Uskoontulon älyttömät esteet

Sinäpä sen sanoit "omassa uskossaan".

Omassa uskossaan paha ihminen ei voi päästä taivaaseen, vaan on uskottava niinkuin Jumala Raamatussa käskee uskomaan.

Rukoilen Jumalaa, että Hän antaa teille etsikkojan. Lukekaapas tarkasti läpi se alkukirjoitukseni linkissä oleva kirjoitukseni, kuinka voi tulla uskoon. Älkääkä paaduttako itseänne millään verukkeella ja mitätöikö sitä, mitä siinä sanotaan.

tässä nyt olisi. Sinä jotenkin ylikorostat asiaa kummallisesti, mikä minulle paljastaa just epävarmuutesi ja sen, että tavallaan mietit ja etsit kuitenkin. Vaikka miehesi on ateisti, niin ei se ole pysyvä tila välttämättä ollenkaan, hän voi muuttua siitä, herätä. Ateistinkin tarvii ensin vähän tietää Ketä vastustaa, eli uskoa Häneen sen verran, että tietää ketä vastaan päättää (nauraen, kuten sinäkin) olla. Se kaikki on vain Jumalan hyvyyttä ja armoa, kun alkaa kirkastua iankaikkisuuden todellisuus. Sitten sanan kuuntelemisesta selviää se, että esim. Jeesus sanoo "Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö, paitsi minu kauttani". Hän on niinku se ovi. Se on ihmiselle vaikea pala. Niin vaikea, ettei se ilman Pyhän Hengen, Jumalan itsensä avitusta voi avautua. Kun se on avautunut ja on päässyt raamatulliseen uskoon sisään, kasvun tielle siellä, niin siitä on täysin varma, mikää ei voi asiaa toiseksi muuttaa. Ihmiselle usein annetaan kokemuksia ja näkemisiäkin, jotka vain vahvistavat, että voihan hurja!, tämä kaikki on totta. Siinä vähän pelläästyykin. - Kaikkea hyvää teille pariskuntana.

Jeesuksen OHI ? Kun se pitäisi olla kautta ja avulla.

ei päästä uskomalla taivaaseen vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen.Sanoisin vielä että uskomalla Jeesusta Kristusta.

L.J.H kirjoitti:

ei päästä uskomalla taivaaseen vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen.Sanoisin vielä että uskomalla Jeesusta Kristusta.

Kyllä taivasuskoakin tarvitaan. Jeesus puhui siitä paljon. Jos ei usko taivaaseen, ei usko myöskään Jeesukseen eikä Jeesusta.

Onko uskovat höyrähtäneet?. Ateisti pitää uskovaisia vähintäänkin hulluina. Mieti vähän: Uskovainen ei juopottele, ei tappele, tahtoo hyvää, maksaa veronsa, hoitaa lapsensa, ei hihuloi lomallaan espanjan uimaaltaissa kiroillen, ei heittele pommeja kansanjoukkoon, joissa viattomia kuolee, ei ihannoi sotia, väkivaltaa, auttaa köyhiä maita aineellisesti sekä hengellisesti.näkee vaivaa kertoakseen muillekin paremasta elämän mahdollisuudesta , on varma taivaaseenpääsystään, ei omien ansioiden tähden vaan Jeesuksen sovitustyön tähden,
Tälläisiä hupsuja pitäisi saada maailmaan enemmän

L.J.H kirjoitti:

ei päästä uskomalla taivaaseen vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen.Sanoisin vielä että uskomalla Jeesusta Kristusta.

Ettekö ymmä ihmisellä ei ole luonsotaa uksoa, san saa lahjana kun tunnustaa syntinsä.saa armon osakseen,usko Jeesukseen ei itsestää miitään voi puristaa,kaikki on armoa mitä ihmiselle annetaan.

uskova_1 kirjoitti:

Sinäpä sen sanoit "omassa uskossaan".

Omassa uskossaan paha ihminen ei voi päästä taivaaseen, vaan on uskottava niinkuin Jumala Raamatussa käskee uskomaan.

Rukoilen Jumalaa, että Hän antaa teille etsikkojan. Lukekaapas tarkasti läpi se alkukirjoitukseni linkissä oleva kirjoitukseni, kuinka voi tulla uskoon. Älkääkä paaduttako itseänne millään verukkeella ja mitätöikö sitä, mitä siinä sanotaan.

Lue lisää

Sehän siinä on kummallista että vaikka suostuisi sinun opettamaan uskonmuotoon ei olisi yhtään lähempänä totuutta.
Maailma on täynnä uskonasioiden helppoheikkejä jotka tarjoilevat ikiomaa oppiaan ja vievät ihmisiä vain vastaavaan kuoppaan mihin olet langennut itsekin.

Noinhan se on.

Tuo johtuu siitä, että kristilliset kirkot ja seurakunnat ovat olleet uskovien ihmisten perustamia (En nyt puhu alunperin harhaoppisista seurakunnista, kuten mormonit, adventistit tai jehovan todistajat), mutta sitten ei ole harjoitettu Jumalan Raamatussa määräämää seurakuntakuria.

Kun joku seurakuntalainen on harjoittanut jotain syntiä, häntä ei asianmukaisesti ole nuhdeltu eikä erotettu määräajaksi parannuksen tekemättömänä ja lopulta erotettu kokokaan, jollei ole tullut parannukseen.

Niinpä osa seurakunnan jäsenistä on luopunut uskosta, mutta he saavat jatkaa seurakunnan jäseninä eikä lopulle seurakunnalle edes tehdä selväksi, että he ovat luopioita.

Toinen ryhmä on sitten seurakuntalaisille syntyneet lapset, jotka on otettu seurakunnan jäseniksi automaattisesti, vaikka he eivät ole tulleet uskoon.

Niinpä seurakunnan sisällä on kuolettava sairaus, uskosta luopumus, joka vaikuttaa koko seurakuntaa sairastuttavasti. Koska näitä paatuneita ja luopioita ei dominoida Jumalan sanalla eikä myöskään eroteta seurakunnasta ajallaan, niin he dominoivat seurakuntaa.

Näin tulee seurakuntaan sisältäpäin vaikuttava väärä henki, jolloin on "rakkaudetonta" ja "tuomitsevaa" (nuo kaksi hokemaa ovat Jumalaa vastaan kiukuttelevien keksimät syyllistykset uskoville) sanoa syntiä synniksi tai nuhdella kettään. Samoin on "rakkaudetonta" ja "tuomitsevaa" ajatellakaan, että kaikki eivät ole uskossa.

Näin jokainen uskova on vaarassa langeta ja lankeaakin luopioiden mielenmukaiseen itsesensuuriin ja hän on itse vaarassa langeta pois Jeesuksesta.

Lopulta sitten seurakunnan johtajat ja puhujatkin alkavat olla ei-uskovia ja puhuu vastoin Raamatun sanaa.

Niin kristillisestä seurakunnasta on tullut harhaoppinen kristittyjä vainoava maallinen uskonnollisella nimellä kulkeva laitos. Esimerkkinä Suomen evankelis-luterilainen kirkko, jonka häpeällisistä toimista ei edes punastumasta voi puhua. Mutta sama meininki on menossa muissakin pitemmän seurakunnissa, joissa ei ole pidetty huolta, että oppi pysyy puhtaana ja jäsenet ovat vain uskovia.

Eihän seurakunnassa voi olla ei-uskovia jäseniä saati sitten pappeja, vanhemmiston jäseniä tai saarnaajia. Ei-uskovat ovat seurakuntalaisten evankelioimisen kohteita.

kanssa - ihan sinne kuolemaansa asti on uskovakin.

Haluan syventää sinulle vähän tuota, "joutua luopumaan". Yleensäkin on ennakkoluulo, kuten minullakin ennen uskoontuloa vahvana oli, että ihmisen tarvitsee luopua asioista. Sitä minäkin hengellisesti vanhalta ihmiseltä, ystävältä, heti kysyin, että 'miten, miten minä voin luopua... tarviiko luopua?' Hän sanoi, ei, vaan tulee päivä jolloin et enää halua sitä ja sitä. Niin oli!

