Popular Photography 4/2009 -lehdessä on erinomainen vertailu isojen ja pienten kennpjen eduista. Juttu näyttää tulleen myös nettiin http://www.popphoto.com/Features/The-Full-Frame-Decision/The-wide-angle-conundrum
Toinen kennojen kokoon liittyvä juttu on lehden muuttuva arviointiperusteet. Testeissä ei ole tärkeintä löytää, mikä on hyvä kamera vaan paras kamera. Aikasemmin resoluutiota pidettiin erinomaisena, jos kameralla saattoi kuvata 1700 viivaa. Uusi arvo on 2500, sillä lähes jokainen kamera saavutti arvosanan Excellent. Uusi asteikko määritellään siten, että kameroiden vertaaminen helpottuu eikä sillä yritetäkkään verrata sitä, kuinka hyvin tuote sopii normaaliin käyttöön. Lehden kannalta järkevä valinta, mutta harrastelijan kannalta huono asia (lisäämällä kennolle pikseleitä paranee testiarvot). Lehden esimerkkinä on kolme vanhan arvion mukaan loistavaa kameraa: Olympus E-3 (uusi arvio olisi very high 2020 viivaa), Canon EOS Rebel XSi (uusi arvio olisi Extremely high 2265 viivaa) ja Nikon D3x (Excellent 3180 viivaa).
Toinen testaajan kannalta järkevä ratkaisu, joka ei sovi arkipäivään, on korkeiden herkkyyksien (ISO 3200 ) painottaminen. Talvella toki tarvitsee hätätilassa suuria herkkyyksiä: Herkkyytä ISO 1600 olen käyttänyt tämän vuoden 4000 kuvassa noin 140 kertaa enkää kertaakaan sitä korkeampaa (salamaa en ole käyttänyt kertaakaan). Pelättävissä on, että tuotekehittelyssä ruvetaan painottamaan testien kannalta tärkeitä asioita käytön kannlta merkityksellisten kustannuksella.
Näissä kahdessa jutussa kuvataan hienosti testaamisen ja arkikäytön ongelmaa. Hyvissä olosuhteissa pärjää jokainen kamera, normaaleissa olosuhteissa kaikki järkkärit, mutta hämärässä tai tarvittaessa todella suuria kuvia, pesee kinokenno 4/3-järjestelmän 6-0.
Tietenkin pihlajanmarjat ovat happamia, mutta tuotteiden arviointi pitäisi lähteä kohderyhmästä ja mitata mahdollisten ostajien tarpeita ja mahdollisuuksia. Ainakaan minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten sellainen voitaisiin tehdä tasapuolisesti.
Toinen kennojen kokoon liittyvä juttu on lehden muuttuva arviointiperusteet. Testeissä ei ole tärkeintä löytää, mikä on hyvä kamera vaan paras kamera. Aikasemmin resoluutiota pidettiin erinomaisena, jos kameralla saattoi kuvata 1700 viivaa. Uusi arvo on 2500, sillä lähes jokainen kamera saavutti arvosanan Excellent. Uusi asteikko määritellään siten, että kameroiden vertaaminen helpottuu eikä sillä yritetäkkään verrata sitä, kuinka hyvin tuote sopii normaaliin käyttöön. Lehden kannalta järkevä valinta, mutta harrastelijan kannalta huono asia (lisäämällä kennolle pikseleitä paranee testiarvot). Lehden esimerkkinä on kolme vanhan arvion mukaan loistavaa kameraa: Olympus E-3 (uusi arvio olisi very high 2020 viivaa), Canon EOS Rebel XSi (uusi arvio olisi Extremely high 2265 viivaa) ja Nikon D3x (Excellent 3180 viivaa).
Toinen testaajan kannalta järkevä ratkaisu, joka ei sovi arkipäivään, on korkeiden herkkyyksien (ISO 3200 ) painottaminen. Talvella toki tarvitsee hätätilassa suuria herkkyyksiä: Herkkyytä ISO 1600 olen käyttänyt tämän vuoden 4000 kuvassa noin 140 kertaa enkää kertaakaan sitä korkeampaa (salamaa en ole käyttänyt kertaakaan). Pelättävissä on, että tuotekehittelyssä ruvetaan painottamaan testien kannalta tärkeitä asioita käytön kannlta merkityksellisten kustannuksella.
Näissä kahdessa jutussa kuvataan hienosti testaamisen ja arkikäytön ongelmaa. Hyvissä olosuhteissa pärjää jokainen kamera, normaaleissa olosuhteissa kaikki järkkärit, mutta hämärässä tai tarvittaessa todella suuria kuvia, pesee kinokenno 4/3-järjestelmän 6-0.
Tietenkin pihlajanmarjat ovat happamia, mutta tuotteiden arviointi pitäisi lähteä kohderyhmästä ja mitata mahdollisten ostajien tarpeita ja mahdollisuuksia. Ainakaan minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten sellainen voitaisiin tehdä tasapuolisesti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyviä kuvia saa kaikilla järkkäreillä, kun osaa kuvan ottaa.
Itse olen varsin tyytyväinen omaan ostokseeni, enkä aio enää merkkiä vaihtaa. Seuraavat hankintani tulevat olemaan kalansilmäobjektiivi, makrosalama, tavallinen kääntyväpäinen salama ja pari studiosalamaa.
Olipas hyvä artikkeli. Kyllähän se niin taitaa olla että tulevaisuudessa ns. täyskennoa tarvitaan vain erityistapauksissa kun tekee erittäin isoja printtejä (=tarvitsee paljon megapikseleitä). Pitää varmaan tilata toi lehti kun siinä on viime aikoina ollut paljon asiallisia juttuja.
"Pitää varmaan tilata toi lehti kun siinä on viime aikoina ollut paljon asiallisia juttuja."
Antavat lukea lehden ilmaiseksi, jos olet Iphonen käyttäjä. Ja Firefoxin saa suht helposti esiintymään iphonena.
Fyysistä lehteä on vaan paljon mukavampi lukea kuin nysätä tietokoneella, saatika tihrustaa iipuhelimen ruutua. Eikä tuo maksa paljon mitään: postikuluineen 2 vuoden tilaus oli $40 eli reilun euron per numero.
Täysikennoa olen joskus mielessä pyöritellyt, mutta tullut siihen tulokseen, että pitäisi olla täysipäiväinen kuvaaja, että jotain vastinetta saisi rahalle.
Runko pari tonnia, täyskennon laajis F2.8 valovoimalla päälle tonni ja sitä rataa.
Ja painaa jo jonkin verran.
Croppikennon optiikoissa on hinta ja paino etulyöntiasemassa, ellei ole täyskennoon päivittelemässä.