, niin ajattelin pienellä pelolla näitä tulevia pyhiä, mutta hyvinhän nämä on menneet. Aamulla kävin kävelemässä, sitten istuskelin auringossa takapihalla, luen, syön niitä ruokia joita itse haluan...
Kyllä tämä on oikeastaan ihan helkutin hyvä vaihtoehto. Iltapäivällä voi vaikka naukkailla oluen, eikä kukaan ole nipottamassa.

Mitä itse täällä kitiset ja kiellät toisia valittamasta? Hankkisit elämän ja enemmän viisautta, kun olet niin hyvä VALITSEMAAN.

"Ei kohtalo tai mikään muu päätä elämästäsi, vaan sinä itse!"

HERÄÄ laiskantyhmästä hyvinvoinnistasi, poroporvari.

"valintojen maailma... kirjoitti:

Mitä itse täällä kitiset ja kiellät toisia valittamasta? Hankkisit elämän ja enemmän viisautta, kun olet niin hyvä VALITSEMAAN.

"Ei kohtalo tai mikään muu päätä elämästäsi, vaan sinä itse!"

HERÄÄ laiskantyhmästä hyvinvoinnistasi, poroporvari.

Lue lisää

heheh....ja no,no.
kaikkea muuta kuin porvari täällä ulisee tästä uusavuttomasta mitätekisinäiti-sukupolvesta.
elämä on arvokasta aikaa, eläkää!

yksinäisyys on tämän uuden x-sukupolven ilmentymiä
isoäitee

joo ei osu kohdalle kun mulla ei ole ketään kehen ottaisi yhteyttä.kaikki kaverit asuu hurjan kaukana.

Nautin myöskin oman itseni seurasta,hiljaisuudesta,haaveilusta,löhöilystä, kirjojen lukemisesta, lempiruuillani herkuttelusta,aamuisin pitkään nukkumisesta ja kun olotila neljän seinän sisällä alkaa "ahdistaa" lähden ulos lenkille raikasta ulkoilmaa haukkaamaan, katsomaan maailmanmenoa ja ihmisiä yleensäkin.Ei hullumpaa.Ja kun vapaat/pyhät ovat ohitse ,palaan virkeänä ja levänneenä työni pariin.

Niin täältä joutas 40v sinkkuisukki joka toinen viikonloppu vaivooksi... Ei pätkä ei ylipainonen eikä peilikään oo tähänmennes särkyny..

kaikonkaytetty

Nuoren ja keski-ikää lähestyvän ihmisen yksinäisyyden ja sen tuntemisen välillä saattaa olla eri asioita. Mielestäni keski-ikäistyvien elämässä on vallalla karkeasti ottaen kolme "kastia". Yksin elävät, lapsettomat parisuhteessa olevat ja lapselliset. Nämä asiat ainakin jossain määrin vaihtelevasti vaikuttavat ihmissuhteisiin.
Olen myöhäiskeski- ikäinen lapsettomassa aviosuhteessa elävä, ja edellä mainitun asian
olen joskus vaistonvaraisesti aistinut suhteessa lapsellisiin.

Mielestäni perheen perustamista suunnittelevan, vuosia jo karttuneen, ei kannattaisi tasokkaitten kumppanikandidaattien puutetta valitella. En missään nimessä väitä, että tuo ominaisuus olisi aina syy yksinäisyyteen, mutta monessa tapauksessa naisten kohdalla asian laita valitettavasti näin on.

Ei kaikilla ole niitä kutsuttavia vielä. Ja rahaa ei ehkä ole mennä joillakin. Tai autoa tai kulkuyhteydet hankalampia ilta-aikaan yksin.

luulen, kirjoitti:

Ei kaikilla ole niitä kutsuttavia vielä. Ja rahaa ei ehkä ole mennä joillakin. Tai autoa tai kulkuyhteydet hankalampia ilta-aikaan yksin.