Vastaus on EI. Vähitellen kasvaessaan ihminen vain EI HALUA niitä asioita enää, hänen tahtoelämänsä alkaa muuttua. Se ei ole luopumista, vaan haluaa enemmän joitakin muita asioita kuin tuota, mikä olisikin Jumalan tahtoa vastaan. Sen normaalisti pitäisi mennä ihan itsestään tuohon suuntaan, että elämä sitten puhdistuu vääristä teoista ja epärakentavista asioista. Nehän ovat kerrassaan tylsiä, tyhjiä ja ärsyttäviä asioita sitten. Näin kävi minulle noin kymmenen vuoden aikana. Tietysti on tärkeä, että on hengellisessä vaikutuspiirissä koko ajan sekä keskustelee hengellisten ihmisten kanssa uskonasioista, että se puoli todella pääsee kasvamaan. Muuten tietysti on ns. vaara, että sielunvihollinen ottaa saaliinsa takaisin omaan valtakuntaansa. Tässä kaikessa meillä on vastuutakin toisistamme. Tietenkin on joitakin syntielämän kiemuroita ja riippuvuuksia, joissa sitten on enemmän Herrallamme töitä kanssamme ja myös itsellä aika tuskallista olla sanan mukaisesti taistelukentällä kahden voiman vetäessä eri suuntiin. Tuki ja hoito auttaa, Jeesushan on myös parantaja. Aikaa ja kärsivällistä rakkautta monesti voidaan tarvita.

Kuitenkin viimekädessä se on vain Jumala, joka rakkaudessa pitää huolta ja opastaa ja armahtaa töppäyksissä. Minulla on vahva usko siihen, että Jumala ON uskollinen, kun Hän kerran on saanut ihmisen puoleensa vedettyä. Jeesuksessa on kaiken voittava voima.

haluun syventäää kirjoitti:

Haluan syventää sinulle vähän tuota, "joutua luopumaan". Yleensäkin on ennakkoluulo, kuten minullakin ennen uskoontuloa vahvana oli, että ihmisen tarvitsee luopua asioista. Sitä minäkin hengellisesti vanhalta ihmiseltä, ystävältä, heti kysyin, että 'miten, miten minä voin luopua... tarviiko luopua?' Hän sanoi, ei, vaan tulee päivä jolloin et enää halua sitä ja sitä. Niin oli!

Vastaus on EI. Vähitellen kasvaessaan ihminen vain EI HALUA niitä asioita enää, hänen tahtoelämänsä alkaa muuttua. Se ei ole luopumista, vaan haluaa enemmän joitakin muita asioita kuin tuota, mikä olisikin Jumalan tahtoa vastaan. Sen normaalisti pitäisi mennä ihan itsestään tuohon suuntaan, että elämä sitten puhdistuu vääristä teoista ja epärakentavista asioista. Nehän ovat kerrassaan tylsiä, tyhjiä ja ärsyttäviä asioita sitten. Näin kävi minulle noin kymmenen vuoden aikana. Tietysti on tärkeä, että on hengellisessä vaikutuspiirissä koko ajan sekä keskustelee hengellisten ihmisten kanssa uskonasioista, että se puoli todella pääsee kasvamaan. Muuten tietysti on ns. vaara, että sielunvihollinen ottaa saaliinsa takaisin omaan valtakuntaansa. Tässä kaikessa meillä on vastuutakin toisistamme. Tietenkin on joitakin syntielämän kiemuroita ja riippuvuuksia, joissa sitten on enemmän Herrallamme töitä kanssamme ja myös itsellä aika tuskallista olla sanan mukaisesti taistelukentällä kahden voiman vetäessä eri suuntiin. Tuki ja hoito auttaa, Jeesushan on myös parantaja. Aikaa ja kärsivällistä rakkautta monesti voidaan tarvita.

Kuitenkin viimekädessä se on vain Jumala, joka rakkaudessa pitää huolta ja opastaa ja armahtaa töppäyksissä. Minulla on vahva usko siihen, että Jumala ON uskollinen, kun Hän kerran on saanut ihmisen puoleensa vedettyä. Jeesuksessa on kaiken voittava voima.

Lue lisää

Mitä kirjoitin. Lue aloittajan kirjoitus, ensin.
Jos vasta uskoontullut, kuitenkin kohtaa näitä asioita seurakunnassa jo "kauan"uskossa olleiden piirissä.Niin kysymys huuli pyöreänä on:"mikä on muuttunut?"

haluun syventäää kirjoitti:

Haluan syventää sinulle vähän tuota, "joutua luopumaan". Yleensäkin on ennakkoluulo, kuten minullakin ennen uskoontuloa vahvana oli, että ihmisen tarvitsee luopua asioista. Sitä minäkin hengellisesti vanhalta ihmiseltä, ystävältä, heti kysyin, että 'miten, miten minä voin luopua... tarviiko luopua?' Hän sanoi, ei, vaan tulee päivä jolloin et enää halua sitä ja sitä. Niin oli!

Vastaus on EI. Vähitellen kasvaessaan ihminen vain EI HALUA niitä asioita enää, hänen tahtoelämänsä alkaa muuttua. Se ei ole luopumista, vaan haluaa enemmän joitakin muita asioita kuin tuota, mikä olisikin Jumalan tahtoa vastaan. Sen normaalisti pitäisi mennä ihan itsestään tuohon suuntaan, että elämä sitten puhdistuu vääristä teoista ja epärakentavista asioista. Nehän ovat kerrassaan tylsiä, tyhjiä ja ärsyttäviä asioita sitten. Näin kävi minulle noin kymmenen vuoden aikana. Tietysti on tärkeä, että on hengellisessä vaikutuspiirissä koko ajan sekä keskustelee hengellisten ihmisten kanssa uskonasioista, että se puoli todella pääsee kasvamaan. Muuten tietysti on ns. vaara, että sielunvihollinen ottaa saaliinsa takaisin omaan valtakuntaansa. Tässä kaikessa meillä on vastuutakin toisistamme. Tietenkin on joitakin syntielämän kiemuroita ja riippuvuuksia, joissa sitten on enemmän Herrallamme töitä kanssamme ja myös itsellä aika tuskallista olla sanan mukaisesti taistelukentällä kahden voiman vetäessä eri suuntiin. Tuki ja hoito auttaa, Jeesushan on myös parantaja. Aikaa ja kärsivällistä rakkautta monesti voidaan tarvita.

Kuitenkin viimekädessä se on vain Jumala, joka rakkaudessa pitää huolta ja opastaa ja armahtaa töppäyksissä. Minulla on vahva usko siihen, että Jumala ON uskollinen, kun Hän kerran on saanut ihmisen puoleensa vedettyä. Jeesuksessa on kaiken voittava voima.

Lue lisää

Just tätä mäkin olen yrittänyt ajaa takaa, mut vähän eri näkökulmasta. Elikä että kun ihminen tosissaan saa kokea PyhääHenkeä ja haluaa vaeltaa Jumalan rakkaudessa, niin hän aivan itse haluaa valita ratkaisun, mikä on myös Jumalan mieleen. Kyse ei oo siitä, että joku ulkoapäin ohjaa sun päätöksentekoa, vaan koko mielenmaailma muuttuu niin, että HALUAA itse valita sen oikeamman vaihtoehdon. Ja että sitä "luopumista" voi tapahtua vaikka koko loppuelämän ajan. Elikä Jumala vaikuttaa omalla ajallaan ja asiat tapahtuu usein toisenlaisella aikataululla kuin ihmisten. On ihan epäraamatullista ajatella, että KUN minä ENSIN luovun tästä ja tästä, niin sitten olen kelvollinen tekemään uskonratkaisun. Ei ihme että ihmisiä ei tule uskoon, jos heille aletaan esittämään ennen ratkaisua vaatimuslistaa asioista, joista täytyy luopua. Siinä ajetaan ihminen aika ahtaalle, enkä yhhtään ihmettele jos usko omaan itseen horjuu ja halutaankin jatkaa samaa elämää kuin ennenkin. Elikä me valitsemme oikein, koska meillä on VAPAUS valita oikein.

tärkeämpää kirjoitti:

Just tätä mäkin olen yrittänyt ajaa takaa, mut vähän eri näkökulmasta. Elikä että kun ihminen tosissaan saa kokea PyhääHenkeä ja haluaa vaeltaa Jumalan rakkaudessa, niin hän aivan itse haluaa valita ratkaisun, mikä on myös Jumalan mieleen. Kyse ei oo siitä, että joku ulkoapäin ohjaa sun päätöksentekoa, vaan koko mielenmaailma muuttuu niin, että HALUAA itse valita sen oikeamman vaihtoehdon. Ja että sitä "luopumista" voi tapahtua vaikka koko loppuelämän ajan. Elikä Jumala vaikuttaa omalla ajallaan ja asiat tapahtuu usein toisenlaisella aikataululla kuin ihmisten. On ihan epäraamatullista ajatella, että KUN minä ENSIN luovun tästä ja tästä, niin sitten olen kelvollinen tekemään uskonratkaisun. Ei ihme että ihmisiä ei tule uskoon, jos heille aletaan esittämään ennen ratkaisua vaatimuslistaa asioista, joista täytyy luopua. Siinä ajetaan ihminen aika ahtaalle, enkä yhhtään ihmettele jos usko omaan itseen horjuu ja halutaankin jatkaa samaa elämää kuin ennenkin. Elikä me valitsemme oikein, koska meillä on VAPAUS valita oikein.

