meillä on 8kk:n ikäinen saksanpaimennarttu, jonka kanssa alkaa usko loppua. sisällä ollessaan meidän ollessa kotona käyttäytyy kiltisti, ei riehu, yms. Mutta taas ei tahdo totella kuin vain niin itse halutessaan. Heti kun lähdemme kotoa, koira tekee tarpeet sisälle, sohviin on syöty kaksi isoa reikää, olohuoneen seinää on syöty, vessan oven karmi on syöty lähes katkeamispisteeseen, vessan lattiamattoa oli repinyt, ja muuta vastaavaa pientä kivaa. Ulos kun taas lähdetään, vetää ja riuhtoo hihnassa, haukkuu kaikki vastaantulijat, ei kuule eikä näe, eikä myöskään katso silmiin komentaessa. On yritetty jättää vähemmälle huomiolle, on ulkona pysähdytty heti koiran vetäessä, yms, mutta tässä tilanteessa ei koira tule edes luokse katsomaan minkä takia nyt pysähdyttiin, vaan pyörii ympäriinsä, jatkaa omia touhujaan. Usko alkaa loppua, mutta koira on erittäin hyvistä vanhemmista (emä on valioluokan yksilö, mm.) joten en usko ettei koiraa saisi käyttäytymään kunnolla. nyt siis kysymyksenä onkin, että miten? meiltä loppuu keinot kesken, vaikka perheessä onkin ollut dominoivia koirarotuja joiden kanssa ei ole ollut ongelmia koulutuksen suhteen (suursnautser), sekä muistakin roduista löytyy kokemusta; saksanseisoja, englanninsprinerspaniel, rottweiler... Kertokaa siis te, mitä tuon koiran kanssa voi tehdä? Kuinka saada siitä perustottelevainen seurakoira?
apua kaivataan kipeästi.
toivoton...
171465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miten kauan koira on kuvailemallasi tavalla käyttäytynyt? Koska narttu on kyseessä niin onko mahdollisesti juoksut menossa?
meillä oli aiemmin toinen koira nykyisen kaverina, mutta jouduttiin siitä luopumaan kaupunkiin muuton takia (toinen koirista oli vanhempi, ja tottunut asumaan maalla, ei sopeutunut kaupunkiin), ja sen jälkeen kun tämä narttu jäi yksin alkoi tuo käytös. tämä tapahtui siis tuossa helmikuussa. Vaikkakin sisälle se on yksin ollessaan tarpeensa tehnyt aina, ei se paikkoja ole tuhonnut. Koiralla myös on leluja ja puruluita aina kun se jätetään yksin, mutta tämäkään ei auta.
Eikä ole juoksutkaan vielä kyseessä. Ihme kyllä, mutta...
Niin "hieno" ikä koiralla.
Meidän koirien kanssa sain harmaita hiuksia kun ne oli tossa iässä. Ja ne oli oikeesti myös yhtä kamalia. Kaikki lattialistat revitty, tapetit, pedit, keittiön tuolit, sohvat, lelut, hyppivät jopa pöydillä... tuho oli ihan kamalaa. Ja tietenkin tarpeita sisällä joka päivä. Koskaan eivät tehneet kun me oltiin paikalla. Olivat herran enkeleitä. Aina silloin kun nukuttiin tai oltiin poissa.
Kyse oli vaan siitä, että luottamus oli päin persettä. Jätkät ei tykänneet siitä, että tehtiin jotain, mitä ne ei halunneet ja ei tehty sellasta, mitä ne halusivat. Sit siitä protestoitiin.
Käytiin kaikkia namikouluttajia läpi. Yksi sanoi, että pistäppä häkkiin ne 9h päivässä! Yks sanoi, että hakkaa luonne pois. Yks sanoi, että syötä niille tosiaan nameja kun tuut töistä kotia niin on tyytyväisiä. Paskat sanoin minä.