Tai palautuminen työstä tai arjesta on ensin.

ahistaiskin jos joutus kirkkoon.
Epämiellyttäviä paikkoja, jonne en mene kuin jos on pakko.
Eli lähinnä häät tai hautajaiset.
Joku hörhö paasaa satuja kummallisella äänellä ja loput on uskovinaan (ehkä joku todella on niin todellisuudesta vieraantunut että uskookin).
Sitten lauletaan lauluja joita on kauhea kuunnella.
Mielummin sitten olen vaikka yksin.
Tai menen vaikka esson baariin kahville.

se vasta kirjoitti:

ahistaiskin jos joutus kirkkoon.
Epämiellyttäviä paikkoja, jonne en mene kuin jos on pakko.
Eli lähinnä häät tai hautajaiset.
Joku hörhö paasaa satuja kummallisella äänellä ja loput on uskovinaan (ehkä joku todella on niin todellisuudesta vieraantunut että uskookin).
Sitten lauletaan lauluja joita on kauhea kuunnella.
Mielummin sitten olen vaikka yksin.
Tai menen vaikka esson baariin kahville.

Lue lisää

Vieraantumista on tunnetusti lähinnä se, kun ei kyetä näkemään oman "todellisuuden" suhteellisuutta, vaan pidetään sitä itsestäänselvänä kaiken mittana ja käyttäydytään täysin sen tarjoamien roolien mukaan. Ehkäpä toisenlaisista näkökulmista kerrotut "sadut" voisivat virkistääkin tässä suhteessa. Voihan se Essolla käyntikin toki niin tehdä, ei ikinä tiedä, mahdollisuuksia on monia.

se vasta kirjoitti:

ahistaiskin jos joutus kirkkoon.
Epämiellyttäviä paikkoja, jonne en mene kuin jos on pakko.
Eli lähinnä häät tai hautajaiset.
Joku hörhö paasaa satuja kummallisella äänellä ja loput on uskovinaan (ehkä joku todella on niin todellisuudesta vieraantunut että uskookin).
Sitten lauletaan lauluja joita on kauhea kuunnella.
Mielummin sitten olen vaikka yksin.
Tai menen vaikka esson baariin kahville.

Lue lisää

mekin perheenä aina suuntasimme sunnuntaisin ja juhlapyhinä, huoltamon kahvilaan. Nykyisin yksinkin kävelyillä poikkean. Ainut paikka, joka aina auki.

Latasin trackmania nations forever ilmaispelin, hyvin menee pyhät tuota netissä pelaillessa, kun ohjainkin löytyy :)

http://plaza.fi/edome/uutiset/trackmania-nations-forever-ilmainen-ajopeli

Ei ole enään kuin huominen, niin alkaa arki.
Olen kaksin en yksin, silti ihminen voi olla yksin.
Tää Pääsiäinen on mun mielestä yks pahimpia, yksinäisyyden kannalta. Mut, hei ystävät hyvät. Siitä se elämä taas kirkastuu ja ajatelkaa, kesä on tulossa ja toivottavasti myös lämmintä.
Mun motto on: Paistaa se päivä risukasaankin. Että ei ystävät hyvät surra, vaan nokka kohti tuulta päin.
Mukavaa kesän odotusta kaikille.

Hello, ette ole yksin yksin, täällä toinen :)
Kulutan aikaani katselemalla elokuvia, surffailemalla (niska hartia seutu jo jumissa ), lenkkeilemällä.

tsemppiä, ja voimia...

Minä olen useasti juhlapyhien aikaan myös yksinäinen, välillä tulee kyllä sellaisia kutsuja ettei huvita mennä kun muut ovat pareja niin ei sielläkään kivaa yksin oo. kavereitakin on mutta ei tuu oikeen soiteltua kun masentaa nää juhlapyhät niin.

Tuskinpa... mua ei kiinnosta kenenkään miehet, haluan vain ystävän!!!

Nimetön kirjoitti:

Minä olen useasti juhlapyhien aikaan myös yksinäinen, välillä tulee kyllä sellaisia kutsuja ettei huvita mennä kun muut ovat pareja niin ei sielläkään kivaa yksin oo. kavereitakin on mutta ei tuu oikeen soiteltua kun masentaa nää juhlapyhät niin.