Lue lisää

Juuri näin se menee. Jumalan aikataulu ja järjestys on erilainen kuin ihmisten. Siksikin, että ihmisten lähtökohdat ovat kovin erilaisia. Jokaisella on omat iisakkinsa, jotka pitää jossain vaiheessa uhrata, että uskon tiellä päästään eteenpäin. Aloitteen siihen on tultava Jumalalta, eikä ihmisiltä.

On hyvä asia, että ihminen miettii tarkkaan mitä Jeesuksen seuraaminen tulee maksamaan. Ratkaisuun painostamisella syntyy vain keskosia. Kun Jumala on aloittanut työn ihmisessä, niin Hän on täysin kykenevä viemään sen myös päätökseen omalla ajallaan.

Evankelioidessa tarvitaan innon lisäksi myös taitoa. Ihmistä on kohdeltava aina kunnioittavasti. Jumala lähestyi minua rakkaudella, eikä Hän väheksynyt niitä asioita, joiden kanssa jouduin taistelemaan ennen uskoon tuloani. Jos minua olisi joku uskova lähestynyt aloittajan hengessä, niin olisin sanonut pitäkää tunkkinne.

synnin tunto joka vetää pelastukseen.Jonka antaa Jumala.

Ensin ihmisille saarnataan lakia, että tulee synnintunto ja sitten evankeliumia, että voivat päästä armoon.

Tuleehan niitä ihmisiä esimerkiksi isoissa kokouksissa eteen tekemään uskonratkaisua, mutta heidän on sitten jälkeenpäin tehtävä parannusta, jotta kestävät uskossa. Osa heistä ei edes tule siinä uskoon ja suurin osa luopuu uskosa varsin nopeassa tahdissa.

Muisteleppas Jeesusta ja rikasta miestä! Ei Jeesus hänellekään sanonut, että ei käsitellä nyt ollenkaan sinun syntejäsi eikä epäjumalaasi (omaisuus) vaan nyt vaan "Jumalan rakkauden välityksellä koet siinä Jumalan rakkauta ja Pyhää Henkeä ja siitä seuraa uskoontulo" (lainauksessa oleva sinun epäraamatullista opetustasi).

se on kirjoitti:

synnin tunto joka vetää pelastukseen.Jonka antaa Jumala.

Raamatussa sanotaan myös, että rakkaudesta muut voivat meidät tunnistaa Jeesuksen opetuslapsiksi. (Joh. 13:35). Rakkaus ei tee toiselle mitään pahaa, ja toteuttaa näin koko lain. (Room. 13:10).

Niin kuin isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte minun käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani. (Joh.15:7->).

Jumala on siis ensin rakastanut meitä josta pitäisi seurata meidän rakkaus Jumalaa kohtaan. Kun Jumala kohtaa ihmistä, niin ihmisessä herää synnintunto ja halu tehdä hyvää muille. Todellinen rakkaus ei halua tehdä muille vääryyttä, ei myöskään vääryyttä Jumalan silmien edessä. Kun ihmiseen tulee PyhäHenki, niin se kertoo, milloin liikutaan väärillä vesillä. Kun ihminen saa maistaa Jumalan todellista hyvyyttä, hän harvoin siitä haluaa pois. Niinpä hän haluaa välttää syntiä, mikä erottaa meidät Jumalasta. Jos kuitenkin synti kiehtoo enemmän, niin synnistä on muodostunut tärkeämpi asia kuin Jumalasta.

Raamatussakin Jeesus kohtasi syntisiä ihmisiä, ja tämän kohtaamisen jälkeen saattoi sanoa, että "mene, mutta älä enää syntiä tee". Ensin oli kohtaaminen, sen jälkeen kehoitus parannukseen. Raamatun tärkein käskykin on rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielellämme ja voimallamme (Mark.12:29). Tätä suurempaa käskyä ei siis ole. Mutta henk.koht olen sitä mieltä, että kun ensin tapahtuu todellinen kohtaaminen, niin sen jälkeen sitten ollaan tienhaarassa, että kumpaan suuntaan lähdetään.

uskova_1 kirjoitti:

Ensin ihmisille saarnataan lakia, että tulee synnintunto ja sitten evankeliumia, että voivat päästä armoon.

Tuleehan niitä ihmisiä esimerkiksi isoissa kokouksissa eteen tekemään uskonratkaisua, mutta heidän on sitten jälkeenpäin tehtävä parannusta, jotta kestävät uskossa. Osa heistä ei edes tule siinä uskoon ja suurin osa luopuu uskosa varsin nopeassa tahdissa.

Muisteleppas Jeesusta ja rikasta miestä! Ei Jeesus hänellekään sanonut, että ei käsitellä nyt ollenkaan sinun syntejäsi eikä epäjumalaasi (omaisuus) vaan nyt vaan "Jumalan rakkauden välityksellä koet siinä Jumalan rakkauta ja Pyhää Henkeä ja siitä seuraa uskoontulo" (lainauksessa oleva sinun epäraamatullista opetustasi).

Lue lisää

Mielestäni sä nyt vähän väärensit tekstiäni, tai ehkä kirjoitin epäselvästi.

"Muisteleppas Jeesusta ja rikasta miestä! Ei Jeesus hänellekään sanonut, että ei käsitellä nyt ollenkaan sinun syntejäsi eikä epäjumalaasi (omaisuus) vaan nyt vaan "Jumalan rakkauden välityksellä koet siinä Jumalan rakkauta ja Pyhää Henkeä ja siitä seuraa uskoontulo" (lainauksessa oleva sinun epäraamatullista opetustasi)."

En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että syntielämää saisi mitätöidä tai vähätellä eikä syntiä käsitellä ollenkaan. Mutta PyhäHenki on se, mikä synnyttää ihmisessä uskoa. Samoin hengelliset kokemukset. Kun ihminen on tosissaan uskonsa kanssa ja kun hänessä asuu PyhäHenki, niin hän alkaa tiedostaa myös oman synnillisyytensä, mikä johtaa parannukseen. Ei sen takia, että joku toinen ihminen synnistä motkottaa, vaan koska hän itse niin haluaa Jumalan kunniaksi tehdä. Käsititkö ajatukseni? Usko on HENKILÖKOHTAINEN asia ja Jeesus haluaa olla jokaisen HENKILÖKOHTAINEN pelastaja. Ilman PyhänHengen vaikutusta ihminen tuskin tulee elävään uskoon vaan tarvitaan se omakohtainen kokemus, mistä seuraa toivon mukaan myös parannus.

Myös Paavali, entinen uskovaisten vainoaja, tuli uskoon yhden ainoan Jeesuksen kohtaamisen jälkeen ja hänen elämänsä muuttui täysin. Ei siinä tarvittu toista ihmistä hänelle kertomaan, että mistä kaikesta sinun täytyy ensin luopua saadaksesi palan taivasta. Hän itse tule tietoiseksi pahoista teoistaan Jeesuksen rinnalla jolloin tapahtui radikaali muutos. Jos ihminen saa kokea, miten paljon suurempaa on Jumalan kuin ihmisen antama rakkaus, niin hän haluaakin pysyä Jumalan vaikutuspiirissä.

tärkeämpää kirjoitti:

Mielestäni sä nyt vähän väärensit tekstiäni, tai ehkä kirjoitin epäselvästi.

"Muisteleppas Jeesusta ja rikasta miestä! Ei Jeesus hänellekään sanonut, että ei käsitellä nyt ollenkaan sinun syntejäsi eikä epäjumalaasi (omaisuus) vaan nyt vaan "Jumalan rakkauden välityksellä koet siinä Jumalan rakkauta ja Pyhää Henkeä ja siitä seuraa uskoontulo" (lainauksessa oleva sinun epäraamatullista opetustasi)."