Otin yhteyttä PEVI kouluttajaan. Nykypäivänä ne, jotka sanovat itseään PEVI kouluttajiksi, eivät sitä välttämättä ole, eivätkä he välttämättä ole saaneet siihen koulutusta tai riittävää kokemusta. Näin ollen sanoisin, että jos aiot mennä PEVI kouluttajalle koirasi kanssa, valitse harkiten kouluttaja.
www.koiraneuvola.fi sivuilta löydät listan kouluttajista. Itse suosittelisin lämpimästä itse Perttiä tai sitten Kitiskaa. Heillä täysi PEVI kasvatus, eikä siihen ole sekoitettu Fenneliä tms.
Itse kävin Kitiskalla. Aivan mahtava tyyppi. Matkustin pitkän matkan, mutta sain kaksi aivan ihanaa koiraa. Nyt kolmas koira menossa. Pentu on 6kk. Kitiskalta sain myös ohjeita pennun kasvatukseen. Hyvin on nyt pennun kanssa mennyt.
Suosittelen lämpimästi PEVI tyyliä. Kyse on johtajuudesta, lauma-ajattelusta ja ennen kaikkea: LUOTTAMUKSESTA. Päämääränä on, että sinä luotat koiraasi ja koirasi luottaa sinuun.
onko tietoa, löytyykö tuota PEVI-kouluttajaa sitten täältä pohjois-savon suunnalta? asustelen kuopiossa, joten jossain täällä päin onko ketään? Edes vastaavaa koirankouluttajaa?
Ja minkä hintaista tämä lysti yleensäkin on?
Lysti riippuu täysin siitä, kuinka monta tuntia koirasi kanssa otatte. Kouluttaja voi suositella teille jotain, mutta voitte toki kieltäytyäkin. Ensimmäisenä on neuvolatunti ja se maksaa 40-50 eur kouluttajasta riippuen.
Sakemanni ei ole mikään seurakoira, vaan harrastus/työkoira...ehkä se olisi ongelman ydin...
... mietin. sakemannista et millään saa seurakoiraa. paikkojen pureminen saattaa johtua myös siitä että pää ei kestä olla niin kauan 4 seinän sisäpuolella. Tarvitsee kunnon pitkät lenkit ja haistelutyöt 2-3 kertaa päivässä.
Mielestäni aloittajan koiran hermo-oireet ovat sellaisia, että viittaavat enemmän johtajuusongelmaan.
Jos energinen käyttökoira on paljon yksin ja se ei saa virikkeitä, ja lisäksi huonot hermot niin veikkaisin oireiksi enemmänkin tyhjälle haukkumista, näkymättömien kärpästen jahtaamista, oman hännän/tassujen/turkin syöntiä, oman peniksen jatkuvaa nuolemista..yletöntä vahtihaukkua "olemattomille" asioillle jne.
Johtajuusongelma tuo myös koiralle stressiä mutta se on enemmän juuri kodintuhoamista, tuota mitä aloittaja kuvaili. eli johtajuusongelma, koirahan näyttää vallan hyvin osaavan virikkeistää itseään.
Meidän koira, pevikasvatettu, ei tuhoa mitään ja jos sen jättää vähälle aktiviteetille se tuollasiten oireitten sijaan stressaantuu sisäänpäin, ja alkaa säpsymään ja jahtaamaan valoläikkiä yms..eikä tekemään noita klassisia kodintuhoita ja vedä remmissä tai muita johtajuusongelmia. johtajuusongelma ja vähävirikkeisyys/sakemanneille nykyisin tyypillinen heikkohermoisuus yhdistettynä ylienergisyyteen ovat kaksi eri asiaa ja niissä on eri oireet.
...niinhän ne aina nuo koira ongelmat.
Laitoitkin yhden lempilauseen sitten vastaukseksi: Vika on johtajuudessa. Aloittajan pitää siis lukea kyseinen lause : koirasi on viallinen, se ei kunnioita sinua...