Lue lisää

..kutsu yksinäisiä luoksesi. Minä olen näin tehnyt - viimeksi uudenvuoden aattona - meitä oli neljä yksinäistä yhdessä - kaikki tunsi minut - ne kolme muuta ei olleet aiemmin tavanneet - meillä oli hauskaa ja kaikki sanoi, että kokonnutaan uudelleen ja sovimme tapaavamme Vappuna seuraavan kerran :)
Keksikää vaikka "kerholle" nimi - vitsikäs tietenkin.

yks vaan kirjoitti:

..kutsu yksinäisiä luoksesi. Minä olen näin tehnyt - viimeksi uudenvuoden aattona - meitä oli neljä yksinäistä yhdessä - kaikki tunsi minut - ne kolme muuta ei olleet aiemmin tavanneet - meillä oli hauskaa ja kaikki sanoi, että kokonnutaan uudelleen ja sovimme tapaavamme Vappuna seuraavan kerran :)
Keksikää vaikka "kerholle" nimi - vitsikäs tietenkin.

Lue lisää

Minä en voi kutsua yksinäisiä luokseni,kun en tunne ketään.Erottuani ja työttömäksi jouduttuani ystävät kaikkosivat.-Toisaalta viihdyn yksinkin,mutta kyllä välillä kaipaa juttuseuraa ja ystävää.Yleensä masennun ennen pitkiä pyhiä.yritän keksiä mahdollisimman paljon tekemistä,sellaista mistä tykkään. Asun muuten pohj.Hgssä,jos joku haluaisi olla yhteydessä 50v.naiseen,joka tykkää ulkoilusta.

Kiitos tuosta kommentista. Se oli kaunis, pelastit päivän. Voimia sinulle, toivottavasti löydät ihmisiä lähellesi. t: aika yksinäinen mies -80

tai sitten mämmiä :)

tulin juuri töistä, ihmetellen luin tätä ketjua. Olen aina ilomielen töissä pyhinä kun ei olis parempaakaan tekemistä. Töissä palvelen maatalousyrittäjiä jotka myöskin puurtavat pyhät arjet, eivät huomaa siinä palkjoakaan eroa. Yksinäisillä maanviljelijöillä on eläimet seuranaan tai vähintään koira tai kissa. En ne tunnu olevan surullisia vaikka maalla ei ole mitään ostareita eikä muutakaan vilinää.

itse nautin kun saan olla yksin kotona koska se tarkoittaa että ei tarvitse vastata kenenkään vaatimuksiin (toivomuksiin). Parisuhteissakin harvoin on niin yhteistä säveltä ettei joku aina ärsyttäis toisessa. Yksin on stressitöntä.

Saan onneksi iloa yhteisyydestä urheilevan poikani kautta. matseja kun käy katsomassa saa ihanat fiilikset muiden urheiluvanhempien kanssa. en muuta tarvii.

töissä on kivaa kirjoitti:

tulin juuri töistä, ihmetellen luin tätä ketjua. Olen aina ilomielen töissä pyhinä kun ei olis parempaakaan tekemistä. Töissä palvelen maatalousyrittäjiä jotka myöskin puurtavat pyhät arjet, eivät huomaa siinä palkjoakaan eroa. Yksinäisillä maanviljelijöillä on eläimet seuranaan tai vähintään koira tai kissa. En ne tunnu olevan surullisia vaikka maalla ei ole mitään ostareita eikä muutakaan vilinää.

itse nautin kun saan olla yksin kotona koska se tarkoittaa että ei tarvitse vastata kenenkään vaatimuksiin (toivomuksiin). Parisuhteissakin harvoin on niin yhteistä säveltä ettei joku aina ärsyttäis toisessa. Yksin on stressitöntä.

Saan onneksi iloa yhteisyydestä urheilevan poikani kautta. matseja kun käy katsomassa saa ihanat fiilikset muiden urheiluvanhempien kanssa. en muuta tarvii.

Lue lisää

olen tänäkin vuonna kaikki mahdolliset juhlapyhät töissä, mutta en niinkään vapaaehtoisesti kuin annan ymmärtää. ukko ryyppää kaikki juhlapyhät, joten olen valinnut näin. yksinäinen tietenkin olen, mutta töissä on sentään selviä ihmisiä ympärillä, kotiin tulo iltavuorosta on tosin ankeaa kun sammumispisteessä oleva örisee keittiössä yksinäisyyttään. voihan hel...milloinkaan ei ole hyvä. vielä 6 vappua ja saan jäädä eläkkeelle...

sama täällä.