En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että syntielämää saisi mitätöidä tai vähätellä eikä syntiä käsitellä ollenkaan. Mutta PyhäHenki on se, mikä synnyttää ihmisessä uskoa. Samoin hengelliset kokemukset. Kun ihminen on tosissaan uskonsa kanssa ja kun hänessä asuu PyhäHenki, niin hän alkaa tiedostaa myös oman synnillisyytensä, mikä johtaa parannukseen. Ei sen takia, että joku toinen ihminen synnistä motkottaa, vaan koska hän itse niin haluaa Jumalan kunniaksi tehdä. Käsititkö ajatukseni? Usko on HENKILÖKOHTAINEN asia ja Jeesus haluaa olla jokaisen HENKILÖKOHTAINEN pelastaja. Ilman PyhänHengen vaikutusta ihminen tuskin tulee elävään uskoon vaan tarvitaan se omakohtainen kokemus, mistä seuraa toivon mukaan myös parannus.

Myös Paavali, entinen uskovaisten vainoaja, tuli uskoon yhden ainoan Jeesuksen kohtaamisen jälkeen ja hänen elämänsä muuttui täysin. Ei siinä tarvittu toista ihmistä hänelle kertomaan, että mistä kaikesta sinun täytyy ensin luopua saadaksesi palan taivasta. Hän itse tule tietoiseksi pahoista teoistaan Jeesuksen rinnalla jolloin tapahtui radikaali muutos. Jos ihminen saa kokea, miten paljon suurempaa on Jumalan kuin ihmisen antama rakkaus, niin hän haluaakin pysyä Jumalan vaikutuspiirissä.

Lue lisää

Mähän nyt oikein innostuin kirjoittamaan.
Haluan vielä lisätä sen verran, että kannattaa muistaa, että Jumalan aikataulu ei ole sama kuin meillä ihmisillä. Joistain synneistä luopuminen vaatii aikaa. Mielestäni uskoontulon ehdoksi ei voi toinen ihminen mennä asettamaan sitä, että sun on luovuttava tästä ja tästä ihan, just välittömästi, tai muuten olet epäkelpo. Yllättävän usein Jumala poimii omaan työhönsä ihmisiä, jotka ovat olleet niitä "suurimpia syntisiä". Jumalan työ alkaa siitä hetkestä, kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan. Eikä niin, että ensin Jumala käskee luopumaan asoista 1-100, ennen kuin miettii, onko ihminen hänelle kelvollinen.

tärkeämpää kirjoitti:

Mähän nyt oikein innostuin kirjoittamaan.
Haluan vielä lisätä sen verran, että kannattaa muistaa, että Jumalan aikataulu ei ole sama kuin meillä ihmisillä. Joistain synneistä luopuminen vaatii aikaa. Mielestäni uskoontulon ehdoksi ei voi toinen ihminen mennä asettamaan sitä, että sun on luovuttava tästä ja tästä ihan, just välittömästi, tai muuten olet epäkelpo. Yllättävän usein Jumala poimii omaan työhönsä ihmisiä, jotka ovat olleet niitä "suurimpia syntisiä". Jumalan työ alkaa siitä hetkestä, kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan. Eikä niin, että ensin Jumala käskee luopumaan asoista 1-100, ennen kuin miettii, onko ihminen hänelle kelvollinen.

Lue lisää

Niin kyse oli yksilöiden henkilökohtaisista helmasynneistä, jotka nousevat Jeesuksen ja taivaaseenpääsemisen edelle hänen arvoasteikossaa Pyhän Hengen antamasta etsikkoajasta huolimatta.

Vertaat Paavalin ja siinäpä se, Paavalin elämä muuttui, hän teki parannusta synneistään, ja niin tapahtuu nytkin niille, jotka tulevat uskoon ja uskossa pysyvät. Mutta tuossa aloituksessani käsittelin etsikkoaikaisia, jotka eivät ole kuin Paavali vaan juuri päinvastaisia:
Paavali oli valmis tekemään parannusta kaikesta ja kulkemaan johdatuksessa
Puheena olevat etsikkoaikaiset eivät olleet valmiit tekemään parannusta ja kulkemaan johdatuksessa

Sanot: ”Jos ihminen saa kokea, miten paljon suurempaa on Jumalan kuin ihmisen antama rakkaus, niin hän haluaakin pysyä Jumalan vaikutuspiirissä.”

Ajattelepas nyt vähän, mitä puhut. Suurin osahan uskoon tulleista luopuu uskosta ja palaa helvettitielle. Osa jo heti alkuunsa. Saattavat kyllä jäädä uskottelemaan itselleen ja muille olevansa yhä uskossa, mutta Pyhä Henki on heistä murehtuneena lähtenyt, kun he ovat paaduttaneet itseään eivätkä ole suostuneet tekemään parannusta kuka mistäkin synnistään.

uskova_1 kirjoitti:

Niin kyse oli yksilöiden henkilökohtaisista helmasynneistä, jotka nousevat Jeesuksen ja taivaaseenpääsemisen edelle hänen arvoasteikossaa Pyhän Hengen antamasta etsikkoajasta huolimatta.

Vertaat Paavalin ja siinäpä se, Paavalin elämä muuttui, hän teki parannusta synneistään, ja niin tapahtuu nytkin niille, jotka tulevat uskoon ja uskossa pysyvät. Mutta tuossa aloituksessani käsittelin etsikkoaikaisia, jotka eivät ole kuin Paavali vaan juuri päinvastaisia:
Paavali oli valmis tekemään parannusta kaikesta ja kulkemaan johdatuksessa
Puheena olevat etsikkoaikaiset eivät olleet valmiit tekemään parannusta ja kulkemaan johdatuksessa

Sanot: ”Jos ihminen saa kokea, miten paljon suurempaa on Jumalan kuin ihmisen antama rakkaus, niin hän haluaakin pysyä Jumalan vaikutuspiirissä.”

Ajattelepas nyt vähän, mitä puhut. Suurin osahan uskoon tulleista luopuu uskosta ja palaa helvettitielle. Osa jo heti alkuunsa. Saattavat kyllä jäädä uskottelemaan itselleen ja muille olevansa yhä uskossa, mutta Pyhä Henki on heistä murehtuneena lähtenyt, kun he ovat paaduttaneet itseään eivätkä ole suostuneet tekemään parannusta kuka mistäkin synnistään.

Lue lisää

Noh, vaikea sinänsä kommentoida, koska en tunne näitä tapauksia. Mutta uskon että meillä kaikilla on se oma himomme (=helmasyntimme) joka meitä vetää puoleensa. Moni sortuu uskoontulonsa jälkeen vielä monen monta kertaa erilaisiin synteihin mutta silti Jumala heitä ei ole jättänyt, vaan nostanut. Yhä uudestaan ja uudestaan.. nostanut sieltä pimeydestä.

Mä jotenkin luulen, että kun viimeinen tuomio tulee, niin sinne taivaaseen Jumala kutsuu paljon niitä, kenestä muut ovat ajatelleet, että he eivät sinne pääse. Ja vastaavasti tuomion saa monet sellaiset, ketkä maan päällä ovat eläneet muiden silmissä hyvin ja hurskaasti. Usko ilman tekoja on kuollut. Myös rakkaus ilman tekoja on kuollut. Meidän pitäisi tehdä niitä oikeita tekoja siksi, koska olemme tulleet uskoon. Eikä tehdä oikeita tekoja, jotta me voisimme tulla uskoon. Kun ihminen haluaa tehdä myönteisen uskonratkaisun, niin Jumala kyllä aloittaa työnsä.
Jotenkin vaan ite uskon, että ensin tulee uskonratkasu, jonka jälkeen Jumala vaikuttaa muuta. Mikäli ihminen ei taivu Jumalan ohjaukseen, niin se on tietysti surullista. Mutta vain Jumala loppujenlopuksi päättää, kuka taivaaseen pääsee kuka ei. Sitä me ihmiset emme voi tehdä.

