mä oon seurustellut yhen jätkän kaa vähän enemmän tai vähemmän viimesten 4 vuoden aikana..se on sellasta et erotaan ja palataan yheteen erotaan ja palataan yhteen..nyt taas sit tuli tämmönen ero ja se oli sekoillut mun pikkusiskon kaverin kaa ennen ku siitä erosta tuli virallista..se sinäänsä ei haittaa mua..ja oon aina yhtä onneton kun me seurustellaan ja onneton kun me on erottu..kysymys siis on miten pystyn olemaan menemättä yhteen hänen kanssaan jälleen kerran?? tilannetta vaikeuttaa se, että hän on usein tekemisissä mun pikkusiskon kaa ja sitä kauttaa tulee meille, missä minä oon..helppoa se olis jos siitä ei kuulis eikä sitä näkis..mut koko perhe aina puhuu siitä..kun se on niin kiva ja sitä ja tätä..yritä siinä sit päästä eteenpäin ja irti siitä..
vastaus et ole kavreiden kaa ei toimi kun niitäkään ei oikein ole..(harmi)
vastaus et ole kavreiden kaa ei toimi kun niitäkään ei oikein ole..(harmi)
Vastaukset 2
Vanhimmat
JOs kerta olet onneton, kun olet hänen kanssaan yhdessä, mitä turhaan vaivaat sillä päätäsi?!Etsi joku uusi ja jos ei ole kavereita, hanki niitä tai vaikka lemmikki, tai jotain?! Kannattaako elämäänsä häiritä sellaisella tyypillä, joka ei sua ilmeisestikään sittenkään suuremmin kunnioita, vai?
Mulla on täysin samanlaisia kokemuksia viimeisen kahden vuoden ajalta. Mulla kariutui vajaan kahden vuoden suhde tossa vajaa kuukausi sitten.Me tapeltiin ihan hirveesti, ja meillä oli myös näitä että erotaan, mutta kun siitä ei tuukkaan mitään niin pian ollaan taas yhdessä. Me tiedettiin molemmat että nyt on pakko pistää stoppi koko touhulle, koska vaikka molemmat välitti toisesta vielä paljonkin, siitä ei tullut enää mitään, vaan ulkopuolisetkin joutui kärsimään meidän riidoista. Mä tuskailin sen asian kanssa koska mä en tiennyt miten mä pystyisin elämään ilman sitä jätkää, mutta sitten mä löysin jotain, mikä helpotti mun oloani. jotain, mikä sai mun ajatukseni pois meidän kariutuneesta suhteesta.
Mä aloin juttelemaan netissä yhen tosi ihanan jätkän kanssa, ketä jaksoi kuunnella, auttaa ja ymmärtää. Me juteltiin joka ainut päivä, ja puhuttiin ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Mä huomasin että tää jätkä alkoi kiinnostaa mua päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän. Mein jokapäiväset keskustelut piti mun ajatukset poissa entisestä, ja sai mut ajattelemaan tulevaa. Sai mut ajattelemaan, että elämä jatkuu kyllä. Aika parantaa haavat, kuten sanotaan. Vaikka aluksi voi tuntua mahdottomalta, tuskalliselta...suorastaan kiduttavalta, niin kun ensimmäisistä viikoista selviää, niin joka aamu kun heräät, sattuu aina vain vähemmän. Lopulta tajuat sen, että valitsitte oikean vaihtoehdon. Elämää on jatkettava!