Seuraava on lainattu Caniksen artikkelista, eli koirien kanssa toimivat tietävät, että kyseisen lehden kirjoitajat ovat aikamoisia alansa osaajia pohjoismaissa. Jotenkin tämä vain istui niin sopivasti tähän vastaukseen...
"Noidankehä
Ironista kyllä, joskus harjoittelu tuottaa lisää harmeja. Koiraa koulutetaan pakotteilla ja saadaan aikaan ongelmia, joita ratkotaan pakotteilla eli samoilla keinoilla, jolla ongelmat alkujaankin saatiin aikaan. Näin jokaisella harjoittelukerralla upotaan aina vain syvempiin ongelmiin.
On tärkeää huomioida, ettei kaikista koirista tule aggressiivisia, vaikka niitä koulutetaan pakottein ja fyysisin rangaistuksin. Suurin osa koirista mukautuu ja niistä tulee passiivisia. Tämä on jossain määrin rotukysymys: suursnautserista tulee helpommin aggressiivinen kuin englanninsetteristä. Mutta JOS havaitset mainitsemieni kaltaisia ongelmia, kannattaa hieman miettiä, miten koulutat koiraa.
Milloin voit vaikuttaa?
Ei ole todellakaan kovin helppo saada koiranomistajia uskomaan, että heidän ongelmansa suurelta osin johtuvat vääränlaisesta koulutustavasta. Sikailijakoirien ohjaajien tyypilliset vastaukset löytyvät tältä listalta:
1. Koirani on taistelunhaluinen ja minun täytyy voittaa se.
2. Koirani yrittää koko ajan testata minua. Jos annan sille pikkusormen, se vie koko käden.
3. En voi palkita sitä kovinkaan usein, koska silloin siitä tulee entistä villimpi.
4. Ei ole mitään hyötyä naksuttaa ja palkita koiraa, jos se on jo menossa täyttä vauhtia kohti toista koiraa.
5. Minun täytyy antaa sille palautetta, kun se tekee jotain väärin!
6. Positiivinen vahvistaminen toimii tietyillä roduilla, mutta kunnolliselle kovalle palveluskoiralle täytyy näyttää, missä kaappi seisoo!
Jos ohjaaja näkee asian näin, hän ei yleensä ole vastaanottavainen, Neuvot eivät juuri koskaan johda oikeaan ratkaisuun, vaan saattavat aiheuttaa vastakkaisen efektin: otteet kovenevat. Jos ohjaaja sen sijaan tulee kysymään neuvoa, hän on vastaanottavainen ja häneen on mahdollista vaikuttaa. Joku näistä argumenteista voi osua oikeaan:
1. Koiran kanssa taisteleminen on seuraus, ei syy. Ongelma on koulutustavassa, ei koirassa.
2. Syy siihen, että koira tuntuu testaavan ohjaajaa, johtuu ohjaajan kovuudesta koiraa kohtaan. Ilmiötä nimitetään voimaksi ja vastavoimaksi, ja se on rangaistusten tunnettu sivuvaikutus. Olen työskennellyt satojen naksutinkoulutettujen koirien kanssa viimeisen 10 vuoden aikana, enkä ole koskaan törmännyt tällä menetelmällä koulutettuun koiraan, joka olisi testannut omistajaansa ja yrittänyt ottaa "johtajuuden". Kun ohjaaja kokee näin, kyseessä on yleensä aina koiran vastareaktio käytettyihin rangaistuksiin.
3. Monet koirat villiintyvät palkitsemisesta ja niistä tulee kurittomia, jos niitä palkitaan liian harvoin. Sen sijaan, että ongelmaa pakoillaan palkitsemalla harvoin, pitäisikin palkita todella usein! Mitä kauemmin koiran pitää odottaa palkkiotaan, sitä villimpi siitä tulee sitten, kun se saa palkkion. Tätä kutsutaan sammumispurkaukseksi. Jos palkitset koiran useammin, se ei stressaa niin paljon palkkion odottamista ja koirasi oppii huomattavan paljon nopeammin.
