Hei!
Ihan mielenkiinnosta kyselen et mitä mieltä ootte semmosista vähän rentuhtavista tytöistä.. Siis semmosista jotka nyt ei niin piittaa kaikenmaailman säännöistä mut kuitenkin on elämässä silleen kiinni et käy töissä ja muutenkin semmosista hehe en oikee osaa ees selittää mut jos joku nyt ymmärsi ?
Ihan mielenkiinnosta kyselen et mitä mieltä ootte semmosista vähän rentuhtavista tytöistä.. Siis semmosista jotka nyt ei niin piittaa kaikenmaailman säännöistä mut kuitenkin on elämässä silleen kiinni et käy töissä ja muutenkin semmosista hehe en oikee osaa ees selittää mut jos joku nyt ymmärsi ?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olen tapaillut tässä viime aikoina sellaista ja nyt on mitta täynnä.
Ne naiset ovat täysin kykenemättömiä parisuhteeseen,
ajattelevat vain ja ainoastaan itseään ja käyttävät muita ihmisiä leikkikaluinaan.
Kun tulee ongelmia, ne ratkaistaan asenteella
" Antaa sitten olla"
Minäkin luulin joskus, että se ratkaisee kaikki suhdeongelmat,
sitten jonakin aamuna heräsin huomaamaan
ettei se ole mikään ratkaisu.
Toivottavasti joku muukin havahtuu huomaamaan saman asian ja kasvaa henkisesti ihmisenä.
luulen ma.jos nainen hakeutuu etsityy renttujen tahi rentuhtavien miesten / naisten hyysääjäksi lue ymmärtäjäksi niin kyllä on korviin välissä jotain hmh niksahtanu jo lapsuudessa.ei terve henkinen tasa painonen alkasi tollasiin suhteisiin.
jossain vaiheessa silmät kuitenkin aukeaa, ja suhde saattaa olla jo pitkälläkin ja sietämisestä on tullut vallitseva olotila. Tiedäthän, miten ihastunut ja rakastunut ihminen ei kuuntele hälytyskellojen ääntä, vaikka ne jossain hiljaa kilkattaisikin.
Niin se vaan on, että kun ylipäänsäkin harvoin rakastuu, niin sitten kun kolahtaa haluaa pitää siitä tunteesta kiinni kynsin hampain, vaikka rakastumisen kohde ei olisikaan välttämättä rakkauden arvoinen. Rakastunut on valmis sietämään pienempiä ja käsittämättömän suuriakin vikoja ja laiminlyöntejä itseään kohtaan. Ja näin käy myös hyvän lapsuuden omaaville ihmisille, ei se siitä kiinni ole.
ja on vähän niin ja näin ei luo ainakaan minkäänlaista turvallista ja vakaata pohjaa parisuhteelle. Mä tiedän moniakin ns renttunaisia ja ne puolustautuu sanomalla että maailmassa on niin paljon kaikkea turhaa mistä ei tarvi piitata ja he vaan osaa ottaa rennommin. Mä en tiedä mitä heidän päässään liikkuu ajatuksia ns normaalista elämästä, ihan kuin normaalius olisi jokin vankila ja siitä puuttuu kaikki eksotiikka.
Se kertoo taas sen että he hakevat jotain lisäarvoa elämälleen renttuudesta. Minä pidän ihmisestä joka tietää, tuntee, tajuaa asioiden arvon. Rentuista en tiedä mitä he etsivät.
Mutta mahtuuhan tänne renttujakin, enempi luulen/toivon että se on myös ikäkysymys. Parikymppisenä saattaa olla haluja vähän kapinoida mutta jos on nelsissäkymmentä ja renttu niin silloin on jo minusta vähän jossain vikaa.