Asia, jonka aloittaja otti esiin, on erittäin tärkeä ja äärettömän paljon surua tuottava! Just noin se menee, että kun siinä herkimmässä kohdassa Piru itse tulee kiusauksineen, 'onko sitenkään...', niin Jeesusta seuraamaan lähteneellä ei vielä ole just mitään opetusta Hengessään eli ei Sanan vahvuutta. Eikä näin voi olla paljon ymmärrystäkään, kaikki on siinä alussa aika samantasoista, samanarvoista, ikäänkuin. - Sitten se on ainoastaan Pyhän Hengen työ joka edelleen vetää ja voittaa tuon ihmisen lujemmin Jeesus-kalliolle. Tärkeää on uskontielle tukea-antavat ihmiset. Lain esiintuominen ei auta, vaan voi karkottaa lisää, vain armo, hyväksyntä ja rakkaus Herrassa voi voittaa edelleen tuota ihmistä. Jotenkin niin, että ajatukset MYÖS menevät näihin uskonasioihin ja ihminen mahdollisimman usein on ns. Hengen alla. Näin se kiusaus ja maailma, joka vielä on kovin lähellä, ei saa voittoa. Tuon vastakääntyneen pitäisi saada pitää se omanturnnon herkkyys, vaikka taistelu pitkäänkin veisi. Uskoa kannattaa tämän henkilön puolesta ja jatkaa rukoilemista. Jeesuksen voimaan ja Pyhän Hengen kosketukseen täytyy lähimmäisenä vain luottaa. Näin näen asian. Itselläni joistakin ihmisistä ihan noita samoja suruja kuin aloittajan tekstissä.

se on kirjoitti:

synnin tunto joka vetää pelastukseen.Jonka antaa Jumala.

Siitä asti se johdatus on jo tunnettavissa, kun ihminen joutuu/pääsee kuulemaan Sanaa Pyhässä Hengessä puhuttavan. Kuitenkin mun oma kokemus on, että monia kyllä nimenomaan synti, synnintuntoon herääminen vetää parannukseen eli Jumalan tykö ja kaikki päätyy hyvin, Jeesuksen työn varaan. Omalla kohdallani ja joillakin muillakin ei olekaan ollenkaan synnintuntoa siinä alussa. Etsikkoaika voi tulla myös vain ihan umpikujan takia, siellä alkaa kysellä, voisiko Jumala auttaa minua. Sitten voi mennä kohti tilannetta, jossa kuulee enemmän asiasta. Itsellänikin oli jokin luulo ja käsitys, että "uskonnosta" (silloin ymmärsin noin) voisi olla apua, menenpä kyselemään. Noh,minulle selitettiin ja tietenkin hengelliset ihmiset huomasivat hätäni ja osasivat puhua oikein. Kävin senaikaista jotakin alfakurssia, jolle joku kutsui. Menin mielelläni. Siellä kuuliin aikuisiässä uudelleen kaikki perusasiat ja aloin uskoa enemmänkin, että 'uskonto' eli tuo JEESUS voisi tosiaan auttaa. Opin siellä, että minun pitäisi päästä elävään yhteyteen Jumalan kanssa.

Vasta sitten,kun kurssilla oli käsitelty ihmisen syntisyyttä ja opetettu yleensäkin uskossa vaeltamisesta enemmänkin, minussa ihan itsestään heräsi synnintuntoa. Aloin kysellä ääneenkin, että 'mitä se synti on, miten se tuntuu?'. Kuvittele! Mutta tämä on totta. Herra vastasi ihanasti. Ihan yksin ollessani, kun 'harjoittelin' itsekseni itsenäisesti rukoilemista, sain ylhäältä Hengessä ihan omia aikojaan ensimmäisen asian, josta puhuin Herralle syntinä ja sitten myöhemmin useampia asioita, josita halusin Hänelle puhua ja luovuttaa Jeesukselle. Vähitellen sain rukousvastauksena synnintuntoa/synnitunnon. Se siis ei tullut ollenkaan heti. Alussa tuli vain suunnaton ihmetys Jumalan rakkaudesta, sekin piti suodattua niiden toisten ihmisten kautta, jotta tajusin. Ihmeellistä. Yksin rakkauskin voi vetää Jumalan puoleen! Ja synnintunto tulee myöhemmin ja näin ihminen puhdistuu ja kasvu alkaa. Ihanaa. Tämä on totta. Jos minulle olisi tuolloin mennessäni kokoukseen kyselemään, olisiko 'uskonnosta' apua, niin jos mulle olisi paukautettu, että 'juu, kun tunnustat syntisi ja annat elämäsi Jeesukselle, niin...'. Sanoisin jopa, että noinpäin se ei voikaan mennä. Minä en olisi viihtynyt alkuunkaan tuossa paikassa, jos noin olisi minua lähestytty. Se siksi, etten olisi käsittänyt yhtään mitään. En tiennyt, mitä tarkoittaa synti! En olisi tiennyt, mitä tarkoittaa 'ihminen on paha ja kelvoton Jumalalle itsessään, mutta kun tunnustaa, niin...' . Ei ikinä niin heikossa kunnossa oleva ihminen olisi voinut tulla uskoon noin. Herra sen tiesi, vain Rakkaus auttoi ja siinä piti ensin lujittua. - Monesti ihminen ei jaksa, pysty mitenkään, ei voi koea syntisyyttä ja päällään olevaa kadotusta ellei hänellä jo ole turva Jeesuksessa. Täysyy olla kirkastunut jo turvapaikkakin niin paljon, että uskaltaa nähdä. - Kiitos jos ken luki :)

tärkeämpää kirjoitti:

Raamatussa sanotaan myös, että rakkaudesta muut voivat meidät tunnistaa Jeesuksen opetuslapsiksi. (Joh. 13:35). Rakkaus ei tee toiselle mitään pahaa, ja toteuttaa näin koko lain. (Room. 13:10).

Niin kuin isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte minun käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani. (Joh.15:7->).

Jumala on siis ensin rakastanut meitä josta pitäisi seurata meidän rakkaus Jumalaa kohtaan. Kun Jumala kohtaa ihmistä, niin ihmisessä herää synnintunto ja halu tehdä hyvää muille. Todellinen rakkaus ei halua tehdä muille vääryyttä, ei myöskään vääryyttä Jumalan silmien edessä. Kun ihmiseen tulee PyhäHenki, niin se kertoo, milloin liikutaan väärillä vesillä. Kun ihminen saa maistaa Jumalan todellista hyvyyttä, hän harvoin siitä haluaa pois. Niinpä hän haluaa välttää syntiä, mikä erottaa meidät Jumalasta. Jos kuitenkin synti kiehtoo enemmän, niin synnistä on muodostunut tärkeämpi asia kuin Jumalasta.

Raamatussakin Jeesus kohtasi syntisiä ihmisiä, ja tämän kohtaamisen jälkeen saattoi sanoa, että "mene, mutta älä enää syntiä tee". Ensin oli kohtaaminen, sen jälkeen kehoitus parannukseen. Raamatun tärkein käskykin on rakastaa Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielellämme ja voimallamme (Mark.12:29). Tätä suurempaa käskyä ei siis ole. Mutta henk.koht olen sitä mieltä, että kun ensin tapahtuu todellinen kohtaaminen, niin sen jälkeen sitten ollaan tienhaarassa, että kumpaan suuntaan lähdetään.

Lue lisää

lan tuntemista, sitten muu kasvu ja syventyminen. Minusta on ihan väärin, että sanotaan 'Tunnusta syntisi, tee parannus, ja lähde seuraamaan Jeesusta'. Vaikka tässä olisikin Jumalan johdattama tilanne kaikin tavoin, niin evankelista noilla sanoillaan voi pilata kaiken... jos tuo kääntyvä henkilö ei alkuunkaan vielä käsitä synnistä ja parannuksen tarpeestaan mitään. Ei kai siitä voi aloittaa - ilman Herran kosketusta, Pyhää Henkea ja rakkauden kokemista.

Esimerkiksi 'se' Neljä hengellisen elämän perusasiaa -vihkonen on hirveen hyvä, siinä havainnekuvin ja todella selkeästi sanottu ihmisen tila ilman pelastusta. Minä en olisi ikinä käsittänyt traktaatin lause 'ihminen on syntinen ja erossa Jumalasta ja tarvitsee pelastusta'. Siis toi sana syntinen on joillekin, kuten oli minulle, ihan käsittämätöntä kaanaankieltä ennenkuin Henki sen avasi opetuksen kautta. Hyvin hellästi kaikki pitäisi mennä, ihmisen henk.koht. ominaisuuksien ja tautan mukaan. Herra tietää.

tärkeämpää kirjoitti:

Mähän nyt oikein innostuin kirjoittamaan.
Haluan vielä lisätä sen verran, että kannattaa muistaa, että Jumalan aikataulu ei ole sama kuin meillä ihmisillä. Joistain synneistä luopuminen vaatii aikaa. Mielestäni uskoontulon ehdoksi ei voi toinen ihminen mennä asettamaan sitä, että sun on luovuttava tästä ja tästä ihan, just välittömästi, tai muuten olet epäkelpo. Yllättävän usein Jumala poimii omaan työhönsä ihmisiä, jotka ovat olleet niitä "suurimpia syntisiä". Jumalan työ alkaa siitä hetkestä, kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan. Eikä niin, että ensin Jumala käskee luopumaan asoista 1-100, ennen kuin miettii, onko ihminen hänelle kelvollinen.