4. Ei, se ei todellakaan auta, että naksuttaa ja palkitsee, kun koira on jo juoksemassa kohti toista koiraa (ensimmäisessä esimerkissä koira juoksi lempilelunsa ohi hyökätäkseen toisen koiran kimppuun). Koira, jota koulutetaan runsailla pakotteilla, saa voimakkaan vahvisteen siitä, että se voi edes muutaman sekunnin ajan luistaa harjoituksista. Koira etsii aktiivisesti mitä tahansa "syytä", jonka varjolla se voi häipyä, ja jos koira on lisäksi "huonolla tuulella" niskasta ravistelujen johdosta, se voi purkaa tämän hyökkäämällä täysin syyttömän niskaan.
5. Kyllä, koiralle pitää jotenkin kertoa, että se on tehnyt väärin. Siihen on kuitenkin olemassa useita parempia tapoja kuin virheiden korjaus pakottein. Tehokkainta on palkita oikeasta käytöksestä, jolloin virheet häviävät pikkuhiljaa. Virheiden sattuessa voit jättää palkitsematta ja keskeyttää harjoituksen hetkeksi (ja sen jälkeen suunnitella harjoituksen sellaiseksi, että koira onnistuu siinä varmasti).
6. Se, että jotkin palveluskoirat olisivat liian kovia positiiviseen koulutukseen, on laajalle levinnyt uskomus, joka ei voisi olla enempää väärässä. Hyvä palveluskoira haluaa palkkiota todella paljon. Ne rakastavat juosta pallon perässä, jahdata narupalloa tai taistella rätistä. Ei ole olemassa koiraa, jota olisi helpompi palkita kuin kunnon palveluskoiraa. Tällaista koiraa on myös helppo "rangaista", kun se tekee väärin: älä anna palkkiota. Siksi juuri kunnon palveluskoiraa on helpointa kouluttaa vain palkkioon perustuvalla koulutuksella.
Jos koirasta tulee kova, hankala tai vaikeasti palkittava, ongelma on todennäköisesti pakotepohjaisen koulutuksen noidankehässä, voimassa ja vastavoimassa, sekä muissa rangaistuksen sivuvaikutuksissa.
Lopuksi
Koiran sikailuun on aina syynsä. Valitettavasti ohjaajat usein syyttävät koiran ominaisuuksia ja yrittävät ratkoa ongelmia samalla tavalla kuin ne on alkujaan aiheutettukin eli fyysisillä pakotteilla. "
Koknaisuudessa artikkeli sikailusta löytyy Caniksen kirjastosta...
Hyi helvetti, viitsiikö joku, tai siis onko tuo nykyään yleistä tuo "pakotepohjainen koulutus"! Hyi..voiko ihmiset olla noin sairaita. kotikasvatukseen käytetään kieltoa, kiellon tehostetta eli esim. kolinapurkkia, se on normaalia toimintaa kuten lapsillekin voidaan asettaa sanktio jos ei tullut ajoissa kotiin..sen sijaan jos lapsi opettelee matematiikanlaskuja tulos ei ole kovin hyvä jos lapsi ei opi niin laitetaan lapselle räpsy sormille!
Siis ymmärtänet nyt koulutuksen vs. kasvatuksen eron.
koulutus on aivan eri asia kuin arkielämän kuuliaisuus, kouluttaessa pitää käyttää runsaasti palkkioita!
Kolina purkki on pelote.
Pakote oikein suoritettuna on koiran vietin hyväksi käyttämistä.
Eli kun pakote koulutusta suoritetaan oikein ja kontrolloiduksi, se on huomattavasti vähemmän YÄK kuin kolina purkit.
Pakote koulutus pähkinän kuoressa: nosta koiran vire mahdollismman korkealle esimerkiksi motivointipatukalla, pysähdy täysin liikkumattomaksi, anna käsky, koira tottelee, sillä kokee pakottavaa tarvetta saada leikkiminen jatkumaan. Pakote on se pysähtyminen: on pakko tehdä jotain, että se jatkaa leikittämsitä ja siihen kun annetaan koiralle vihje/käsky, niin koira tietää mitä sen on pakko tehdä.