Tosin en tiedä puhutaanko me samasta renttuudesta, koska nämä renttutytöt eivät ole ainakaan vakiduuneissa, enempi viihteellä jne. Kaikkein ärsyttävin lause mikä heidän suustaan tulee on "en mä tiiä, ihan sama". Ihan kuin tieto olisi sama kuin tylsyys ja asioiden päättely liian rankkaa puuhaa. Todella ärsyttävä piirre.
Itse asiassa olen alkanut omalta kohdaltani tarkastelemaan asiaa hieman eri kantilta nyt kun siinä mielessä se on entistä elämää. Ja sitähän on puinut melkoisen paljon jo noin valmiiksikin..
Entinen apina oli sarjassamme sitä laatua, että vertaansa vailla oli joo.
Nyt olen alkanut miettiä niitä sen suhteen ihan alkuaikoja.. Siis toki sitä on itse aivan kuin eri ihminen kuin mitä siihen maailman aikaan, mutta siinä mielessä olen pohtinut, jotta olen alkanut kiinnittää tämmöisiin hoipertelijoihin huomiota. Kaupassa käydessäni nyt noin esimerkiksi. Olen yrittänyt tarkastella tätä kansaa ja sitä kautta miettiä. Eleitä, ilmeitä, olemusta, puhetta, sanoja, tyyliä.
Siis tikullakaan en heikäläisiin enää koskisi, en suin surminkaan siinä mielessä halua lähelle enkä sekaantua vaan tarkkailu on asia erikseen. Tavallaan tekee siitä mielenkiintoista, koska on itse taivaltanut pitkän matkan siitä kun moiseen tyyppiin erehtyi sekoamaan ja nyt on tavallaan monia kokemuksia (joopa..) rikkaampi ja järkevämpi eli sitä tahtoo syynätä uudella ajatuksellansa :)
Että ei kannata sekaantua renttuihin tai rentahtaviin tyyppeihin. Siitä kun ei hyvä seuraa, uskokaa pois. Olen kehittänyt teorian, jonka mukaan joko sitä toinen osapuoli retkahtaa samaan jamaan tai sitten syntyy niin suuria vastakkaisuuksia, jotta ennen pitkää on piru irti. Kaksi puoliskoa, jotka yhdessä muodostavat räjähdysalttiin aikapommin.
Ei, ei ja ei! Rentut ei ole ikinä vedonneet millään tavalla. Jo itse sana "renttu" tuo mieleen vain negatiivisia mielleyhtymiä.
Saavuttamattomuus ja tietty välinpitämättömyys iskee aina, ah ;)
Ei kukaan liian helppoa ja varmaa halua. Rentut rocks!
rentut hakeudu renttujen seuraan, vaan ne haluaa sen ei rentun?
Renttu haluaa, ainakin alitajuisesti, tulla pelastetuksi! Rentussa voi kiehtoa juurikin se, ettei ikinä voi tietää mitä sen päässä liikkuu ja mitä se seuraavaksi keksii... Mitä siitä nyt tulisi jos kaksi renttua lyöttäytyvät yhteen - ei mitään! Minä oon lievästi renttu, juurikin vähän päälle parikymppinen ja löyttäydyin männävuosina ei-kaltaiseni seuraan. Hetkellisesti tuntui erittäin turvalliselta ja erikoisen hyvältä, vaikka toinen ei nähnyt maailmaa samoin silmin kuin minä ja sain ainaista noottia välinpitämättömyydestäni. En mielestäni ole välinpitämätön, en vaan stressaa...
Aiempaa lainattua:
"Mä tiedän moniakin ns renttunaisia ja ne puolustautuu sanomalla että maailmassa on niin paljon kaikkea turhaa mistä ei tarvi piitata ja he vaan osaa ottaa rennommin. Mä en tiedä mitä heidän päässään liikkuu ajatuksia ns normaalista elämästä, ihan kuin normaalius olisi jokin vankila ja siitä puuttuu kaikki eksotiikka."