Ei tässä nyt luovuttamassa olla ihmissuhteitten kanssa tai siten minkään muunkaan kanssa. Ja kyllä niitä uusia ihmisia tulee ja menee. Joka tapauksessa koht on kesä ja pääsee moottoripyörän päälle ja maisema vaihtuu. Se aina auttaa.

Yksin on kaikista paras olla ja viettää pyhänsä just niinku ite haluaa.. Ja muutenkin, ei sitä kaipaa ketään riesakseen enää kun eron jälkeen on huomannut että yksinasumisessa on paljon enemmän hyviäpuolia kuin parisuhteessa.
Ihmiset ei vain uskalla myöntää sitä kun kaiken pitää olla tai ainkin näyttää olevan niin täydellistä että..

Hei

Tuo tunne vaikea hyväksyä - yksinäisyys ja toisten "kiire". Mutta silti väitän että se voi olla aito kiire. Monella - myös itselläni - on ollut työn ohessa ja perheen kanssa mieletön kiire aina. Sinne tänne on pitänyt singota halusi tai ei. Toisilla sitten on vaan tapana sanoa että "ei vielä ole mitään silloin, katsotaan". Näiden kohdalla sanon että UNOHDA ne "ystävät" heti. Ei ne ole ystäviä. Ystävä on henkilö joka sinusta välittää ja osaa olla läsnä tässä ja nyt!!!! Sen kuulet kyllä heti puhelimessa, ovatko he "läsnä". Koita vaikka - älä ota yhteyttä kuukausiin. Keksi jotain muuta. Pidä ensimmäiseksi huolta kunnostasi. Ulkoile, liiku. Tiedän että tämä voi ärsyttää sinua hirveästi, mutta minulla on tästä kokemusta. Jos olet rapakunnossa - ja vielä ns masentunut kaikesta - niin sinä se kärsit, ei ne muut välitä tippaakaan. Pidä ystävä hyvä huolta itsestäsi - ensin. On paljon ilmaistapahtumia koko ajan, joihin kannattaa mennä kokeilemaan. Konsertteja, luentoja, jopa retkiä. Hanki pyörä, joku halpa että pääsisit kulkemaan luonnossa kauempanakin. Olisiko se mahdoton ajatus? Toinen mahdollisuus on toisten auttaminen vapaaehtoistyössä. On paljon vanhuksia, joita kukaan ei käy ilahduttamassa. Olen itsekin maannut sairaana ja tiedän mistä puhun.
Kirjastosta voisit lainata lukemista, musiikkia ja pikku hiljaa kokeilla jotain ehkä uutta.
Kaikki ei vaadi rahaa. Maalaaminen on muuten hyvää terapiaa kaikille. Siinä aika hurahtaa. Ota vaikka ensi syksynä joku kurssi työväenopistosta ja aloita jotain aivan uutta.
Toivottavasti saat intoa ja uskoa uuteen.

t. kaiken kokenut

Poikamiez kirjoitti:

Yksin on kaikista paras olla ja viettää pyhänsä just niinku ite haluaa.. Ja muutenkin, ei sitä kaipaa ketään riesakseen enää kun eron jälkeen on huomannut että yksinasumisessa on paljon enemmän hyviäpuolia kuin parisuhteessa.
Ihmiset ei vain uskalla myöntää sitä kun kaiken pitää olla tai ainkin näyttää olevan niin täydellistä että..

Lue lisää

Olen samaa mieltä siinä, että on naurettavaa se täydellisen elämän teeskentely ja kaikki muutkin kulissit. En kaipaa ketään reisakseni, mutta ystäviä, vanhoja kunnon kavereita olisi mukava nähdä hieman useamminkin kuin kerran 2-3:ssa kuukaudessa! Olisi niin mukavaa istahtaa vaikka tuopin ääreen, jutella ja pitää hauskaa. Mutta silloin kun noin pääsee tapahtumaan, eräs kaverini pilaakin jo tunnelman toteamalla "ei viiti juoda kun tämän yhden, koska pitää heti aamusta lähteä käymään avovaimon kanssa siellä ja siellä ja sit sieltä mennä sinne ja tulla tänne ja sit pitääkin jo mennä nukkumaan että jaksaa töihin".

En todellakaan kaipaa asua kenenkään kanssa, yksin on helpompi asustella. Nyt olikin kyse vain kavereista. Mutta minkäs sille mahtaa että heillä on se paljon puhuttu ns."elämä"...