Lue lisää

että esittää evankeliumin oikein, oikeinpäin. Ettei ihminen pelästy ja mene lukkoon ja myös kokee toisen uskovan erittäin ärsyttävänä. Minun kokemuksen mukaan esimerkiksi helluntailaisihmisissä on useinkin tällaista huolimatonta heittoa käytössään, siis että esitetään kuin vaatimuksia, että ensin sitä ja sitä ja varsinkin jotakin käsittämätöntä synnistä luopumista, niin sitten, sitten annat elämäsi Jeesukselle, Hän hoitaa loput ja sinut sitten taivaaseen. - Ensin Jumalan Sana ja opetusta, sitten Jeesus Pyhässä Hengessä kirkastuu, siinä voi olla se ratkaisu-rukouskin, ja sitten tulee halu muuttua ja alkaa käsitys elämän muuttumisen tarpeesta, kuten vääristä toimista poistuminen. Tässä ei saisi yhtään toinen ihminen hosua, vaan työ on Jumalan yksinään, Pyhä Henki tekee työtään just sopivalla tavalla ao. henkilölle. Aamen.

Oltava huolelllinen tässä kirjoitti:

että esittää evankeliumin oikein, oikeinpäin. Ettei ihminen pelästy ja mene lukkoon ja myös kokee toisen uskovan erittäin ärsyttävänä. Minun kokemuksen mukaan esimerkiksi helluntailaisihmisissä on useinkin tällaista huolimatonta heittoa käytössään, siis että esitetään kuin vaatimuksia, että ensin sitä ja sitä ja varsinkin jotakin käsittämätöntä synnistä luopumista, niin sitten, sitten annat elämäsi Jeesukselle, Hän hoitaa loput ja sinut sitten taivaaseen. - Ensin Jumalan Sana ja opetusta, sitten Jeesus Pyhässä Hengessä kirkastuu, siinä voi olla se ratkaisu-rukouskin, ja sitten tulee halu muuttua ja alkaa käsitys elämän muuttumisen tarpeesta, kuten vääristä toimista poistuminen. Tässä ei saisi yhtään toinen ihminen hosua, vaan työ on Jumalan yksinään, Pyhä Henki tekee työtään just sopivalla tavalla ao. henkilölle. Aamen.

Lue lisää

Juuri noin! Olihan Paavalillakin pistin lihassaan ja hän pyysi Jumalaa ottamaan sen pois. Mutta, Jumalapa ei ottanut vaan sanoi "minun armossani on sinulle kylliksi". Elikä Paavalillakin oli joku helma-synti matkassaan kaiken aikaa. Oleellista oli yrittää saada siitä voitto kerta toisensa jälkeen.

Ei meistä ihmisistä tule koskaan täydellisiä ja joskus ne helmasynnit voi seurata meitä hautaan asti. Myös hengellisessä laulussa sanotaan ristinpuusta: "älä koskaan sieltä lähde, älä minkään synnin tähden..".

Jumala kyllä avaa sanansa ja muiden ihmisten kautta niitä omia heikkoja kohtia ja auttaa ymmärtämään ne synniksi, kun ihminen on tosissaan uskontiellä. Semmonen syntien anteeksi antamisen-julistus sopii henkilöille, jotka tuntee jo olevansa syntisiä. Mutta ei ihmisen kuulu leikkiä Jumalaa vaatimalla muita muuttumaan oman aikataulunsa mukaan. Ei se ole Raamatullinen ajatus.

se on kirjoitti:

synnin tunto joka vetää pelastukseen.Jonka antaa Jumala.

Jumala lähestyy ihmisiä yksilöllisesti. Minut Hän veti luokseen rakkaudella. Ja vasta sen jälkeen ryhtyi osoittamaan yksi kerrallaan asioita, jotka kaipaavat työstämistä. Jumala yksin tietää missä järjestyksessä asiat on korjattava, jotta jälki olisi kestävää.

Elämän kipukohdat ovat kuin umpisolmuja, joissa meitä vahingoittaneiden ihmisten synti yhdistyy omaan syntiseen vastareaktioomme. Parantuminen ja muutos on mahdollista vain, jos solmu avataan ja asiat tunnistetaan, tunnustetaan ja työstetään. Ihminen ei itse välttämättä edes tiedä mistä on kysymys, ennen kuin Jumala ryhtyy työstämään asioita.

Lakiuskovaistenkin pitäisi luottaa siihen, että Jumala on tarpeeksi suuri saattamaan aloittamansa työn päätökseen. Ja Hän pärjää työssään mainiosti ilman ihmisten tekemiä aikatauluja.

capiche kirjoitti:

Jumala lähestyy ihmisiä yksilöllisesti. Minut Hän veti luokseen rakkaudella. Ja vasta sen jälkeen ryhtyi osoittamaan yksi kerrallaan asioita, jotka kaipaavat työstämistä. Jumala yksin tietää missä järjestyksessä asiat on korjattava, jotta jälki olisi kestävää.

Elämän kipukohdat ovat kuin umpisolmuja, joissa meitä vahingoittaneiden ihmisten synti yhdistyy omaan syntiseen vastareaktioomme. Parantuminen ja muutos on mahdollista vain, jos solmu avataan ja asiat tunnistetaan, tunnustetaan ja työstetään. Ihminen ei itse välttämättä edes tiedä mistä on kysymys, ennen kuin Jumala ryhtyy työstämään asioita.

Lakiuskovaistenkin pitäisi luottaa siihen, että Jumala on tarpeeksi suuri saattamaan aloittamansa työn päätökseen. Ja Hän pärjää työssään mainiosti ilman ihmisten tekemiä aikatauluja.

Lue lisää

Lakiuskovaisen vastakohta, on laittomuuteen uskovat.

Kun laittomuus tulee valtaan kylmenee useimpien rakkaus.

1234567--- kirjoitti:

Lakiuskovaisen vastakohta, on laittomuuteen uskovat.

Kun laittomuus tulee valtaan kylmenee useimpien rakkaus.

Perusasiat hukassa?? Lakiuskovaisuuden vastakohta on armoon turvaaminen, ei suinkaan laittomuus. Pelastus tulee yksin armosta Jeesuksen kautta. Sitä ei voi ansaita lakia tai käskyjä noudattamalla.

Toki kristitty pyrkii miellyttämään Jumalaa myös noudattamalla Hänen käskyjään. Käskythän on annettu ihmisen itsensä hyödyksi. Ne opettavat miten eletään sovussa sekä Jumalan että ihmisten kanssa.

tärkeämpää kirjoitti:

Mielestäni sä nyt vähän väärensit tekstiäni, tai ehkä kirjoitin epäselvästi.

"Muisteleppas Jeesusta ja rikasta miestä! Ei Jeesus hänellekään sanonut, että ei käsitellä nyt ollenkaan sinun syntejäsi eikä epäjumalaasi (omaisuus) vaan nyt vaan "Jumalan rakkauden välityksellä koet siinä Jumalan rakkauta ja Pyhää Henkeä ja siitä seuraa uskoontulo" (lainauksessa oleva sinun epäraamatullista opetustasi)."

En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että syntielämää saisi mitätöidä tai vähätellä eikä syntiä käsitellä ollenkaan. Mutta PyhäHenki on se, mikä synnyttää ihmisessä uskoa. Samoin hengelliset kokemukset. Kun ihminen on tosissaan uskonsa kanssa ja kun hänessä asuu PyhäHenki, niin hän alkaa tiedostaa myös oman synnillisyytensä, mikä johtaa parannukseen. Ei sen takia, että joku toinen ihminen synnistä motkottaa, vaan koska hän itse niin haluaa Jumalan kunniaksi tehdä. Käsititkö ajatukseni? Usko on HENKILÖKOHTAINEN asia ja Jeesus haluaa olla jokaisen HENKILÖKOHTAINEN pelastaja. Ilman PyhänHengen vaikutusta ihminen tuskin tulee elävään uskoon vaan tarvitaan se omakohtainen kokemus, mistä seuraa toivon mukaan myös parannus.