Suhde päättyi, kun "normaalius" iski päin kasvoja ja huomasin että sisäinen renttuni kaipasi ulos parisuhteen vankilasta. No, nyt vietetään aikalisää ja tämä renttu on laitettu turvallisesta pesästä taas elämän kouluun kasvamaan.
pitää parisuhdetta vankilana on juurikin se mitä mä sanoisin vain kypsymättömyydeksi. Jos siitä haluaa käyttää sanaa renttu, jos se kuulostaa jännemmältä niin toki.
Ei parisuhteeseen pidä alkaa ennen kuin on siihen valmis, jos tätä aikaa ennen kuin on valmis parisuhteeseen haluaa sanoa renttuudeksi niin toki.
Jos haluaa sanoa sitä renttuudeksi että on välinpitämätön ja ei hyväksy sitä että toinen ei ole samanlainen kuin itse, niin toki.
Kypsymättömyyttä, kyvyttömyyttä, riippuen rentun iästä. Ei se sen jännempää oikeasti ole.
tietynlainen itsekkyys ja joku kummallinen ja käsittämätön ylpeys siitä, että on ns. renttu. Jos kaksi renttua olisi yhdessä, ei renttu voisi saada pönkitystä tälle omalle renttuudelleen. Parisuhteessa kun yleensä jonkun (mieluiten tietysti molempien) on kannettava vastuuta parisuhteesta ja yleensäkin asioista. Rentulla ei vastuuntuntoa pahemmin ole, joten on helpompaa jos joku muu sen vastuun kantaa.
Eli kaksi renttua ei yksinkertaisesti pärjää yhdessä. Rentun on siis löydettävä joku hyväuskoinen hölmö, joka luulee hoivaamisella ja huolehtimisella muokkaavansa rentusta kunnollisen. Se taas harvemmin onnistuu. Jotkut rentut toki viisastuvat itsekseen vanhemmiten, mutta eivät kaikki. Kaksikymppiselle renttuuden voi tietyllä tavalla "antaa hieman anteeksi", se kuuluu joillakin siihen ikään. Kolmikymppinen renttu on vaan yksinkertaisesti säälittävä. Säälittäviä ovat myös ne renttujen hoivaajat.
noh, tuo on varsin iso ryhmä, kun lähdetään renttuja etsimään.. Toisille renttu on ehkä enemmän narsisti kun se mitä se itselleni edustaa.
Mulle renttu on huolettomalla asenteella varustettu ihminen, joka sätkä rennosti hampaissa ja ulkona huomiolta voi tehdä paljon, tekemättä mitään.. olla etäisesti kiehtova.
Nämä mun renttunaiset, joihin törmännyt, ovat teeskentelemättömiä, vilpittömiä ja äärimmäisen onnellisia kuitenkin. Renttuilun takana on kuitenkin ihminen, joka pystyy selviytymään elämässään.. mikä heissä monissa määrin ärsyttää, on se, että he selviytyvät ilman meidän analyyttikkojen puuttumisia, ja tästä syntyy usein se "hällä väliä" kuva.. kun yhtä-äkkiä sun mielipitees ei jollekkin merkkaa mitään :) että näin..
mielipiteeni on siis, renttu on ihminen, ei passaa sekoittaa narsistiin eikä vastuuttomaan lapsukaiseen.
varmaan sopisin joittenkin renttu-käsitteeseen.. oon reilu parikymppinen.. ja oon tullu ja menny oman pääni mukaa, reissaillu siellä sun täällä, just tavallaa itsekkäästi..pörränny baareis jne..
nyt oon sillee vähän rauhottunu..säännöllistä elämää elelen, mietin että jokoha sitä ois valmis oikeeseen suhteeseen naisen kaa. mietityttää. kun kuitenki se "renttu" puoliki viel taitaa olla.. tietty itsenäisyys (itsekkyys) ja sellanen rento-meininki on tärkeetä. ja tavallaa just kaipaisin kuitenki jotain, joka asettas jotain vaatimuksia tai rajoja tai jotain sellasta. ehkä just sitä välittämistä. en tiiä.
ja alkkis jutut jaksaa väkee kiinnostaa,varmaan ainoot asiat jokka kiinostaa oikeesti,siis ei jaksa.