Nimetön kirjoitti:

Hei

Tuo tunne vaikea hyväksyä - yksinäisyys ja toisten "kiire". Mutta silti väitän että se voi olla aito kiire. Monella - myös itselläni - on ollut työn ohessa ja perheen kanssa mieletön kiire aina. Sinne tänne on pitänyt singota halusi tai ei. Toisilla sitten on vaan tapana sanoa että "ei vielä ole mitään silloin, katsotaan". Näiden kohdalla sanon että UNOHDA ne "ystävät" heti. Ei ne ole ystäviä. Ystävä on henkilö joka sinusta välittää ja osaa olla läsnä tässä ja nyt!!!! Sen kuulet kyllä heti puhelimessa, ovatko he "läsnä". Koita vaikka - älä ota yhteyttä kuukausiin. Keksi jotain muuta. Pidä ensimmäiseksi huolta kunnostasi. Ulkoile, liiku. Tiedän että tämä voi ärsyttää sinua hirveästi, mutta minulla on tästä kokemusta. Jos olet rapakunnossa - ja vielä ns masentunut kaikesta - niin sinä se kärsit, ei ne muut välitä tippaakaan. Pidä ystävä hyvä huolta itsestäsi - ensin. On paljon ilmaistapahtumia koko ajan, joihin kannattaa mennä kokeilemaan. Konsertteja, luentoja, jopa retkiä. Hanki pyörä, joku halpa että pääsisit kulkemaan luonnossa kauempanakin. Olisiko se mahdoton ajatus? Toinen mahdollisuus on toisten auttaminen vapaaehtoistyössä. On paljon vanhuksia, joita kukaan ei käy ilahduttamassa. Olen itsekin maannut sairaana ja tiedän mistä puhun.
Kirjastosta voisit lainata lukemista, musiikkia ja pikku hiljaa kokeilla jotain ehkä uutta.
Kaikki ei vaadi rahaa. Maalaaminen on muuten hyvää terapiaa kaikille. Siinä aika hurahtaa. Ota vaikka ensi syksynä joku kurssi työväenopistosta ja aloita jotain aivan uutta.
Toivottavasti saat intoa ja uskoa uuteen.

t. kaiken kokenut

Lue lisää

Olen miettinyt monesti sitä, että olisin yksinkertaisesti vain ottamatta yhteyttä, ja katsoisin että ottavatko ystäväni minuun yhteyttä missään vaiheessa ikinä. Jos eivät, niin sittenhän sen tietäisi. Pelottaa tosin kokeilla! Nimittäin jos huomaan, että minulla ei olekkaan enää ystäviä, olen täysin yksin. Siis TÄYSIN yksin, ei ketään jäljellä.

Harrastan liikuntaa ja musiikkia, soitan harrastelija-bändissä ja pyörälläkin ajelen melko usein. Joten en ole myöskään paikalleni jämähtänyt, enkä koe itseäni masentuneeksi. Vaikkakin se harmittaa kovin kun kaverit, joiden kanssa kerran oltiin niitä parhaita elinikäisiä ystäviä (molemmin puolin!), eivät enää sen "kiireensä" keskellä jaksa innostua mistään mihin minä jotenkin liityn. Tiedän, että osa heidän menoistaan on toki aitoa, mutta jotenkin sellainen fiilis on että minua suorastaan vältellään.

Mutta kiitos kirjoituksestasi, se rohkaisi! :)

Poikamiez kirjoitti:

Yksin on kaikista paras olla ja viettää pyhänsä just niinku ite haluaa.. Ja muutenkin, ei sitä kaipaa ketään riesakseen enää kun eron jälkeen on huomannut että yksinasumisessa on paljon enemmän hyviäpuolia kuin parisuhteessa.
Ihmiset ei vain uskalla myöntää sitä kun kaiken pitää olla tai ainkin näyttää olevan niin täydellistä että..