On erittäin yleistä varsinkin palveluskoirien kouluttamisessa.
Kyseisessä artikkelissa puhutaan väärin suoritetusta pakotekoulutuksesta (johon voisi sisältyä kieltojen käyttäminen ja kolinapurkit, siis pelon aiheuttaminen koiralle), jolloin koirista tulee ns. sikailijoita.
Palveluskoirakoulutus on niinpän p****ttä kun vain voi olla, koirat toimivat upeasti kentällä mutta ovat täysiä sikoja kentän ulkopuolelle ne rähjää vastaantuleville koirille ja niitä ei pysty pitämään edes vapaana etteivät hyökkää lasten ja koirien kimppuun.
Tämän on aiheuttanut tämä nykyinen koulutus tyyli.
Sitten kyseisten koirienn opettamisessa on jotain vikaa.
Mulla on kaksi koiraa suunnilleen kyseisellä tyylillä opetettu ja molempia voi pitää irrallaan missä tahansa. Toista huolettomasti, toista koko ajan tarkemmin valvottuna, kun on terävämpi (reakoi toisten ihmisten heittämiin leluihin ja liikkuviin autoihin, muttei kyllä vastaantuleviin koiriin tai ihmisiin)...
Yleensä niiden huonosti käyttäytyvien palveluskoirien ongelma ei ole muuallakuin ohjaajan asenteessa.
Eli:
"Ei ole todellakaan kovin helppo saada koiranomistajia uskomaan, että heidän ongelmansa suurelta osin johtuvat vääränlaisesta koulutustavasta. Sikailijakoirien ohjaajien tyypilliset vastaukset löytyvät tältä listalta:
1. Koirani on taistelunhaluinen ja minun täytyy voittaa se.
2. Koirani yrittää koko ajan testata minua. Jos annan sille pikkusormen, se vie koko käden.
3. En voi palkita sitä kovinkaan usein, koska silloin siitä tulee entistä villimpi.
4. Ei ole mitään hyötyä naksuttaa ja palkita koiraa, jos se on jo menossa täyttä vauhtia kohti toista koiraa.
5. Minun täytyy antaa sille palautetta, kun se tekee jotain väärin!
6. Positiivinen vahvistaminen toimii tietyillä roduilla, mutta kunnolliselle kovalle palveluskoiralle täytyy näyttää, missä kaappi seisoo!
Jos ohjaaja näkee asian näin, hän ei yleensä ole vastaanottavainen, Neuvot eivät juuri koskaan johda oikeaan ratkaisuun, vaan saattavat aiheuttaa vastakkaisen efektin: otteet kovenevat."
Kuten huomaat, kaikki nuo tässäkin artikkelissa kerrotut perustelut ovat perusteluja "minä olen johtaja" ajattelulle. Koira yrittää ottaa pomon paikkaa, koiraa ei saa palkita,ettei se luule itsestään liikoja...
Ongelma, jos olet törmännyt useisiin huonosti käyttäytyviin palveluskoiriin on se , että niiden hihnan toisessa päässä on pomo ja se snautseri laittaa vastaan kovemmin kuin se setteri, josta tulee vain passiivinen...
Auttoi meillä ihan samanlaisessa ongelmassa kun sinulla, kun luettiin PeVi-gurun, eli Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja. Suurenmoinen apu, ja meillä seisojat on nyt seurakoiria. Ihan uskomaton apu.
Kiitoksia edes yhdestä asiallisesta palautteesta, jossa tehdään muutakin kuin kierrellen haukutaan koiran koulutusmenetelmät ilman että niistä varsinaista käytännön hyötyä olisi. Täytyy etsiä tuo kyseinen kirja jostain ja lukasta läpi, jospa se siitä lähtis sitten.
Suosittelen minäkin tuota kirjaa.