Renttu tytöt, ah! Saavuttamattomuus ja hankala luonne yhdistettynä tiettyyn tilanteen epävarmuuteen ja tietoon ettei olla varma, vetää polvet veteläksi, aina!
Ei liian helppoa kukaan halua! Rentut rocks ;)
on vain muoti-ilmiö joka on saanut alkunsa tietystä lesbojen elämästä kertovasta sarjasta ja sarjan "rentusta" henkilöstä, joka ei pysty sitoutumaan, jolla naisia riittää.... ja joka on kova ulkokuorelta mutta herkkä sisältä, kun kukaan ei näe.. Tämän Shane-henkilön me kaikki varmasti tiedämme... ja myös tiedämme sen Shane-buumin mikä oli/on vieläkin... Yhtäkkiä olikin miljoonia shanen näköisiä poikamaisia renttu lesboja, jotka käyttäytyvät kuin Shane, koska Shane on muka coool.. ovat renttuja koska Shane on renttu ja rentut on cooool.... Tässä vain on fakta kuinka media vaikuttaa... Minusta tämä "renttu" ilmiö on naurettava
... tämä tyyli...on kuin...puhuisi....jollekkin....jonka pitää.....ottaa happea....joka sanan ...jälkeen...johtuen...luodista...joka läpäisi...molemmat ...keuhkot vietnamissa...ja nyt...elämä...on vähän....katkonaista....
kun pilkkua rupesit viilaamaan ja ärsyynnyit. Tajusit varmaan että muistutat aika paljon shanea... ulkonäöltään ja luonteeltaan... ja että olet katsonut paljon l-koodia ja ihannoinut shanea ja lopulta tietoisesti tai tiedostamatta omaksunut tyylisi tältä "rentulta", koska sillä tyylillä saa paljon naisia..
muoti-ilmiö. Teinit ehkä apinoi nykyään noita tv-sarjojen hahmoja, mutta renttuus sinällään ei ole mikään uusi juttu. Valitettavasti.
mä en ainakaa mitenkää ihannoi shanea. enkä renttuilua. vaikka renttupiirteitä löytyykin. oikeestaan en ees tykkää shanesta siin sarjas. ehkä tästä aikuistuu joskus.
pakko olla..mä uskon...että sä.. osuit oikeaan...muutenhan mua...ei voisi...ärsyttää sun...pilkut...jos en olisi....hälläväliä...renttu...jonka mielestä....millään...ei ole väliä....hyvä analyysi....happea....happea....
hauko sä ainakin ees sitä happea, ei ainakaan tarvi emitä molempia elvyttää. ;)
Ainakin omassa lähipiirissäni(ja ei ainoastaan lähipiirissä) kävi tämmöinen ihmeellinen muodonmuutos siihen aikoihin kun L-koodi tuli Suomeen. Naiselliset lesbo-kaverini vaihtoivat yhtäkkiä tyyliään poikamaiseksi(myös minä), ja suurin osa alkoi käyttäytyä renttumaisesti ja oudosti verrattuna siihen mitä he aiemmin käyttäytyivät. Ja en nyt puhu vain teineistä vaan ikähaarukassa oli 20-30 vuotiaita. Nyt kun Shane-buumi hellitää osa on tajunnut oman typerän käytöksen ja renttumaisuus on alkanut kadota näistä ihmisistä, jotkut ovat jopa vaihtaneet tyyliään pikkuhiljaa naismaisemmaksi. Kyllä se teevee vaikuttaa muihinkin kuin teineihin. Meitähän on moneen junaan. Ja nämä kaikki ei ole tosiaan hyviä ystäviä vaan ehkä enemmänkin hyvän päivän tuttuja.