Lue lisää

parasta kun ensin osaa elää yksin,sitten onnistuu parisuhdekkin,eikä ole riippuvainen toisesta.
Väkisin yhdessäolo ei ainakaan ole hyväksi,mielummin olen yksin.
Kotona voi vaikka tanssia,jos alkaa ahdistamaan,se auttaa,ainakin minulle.
Oman pillin mukaan on parempi tanssia kun muiden :))

Voihan siellä olla muutama sellainen joka on väsynyt työstä oikeasti ja haluaa levätä. Tai muutama menokenkäinen. Itse olen ainakin arjasta poikki jos hommia on sattunut kohdalle enemmän. Toki su tai ma luulisi jaksavan pääsiäisenä jo. Jos sinua epäilyttää jotkin ystävät, suosittelen että koitat löytää uusia tuttavuuksia rehellisemmistä miehistä tai naisista. Joskus uudessa vara parempi, siis en tarkoita kumppania, vaan ihan ystävissä.

Itsekin niin joudun tekemään että uusia pitää katsella. Joskus. Onneksi sinä haluat olla aktiivinen, sehän on kiva merkki ihmisessä.

Ei-toivottu ystävä kirjoitti:

Olen miettinyt monesti sitä, että olisin yksinkertaisesti vain ottamatta yhteyttä, ja katsoisin että ottavatko ystäväni minuun yhteyttä missään vaiheessa ikinä. Jos eivät, niin sittenhän sen tietäisi. Pelottaa tosin kokeilla! Nimittäin jos huomaan, että minulla ei olekkaan enää ystäviä, olen täysin yksin. Siis TÄYSIN yksin, ei ketään jäljellä.

Harrastan liikuntaa ja musiikkia, soitan harrastelija-bändissä ja pyörälläkin ajelen melko usein. Joten en ole myöskään paikalleni jämähtänyt, enkä koe itseäni masentuneeksi. Vaikkakin se harmittaa kovin kun kaverit, joiden kanssa kerran oltiin niitä parhaita elinikäisiä ystäviä (molemmin puolin!), eivät enää sen "kiireensä" keskellä jaksa innostua mistään mihin minä jotenkin liityn. Tiedän, että osa heidän menoistaan on toki aitoa, mutta jotenkin sellainen fiilis on että minua suorastaan vältellään.

Mutta kiitos kirjoituksestasi, se rohkaisi! :)

Lue lisää

Hei,

Hyvä jos hiukan piristi ja kannusti sinua.
Itse olen käynyt läpi sellaisen elämänmyllyn että aika paljon on tuollaisesta kokemusta. Meillä kaikilla on hiukan eri vaihe menossa elämässä vaikka kuinka ollaan kavereita. Jos kavereilla on enemmän lapsia - minulla vain yksi - niin ei siihen useinkaan mahdu mukaan koskaan. Olin itse eroamassa pidemmän aikaa ennenkuin rohkenin askeleen ottaa ja parhaalla (????) ystävällä ei ollut aikaa kuunnella koskaan kun soitin. Nyt hän on kovan yllättävän eron kokenut ja nyt olisi aikaa. Minulle taas jäi pieni varauksellinen suhtautuminen kaikkiin ihmisiin noista vuosista. Ei sille oikein mitään voi. Nyt minä valitsen hetken jolloin minulta löytyy aikaa kaikille muille. Ensin hoidan itseni ja sitten annan aikaa tyttärelleni (juuri naimisiin mennyt) ja sitten yritän pitää isästäni 90v huolta ja sitten tulee kaverit jne... Kaikella meidän elämässä on myös tarkoituksensa. Tälläkin palstalla muuten.

Kaikkea hyvää sinulle ja muille "yksinäisille". Uusi aika meidänkin elämässämme koittaa kunhan uskomme itseemme.

tuo kaikki mitä sanot.Minusta ei kukaan tiedä,eikä pysty edes kuvittelemaan, miten yksin olen.
Olen alkanut keksimään tuttavilleni juttuja missä olen juhlapyhinä,vaikka oikeasti nökötän kotona ihan yksin.
Hymyillen kerron "tarinoita"arkena, että missä sitä tuli oltua ja kivaa oli!
Minä en myöskään koskaan arvannut,että joutuisin tällaiseen tilanteeseen,olenhan ulospäin iloinen,seurallinen,myöskin itsestäni huolehtiva,eli kaikki on muiden silmissä ok.
Enkä kyllä kerrokkaan kenellekkään,miten helvetin yksinäinen olen!