Myös Paavali, entinen uskovaisten vainoaja, tuli uskoon yhden ainoan Jeesuksen kohtaamisen jälkeen ja hänen elämänsä muuttui täysin. Ei siinä tarvittu toista ihmistä hänelle kertomaan, että mistä kaikesta sinun täytyy ensin luopua saadaksesi palan taivasta. Hän itse tule tietoiseksi pahoista teoistaan Jeesuksen rinnalla jolloin tapahtui radikaali muutos. Jos ihminen saa kokea, miten paljon suurempaa on Jumalan kuin ihmisen antama rakkaus, niin hän haluaakin pysyä Jumalan vaikutuspiirissä.

Lue lisää

SANOIT >>Jumalan rakkauden välityksellä koet siinä Jumalan rakkauta ja Pyhää Henkeä ja siitä seuraa uskoontulo
RAAMATTU SANOO >> "Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta"

Melkoinen ero.
Kuulemiseen tulee liittyä ymmärrystä eikä tunteita.
Ja ymmärrys on asioiden ymmärtämistä. Niiden asioiden ymmärtämistä joita Raamattu opettaa.
Apt.8:35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.

Muunlaisista väitteistä huolimatta herätyspuheissa ei opeteta lainkaan sitä samaa opetusta mitä apostolit todistivat.
Henkilökohtaiset todistamiset eivät ole tätä. Henkilöt joilla ei ole mitään tuntemusta Raamatusta todistamassa kokemuksistaan!!!??? Eikä heitä näytä asiat oikeasti kiinnostavankaan. Uskova1kään ei piitttaa Raamatusta mitään muuta kuin että joitakin irtolauseita voi ottaa oman mielipiteen tueksi ja täten väittää itseään raamatulliseksi.
Raamattu on kirjoitettu todisteeksi Vapahtajastamme eikä uskova1n oikeassaoloon.

Eipä ihme, että kirjoitit nimettömänä. Taisit itsekin hävetä kirjoitustasi.

uskova_1 kirjoitti:

Eipä ihme, että kirjoitit nimettömänä. Taisit itsekin hävetä kirjoitustasi.

Uskoontulemisessa ja uskossa olemisessa on kysymys uskosta Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoaan Poikaan meidän Herraamme. Lue Apostolinen uskontunnustus ja opi sieltä mitä on olla kristitty.

Sinun tarinasi oli eräänlaista uskoa omaan moralismiisi,jota haluat tyrkyttää muillekin, ei kristinuskoa alkuunkaa.

Ev.lut. kirjoitti:

Uskoontulemisessa ja uskossa olemisessa on kysymys uskosta Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoaan Poikaan meidän Herraamme. Lue Apostolinen uskontunnustus ja opi sieltä mitä on olla kristitty.

Sinun tarinasi oli eräänlaista uskoa omaan moralismiisi,jota haluat tyrkyttää muillekin, ei kristinuskoa alkuunkaa.

Lue lisää

"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.

Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.

Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?
Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa.

Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." (Luuk 14:26-33)

uskova_1 kirjoitti:

"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.

Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.

Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'?
Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa.

Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." (Luuk 14:26-33)

Lue lisää

"Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." (Luuk 14:26-33)

Näitä opetuslapsia en ole vielä onnistunut tapamaan ensimmäistäkään nykyaikana.

Seksismi on sukupuolirasismia enkä minä kirjoituksessani erotellut mitenkään naisia ja miehiä eri laatikoihin.

Puhuin evankelioimieni ihmisten siis molempien sukupuolien synneistä, jotka tulevat uskoontulon esteeksi. Kyseessä oli siis yhtälailla miehet kuin naiset.

uskova_1 kirjoitti:

Seksismi on sukupuolirasismia enkä minä kirjoituksessani erotellut mitenkään naisia ja miehiä eri laatikoihin.

Puhuin evankelioimieni ihmisten siis molempien sukupuolien synneistä, jotka tulevat uskoontulon esteeksi. Kyseessä oli siis yhtälailla miehet kuin naiset.

Lue lisää

Olet oikeassa. Kysymys ei ollut varsinaisesta seksismistä, vaan mielestäni kyllä seksin ja seksuaalisuuden ylikorostamisesta uskonnoksi. Niin voimakkaasti se tuli kirjoituksessasi esille, vähän samaan tapaan kuin Freudilla.

siinä kirjoitti:

Olet oikeassa. Kysymys ei ollut varsinaisesta seksismistä, vaan mielestäni kyllä seksin ja seksuaalisuuden ylikorostamisesta uskonnoksi. Niin voimakkaasti se tuli kirjoituksessasi esille, vähän samaan tapaan kuin Freudilla.

Lue lisää

Niin, kirjoitin tuon aloituksen niistä huomioista, joita olen käytännön evankelioimisessa todennut, eli että suurimman osan uskoontulon esteenä on huorinteko eri muodoissaan. Mitäpäs sitä olisi pitänyt alkaa kaunistelemaan? Tai valehtelemaan, että huorinteko ei olisi ollut ihmisten mielestä tärkeämpi kuin Jeesus ja taivaaseen pääsy.

Olen evankelioinut niitä ihmisiä, joita Jumala on tielleni johtanut ihan laidasta laitaan: rikkaasta köyhään, nuoresta vanhaan, terveestä sairaaseen, uskonnollisesta agnostikosta ateistiin muslimiin hinduun adventistiin jehovalaiseen mormooniin, new agelaisesta noitaan satanistiin ja saatananpalvojaan, niin mitäpäs noita luettelemaan koko kirjo on käyty läpi ja käydään.

Minkäslaisia huomioita sinä sitten olet evankelioidessasi ihmisiä havainnut? Mikä sinun evankelioimiesi halukkaiden loppuesteeksi on yleisimmin tullut?

uskova_1 kirjoitti:

Niin, kirjoitin tuon aloituksen niistä huomioista, joita olen käytännön evankelioimisessa todennut, eli että suurimman osan uskoontulon esteenä on huorinteko eri muodoissaan. Mitäpäs sitä olisi pitänyt alkaa kaunistelemaan? Tai valehtelemaan, että huorinteko ei olisi ollut ihmisten mielestä tärkeämpi kuin Jeesus ja taivaaseen pääsy.

Olen evankelioinut niitä ihmisiä, joita Jumala on tielleni johtanut ihan laidasta laitaan: rikkaasta köyhään, nuoresta vanhaan, terveestä sairaaseen, uskonnollisesta agnostikosta ateistiin muslimiin hinduun adventistiin jehovalaiseen mormooniin, new agelaisesta noitaan satanistiin ja saatananpalvojaan, niin mitäpäs noita luettelemaan koko kirjo on käyty läpi ja käydään.

Minkäslaisia huomioita sinä sitten olet evankelioidessasi ihmisiä havainnut? Mikä sinun evankelioimiesi halukkaiden loppuesteeksi on yleisimmin tullut?

Lue lisää

Uskovien kovuus, empatiakyvyttömyys, narsismi, maaginen ajattelu, epärehellisyys yms.

Uskovat itse ovat evankeliumin suurin este.

Ev.lut. kirjoitti:

Uskovien kovuus, empatiakyvyttömyys, narsismi, maaginen ajattelu, epärehellisyys yms.

Uskovat itse ovat evankeliumin suurin este.

Eli kovasti aloit arvostelemaan minun evankelioimistani, vaikka et edes itse ole uskossa.

Mitäs jos nyt tulisit itse ensin uskoon ja sitten olisit parempi evankelioija kuin me muut, jotka vain olemme mielestäsi evankeliumin esteinä.

eniten just tuo seksin sotku ja sen himo. Noh, luonnollistakin kyllä. Mutta se on hyvä esimerkki siitä, milloin ihminen yrittää kulkea KAHDELLA TIELLÄ. Onhan niitä varmaan muitakin asioita, jolloin ihminen pienessä päässään päättää lutviutua KAHDEN TIEN maailmoissa. Aika tuskallista ja sekavaa elämää se on. Ei siinä ole rauhaa mitenkään. Onneksi usein on kuitenkin niin, että Jumala rakkaudessaan voittaa tuon ihmisen vielä pois 'sielt'. - Kaikki me tunnemme kahden tien kulkemisen vaikeuden. Se on aina tuossa meille kullekin tarjolla. Lujittuminen Herran tunemisessa auttaa tuossa, sekä ihan päätökset tehdä Jumalan tahdon mukaan (löytyy Raamatusta) tuo apua ja saa myöhemmin kiitollisen mielen Herraa kohtaan. Rauha voi siten palata. - Kyllä se on noin, kuten itsekin olen kokenut 'tyttöystävien' kohdalla, että kasvua estää 'miehen metsästys'. Anteeksi raadollinen ilmaisu, mutta se luonto, se luonto. Okay, kyllä uskova saa (ja pitääkin) miestä/naista 'metsästää', mutta Jumalan tahdon mukaan, niin jeeess.

uskova_1 kirjoitti:

Eli kovasti aloit arvostelemaan minun evankelioimistani, vaikka et edes itse ole uskossa.

