Onko proosarunoudelle jotakin määritelmää? Oma tyylini on jonkinlainen näynomainen novellin ja runon välimuoto, jossa on proosan muoto mutta runon symbolismi ja tulkinnallisuus, tietynlainen sekavuuskin, kuin kuvailisin jotakin vahvasti mielessäni olevaa unta. Seassa on myös yhteiskuntakritiikkiä ja ulkomaailman tarkkailua.
Keitä hyviä proosarunoilijoita kannattaisi lueskella? Tarkoitukseni ei ole alkaa matkia ketään, vaan tutkia tarkemmin muiden teoksia. Proosarunous kirjallisuudenlajina on minulle vieraampi, vaikka omat tekeleeni saattavat hyvinkin lukeutua juuri siihen.
Keitä hyviä proosarunoilijoita kannattaisi lueskella? Tarkoitukseni ei ole alkaa matkia ketään, vaan tutkia tarkemmin muiden teoksia. Proosarunous kirjallisuudenlajina on minulle vieraampi, vaikka omat tekeleeni saattavat hyvinkin lukeutua juuri siihen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mirjam Lohen esikoisromaani "Nuttu" on (ainakin kirjan takakannen mukaan) lyyristä proosaa. En tiedä palveleeko sinun tarkoituksiasi, mutta tsekkaa. Pidin kirjasta.
mutta yleensä taitaa proosallinen runous olla tietyllä muodolla kirjoitettua fiktiota. En ole sen vertaa runoilijoihin tutustunut, mutta John Miltonin 'Kadotettu Paratiisi' on juurikin proosarunoutta. Samoin Robert Browningin 'Childe Roland to Dark Tower Came', joka ainakin minusta on erikoisgenrensä huipentuma.
heitellä kaikki.
Maailman ehkä kuuluisimpaan proosaruno-kirjaan: Pariisin ikävä. Kirjoittanut Charles Baudelaire. Se on hyvin kaunis, paljon koskettava ja jollain tapaa ikuinen kirja.
Mielenkiintoista olisi saada tutustua ja lukea teidän proosarunojanne.
Minuakin kiinnostaa kyllä lukea vuoden 2009
proosarunoja.
Joo.
Saisiko esimerkkejä tai edes vuoden 2008 runoista. Aina noita ikiaikaisia jaksa lukea minä ainakaan.
Olen ehdottomasti vanhojen aikojen rakastaja, ja olenkin selaillut tuota Pariisin ikävää. Se maistui todella kauniilta. Mitään nykykirjallisuutta taas en mielelläni lue ellei se tuo jotakin takaisin, mutta kiitos kaikille vastauksista. :)