... että ole onnellinen siinä mielessä, että vielä tunnistat "ongelmasi", ja lapsesi on terve- mitä ilmeisimmin. Kyllähän elämästä sinällään kannattaa nauttia, eikä liiemmin tehdä sterssiä sisältäpäin.
Olen viettänyt pyhiä melkein yksin, ja la- illan baarissa tanssiminen oli jälleen kohokohtia, että sai irroitella. Eilen vietin ihan löhöilypäivän- nukuin pitkään, katsoin telkkua, luin, ja söin- en tehnyt siis mitään stressaavaa. Muuten minulla on raskas työ, kuntoilen, teen kotona remppaa, molemmissa naapureissani asuu huutavia & kotona lenkkeileviä yksilöitä- nyt eivät olleet kotona, onneksi. Tänään lähden piipahtamaan mökillä, miettien jo kesää... kuten sinäkin. Tsemppiä siihen eloosi, kyllä sinä vielä paremmaksi eheydyt. Maanantaita!

Kyse ei ole siitä, etteikö olisi tekemistä,sitä löytyy aina.
Se on se tyhjyyden tunne,kun ei ole aikuista/aikuisia ihmisiä seurana.
Aloittaja ja moni muu on yksin ja yksinäinen sen arjen keskellä ja varsinkin yh:t
Se on julma totuus,ettei yh sovi muiden joukkoon viettämään juhlapyhiä...Yksin sitä saa olla

Niinpä, mieluummin yksinkin kuin epätyydyttävässä seurassa! Itse olen nauttinut, näin juhlapyhinäkin, kun saa kerrankin olla rauhassa: lukea, kuunnella musiikkia, ulkoilla, laittaa koti nätiksi, saunoa, tehdä ajan kanssa sitä mitä haluaa. Ei tarvitse olla tiettyyn aikaan missään (töissäkään !). Kaikkihan ei tällaista olotilaa ymmärrä ja aina hyväksykään- mutta niinhän se on, että oma elämä eletään itselle sopivalla tavalla. On jopa niitä kateellisiakin. Mutta hyvää pääsiäisenaikaa kaikille, erityisesti Teille joilla on jostain syystä raskas elämänvaihe: pääsiäisen päähenkilö kulkee kanssamme tietäen, tuntien, kokien ne kaikki moninkertaisesti mitä ihminen inhimillisyydessään ja vajavaisuudessaan tuntee - vielä nytkin hän voi olla läsnä tukien jokaista joka päästää hänet lähelleen, sydämeensä.

Jos olis rahaa, lähtisin kauas.

Ystävä vai kaveri? Hyvä pointti. Sitä tuppaa huomaamaan A) ettei ole itse hoitanut ystävyysuhteita B) ystävät ovat häipyneet jonnekin. Yhtäkkiä sitä on keski-ikäinen ja maailma on aika tyhjä. "Kavereita" on , mutta Ystäviä ei. Ei ketään, kenen kanssa OIKEASTI jutella isoista asioista (ja varsinkin ilman sitä tuoppia). Sitten sitä herää - ainakin tuntuu että itse olen herännyt, sillä yritän nyt solmia niitä suhteita uudestaan, ja tuntuu tosi hyvältä. Yksinäisyys on ihanaa tiettyyn rajaan saakka, mutta...

"Hyvä osaisuus" on varmaankin omituinen juttu kun se onkin sitten tätä luuloa mikä on hyvää ja mikä ei.

Ahneuden piru on se joka tekee suhteissatakin kuplan niinkuin finanssipolitiikassakin.

Kun riittäsi kohtuus niin saisi enemmän. Suhteetkin on pinnallisia kantavia on vähän mikäli ne jää huolehtimatta. Kun on "kaikkea" niin ei tarvii huomioida ketään ennekuin huomaa ettei kukaan huomio.

Vika on siinä että huolehtii "hyvin" itsestään mutta ei toisista.

Ahneella kirjoitti:

"Hyvä osaisuus" on varmaankin omituinen juttu kun se onkin sitten tätä luuloa mikä on hyvää ja mikä ei.

Ahneuden piru on se joka tekee suhteissatakin kuplan niinkuin finanssipolitiikassakin.

Kun riittäsi kohtuus niin saisi enemmän. Suhteetkin on pinnallisia kantavia on vähän mikäli ne jää huolehtimatta. Kun on "kaikkea" niin ei tarvii huomioida ketään ennekuin huomaa ettei kukaan huomio.

