Olen kohta opiskellut vuoden insinööriksi, mutta minulla on tullut ihmeellisiä pelkoja tai olen alkanut stressata sitä, miten pärjään sitten työelämässä. Pelkään, että insinöörin työt ovat minulle liian vaativia, ehkä minulla on aivan väärä kuva asiasta, mutta jotenkin oletan että minun pitää olla todella fiksu ja nero, että pärjään. En tiedä mistä tämä johtuu. auttakaa poistamaan tämä tyhmä ahdistus. Kai tämmöinen tavan tallaajakin voi pärjätä eikä siihen vaadita mitään hurjia kykyjä..apua..
Pelkään, että minusta ei ole mihinkään..
opiskelija 09*
31994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nyt hyvä ihminen stressaa:). Olet opiskellut vasta vuoden. Insinöörimäiseen ajatteluun kasvaa opintojen myötä, ei tarvitse olla nero tai... no fiksuutta tietysti saa olla:))
Aina ihminen kasvaa tehtäviensä mittaiseksi, kaikkeen tottuu. Ja työelämässäkin aluksi aina opetellaan ja totutaan uuteen työhön, ei kukaan ole seppä syntyessään, ei edes insinööri:D Älä turhaan pelkää tulevaisuutta, aivan varmasti opit kaiken mitä tarvitseekin.
Ahdistus on ymmärrettävää jossain vaiheessa opintoja, tuntuu ettei mikään riitä, mutta se on vain harhaa, olet juuri niin hyvä kuin haluat olla. Joskus joutuu tekemään enemmän työtä, joskus vähemmän.
Kyllä sinusta varmasti vielä insinööri tulee, olethan päässyt sisään kouluunkin, se on jo eräs mittari.
Vaativuudesta vielä, jos pärjäät koulussa, pärjäät varmasti työelämässäkin.
Jos nämä asiat kovasti ahdistavat, mene juttelemaan opinto-ohjaajan, terveydenhoitajan tai muun koulutetun henkilön kanssa. Älä jää yksin pelkoinesi, apua on saatavilla.
Tsemppiä, ja turha pelko pois:)
Kyllä sinusta on siihen. Harva ihminen on mikään yli-ihminen tai nero. Tavalliset tallaajat tätä yhteiskuntaa pyörittävät. Sinulla on lisäksi vielä aikaa kehittää osaamistasi ennen työelämään siirtymistä. Luulen myös, että jonkinlainen epävarmuus ja omien kykyjen epäileminen on ihan normaalia ja varmaan aika yleistä.
Muista myös, että koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa alaa, jos oikeasti siltä tuntuu. Eli vaikka kävisit nuo insinööriopintosi loppuun ja huomaisit sitten työelämässä, ettet halua todellakaan tehdä sitä työtä lopun elämääsi, ei ole myöhäistä ottaa uutta suuntaa elämälle. Niin minäkin olen tehnyt nyt lähes kolmikymppisenä. En tosin ole insinööri, ihan humanisti vain ;)Mutta olen varma, että ei se tutkintosi missään tapauksessa hukkaan mene.
Tsemppiä ja usko itseesi. Aurinkoista kevättä sinulle!
Itse en ole insinööri, mutta oikeastaan kaikki kaverini ovat, veljeni on ja jopa tyttöystäväni on. Eikä ketään heistä voi kyllä miksikään järjen riemuvoitoksi kutsua, päinvastoin. Siis nämä kaverini ovat kaikki vähintäänkin puolipäivätoimisia laiskoja juoppoja, mutta silti pärjäävät töissä ihan ok. Ihan varmasti pärjäät siis sinäkin!!!