Tuttavapiirissämme on 2 tytön yh-isä. Perhe pärjää hienosti ja myös suhteet etä-äitiin ovat kunnossa. Ongelmia ei ole enempää, muttei myöskään vähempää kuin muillakaan.
Kun ihastelimme, kuinka hienosti hän pärjää, hän oli itse samaa mieltä. Totesi kuitenkin, että hänestä on väärin, että hän saa "munapisteitä" eli häntä kehutaan ja ymmärretään ja ongelmia vähätellään. Mutta kun puhutaan samassa tilanteessa olevista yh-äideistä, niin huomautetaan samoista asioista, joista miestä ymmärretään, jos koti ei ole tiptop, nainen on laiska, tai jos lapsilla on ongelmia, ihan samoja kuin muillakin, niin todetaan, että yksinhuoltajan lapsi tiedettiinhän tuo.
Ihailen yh-isä tuttavaamme siitä, että sanoi suoraan, että yh-isiin suhtautuminen on huomattavasti positiivisempaa ja ymmärtävämpää kuin yh-äiteihin.
Kun ihastelimme, kuinka hienosti hän pärjää, hän oli itse samaa mieltä. Totesi kuitenkin, että hänestä on väärin, että hän saa "munapisteitä" eli häntä kehutaan ja ymmärretään ja ongelmia vähätellään. Mutta kun puhutaan samassa tilanteessa olevista yh-äideistä, niin huomautetaan samoista asioista, joista miestä ymmärretään, jos koti ei ole tiptop, nainen on laiska, tai jos lapsilla on ongelmia, ihan samoja kuin muillakin, niin todetaan, että yksinhuoltajan lapsi tiedettiinhän tuo.
Ihailen yh-isä tuttavaamme siitä, että sanoi suoraan, että yh-isiin suhtautuminen on huomattavasti positiivisempaa ja ymmärtävämpää kuin yh-äiteihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi. Meitä yh-isiä tavallaan "ymmärretään" liikaa, ei me olla sen kummempia kuin se sohvaperuna (eli aviomies) siellä telkkarin ääressä huomiota kaipaamassa.
Todellisia sankareita ovat kuitenkin mielestäni ne lukuisat yh-äidit, jotka pääosin suomessakin tämän homman hoitavat, kun miehet eivät pysty siihen.
Nykyisenä yh-isänä arvostankin eniten juuri yh-äitejä, ehkä osin myös siksi, että sellainen äiti on minutkin kasvattanut aikanaan...
Kun aikoinaan tutuistuin mieheeni niin hän oli pienen tytön yh-isä.Suorastaan ihailin häntä siitä että lapsi oli hänellä,ja mielelläni autoin koti askareissa yms"koska eihän hänellä voinut olla aikaa".Niin sukulaiset ja ystävätkin auttoivat ja olivat hänen tukenaan.Nyt olen itse pienen pojan yh-äiti enkä usko saavani siitä koskaan samaa huomiota kuin yh-isät.En kyllä sitä kaipaa,sillä minä haluan selviytyä kaikesta itse(ehkä vähän liiankin kanssa...)