Vika on siinä että huolehtii "hyvin" itsestään mutta ei toisista.

Lue lisää

Luulis aikuisten ihmisten jo itsestään osaavan huolehtia. Tai ainakin sanoa, jos joku asia on päin prinkkalaa.

Halvattu kirjoitti:

Luulis aikuisten ihmisten jo itsestään osaavan huolehtia. Tai ainakin sanoa, jos joku asia on päin prinkkalaa.

Itsestään ja ei huomio muita! Se johtaa pitkän päälle yksinäisyyteen kuin on "rikas" rahassa muttei ihmisyydessä.

Iso osa ihmisistä on yksinäisiä jotka ovat luulleet ystävyyden olevan ostettavissa!

Huolehtiikin vain kirjoitti:

Itsestään ja ei huomio muita! Se johtaa pitkän päälle yksinäisyyteen kuin on "rikas" rahassa muttei ihmisyydessä.

Iso osa ihmisistä on yksinäisiä jotka ovat luulleet ystävyyden olevan ostettavissa!

Lue lisää

Mut itseni on oltava itsekäs, ainakin vielä jonkin aikaa, kun ei nää opiskelut ryyppyreissuilla valmistu. Siksi ehkä olenkin hieman kyynistynyt. No ehkä jos lisää tukia sais, ni uskaltais ottaa rennosti taas.

nm. 5 tukikuukautta ja liian monta mielenkiintoista kurssia käymättä.

kaikki firmat mukaan. Heti huomisesta alkaen. Yksin on ikävä olla. Koskee kaikenikäisiä ihmisiä. Onnellisuus tulee yhdessäolosta.
ja tietää pitkää ja onnellista elämää.

"Lisäks: hän mököttää suurimman osan seurustelustamme. Mä en pysty suunnittelemaan mitään, sillä hän päättää kaikesta.
Oo onnellinen, että voit vielä ite päättää mitä teet. Mäkin voisin, mut must ei oo siihen, ei vielä ainakaan, vaikka mielessäni onkin käynyt jo vaikka mitä. ..."

Puhu miehelle hyvät perustelut miksi ei joka asiasta tarvii mököttää. Ja teet omia juttujaki.

ja ryyppää nykyään kaikki pyhät ja mä olen lasten kanssa ja koitan yrittää pitää pyhät sellaisena, että lapsille jäisi hyviä muistoja, mutta aika vaikeeta on, eli alkaa tuntuu, että kaikki pyhät on ihan syvältä...

ilkeilee kirjoitti:

ja ryyppää nykyään kaikki pyhät ja mä olen lasten kanssa ja koitan yrittää pitää pyhät sellaisena, että lapsille jäisi hyviä muistoja, mutta aika vaikeeta on, eli alkaa tuntuu, että kaikki pyhät on ihan syvältä...

Lue lisää

Mulla on toistaiseksi ollut mukava pääsiäinen ja muutkin juhlapyhät ovat olleet ihan kivoja.. en ole joutunut olemaan yksin, koska mun mielestä kenenkään ei tule olla yksin minään päivänä, vaikka ei olisi pyhä- tai juhlapäivä.. jos ei oman ukon kaa, nii sitten ystävien ja vanhempien kanssa.

Cherié kirjoitti:

Mulla on toistaiseksi ollut mukava pääsiäinen ja muutkin juhlapyhät ovat olleet ihan kivoja.. en ole joutunut olemaan yksin, koska mun mielestä kenenkään ei tule olla yksin minään päivänä, vaikka ei olisi pyhä- tai juhlapäivä.. jos ei oman ukon kaa, nii sitten ystävien ja vanhempien kanssa.

Lue lisää

yksin voi olla ja pitääkin osata,ei aina sukukaan jaksa jos koko ajan soittelee ja valittaa kurjuuttaan.
Näin tein,mutta en enää,sillä sain kuulla olevani "häirikkö".
Suomessa ei olla sukurakkaita ja eipähän tarvii välittää sitten.
Uusi elämä alkaa,mutta sukulaiset jätän rauhaan.
Ei sanota suoraan vaan selän takana valitellaan,joskus vaan kantautuu korviin.