ISOT vs. pienet

ovat eniten mieleeni. Tällä hetkellä minulle ei ole kuin hoitokoiria, mutta seuraava koira tulee olemaan isompaa luokkaa.

Välillä hoidossani on pieni villakoira ja on toisille koirille vähän liiankin ystävällinen, eli haluaisi mennä moikkaamaan jokaista vastaantulevaa koiraa (ei sillä mitään väliä, mitä toinen koira viestittäisi, esim. yhtä murisevaa ja hampaitaan esittelevää rottweileria olisi mennyt moikkaamaan, jostain syystä en päästänyt...). Hoidossani on välillä myös iso saksanpaimenkoirasekoitus (uros), joka taasen ei pidä toisista koirista, joten jos toinen koira tulee liian lähelle, rähjääminen alkaa ja jos toinen koira on uros, niin en yhtään ihmettelisi, vaikka kävisikin kiinni (jos siis ihan iholle tuppautuisi). Mielestäni tämän isompi on kuitenkin helpompi hallita. Ei sillä, että kaikki isot koira olisivat aggressiivisia, mutta saan paremmin hallittua ison koiran kuin pienen.

Tosin tämä isompi on todella ystävällinen ihmisiä kohtaan. Ihmiset tosin kiertävät tämän koiran kaukaa, vaikka onkin käytökseltään rauhallinen. Tämän pienemmän kanssa valitettavasti kaikki haluavat silittää pientä, söpöä fifiä (tämä fifi ei oikein välitä vieraista ihmisistä).

Sitten toinen syy; jos minulla olisi pieni koira, en ehkä kouluttaisi sitä niin paljon kuin isoa, sillä "eihän se mitään haittaa, jos vähän vetää". Isomman kanssa tulisi pakostakin esim. hihnakäytöstä hiottua.

Ja kolmanneksi; olen niin perhanan kömpelö, että voisin vahingossa aiheuttaa pienelle koiralle vakaviakin vammoja..

Rrrrakastan isoja, "massiivia" koiria, kuten rottweiler, amerikanakita, kaukaasianpaimenkoira, dobermanni, saksanpaimenkoira, alaskanmalamuutti, melkeinpä kaikki mastiffit jne, mutten omista näistä mitään.

Edellinen koirani oli pk. collie, mutta en lue sitä "isoksi" koiraksi (vaikka monien mielestä se oli aivan liian iso, mielipideasia..). Seuraavaksi koiraksi tuskin tulee mastiffia, rottweileria tai dobermannia, sillä tiedän rajani, että vaikka näitä rotuja ihailen, pelkään, ettei minun käsissäni niistä tulisi yhteiskuntakelpoisia (sekavaa tekstiä taasen).

se Audin virityspaja?

Eli keskikokoinen, ei liian raskas koira on minusta sopivin juuri minulle.
Pinseri meille onkin kotiutumassa näillä näkymin tuossa kesäkuussa. Ihan "koirankokoinen" tuo mielestäni on :)

En tahdo isoa koiraa, koska iso koira luonnollisesti syö enemmän ja tarvitsee enemmäin tilaa jne.
Ja lähipiiriimme kuuluu myös lapsia (ja olisi itsekin tarkoitus lisääntyä joku kaunis päivä), joten iso koira on siinäkin tapauksessa riski, jos tämä päättää ruveta leikkimään vähän rajummin tms.

Pikkukoirista taas en sen vuoksi juurikaan välitä, koska tuntuu siltä, että niitä joutuu varomaan vähän enemmän.
Lisäksi olen törmännyt lähinnä sellaisiin pieniin koiriin, jotka räksyttävät jatkuvasti ja niiden ego on kerrostalon kokoinen... En väitä, että näin olisi kaikkien pienten koirien kohdalla, mutta minulle on valitettavasti muodostunut ikävä yleismielikuva.

koiran emän ja vasta sitten rodun.

Mutta halusin kyllä sen kokoisen koiran, että sen voi tarvittaessa napata kainaloon esim. julkisissa liikennevälineissä ja kaupungin vilinässä.
Pienen koiran saa myös kannettua kuraisena kylppäriin, jonne pitää kulkea koko kämpän läpi, mutta tämän edun huomasin vasta myöhemmin. :)

Tykkään koirista yleensä,mutta valintani kallistuu isojen rotujen puolelle.Juurikin siksi että rakastan liikkua pitkiä matkojakin metsässä ja koiran täytyy olla sellainen että jaksaa mukana.Enkä tiedä tulisiko pientä otusta niin koulutettua kuin isompaa...

Meiltä löytyy kaksi alaskanmalamuuttia,jumaloin tuota rotua koska se on jotain uskomattoman kaunista ja upeaa.Lisäksi se tarjoaa haastetta koska on välillä itsepäinen ajatellessaan omilla aivoillaan :) Vaikka ovat suurikokoisia,ovat nuo myös lempeitä ihmisiä kohtaan.Varsinkin tuo meidän uros!Narttu on vähän ujompi tyyppi.
Eikä mikään voita muuttien kanssa ajelemista kirkkaassa pakkassäässä!!

Muutin lisäksi lempi rotujani ovat siperianhusky (no yllättävää..),saksanpaimenkoira,belgianpaimenkoira,rottweiler..muutamia mainitakseni.Mutta näillä näkymin jos terveyttä riittää,tulee minulla olemaan muutti niin kauan kuin pystyn niille tarjoamaan sen mitä ne tarvitsee. :)

sama täällä. Kun mennään, niin sitten mennään kans.

monipuolisen rodun jonka kanssa harrastaa tokoa ja agilitya..ehkä pelastuskoiraksi seuraava koiruuteni. Tempperamenttia ja huumoria koirassa pitää olla.

Turkki on hyvä olla trimmattava ja huusholli pysyy siistinä myös..eikä niin työläs.

sekä pieni koko mahdollistaa koiran helpon kuljettamisen yleisillä kulkuneuvoilla.

ja helppo viedä maineestaan huolimatta koirapuistoon ..kun olen itsekin sosiaalinen. :)
eli valitsin kettuterri karkkarin..ja äksöniä ja hulvattomia tilanteita on piisannut. ;)

Kumpikin parempi ;O)

Moni rotukin miellyttää,mutta lähinnä molossikoirat,tietynlaiset.
Ja lähinnä taitaa kiehtoa myös se,ettei vastaavanlaisia tule ihan joka kulman takaa vastaan ;O)

Ja noit kaikki,paitsi "turvallisuus" käy koosta riippumatta ;).Koiran kokoinenkin käy,kun puhutaan lähinnä henkisestä puolesta ;D

Eli pelkkä rotukysymys ;)