Mitäs jos nyt tulisit itse ensin uskoon ja sitten olisit parempi evankelioija kuin me muut, jotka vain olemme mielestäsi evankeliumin esteinä.

Lue lisää

Kun arvostelen uskovia, arvostelen samalla tietysti myös itseäni.

Tämä ajatus taitaa olla sinulle kovin vieras omahyväisyydessäsi? Koskiko arvosteluni kovastikin sinuun, koska tuomitset minut oitis helvettiin vaikka Raamattu kieltää sellaisen?

Luuletko olevasi ihan jumala? Se on jo aika vakava synti.

uskova_1 kirjoitti:

Eli kovasti aloit arvostelemaan minun evankelioimistani, vaikka et edes itse ole uskossa.

Mitäs jos nyt tulisit itse ensin uskoon ja sitten olisit parempi evankelioija kuin me muut, jotka vain olemme mielestäsi evankeliumin esteinä.

Lue lisää

Olis kiva tietää missä uskonlahkossa noin omahyväisiä ihmisiä tehdään. Olisitko sen verran rehellinen että kertoisit julkisesti?

Ev.lut. kirjoitti:

Uskovien kovuus, empatiakyvyttömyys, narsismi, maaginen ajattelu, epärehellisyys yms.

Uskovat itse ovat evankeliumin suurin este.

uskovien tekopyhyys oli minulla viimeinen este, en halunnut moiseksi. Onneksi Jumala tajusi mainita ettei mun tarvi olla idiootti vaikka kaikki muut oliskin. Mä vastaan itestäni ja valinnoistani, niin muut uskovatkin ja niin nekin jotka päättää olla kokonaan uskomatta.

uskova_1 kirjoitti:

Niin, kirjoitin tuon aloituksen niistä huomioista, joita olen käytännön evankelioimisessa todennut, eli että suurimman osan uskoontulon esteenä on huorinteko eri muodoissaan. Mitäpäs sitä olisi pitänyt alkaa kaunistelemaan? Tai valehtelemaan, että huorinteko ei olisi ollut ihmisten mielestä tärkeämpi kuin Jeesus ja taivaaseen pääsy.

Olen evankelioinut niitä ihmisiä, joita Jumala on tielleni johtanut ihan laidasta laitaan: rikkaasta köyhään, nuoresta vanhaan, terveestä sairaaseen, uskonnollisesta agnostikosta ateistiin muslimiin hinduun adventistiin jehovalaiseen mormooniin, new agelaisesta noitaan satanistiin ja saatananpalvojaan, niin mitäpäs noita luettelemaan koko kirjo on käyty läpi ja käydään.

Minkäslaisia huomioita sinä sitten olet evankelioidessasi ihmisiä havainnut? Mikä sinun evankelioimiesi halukkaiden loppuesteeksi on yleisimmin tullut?

Lue lisää

"Mikä sinun evankelioimiesi halukkaiden loppuesteeksi on yleisimmin tullut?"

Tekopyhät uskovaiset. Se oli yksin minunkin esteistäni. Mutta sanoin sitten Jumalalle, että aloitetaan siltä pohjalta, että kuuntelen tästä lähtien yksin Sinua.

Ihmiset vaistoavat, jos heitä ei kohdata vilpittömästi ihmisinä, vaan ainoastaan evankelioinnin kohteena. Paras tapa evankelioida on pyrkiä heijastamaan ympäristöönsä Kristuksen rakkautta. Sillä Jumalan rakkaus vetää puoleensa tehokkaammin kuin saarnat, väittelyt ja luennot.

Lakiuskovaisilla on niin kova kiire saarnata syntiä, että armo unohtuu. Suurin osa ihmisistä on varsin tietoinen vioistaan, epäonnistumisistaan ja painolasteistaan. He kaipaavat pikemminkin Vapahtajaa, joka sanoo: tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ja siitä levosta lähtee muuttuminen mielen uudistumisen kautta..

sinä? kirjoitti:

Kun arvostelen uskovia, arvostelen samalla tietysti myös itseäni.

Tämä ajatus taitaa olla sinulle kovin vieras omahyväisyydessäsi? Koskiko arvosteluni kovastikin sinuun, koska tuomitset minut oitis helvettiin vaikka Raamattu kieltää sellaisen?

Luuletko olevasi ihan jumala? Se on jo aika vakava synti.

Lue lisää

Nimenomaan on tarkkailtava rehellisesti myös itseään. Joku kristittyjen vaelluksessa mättää, kun Gandhikin aikanaan sanoi: Kristus on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, mutta samaa ei voi sanoa Hänen seuraajistaan.

Nämäkin sivut ovat usein surullista luettavaa. Vihaisia kristittyjä, jotka purkavat käsittelemättömiä ongelmiaan oppiriitoihin ja muiden seurakuntien mustamaalaamiseen. Vika on kaikissa muissa, mutta ei koskaan itsessä.

käytännössä milteii kirjoitti:

eniten just tuo seksin sotku ja sen himo. Noh, luonnollistakin kyllä. Mutta se on hyvä esimerkki siitä, milloin ihminen yrittää kulkea KAHDELLA TIELLÄ. Onhan niitä varmaan muitakin asioita, jolloin ihminen pienessä päässään päättää lutviutua KAHDEN TIEN maailmoissa. Aika tuskallista ja sekavaa elämää se on. Ei siinä ole rauhaa mitenkään. Onneksi usein on kuitenkin niin, että Jumala rakkaudessaan voittaa tuon ihmisen vielä pois 'sielt'. - Kaikki me tunnemme kahden tien kulkemisen vaikeuden. Se on aina tuossa meille kullekin tarjolla. Lujittuminen Herran tunemisessa auttaa tuossa, sekä ihan päätökset tehdä Jumalan tahdon mukaan (löytyy Raamatusta) tuo apua ja saa myöhemmin kiitollisen mielen Herraa kohtaan. Rauha voi siten palata. - Kyllä se on noin, kuten itsekin olen kokenut 'tyttöystävien' kohdalla, että kasvua estää 'miehen metsästys'. Anteeksi raadollinen ilmaisu, mutta se luonto, se luonto. Okay, kyllä uskova saa (ja pitääkin) miestä/naista 'metsästää', mutta Jumalan tahdon mukaan, niin jeeess.

Lue lisää

Seksissä on kyse muustakin kuin pelkästä himosta. Se on monille ainoa tapa saada edes hetken läheisyyttä. Niillekin, jotka eivät sitä tunnusta. Ja se tekee ajatuksen luopumisesta erittäin vaikeaksi.

Jos ihmiseltä kysytään oletko valmis elämään ilman läheisyyttä loppuelämäsi ajan, niin se on niin iso kysymys, ettei siitä edes saa otetta. Tällaisia päätöksiä jotkut empatiakyvyttömät uskovat odottavat ihmisten kevyesti tekevän. Ja jos päätös ei synny heti, niin ryhdytään ylimieliseksi.

Iäisyys on yhtä iso ja vaikea käsite. Moniko on oikeasti lähestynyt uskoon tuloa ensisijaisesti iäisyyskysymyksenä, vaikka kaikki tietävät sen siihen liittyvän? Useimmat taitavat etsiä apua Jumalalta ihan ensiksi tähän päivään. Uskon tiellä on opeteltava ensin konttaamaan, sitten kävelemään ja vasta sen jälkeen juoksemaan. Jumala kyllä ymmärtää, vaikka kaikki ihmiset eivät sitä ymmärtäisi.

uskova_1 kirjoitti:

Eli kovasti aloit arvostelemaan minun evankelioimistani, vaikka et edes itse ole uskossa.

Mitäs jos nyt tulisit itse ensin uskoon ja sitten olisit parempi evankelioija kuin me muut, jotka vain olemme mielestäsi evankeliumin esteinä.

Lue lisää

Apostolit julistivat Jeesusta eikä ihmisten syntisyyttä! On helppo havaita että sinä keskityt ihmisiin ja heidän tekemisiinsä ja asenteesi ilmaisee hyvin että vastustuksen kohde olet sinä itse silloin kun he hylkäävät sinut opettajanaan.
Jeesusta he eivät sinun opetuksesi perusteella voi edes hyljätä koka et Häntä oikeasti edes esittele.