Kirjastosta tarttui mukaan n. kuukausi sitten Åsa Larssonin Musta Polku, jonka hotkaisin muutamassa päivässä ja pidin todella paljon. No sitten kävin hakemassa ne kaksi aikaisempaa eli Aurinkomyrsky ja Sudentaival (ikävä kyllä siis tuli luettua väärässä järjestyksessä, eli kolmas ekana, mikä tietysti vähän häiritsi) ja nekin oli pakko lukea lähes yhdeltä istumalta. En ollut tästä Larssonista kuullutkaan, koska asun ulkomailla enkä seuraa pohjoismaista kirjallisuutta kovinkaan paljon.
Nyt siis sitä neljättä (Kunnes vihasi asettuu) odottelen, että tulisi kirjastoomme (meille tulee suht. hitaasti uutuuksia). Onko kukaan lukenut; pysyykö taso yhtä hyvänä?
Nyt siis sitä neljättä (Kunnes vihasi asettuu) odottelen, että tulisi kirjastoomme (meille tulee suht. hitaasti uutuuksia). Onko kukaan lukenut; pysyykö taso yhtä hyvänä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No aivan taatusti pysyy, mielestäni Larssonin paras!
Minua viehättää hänen liki runollinen kieli, joka ei silti ole mitenkään "runollisuudessaan" häiritsevää vaan luonnonläheisen herkkää. Tarkoitan luontokuvauksia ja vaikkapa kirjoista läpipaistavaa kirjailijan rakkautta koiriin ja luultavsti muihinkin luontokappaleisiin.
Eli Larssonin kirjoista "näkee" kirjailijan sielunmaisemaan. Kaikilta kirjailijoilta ei tällä tavoin "näe", silloin teokset ovat pinnallisia eikä kirjailijan tarkoitus olekaan panna tavallaan itseään sivuille.
Mutta mulla on tunne että Larsson näin tekee tahallaan tai tahtomattaan.
Tuohon kun yhdistyy rikos ja uskottavasti kuvatut henkilöhahmot, niin kiva on lukea.
Tosin pistää ihmettelemään miten Kiirunan kokoisessa pikkukaupungissa saattaakin sattua niin paljon kaikenlaista. Tosin sattuuhan tuota Ystadissa Wallanderillekin.
No, tuo nyt oli sekavaa vuodatusta, olen silti tässä selvin päin ja kohtuu ruumiin- ja hengenvoimissa.
Ilman muuta suosittelen käyntiä Åsan kirjan viemänä Kiirunaan, Kurravaaraan ja oliko se nyt Jielkajärvelle!
kestää, kirja on ilmestynyt suomeksi v-08. Jos pitää Larssonista, pitää varmasti Kunnes vihasi asettuu teoksestakin. Pidin.